UNOHTUUKO LEPOPÄIVÄT? ÄLÄ SKIPPAA, VAAN MAKSIMOI KEHITYS!

Lepopäivät ovat tavoitteelliselle treenaajalle erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, mutta usein tavoitettaan tiukasti tuijottava treeni-intoilija tuppaa tämän unohtamaan, vaikka lepopäivien merkityksestä on toitotettu lähes joka tuutista. Treenissähän se tulos tehdään, joten miksi levätä? Levossa kuitenkin tapahtuu se kuuluisa palautuminen, ja ilman tehokasta palautumista ei kehitystäkään heru. Levossa kehittyy, kunhan muistaa treenata ensin, mutta asia toimii yhtälailla myös toiseen suuntaan. Enemmän treeniä ei ole enemmän tulosta. Ei sitten lainkaan.

En minäkään siellä salilla ihan totta asu ja nykyinen lihasmassani on hankittu nostamalla rautaa ”vain” neljästi viikossa viiden vuoden ajan. Pidemmittä puheitta tässä pari itselleni hyväksi kokemaani vinkkiä lepopäivien toteuttamiseen, olkaapä hyvät!

SUUNNITTELE LEPOPÄIVÄT

Suunnittele treeni- ja lepopäivät jo ennen treeniviikon alkua etukäteen. Tämä suunnitelma voi toki viikon varrella elää, ja päivien paikat saavat luvan kanssa vaihtua, mutta vain niin, ettei lepopäivät pääse mystisesti katoamaan kalenterista. Lepopäivien määrä tulee olla tiedossa yhtälailla kuin niiden treenipäivien, jos tuloksellista treenikokonaisuutta kohti halutaan kulkea.

Itse raapustelen aina sunnuntaisin lepopäivänä alustavan viikkosuunnitelman puhelimen muistiooni. Sieltä sitä on helppo muuttaa ja venkslata, jos päiviin tuleekin yllätäviä muutoksia. Selkeästi treeniviikon suunnitelman paperille tai puhelimen näytölle hahmottelemalla voi myös itse konkreettisemmin hahmottamaan, meinaako eteen tulla liian kovia treenisumia, ja onko lepopäiviä tarpeeksi ja sopivissa kohtaa. Tässä esimerkki puhelimen muistioni kätköistä:

Ma: Selkä+hauis
Ti: Olkapää+ojentaja
Ke: Vapaaohjelma
To: (lepo)
Pe: Jalat
La: Vapaaohjelma & Rinta+olkapää+kädet
Su: (lepo)

Suunnittelussa otan huomioon myös muun elämäni, ja etukäteen hahmoteltuna pystyn myös välttymään ”horror-päiviltä”, jolloin pitäisi vähintäänkin keksiä lääke syöpään, neuvotella maailmanrauhasta, auttaa ystävää muutossa ja painaa vielä jalkatreeni tähän päälle. Salitreeneissä yritän lisäksi välttää kolmen päivän putkia, ellei tilanne väkisin sellaista vaadi.

Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

LEPÄÄ IHAN OIKEASTI

Yritä välttyä siltä, ettet sinä yhtenä ainoana lepopäivinä heittäytyisi houkutusten vietäväksi, ja hyppäisi pyörän selkään ”palauttavalle ” tunnin pyörälenkille. Keho tarvitsee oikeasti lepoa, että se voisi palautua ja kehittyä. Lepopäivinä saa ihan oikeasti laiskotella, ja se voi oikeasti tehdä nimenomaan vain ja ainoastaan hyvää kovaa rundia vääntävälle aktiivitreenaajalle. Sohvan pinnassa kiinni ketarat ojossa koko päivän Netflixiä tykittäessä ei todellakaan tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, vaan laiskottelun jalo taito voi olla jopa oikeasti erittäin hyvä juttu!

Lepopäivät eivät myöskään tarkoita sitä, ettei saisi harrastaa mitään muuta kuin sängyssä köllimistä. Yritä silti erotella mielellesi, mikä on oikeasti tavallista arkipuuhastelua, ja mikä puolestaan treenimorkkiksen aiheuttamaa kulutuksen kompensointia mahdollisimman aktiivisella touhottamisella. Jokaisella on varmasti myös niitä asioita, joista aina tulee puhuttua muodossa ”jos minulla olisi enemmän aikaa, niin…”. No nyt sinulla lepopäivinä on, eli käytä se aika muihin sinulle tärkeisiin asioihin, niin eipähän tarvitse toimettomana rypeä ja haikailla sinne salin puolelle. Lue kirjaa, neulo, käy kahvilla ystävien kanssa, shoppaile tai mitä ikinä mielesi halajaakaan.

Vetoketjullinen treenisvetari: TÄÄLTÄ* // Treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Olenko muuten ainoa, jonka mielestä lepopäivät ovat oikeasti silkkaa parhautta? Vaikka treenaaminen on oikeasti ihan huippua, niin kyllä on myös kotisohva, frendien hulvaton seura tai muiden harrastusten parissa touhuaminenkin. Ei lepopäivistä nauttiminen tai niistä kiinni pitäminen tee sinusta huonompaa treenaajaa, vaan ihan totta jopa päinvastoin. Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu. Ne syö välillä puolukoita. ;)

Ihan mielenkiinnosta heittäisin tähän loppuun kysymyksen, että mitä negatiivisia ajatuksia sinulla liikkuu päässä lepopäivien suhteen? Miksi ne aiheuttavat niin suurta henkistä tuskaa? Tuikkaa ajatuksesi rohkeasti kommenttiboksiin, sillä meitsiä ihan oikeasti täällä päässä tämä asia kiinnostaa. Haluaisin pyrkiä ymmärtämään asian ytimen, jotta voisin yrittää jatkossa paremmin avata sanaista arkkuani näistä aiheista, ja pohtia mahdollisia ratkaisuita varmasti useamman mielissä polttaviin kysymyksiin ja haasteisiin.

Leporikasta viikkoa jokaiseen huusholliin!

Tsekkaa lisää aiheesta: Ahdistavatko flunssa, lepopäivät tai pakkolepo?

Edellinen juttuni: Kuinka paljon hiilaria pitäisi syödä?

♥ SEURAA MINUA ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

27 vastausta artikkeliin “UNOHTUUKO LEPOPÄIVÄT? ÄLÄ SKIPPAA, VAAN MAKSIMOI KEHITYS!”

  1. Mulle sali on paikka minne meen pakoon kaikkea kiirettä, arkea ja ylipäätään tavallista elämää. Tuntuu, että tarvitsen päivittäin ainakin sen tunnin oloa jossain muualla kuin koulussa, töissä tai kotona. Mistään kahvittelusta tai muusta sosiaalisista menoista en niinkään välitä, joten sali on mun pakopaikka. Tiedostan kyllä, että lepopäivät olis mun treenin ja kehittymisen kannalta tärkeitä, mutta pääkoppa ei anna vaan periksi. Lähes joka viikko pyörin salilla seitsemänä päivänä, tosin oon (huonolla menestyksellä) pyrkinyt vähentämään käyntejä edes kuuteen.

    • Kiitos sulle vastauksesta! Tässäkin tuli taas ihan uusia näkökulmia aiheeseen, ja itseasiassa aika hyvin perustelit tämän ”haasteesi” lepopäivien suhteen. Toisaalta, jos treeni on sulle nimenomaan sielunhoitoa, ja megasuuria tavoitteita maksimaalisen lihasmassakuurin puolesta ole, niin eihän tuo ole välttämättä edes huono ratkaisu, jos treeniviikon vain suunnittelee oikein. :)

  2. Mulla on se ongelma lepopäivien kanssa että kärsin silloin jatkuvasta nälästä vaikka siis syön samalla tavalla kuin treenipäivinä sekä usein laiskotteluun liitän herkuttelun eli alkaa tekemään mieli makeaa. Jotenkin treenipäivinä saa pidettyä sen terveellisen elämän mutta lepopäivinä aina vaikeaa nyt kun olen herkkulakossa. mutta mistähän tuo nälkä johtuu? pidän yhden täyden lepopöivän viikossa ja se varmaan on liian vähän.

    • Kiitos tästä näkökulmasta! Sitten vaikka lepopäivinä napostelukasvislautanen eteen tai laiskottelun lomaan hyvää teetä. Tuo laiskottelut ja napostelun yhdistävä tottumus on myös toisaalta ihan pois opeteltavissa oleva tapa, mikä vaatii toki osalla melko pitkänkin ajanjakson, jos se on tähän astisessa elämässä ollut aina läsnä. Nim. kokemusta on, mutta kyllä siitäkin ajan kanssa irti pääsee, jos haluaa :D

  3. Hei. Miten ihmeessä pysyt sun ruokavaliolla viikonloputkin? Mulla tulee lepopäiviä tarpeeksi mutta tästä tuli mieleen että aina pe ja la alkaa tehdä mieli paria saunasiideriä ja herkkuja. Vaikka kuinka on tavoite mielessä niin silti löydän itseni sieltä jääkaapilta joka vkl. 😣

    • Eihän pieni herkuttelu nyt silloin tällöin tee edes huonoa, ja itsekin kisakauden ulkopuolella tykkään nimenomaan myös herkutella säännöllisesti. Ja jos haluat herkuilta välttyä, niin paras vinkki siihen on, ettei oikeasti osta niitä kotiin ja kaappiin kummittelemaan, koska silloin niiltä ei voi välttyä. :) Ja jos tuo herkkuhimo iskee aina viikonloppuna iltaisin, niin säästä isoimmat ruuat aina iltapalalle ja popsi silloin aimo annos myös hyviä napostelukasviksia tms. ja kokeile saunasiiderin korvikkeena vaikka maustettuja vissyjä :)

  4. mullaki lepopäivinä on kauhee ruokahimo KOKOAJAN

    vaikka söis ittensä kipeeks nii on nälkä
    treeni päivinä harvemmin tätä koska ruoka määrät näin ”kiristelylläkin” suuret

    • Toi kiristelyjen aikainen lepopäivien nälkä on kyllä tuttu juttu… :D Mutta kiitos sullekin tästä näkökulmasta aiheeseen! :)

  5. Itselläni on ongelma treenien pituuden kanssa. Ennen tein kolme- tai nelijakoisella, mutta vaihdoin viisijakoiseen, jolloin lepopäiviä tulee viikkoon maksimissaan kaksi. Nyt saan treenin kestoksi alle tunnin ja jaksaa keskittyä koko treenin, kun pienemmällä jaolla treenit venyivät reilustikin yli tunnin mittasiksi. Tuntuu vaan, että kun haluaa kehittää vähän kaikkea samanaikaisesti, niin on myös pakko treenata monipuolisesti, eikä tällöin jää vapaata. Toisaalta haluisin kuitenkin vaihtaa ainakin nelijakoiseeen, jolloin tulee treenattua tiheemmin lihasryhmää, mutta en osaaa rakentaa treenejäni niin että saisin lyhyessä ajassa hyvän tuntuman lihakseen. Toisaalta vielä sekin, että haluan nyt tehdä jalat kaksi kertaa viikkoon, kun ne tuntuu olevan vähän jäljessä yläkroppaa, mutta tuntuu että jalat palautuu paljon hitaammin.

    • Mulla kanssa ihan sama! Haha tätä kommenttia lukiessa tuli olo että oonko mä kirjottanu tänne jo kommentin, niin samoja fiiliksiä. :D Tulee tunne et olis niin paljon treenattavaa, ettei ”ehdi” levätä, mutta silti osaan kyllä täysin nauttia mun kahdesta lepopäivästä. :)

    • Suosittelen erittäin lämpimästi tässä asiaan erikoistuneen valmentajan pestaamista edes ihan lyhyeksi ajanjaksoksi, niin tällöin voit saada ihan eri näkemyksen ja entistä toimivamman treenijärjestyn aikaiseksi! :) J

      aksotus/priorisointi on myös se kaiken a ja o, eli kaiken aikaa ei kannata pyrkiä priorisoimaan kaikkea, vaan aina maksimissaan muutamaa juttua kerrallaan. Eikä se kehittyminen usein vaadi edes hirveää megaiskua, vaan tässäkin homman nimi on se pitkäjänteinen tekeminen vuosien ajan. :) Jos se lepo jää liian vähälle, niin se jäätävä työmäärä menee helposti ns. hukkaan. Toistaalta kyllä viisi salitreeniä viikossa ei toki ole kyllä vielä paha nakki, jos kokonaisuus on suunniteltu fiksusti, joka vaikuttaisi sulla kyllä olevan aika hyvällä mallilla rivien välistä kuikuiltuna.

      Ja sitä monipuolisuutta voi viljellä myös sinne lämmittelyihin. Nim. ”mun pitäisi kehittyä vaparifitnesskisaajana joka ominaisuuden kanssa” :D

  6. Välillä minun on todella helppo pitää lepopäiviä useampiakin, mutta välillä haluaisin vain olla koko ajan treenaamassa painonnostoa, siinä kun voisi loputtomasti hioa tekniikkaa tai harjoitella esim. jotain kippausliikkeitä. Crosstraining on minulle myös ajanviete ja usein salilla tulee myös juteltua eri ihmisten kanssa, niin lepopäivinä voi olla liiankin tylsää välillä :D

    Minulla on ollut viime kuukausina lamauttavaa enemmänkin henkistä väsymystä (työttömyys, rahahuolet, yksinäisyys jne.), niin on ollut vaikeaa ennustaa että riittääkö nyt vaikka kaksi peräkkäistä lepopäivää vai jatkuuko väsymys. Välillä huomaan, että ihan hyvinhän tämä tästä lähtee ja välillä että ei, ehkä toiset kaksi lepopäivää lisää auttaisi. Tiedän elämäntilanteeni vaikuttavan palautumiseeni ja olenkin antanut itselleni anteeksi enemmän sen vuoksi.

    • Sun lajihan vaatii nimenomaan paljon hermotukselta, ja hermoston palautuminen vaatii myös niitä lepopäiviä. Voithan sä mennä salille vaikka ihan vain venyttelemään ja samalla tapaamaan ihmisiä? :)

      Itsellä on myös vahvaa kokemusta tuon muun elämän henkisen kuormituksen aiheuttamasta taakasta palautumiselle. Täytyy sanoa, että ihan mahtavaa, että osaat olla itsellesi armollinen, eikä vaatia aina sitä samaa tykistystä, mitä parhaimmissa voimissasi. Tuo on kyllä todella arvokas taito, joten todella isot propsit tästä sinne! Tsemppiä sulle! Kyllä se helpottaa!

  7. Nykyäänhän osaan levätä jos siltä tuntuu, johtunee lapsista ja niiden myötä itselleen suoman ”elämän nauttimisesta” vs vain siitä suorittamisesta.

    Mutta viitisen vuotta sitten asia oli eri ja treenasin aivan liikaa ja aivan liian kovaa. Ei palauttavia treenejä eikä sitä lepoa. Ja päälle todella huonoa syömistä. Halusinhan päästä siihen elämäni kuntoon ja laihtua (nykyinen minä pyörittelee silmiä). Ja jos ajattelinkin pitää lepopäivän niin sitä kuvitteli tosiaan laiskottelevansa. Vielä pahempi jos tiesin kaverin suuntaavan salille tai lenkille niin ”enhän voi tehdä vähemmän” ajattelu saattoi iskeä heti, vaikka viimeiset 10 päivää olisi jo treenaillut. (Ei herranjumala, uusi silmien pyöräytys niin että silmiä ihan sattuu)
    Kyllähän se keho kosti sen kaiken. Törkeä ylikunto, ja keho ei oikein toiminut. Pohkeet etenkin meni siihen kuntoon että muutaman portaan jälkeen jo poltteli pahasti ja joutui levätä. Ja paljon muuta pientä.. Lääkäri ehdotteli pakko lepoa ja meni kai muutama vuosi että siitä oikeasti toipui (tai alkoi toipumaan paremmin), koska enhän heti osannut pakkolevolle jäädä vaan ”vähän” tässä teen ”kevyesti”. Vaikka levosta puhutaan ja sitä painotetaan niin en tajua miten se on niin vaikea sisäistää. Varmaan kun haluaa niitä tuloksia HETI ja ajattelee että kyllähän mä jaksan yms..

    Tuli vähän pitkä kertomus, mutta mutta.. nyt kroppa siltä osin kunnossa ja tervehenkistä liikuntaa harrastaessa. Toki kovaa välillä, mutta lepoa en unohda <3

    Ps. Kiitos edellissistä vastauksista myös 😊

    • Eikä nykyään ole aikaakaan olla noin hullu treenaaminen kanssa, jos hulluuskärpänen vielä iskisikin -thankgodforthat- 😂

    • Lepo on juuri parasta kovalle (tai vähemmänkin kovalle) treenaajalle <3 Ehkäpä tässä lepopäivien skippaamisessa on osittain kyse myös joillakin siitä, että kun on nähty, että alkuun niitä tuloksia tulee sillä treenillä ihan silmissä, niin sen oletetaan olevan ainainen syy-seuraussuhde sille, että treeni=kehitys ja laiskottelu=ei kehitystä.

      Kiitos sulle tästä avaavasta näkökulmasta, ja mahtava juttu, että olet löytänyt "tasapainoa", vaikka sitten kantapään kautta :D

  8. Mua ei ahista lepopäivät mut jos siitä tulee semmonen viikon parin totaalilepoputki (esim. huomisesta lähtien on tämä mahdollisuus koska alaviisuri leikataan) niin se kyllä pistää ahdistamaan. Mulle sali (tai ylipäätään liikunta) on henkinen tuki. Siellä unohtuu kaikki stressi ja pahat asiat.

    Voisitko muuten tehdä tänne jonkun yleisen esimerkin kaksijakoisesta treeniohjelmasta jossa olisi kaksi jalkapäivää ja kaksi yläkropan päivää? Mun on tosi vaikeeta löytää oikeesti hyvää 2-jakoista perusohjelmaa! Monissa on liikaa kikkailuja, liikaa liikkeitä/sarjoja/toistoa tai jopa liian vähän niitä. Kiitos jo etukäteen jos pystyisit toteuttamaan tällaisen!! :)

    • Kannatan.. Kelpaisi kyllä mullekin!! 😊
      Etenkin jos on mukana vapailla painoilla tehtäviä juttuja. (Ei niissä laitteissa mitään vikaa, tykkään välillä tehdä ihan vaihtelun vuoksi, mutta tangoilla, kuulilla ja käsipainoilla on vaan kivempi tehdä omaan makuun)

      Enkä kyllä pahastu tasapaino/kehonhallinta jutuistakaan.. 😀

    • Tuo treenaaminen on kyllä allekirjoittaneelle myös aivan loistavaa stressinhoitoa ja siellä myös sielu lepää. Tietty pidemmissä tauoissa voi ymmärrettävästi tulla eteen niitä henkisiä haasteita, mutta näissä itseäni ainakin helpottaa se, että tiedän, että pian taas pääsee, ja tämä ei ole lopullinen niitti. :)

      Pistän tuon postausehdotuksen ylös listalle, ja saas nähdä, jos sellaisen joskus tänne tekisin. :)

  9. Mulla on sama ongelma kun muutamalla muullakin näköjään, siis nälkä ja jatkuvat mieliteot! Treenipäivinä on niin helppo syödä terveellisesti ja hyvin, mutta kun samalla kaavalla syö lepopäivänä niin tuntuu että on jatkuvasti nälkä ja tekee sitten mieli sitä suklaatakin yms… :o Ja monesti en oo yhtään niin energinen jos en treenaa, vaikka tietenkin pidän niitä lepopäiviä silti. :D

    Kiitos muuten tästä blogista! Ehdottomasti yks lemppareista, koska täältä löytyy niin asiaa kuin huumoriakin! :-)

    • Voihan silloin lepopäivän iltapalalla syödä kyljessä vaikka ”palkintona hienosta lepopäivästä” pienen suklaapatukan extrana iltapalan jälkkäriksi (arjen tai viikonlopun luksusta <3), tai sitten kokeilla noita mitä ylempänä ehdotin, eli hyvää teetä ja napostelukasviksia ;) Päivällä voi toki myös keitellä hyvät kahvit tai lepopäivänä muutenkin panostaa vaikka testaamaan uusia hyviä reseptejä tms. :) Ja huippua kuitenkin, että ilmeisesti pidät silti niistä lepopäivistä kiinni, koska siellä se kehitys ja latautuminen uusiin koviin treeneihin tapahtuu! :)

      Ja kiitos aivan ihanasta palautteesta! Tulipas hyvä fiilis!

  10. Mulla kans lepopäivinä tekee helpommin mieli herkkuja, mutta se ei oo mulle ongelma koska pystyn silti olla syömättä niitä jos on tarve. Ongelma on se että tulee ”huono omatunto” ja etenki just jos muita kavereita on menos treenaamaan niin tuntuu et on paljo laiskempi ihminen jos ei ite mee D:

    • Kokeilepa yrittää ensi kerralla miettiä, että vitsi olen hyvä treenaaja, kun osaan antaa keholleni lepoa. Mieti, että annat silloin kropallesi mahdollisuuden palautua ja kehittyä sekä lataat sitä seuraavaan kovaan treeniin, jotta saisit pistettyä vielä enemmän rautaa tankoon ja paukuteltua uusia ennätyksiä (jos lajisi on edes sali :D). Lepopäivät ovat hyvän treenaajan merkki, ja laiskottelu on myös oikeasti ihan hyvästä! ;)

  11. Täällä kans yksi kilpaurheilija, joka treenaa VAIN neljä kertaa viikossa. Yhtenä tai kahtena päivänä on aktiivisempi lepo, eli esim. kevyt kävelylenkki ja kehonhuoltoa, ja vähintään yhden päivän pyrin pitämään ihan totaalirötväyspäivänä. Monet on ihmetelly, miten vähän treenaan. Yksi treeni tietenkin saattaa kestää miltei kolme tuntia, ja todellakin treenaan kovaa, mutta silti määrää ihmetellään. Laji vaan on semmonen, ettei enempää kannata tehä, ja sitä saa aina olla selittämässä.

    Tuntuu, että ois jotenkin trendikästä vetää viistoista treeniä viikkoon ja herätä joka aamu viideltä polkemaan kuntopyörää. Samoin vähillä unilla pärjäämistä taidetaan pitää oikeana sankaritekona. En ihan joka seurassa ilkeä kertoa, että varsinkin pimeään vuodenaikaan olen arkisin jo puoli kymmeneltä sängyssä, koska tarvitsen vähintään kahdeksan ja puolen tunnin unet. Viikonloppuna saatan sitten kuorsata kymmenenkin tunnin unia. Arvostan lepoa todella paljon, enkä arki-iltoina katso telkkaria tms (paitsi pelaan vähän Sanajahtia miehen kanssa kilpaa ennen hyvänyönsuukkoja) , vaan käytän sen ajan ihan oikeasti lepoon. Luulen, että ihmiset nukkuisivat enemmän, jos kaikki tajuaisivat sen merkityksen. Priorisointia se vaan vaatii!

    Oon myös sitä mieltä, että miks treenata enemmän, kun kehittyy ns. vähällä työllä? Sitten kun kehitys joskus hidastuu tai loppuu, voi treenimäärää lisätä ja saada kehityksen taas vauhtiin. Miksi siis käyttää kaikki oljenkorret liian aikaisin? Tavoitteeni on viiden, jopa kymmenen vuoden päässä, joten kaikkimullehetinyt-treeniohjelmalla kiipeäisin vain ahteri edellä puuhun.

    Niin mikä se oli se kysymys? 😂Tulipa niin pitkä sepustus, etten enää itsekään tiedä mitä lähdin sanomaan ja mihin päädyin. Mulle lepo ei siis oo mikään hankaluus, paitsi tiukemmalla dieetillä (painoluokkalaji, harvoin joudun dieettamaan muutamaa viikkoa pidempään). Kiireessä ja treenatessa ei ehdi huomata nälkää ja himoita ruokaa, mutta levossa sen nälän jotenkin tuntee vahvemmin. Silloin pitää keksiä jotain muuta kivaa tekemistä eikä hengata keittiössä tuoksuttelemassa ruokia.

    Tiivistetysti: puhut asiaa, Piia!💪 Ihmiset, levätkää! Nukkuminen on ihan parasta, ja sillon se kehitys tapahtuu. 😘

    • Siis vitsi olen niiiiiiin samoilla linjoilla sun kanssa! Tuota munkin kohdalla ihmetellään, kun jengi kuulee, että kisakauden ulkopuolella käyn treenamassa salilla ”vain” neljä kertaa viikossa. Toki siihen päälle tulee vielä akrobatiatreeniä ja kehonhuoltoa, mutta yleensä tässä asiassa on puhe nimenomaan lihaksen kasvattamisesta, ja ihmetellään, miten tuloksia voi saada niin vähällä treenillä. Sama juttu siis omassakin lajissa, että lihasmassa ei ole mitenkään suhteutettuna salilla kulutettuun aikaan, ja liika on vain tyhmää ja usein kehitystä hidastavaa.

      Mun mielestä on kanssa aina vain parempi, että jos onnistuu rakentamaan sellaisen kokonaisuuden, että vähemmällä saa enemmän tuloksia aikaiseksi. Eräs yhdysvaltalaisvaltalaisvalmentaja (erään kovaa hermotusta vaativan yleisurheilulajin) kertoi hänen olympialaisissa kilpailevien urheilijoiden treenaavan vain neljästi viikossa, koska enemmästä olisi vain haittaa. Toki tämä on lajiriippuvainen juttu, mutta usein sillä vähemmällä ja fiksummalla voi päästä parempiin tuloksiin, ja näin vältytään myös muilta haittapuolilta kuten rasitusvammoilta.

      Ja tuo pitkäjänteisyys! Naulan kantaan myös siinä! Kiitos sulle mahtavasta kommentista, ja osuvia treenejä sinne! ;)

  12. En osaa pitää lepopäiviä koska treeni on ainoa elämänsisältöni. Minua usein kritisoidaan tästä ihmisten toimesta joilla on perhe, parisuhde, ystäviä, lemmikki tai muu harrastus. Itse näen sen niin että käytän aikani elämäni rakkauden parissa.

    • Ei lepopäivistä muistuttelu välttämättä ole kritisointia. :) Ja kuten jo aiemmin eräälle toiselle vastasin, niin toisaalta jos treeni on sulle nimenomaan sitä sielunhoitoa, ja äärimmäisen suuria tavoitteita maksimaalisen lihasmassakuurin, voimantuoton tai muun rankkaa hermotusta vaativien ominaisuuksien/taitojen puolesta ole, niin eihän tuo ole välttämättä edes huono ratkaisu, jos treeniviikon vain suunnittelee oikein. Mieli ensin, sitten muu. :)

      Ja voithan kokeilla ottaa lepopäiviä niin, että katsot/kuuntelet silloin jonkun treeniaiheisen podcastin, josta voit ottaa lisää intoa ja oppia omiin treeneihin, tai käytät ajan muuten tämän sinulle rakkaan asiasi vahvistamiseen vaikka lukemalla treeniblogeja tai osuvia treeniartikkeleita, joista voit ottaa hyötyä irti sitten omiin treeneihisi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 65
Tykkää jutusta