LEPOPÄIVIEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

*Sisältää mainoslinkkejä

Vatsa kurnii, pää pyörii treenin parissa, huono omatunto kalvaa kypärässä ja kintut eivät millään tahdo pysyä paikallaan. Treenikärpänen kun on päässyt puraisemaan oikein aimohaukulla, niin yllättävän vaikeaksi voikin yhtäkkiä huomata tulleen sen kuuluisan jarrupolkimen painaminen.

Itsehän rakastan lepopäiviä koko pumppuni voimalla, ja lepopäiviähän mulla rapsahtaa kisakauden ulkopuolella yleensä 2-3 kipaletta viikkoon. Ai että kuinka tekee eetvarttia ihan vain olla ilman ainuttakaan hikipisaraa iholla ja kölliä ameebana sohvan pinnassa kiinni. Lepopäivät myös tuppaavat usein hujahtamaan kaikkien muiden mielenkiintoisten projektien parissa, kun mikään fyysinen aktiviteetti ei ole keskeyttämässä mielenkiintoista puurtamista. Duuniprojekteja, palapeliä, askartelua, Netflix-maratonia, lautapelejä, neulomista, kirjan lukemista. Krrankin näille on kunnolla aikaa!

Kyselin jo aiemmin keväällä pienellä erittäin epävirallisella gallupilla erään postauksen päätteeksi, että mikä lepopäivien viettämisessä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Esille nousi erilaisia tekijöitä, ja näin viikonvaihteen kunniaksi otin käsittelyyn näitä kiperiä probleemia ja lonkan vetämisen todellisia haasteita. Tässä sitä sitten mennään!

No kun se nälkä vaivaa aina lepopäivinä…

Tähän on simppeli ratkaisu. Tättärää! Syö enemmän. Jos kärsit lepopäivinä nälästä, niin sehän on aivan selvä merkki siitä, että kehosi tarvitsee lisää energiaa. Harmittavan yleinen tapa on, että treenittöminä päivinä lautaselle lapattavan sapuskan määrä pidetään alhaisemmissa lukemissa, koska eihän silloin kuluteta. Et kuitenkaan ainoastaan tarvitse energiaa niinä päivinä, kun hiki hatussa tykität treeniahjossa menemään, vaan yhtälailla myös silloin, kun kehosi kuuluisi korjata näiden aiempien päivien tuhoja ja ladata kroppaa seuraaviin koitoksiin. Jos jätät lepopäivien ravinnonsaannin hujan hajan ja riittävyydeltään vähän sinne päin, niin kyllä se näkyy kehityksessä, palautumisessa, jaksamisessa sekä myös siellä kurnivassa massussa ja mieliteoissa.

Jos kuitenkin syöt lepopäivinä samoja määriä kuin treenipäivinä, niin asiaa ratkeaa näppärästi sillä, että otat rohkeana rokan syöjänä isompia annoksia kehiin joka päivälle, eli hiilaria nassuun ja sassiin. Sillä se nälkä lähtee, ja kroppa sekä mieli kajauttavat yhteen ääneen kaikuvaa kiitosvirttä. Helpottaa myös kummasti niiden lepopäivien pitämistä, kun ei tarvitse nälässä kärvistellä.

No kun lepäämisestä tulee huono omatunto

Jaa miksi? Siksi, että annat kehollesi sitä mitä se tarvitsee? Siksi, että annat sinua loistavasti palvelleelle kropallesi aikaa hengähtää, korjata treenien tekemiä tuhoja, vahvistaa sitä entisestään ja ladata itseään seuraaviin koitoksiin? Siksi, että pidät treenikokonaisuutesi oikeasti fiksuna? Jep. Sitä vähän minäkin.

Lepo ei ole laiskoille, vaan lepo on fiksuille. Se, että osaat välillä oikaista jalkaa sohvan kanssa samaan tasoon, ja tasapainottaa elämääsi antaen aikaa myös muille tärkeille ja sinua kiinnostaville asioille ei ole huonon omatunnon arvoista. Ei kaiken elämässä kuulu olla kovaa työtä ja tuloksia kohti tykittämistä, vaan siihen saa ja pitääkin ihan oikeasti kuulua myös nautintoa, hauskanpitoa ja toisinaan ihan vain oleskelua tekemättä yhtään mitään järkevää. Ei ihmisolento ole mikään loputon kone, vaan välillä tekee hyvää laittaa sekä aivot että lenkkitossut narikkaan ja sluibailla menemään.

No kun se lepo ei kehitä.

Totta! Se ei kehitä, jos on unohtanut kokonaan treenata. Veikkaan kuitenkin, että lepopäivien ongelmista kärsivillä kyse ei ole tästä. On tavallaan hassua, että nykyään tavallisen tavoitteellisen treenajan treenimäärät tuntuvat joissain tapauksissa olevan hurjempia kuin kovimpien kilpaurheilijoiden. Se onko siinä sitten järkeä, on jokaisen pohdittavissa.

Treenaamisessa ja kehittymisessä enemmän ei ole enemmän vaan usein jopa päinvastoin. Skippaamalla lepopäivät saat kyllä samalla sanoa heipat oikeasti koville treenitehoille ja optimaaliselle kehittymiselle. Treenissä laatu on huomattavasti olennaisempi tekijä kuin se määrä, ja uskaltaisin väittää, että suurimmalla osalla kuudesti viikossa tuo määrä treeniä ei millään pysty olemaan oikeasti laadukasta. Jos treenikertojen vähentäminen överimääristä ahdistaa, niin suosittelen siirtämään ajatusmallin enemmänkin treenimäärän järkevöittämisen puolelle. Kannattaa ainakin koettaa, ja sillähän se selviää, kummalla tavalla oikeasti homma toimi paremmin. ;)

Treeni auttaa pitämään pään kuosissa

Treenaaminen tekee henkiselle hyvinvoinnille ihan tutkitusti gutaa, ja päästää endorfiinit valloilleen. Treenaaminen ei voi kuitenkaan olla se ainut tapa varjella omaa henkistä tasapainoa. Näissä tapauksissa tasapainotellaan aika ohuen siiman päällä, ja jos tuo naru katkeaa, etkä pääsekään hetkeen treenaamaan syystä tai toisesta, niin silloin ongelmista vasta tuleekin totta, ja vintti leviää kuin Jokisen eväät. On siis hyvä opetella olemaan myös itsensä ja ajatuksiensa kanssa myös ilman henkisiä laastareita, ja olemaan ilman fyysistä rehkimistä edes parina päivänä viikossa. Ei sitä lepopäivinä tarvitse kuitenkaan sormia pyöritellä keittiön pöydän ääressä. Lue, kävele luonnossa, sauno, siivoa tai puuhastele ystävien sekä perheen kanssa. Mielikuvitus ja omat kiinnostuksen kohteet ovat vain rajana!

Adidas-treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Aim’n-trikoot: TÄÄLTÄ*

Muistathan siis pitää niitä lepopäiviä matkassa mukana, vaikka se haastavalta välillä tuntuisikin. Lepääminen ja tasapainottaminen on arvokas taito elämässä muutenkin, ja tämän taidon voi todellakin oppia jopa vanhakin koira tai kovakin saliluuta. Jokaisen treenihirmun olisi myös syytä muistaa, että kovimpia tuloksia eivät todellakaan tee ne, ketkä treenaavat eniten, vaan ne, ketkä treenaavat fiksuiten. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu. Ne syö välillä puolukoita. ;)

Virkeää ja levollista viikon vaihdetta!

Kurkkaa myös aiheeseen liittyen:
Ahdistavatko flunssa, lepopäivät tai pakkolepo? & Saako lepopäivistä nauttia?
Kuuluuko lepopäivinä tai flunssassa syödä vähemmän?

Edellinen juttuni: Tankkauspäivän vlog – Mitäs tuli popsittua?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

7 vastausta artikkeliin “LEPOPÄIVIEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS”

  1. Heippa! Oli taas kyllä liian osuva postaus minun kohdalleni :D. Kärsin kaiken maailman rasitusvammoista ja vähän väliä joku nivel kipeytyy. Lantiossani on mm. paha virheasento, minkä vuoksi selkäni ja jalkani kipeytyy pahasti kävelystä ja pyöräilystä. Olisiko sinulla vinkkejä miten lantion alueen hallintaa voin kehittää kun tuntuu ettei keskivartalo treeni auta yhtään. Olen yrittänyt lisätä lepoa ja keventää harjoittelua, mutta ei tunnu auttavan. Käytkö lepopäivinä esimerkiksi kävelyillä? Mietin vain, voiko nämä vaivat johtua vieläkin liiallisesta rasituksesta. Käyn joka päivä edes kävelyillä, en vain pysty olemaan makuu asennossa. Kävely kyllä kipeyttää selkää joten en tiedä onko siinäkään järkeä.Onko liikaa jos käyn salitreenin lisäksi noin tunnin kävely lenkin joka ilta? Salilla käyn n. 6 x viikossa. Usein noin tunnin kävelyitä tulee jopa 2 kertaa päivään , jos ei ole koulua tai töitä kun ei vain ole muuta tekemistä. Mietin että onko rasitus todella vieläkin liiallista vai onkohan vaivojen takana jo jotain vakavampaa :/. Onko kävely lenkkinikin siis jo liikaa. Syön kokoajan enemmän ja enemmän ja tuntuu että nälkä vain kasvaa ja paino ei silti nouse, kalorit lähempänä 3000, joten ravinto puolella ei luulisi olevan puutetta.

    • Moikka! Huippua kuulla, että postaus tuli tarpeeseen! :D En valitettavasti osaa näin mutuilemalla lähteä antamaan lantionalueen hallintaan mitään tarkempia vinkkejä, ja nämä pitäisi pystyä katsomaan ihan yksilöllisesti ja huolella kartoittaen (ja mielellään ammattitaitoisen asiaan erikoistuneen fysioterapeutin johdolla).

      Itse laskisin kyllä 6 salitreeniä ja lukuisat tuntien mittaiset kävelylenkit kyllä aika kovaksi kulutukseksi ja rasitukseksi keholle, ja uskoisin, että tuota treenimäärää laskemalla keho ja vaivat saisivat huomattavasti kaipaamaansa helpotusta. Varsinkin tuo suora kivun ilmaantuminen on jo hälyyttävä tekijä, johon tulisi reagoida rasitusta vähentämällä. Tuolla treenimäärällä en itsekään ammattitason urheilijana pystyisi tekemään ilman kehon prakaamista. Mieluummin määrä kuin se laatu, ja nyt vaan keksimään muita mukavia ajanvietteitä, jolloin kroppa saisi enemmän sitä lepoa. Ei sitä aina tarvitse makuulla olla levätäkseen, joten nyt vaikka sitten pohtimaan vaihtoehtoista puuhaa käsille ja aivoille. ;)

  2. Ei vaan edelleenkään pysty nauttimaan lepopäivistä ja itse asiassa kun rehellinen olen niitä ei ole kunnollista ollut moneen viikkoon. Aina ”Pitää” jotain kuitenkin tehdä ja innostun liikaa; vedän hiitin kotona, kaveri kutsuu lenkille(tottakai ei siitä voi kieltäytyä)tai tylsistyn kotona yksin ja kaipailen ihmisten pariin; salille siis. Yritän ajatella että treenaan kevyesti ja se menee levosta. väärin? Keppijumppa salilla ja sauvakävely=lepopäivä. Mitä neulot? En tiennyt että olet käsityöihmisiä?

    • Nyt äkkiä lepopäivää kehiin, ja suosittelen ottamaan itselle säännöksi, että joka viikko tulisi pitää vähintään yksi lepopäivä, jota ei saisi skipata. Esimerkiksi HIITit ovat todella kovatehoista ja raskasta treeniä keholle, josta palautuminen ei tapahdu hetkessä. Kokeile ensi kerralla vaikka sopia etukäteen kaverin kanssa tekeväsi ihan jotain muuta kuin treeniä tai fyysistä menoa. Leffailtaa, kahvittelua, pelejä, museokierros, teatteria, shoppailua, yhdessä kokkaamista tms. :) Tietty kevyt kävely tai kepeä keppijumppa ei välttämättä ole haitaksi, jos näissä ei innostu liikaa revittelemään.

      Tykkään itseasiassa todella paljon käsitöistä ja askartelusta, mutta harmittavan vähän niitä on tullut viime vuosina tehtyä. Neulomiskärpäsen puraistessa neulon lähes poikkeuksetta aina lapaset, koska niiden neulominen tulee niin ulkomuistista, ja lapasille on aina tarvetta. Pitäisi ehkä tänä talvena ottaa jokin uusi haaste kehiin, ja pyöräyttää puikoilla jotain ihan muuta. ;)

  3. ihan mielenkiinnosta, onko sulla ollut ikinä vaikeuksia pitää lepopäiviä tai joskus ajatuksissa nakertanut tuo mentaliteetti?

    • Mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut vaikeuksia pitää lepopäiviä, ja itselleni vasta muutaman vuoden sisään on ylipäätään auennut tällainen asia, että on olemassa kasapäin ihmisiä, jolle tämä lepopäivien viettäminen on todellakin haaste, ja tämä on jotenkin ollut musta ”kiehtova ilmiö”.

      Lukioaikana tuli kyllä vedettyä tehokas puolen vuoden jakso mentaliteetillä ”treenissä enemmän on enemmän”, ja tällöin tuli opittua aika rajusti kantapään kautta, että eihän siinä järkeä ollut. Hah! En silloinkaan kyllä pohtinut, että lepääminen olisi huono juttu tai kokenut siitä tunnontuskia, mutta olin vain niin hurahtanut laji- ja ominaisuustreenaamiseen hurja kehityksen kiilto silmissä, että sitä ei paljoa muuta tullut tehtyä kuin ravattua treeneissä tai treenattua omatoimisesti. Pitkää matikkaakin lasketiin ylispagaatia venytellen ja illalla nukkumaan mennessä venytin vielä sivuspagua sängyssä pimeässä ennen nukahtamista, hah. Ei sellainen termi kuin lepopäivä ollut edes omassa tiedossani. :D

  4. Ai että olet IHANA
    Oli todella hyvä kirjoitus.
    Tykkään tyylistäsi ja tuo viimeinen virke, naurattaa vieläkin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 68
Tykkää jutusta