Voiko olla fit, vaikka kropassa olisi läskiä?

Sis. mainoslinkkejä*

Sain aiempaan kiinteytymisen epärealistista tavoittelua koskevaan kirjoitukseeni aivan järjettömän pätevän kommentin eräältä lukijaltani, ja se osui niin härän silmään, että päätin sen pohjalta purkaa omia ajatuksiani vähän laajemminkin. Kommenttihan meni näin:

”Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin,
”fit” voi olla vaikkei oliskaan mahdollisimman vähärasvainen.”

Painan itse tällä hetkellä viittä vaille 61 kiloa. Tämä on melko paljon suhteutettuna hobitinomaiseen pituusominasuuteni, joka huitelee huimassa 156 senttimetrissä. Ja vaikka tuohon painoon mahtuu myös aika paljon pihviä, niin kyllä, tässä ruhossa on tällä hetkellä ihan kiitettävästi tuota rehellistä laardiakin. Pakaraa voi halutessaan hyllytellä 50 centin ”Candy Shopin” tyyliin ja vatsasta ja kyljistä saa napattua kouraan halutessaan sitä makkaraa. Olen silti mielestäni fit, vaikka painoindeksini osuu lohkoon ”liikalihava”, hah!

Sinänsä on harmillista, että sporttisen ja ”fitin” vartalon tavoittelussa niin usein oletetaan sen sisältävän alhaista rasvaprosenttia tai näkyviä vatsalihaksia. Miksi se on näin? Miksei upea ja treenattu vartalo voisi sisältää enemmän rasvaa? Nyt en edes puhu ylipainosta, vaan pääosin tällaisen ”fit” kropan tavoittelemisen asialla näyttävät olevan ihan normaalipainoiset ja jopa hoikat naiset. Eihän tämän tavoittelussa mitään väärää ole, mutta osalla tämä tuntuu näkyvän ikävästi oman minäkuvan kohdalla ja tuovan mukanaan epärealistia tavoitteita, turhia paineita ja harmillisia toteutusmalleja, jolla ei kasva lihas eikä pala rasva.

aimn-trikoot-punainen

Arvatkaapas muuten huvikseen, milloin minä olen saanut eniten kysymyksiä tuntemattomilta ihmisiltä, mitä urheilulajia harrastan, kun se näkyy niin selkeästi ulospäin? Muutama vuosi takaperin, kun painoin reilu 64 kiloa (edelleen 156cm), ja voin kertoa, että siinä varressa oli muutakin kuin lihasta, haha!

Seuraan itse henkilökohtaisesti Instagramissa lukuisia eri urheilijoita ja muita upeita sporttisia naisia, eikä itseasiassa yhdelläkään näistä lukuisista naisista ole ympäri vuoden sixpäkki esillä tai alhaiset kehon rasvat. Osalla heistä ei ole näin koskaan. Se mikä näitä kaikkia naisia yhdistää on tapa, jolla he kantavat itsensä. Asenne. Itseluottamus. Ryhti. Oman vartalonsa arvostus. Nämä asiat iskevät ainakin minuun kovempaa kuin yhdetkään rautaiset vatsapalat, ja tekevät mielestäni sekä kropasta että ihmisestä upean ja kiinnostavan.

En tällä hetkellä edes varsinaisesti kaipaa tiukempaa kuntoani, jossa lihakset erottuivat selkeämmin, vyötärö oli kapeampi ja vatsapalat loistivat joka ikisessä valossa, sillä pidän vartalostani ihan oikeasti myös rasvaisempana. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, ettenkö odota innolla, mitä täältä alta löytyy kisafysiikkaani ajatellen tulevalla kisaprepillä, mutta en voi perustaa koko oman vartaloni arvostusta siihen, sillä se on taas vain yksi hetkellinen vaihe urheilijana ja ihmisenä. Tämän hetkinen tilani edustaa enemmän sitä pitkäjänteisyyttä ja realistisuutta pitkällä tähtäimellä.

Tähän nykytilaan en kuitenkaan ole päätynyt ”kiinteytymällä”, en sitten laisinkaan. Olen viime maaliskuun alusta (edellisen kisaprepin päätyttyä) lähtien syönyt viikko viikolta enemmän ruokaa, ja keskittynyt omien voimatasojeni ja suorituskykyni haastamiseen kovalla salitreenillä. Aerobista en ole harrastanut laisinkaan pitkiin aikoihin. Salilla treenaan neljästi viikossa ja erillisiä lajiominaisia vapaaohjelmapainotteisia treenejä olen tehnyt nyt 1-2 viikossa.

aimn-trikoot-punainen-2
Korkeavyötäröiset Aim’n trikoot TÄÄLTÄ* ;)

Nämä kurvit (kaikissa olomuodoissaan) joita olen saanut, ovat siis tulleet syömällä riittävästi ja treenaamalla keskittyneesti raskailla painoilla. Mielummin kerään hanuriin ja vyötäisille sitä rehellistä rasvaa, syön reippaammin ja nautin nousujohteisista ja kovista treeneistä kehittäen ominaisuuksia ja lihasmassaa kuin olisin ympäri vuoden tiukemmassa kunnossa syöden vähemmän, kehittyen vähemmän, treenaten heikommilla tehoilla ja heikommin palautuneena sekä hinkaten mieli turtana aerobisia crossarilla peläten painonnousua stressaten jo valmiiksi tulevista suupaloista. Ensimmäisellä vaihtoehdolla saan ainakin jotain aikaiseksi. ;)

Mahtavaa torstai-iltaa niin fiteille, fäteille ja näiden sekoituksille! ♥

Tsekkaa myös: Kalorini ja markojakaumani tällä hetkellä

Edellinen juttuni: 5x fiksumpaa välipalaideaa

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

28 vastausta artikkeliin “Voiko olla fit, vaikka kropassa olisi läskiä?”

  1. Moikka! Pakko kehaista, että olet kyllä todella hyvä kirjoittamaan. Sun tekstiä on helppo lukea ja perustelet mielipiteesi todella hyvin. Itse en ole mitenkään kamalan kriittinen lukiessani eri bloggareiden tekstejä, mutta sun tekstit erottuu silti joukosta positiivisessa mielessä :D

    • Voi kiitos sulle aivan ihanasta palautteesta! :)

      Välillä sitä tulee pohdittua, että välittyykö näissä ajatukseni, ja säilyykö teksteissäni loppupeleissä edes mikään kultainen lanka, mutta ilmeisesti pohdin ainakin osittain turhia :D

  2. Pidän kun jäät pohtimaan meidän lukijoiden kommentteja ja otat kantaa niihin myöhemmin. Jälleen nappikirjoitus. Voi olla fit vaikkei ole ns. kisakunnossa. Mulle ainakin fit tarkoittaa jaksamista, voimaa, kestävyyttä ja hyvää kuntoa ei pelkkää ulkonäköä. Onneksi bmitä ei enää tuijoteta niin orjallisesti. Mieskehonrakentajat taitavat keikkua bmi yli25 paikkeilla? Ihana lukea kuinka sinut olet itsesi kanssa etkä haikaile orjallisesti kisakuntoon. Kannatan loppusanoja; mieluummin treenaa hyvin ravittuna kun huonosti vähemmällä painolla.

    • Kiitos Ninna kivasta kommentista! Ja sehän tämän bloggaamisen suola onkin, kun voi oikeasti olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, ja hyvistä kommenteista ja mielipiteistä herää myös itselle paljon ajatuksia :)

  3. Taas tosi hyvä kirjoitus! 👍 Ite oon aina paininut sen asian kanssa, että oon tällainen laiha läski enkä muka näytä sporttiselta. Mutta oon oikeesti pikkuhiljaa alkanut tajuaan, että hyvähän mä oon! Vaikka tosiaan BMI:n mukaan lievästi ylipainoinen. 😉 Treenaan kuitenkin ja oon kehittynyt pikkuhiljaa vuosien aikana, että täytyy olla tyytyväinen! Liikaa sitä vaan miettii sitä, että mitä vielä voisi kehittää, kun pitäisi miettiä, että mitä on jo saavuttanut! 😊

    • Itsensä haastaminen ja sitä kautta saavutetu kehityshän on se treenaamisen suola! Ja toki on aina hyvä nostaa rimaa ylös ja tavoitella vielä saavuttamatta olevia, kunhan muistaa olla tyytyväinen jo myös saavutettuun :)

  4. Jee! Mun on viimevuosien aikana pitänyt ihan ihmetellä että onko se vaan niin että sittenkin pidän tästä vartalostani enkä välttämättä tahdo ”kevennellä kesää kohden” kuten monet ympärilläni? Ja vielä niin, että se tunne on aitoa ja tulee sisältäpäin eikä ole vaan aikaansaamattomuutta hyvin perusteltuna. Kumma juttu!

    • Siis sullahan on aivan mahtava suhde oman kroppasi kanssa, ja jäätävät propsit siitä! Mitä sitä itseään muuttamaan, jos oikeasti pitää itsestään ja vartalostaan sellaisena kuin se on, eikä se todellakaan tarkoita aikaansaamattomuutta. Eikä tämä todellakaan poissulje sitä, etteikö kehitystä voisi silti tavoitella, enkä tarkoita tässä edes ulkomuodon kehitystä, vaan edistystä suorituskyvyssä, ominaisuuksissa, monipuolisuudessa tms. :)

  5. Huikea postaus! Ja niin totta joka sana. Eikös fit ole nimenomaan sitä, että on lihasmassaa ja ollaan hyvässä – ja kisakunto on sitten erikseen ja siinä saa ne vatsapalat sitten näkyä joka valossa. ;)

    Nora / https://dreamerachiever.com

  6. Kehaisenpa minäkin! Eksyin blogiisi sen syö enemmän -postauksen kautta ja heti pisti silmään tyylisi kirjoittaa täyttä asiaa mutta rennolla ja hauskalla tavalla. Teksteistäsi tulee vaikutelma, että oot varmasti ihan sairaan hyvä tyyppi – tiiätkö semmonen olo, et oltaispa kavereita :D Että jatkapa kuule saman malliin vain!

    • Hahaa! Kiitos Marja ihan sairaan ihanasta kommentista :D Mä lupaan jatkaa paukuttamista! ;)

  7. Kiitos tästä, juuri näin! Itse en ole koskaan voinut näin hyvin (henkisesto sekä fyysisesti) kehoni kanssa, vaikka rasvaprosentti on joskus ollut todella liian alhainen. On terve olo, ei kaipaa muutosta ja treenaaminen sekä syöminen on rentoa. Ei naiset stressata niin paljon, ollaan hyviä sellasina, kun ollaan!

    • Jep! Liika stressaaminen vain yleensä tappaa intoa ja syö ihmistä! Tavoitteita saa ja usein jopa kannattaakin olla, mutta liika tarkkailu, nipottaminen ja täydellisyyden tavoitteilu yleensä tuppaa osumaan jossain vaiheessa omaan nilkkaan…

  8. Mulla loppuu Piia ylistyssanat. Kaikki kirjoituksesi oon lukenut siitä lähtien kun tulit tänne FF: lle ja ihailen sua niin persoonana kuin urheilijanakin. Sulle pitäis joku awardsi myöntää tyyliin ”vuosikymmenen esikuva” :-)
    Ihan hirmusti tsemppiä tulevalle kisakaudelle! <3

    • Eiiii miten ihana kommentti! Nytpä lähti mun perjantai tämän siivittämänä aivan loistavasti käyntiin, joten ISO KIITOS sinä ihana ihminen! <3

  9. Oot kyllä huikeen motivoiva! Kisojen jälkeen oli hetkellisesti vaikeeta totutella tähän uuteen olomuotoon, kun rasvaa on ja ollaan siellä normaalipainossa. Onneks pääkoppa on nyt mukana ja nuo typerät ajatukset on unohdettu. Se lihas kun ei tosiaan kasva dieettaamalla. Tsempit tulevalle kisaprepille :)

    http://www.laurasimola.com

    • Voi kiitos! :) Ja se on aivan normaalia, että päässä pyörii isojen muutosten ympärillä, ja sehän juurikin ratkaisee jääkö niitä ajatuksia vatvomaan ja lähteekö niiden ajatusten siivittämänä sähläämään typeriä. Eli kuten sanoit, niin ruokaa koneeseen, nousujohteista treeniä ja luomaan hyvää pohjaa seuraavalle kisarupeamalle. Lopussa kiitos seisoo!

      Kovia ja mielekkäitä treenejä sinne! :)

  10. Moi! Huippukirjoitus! Olen juuri viime aikoina miettinyt näitä asioita, olen 160cm ja painan n. 60kg. Olen innostunut nyt salitreenistä entisten enemmän aerobisten treenien sijaan, ja olen pohtinut miten pääsisin mahan pehmeydestä eroon. Näytän mielestäni jo hieman lihaksikkaalta jaloista ja käsistä, mutta mahassa on vielä selkeästi rasvaa. En pystyisi itse olemaan millään hiilarittomalla dieetillä, mutta syön muuten kyllä ihan järkevästi. Tämä sai kyllä pohtimaan juuri tuota että voisinko esim. Sanoa itseäni fitiksi (treenaan 4-5 krt viikossa) vaikka tuota rasvaakin siis löytyy. Menen ensi viikolla inbody-mittaukseen Niin saa nähdä mitä siellä selviää:)

    • Kiitos! Jokainenhan voi itse päättää mitä tuo sana ”fit” itselleen merkitsee, ja ei se ole mielestäni rasvaprosentista kiinni :)

  11. Moikka! Oon pienestä pitänen halunnut osata käsilläseisonnan ja kaikenlaisia voltteja ja kieppejä, mutta ongelmana on aina ollut miten sellaisia uskaltaa lähteä harjoittelemaan.. miten itse oot oppinut noin taitavaksi? Oisko jotain vinkkejä, kun kehonhallinta ei oo vielä todellakaan mikään paras. Oot muuten ihan huippu motivaationlähde, kunnon energiapommi! Go girl!!

  12. Heippa! Kysäsempä tätä kautt tuliko minun sähköpostini perille liittyen treeniohjelmiin. Vilkaisetko ja pistä viestiä takaisin päin kun ehdit! :)

  13. Hyvä kirjoitus! :) Elämä on paljon nautinnollisempaa kun ei tarvitse stressata liikoja omasta vartalosta. Mieluummin keskityn nauttimaan treenaamisesta ja kokkailemaan hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
    Positiivisen kautta, ei itseään rääkäten, kieltäen ja syyllistäen :)

  14. Tää oli loistava!! Pelkkää faktaa, ja todellakin voi olla fit vaikka onki vähän enemmän rasvaa. Mun mielestä terveellisesti fit on just se mitä pitäisikin tavoitella eikä vaan mahdollisimman rasvatonta kroppaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 57
Tykkää jutusta