MIKSI ULKONÄÖSSÄ PITÄISI OLLA KAIKKI 5/5?

*Sisältää mainoslinkkejä

On oltava tuuheaa ripseä, muhkeita täytettyjä huulia, täyteläisiä kiharoita, viimeisen päälle minttiin viilattuja kulmakarvoja. Sitten täytyisi saada sirot jalat mutta kuitenkin pyöreä takamus. Sikspäkin pitäisi näkyä ja omistaa ”thigh gap”, mutta kurvit olisi kuitenkin oltava kuin Kardashianilla ja isot tissitkin olisi jees. Iholle levitetään harva se ilta vähän pronssista hohtoa, että näytettäisiin vähän auringossa latautuneelta. Hampaita valkaistaan jopa luonnottoman sävyiseksi, eikä silmien tylsä suomalainen sävykään miellytä, mutta onneksi apua saadaan värillisistä piilolinsseistä. Pisamoitakin jo tatuoidaan. Arvet, selluliitit ja kaikki epäkohdat pistetään niin visusti piiloon, että mieluummin hankaloitetaan omaa arkea ja jopa sosiaalisia kanssakäymisiä, kuin paljastetaan, että ollaan vain ihmisiä. Myös ulkoisesti.

Ja ettei tämä nyt jeesusteluksi menisi, niin totean heti alkajaisiksi, että kyllä. Minultakin löytyvät omasta takaa volyymiripset ja teippipidennykset kutreissani. Lisäksi peukutan aivan ehdottomasti myös ehostautumisen, estetiikan ja laittautumisen puolesta, jos siitä itse vain tykkää (käpälä pystyyn!). Ainut mitä tässä pienessä päässäni pohdiskelen on, että miksi ihmeessä naisten on jumankekka saatava ulkonäköönsä nykyään kaikki? Miksei voida olla edes jossain määrin tyytyväisiä niihinkin ”epäkohtiin”, joita myös omaksi geeniperimäksemme kutsutaan?

Jos minulta kysytään (ei kysytä, mutta kerron silti), niin täydellisyys on jotenkin pois työntävää. Muiden mieltymyksistä toki en tiedä, mutta sopivat rosot ja rouheat särmät tekevät niin henkilön luonteesta kuin ulkonäöstä kiinnostavia ja upeita kokonaisuuksia, kun taas jatkuvasti liian siloteltu tappaa kiinnostukseni välittömästi. Plah. Ymmärrän toki, että joistakin epäkohdista voi syntyä itselleen isojakin fiksaatioita, mutta jos koko ajan löytää jatkuvasti niitä inhokkiaiheita itsessään, niin ne eivät niitä korjauksia jahtaamalla sieltä mihinkään lopu. Lisäksi jos oma fokus on koko ajan siinä omassa ulkokuoressa, niin aika monta muuta olennaista seikkaa voi jäädä vaille huomiota ja oikeat asiat siellä taustalla fiksaamatta.

Ja nyt. Teen vähintäänkin Seiska-tasoisen paljastuksen. Rasvaprosentista riippumatta minullakin tulee makkaroita kylkiin ja vyötäisille, mutta kuljen silti crop topeissa. Ojentajieni pinnasta on löytynyt 13-vuotiaasta lähtien kevyttä ”aknea”, mutta valitsen melkein aina mieluummin topin pitkähihaisen sijaan. Tissitkin on pienet. Takareisissäni on yhteensä pattiarallaa 40 senttiä leikkausarpea, ja kesällä viiletän menemään farkkusortseissa tai kikkanat Nike Prot hanurin päällä. Shortseista vielä monesti tursuaa vähän sitä reittäkin pihalle lahkeen suusta (niin mikä thigh gap?), mutta mitäpä pienistä. Sellainen minä olen, enkä siitä aio mihinkään muuttua, koska en vain pysty. Miksi siis pitäisi?

Reidet voivat olla kauniit olivat ne sitten paksummat tai hoikemmat. Iho voi olla upea oli se sitten kalpea, päivettynyt tai pikimusta sekä tasainen tai puolestaan vähän rosoinen. Se maailman upein vatsa ei välttämättä sisällä näkyvää sikspäkkiä. Pienet sekä sirot huulet ovat mielestäni ihan äärimmäisen kauniita, aivan kuten ne muhkeatkin, sillä ne sopivat usein aivan julmetun hyvin niitä ympäröiviin kasvoihin. Ei kaikilla vain tarvitse olla kaikkea.

aimn x casual college
Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Superstretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Itseään saa ja kannattaakin kehittää niin sisäisesti kuin ulkoisesti, mutta ihan kaikkea ei nyt tarvitse joka tilanteessa vaatia. Eihän meidän luonteenpiirteistäkään voi löytyä kaikkia yleisesti arvossa olevia seikkoja yhdestä ihmisestä, joten miksi siinä kuoressa sitten pitäisi olla ne kaikki mausteet ja vielä vähän päälle. Henkisesti kaikkea hamuavalle on ihan okei huikata, että höllääpä kuomaseni vähän, mutta entäs ne ulkonäköasiat? Mitenkäs niissä karanneista omakohtaisista vaatimuksista huikataan?

Noh, ei vain mene itselläni kaaliin, eikä lanttu leikkaa sen osalta, että itseä lähdetään muovaamaan ja muokkaamaan jatkuvalla syötöllä johonkin suuntaan ja hamutaan lopulta siihen ulkokuoreen ihan kaikki ja mahdollinen. Sitten kun tähän täydellisyysjahtiin isketään päälle tästä samasta täydellisyysboksista se, että salilla tai lenkillä ei kuulemma saisi näkyä hikilänttejäkään, niin hyvää päivää. Realistisuutta saa olla mukana. Olemme ihmisiä. Emme muovinukkeja. Ei meissä tarvitse olla kaikki 5/5.

Letkeää viikonvaihdetta! PS. Alkavalla viikolla saa avata joulukalenterin!

 Vilkaise myös:
Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?
& Elämää pienten rintojen kanssa

Edellinen juttuni:
Herkkukorneri – Parhaan jäätelöt ikinä!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

14 vastausta artikkeliin “MIKSI ULKONÄÖSSÄ PITÄISI OLLA KAIKKI 5/5?”

  1. En koskaan kommentoi blogikirjoituksiasi, mutta nyt oli pakko. erittäin hyvä teksti, joka kannustaa jokaista hyväksymään kehonsa sellaisena kuin on. Kolahti ainakin täällä kunnolla, sillä olen noin vuoden kipuillut painonnousun kanssa mutta nyt tajusin – syvät vatsalihakseni ovat hyvässä kunnossa ja jaksan treenata. Mitä sitten, jos se ei aina näy kiinteänä six packinä. Ladies, muistakaa armollisuus itseänne ja muita kohtaan 🙏

    • Sepä se, ja musta tuntuu, että usein juurikin ne itsestään (niin sisäisesti kuin ulkoisestikin) huolta pitävät ihmiset tuntuvat olevan eniten huolissaan siitä ulkonäöstään, vaikka ei tähän olisi mitään syytä. Tottakai itseään saa ulkoisestikin kehittää ja ehostaa, mutta ei kaikessa tarvitse jahdata sitä täydellisyyttä, koska sinne ei koskaan päästä.

      Kiitos vielä sulle kommentistasi, ja huippua, että uskaltauduit kommentoimaan! ;)

  2. Aivan aarettoman hyva teksti. Tuntuu etta nykyaan kaikkien pitaisi olla ”samasta muotista” ja tamahan tarkoittaa etta kaikki ovat tavallaan ”tylsalla tavalla” samannakoisia. Juuri nama massasta erottuvat piirteet ja ominaisuudet tuovat sita mielenkiintoa ja sarmaa ulkonakoon… ja toisekseen mika tanaan on trendikasta ja haluttua ulkonaollisesti, voi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua olla todella out.

    • Kiitos Hanna! Juurikin tämä, että miksi halutaan niin väkisin näyttää kaikki samalta. Eihän siinä ole mitään kiehtovaa, ja minusta se olisi vain äärimmäisen pitkästyttävää, jos jokaisella meillä olisi nimenomaan aivan kaikki vimpan päälle. Pienet rouheudet ja omanlaiset yksityiskohdat tekevät sen kokonaisuuden, josta sitten tulee kokonaisuutena se 5/5, vaikkeivät ne yksityiskohdat sitä olisikaan. :)

  3. Kiitos hyvästä tekstistä, oot asian ytimessä.
    Mä luulen et tähän vaikuttaa some, erilaiset ihannekuvat on löydettävissä helposti ja niitä on some täynnä. Se luo illuusion, että _kaikki_ muut ovat täydellisiä paitsi minä. Ja jos muutkin onnistuvat niin miksen minäkin onnistuisi.
    On unohtunut se, että toiset on luonnostaan kapeita ja siroja, toiset taas kurvikkaita. Ei hyödynnetä sitä mitä meiltä jo löytyy vaan halutaan kaikki heti mulle nyt, toisinaan vaikka asiat olisi mahdottomia ja pitkällä tähtäimellä jopa sairaita.
    Tarvitaan enemmän kiitollisuutta ja tyytyväisytttä omaan kroppaan ja siihen yleensäkin et asiat on ihan hyvin ja mikä tärkeintä, ollaan terveitä.
    Kivaa maanantaita sulle ja meille kaikille!

    • Jes! Sepä se, että jos ollaan terveitä ja hyvinvoivia, niin pientä armollisuutta saisi heittää kehiin. Somesta tuntuu, että porukka keräilee jokaiselta ihannointinsa kohteelta vain niitä täydellisyyksiä ja muokkaa niistä oman kombinaationsa omaan päähänsä. Unohdetaan, että niillä ihannoitavilla kohteilla on myös niitä epätäydellisyyksiä, mutta bongataan niiltä palapelin osiksi vain ne parhaimmat puolet. Parilla on kapea uuma, toisella upeat hiukset, kolmella muhkeat huulet, yhdellä taas supersileä iho, muutamalla niin tajuttoman pinkeät ja pyöreät pakarat. Näistä tulee aika jäätävä kokonaisuus sinne takaraivoon. :D

      Mahtavaa maanantaita ehdottomasti myös sinne!

  4. Todella hyvä ja aina ajankohtainen teksti, kiitos. Tulin miettineeksi, että esimerkiksi naisilla kaunistautuminen on kuulunut moneen kulttuuriin jo tosi pitkän aikaa, mutta pitkään se merkitsi esimerkiksi värikkäitä vaatteita tai tietynlaisia koruja, ei suinkaan sitä että yritetään laittaa ”epäkohtia piiloon” ja mennä kohti yhtä kauneusmuottia.

    Kunpa ihmiset osaisivat suhtautua persoonallisiin ulkonäköpiirteisiin kuin tatuointeihin. Eihän kaikki mitenkään tykkää tietynlaisesta tatuoinnistakaan, mutta sen kantaja osaa silti kokea siitä itse ylpeyttä koska se on osa häntä ja hänen tarinaansa. Samoin esimerkiksi leikkausarvet on itse asiassa henkilökohtainen ”tatuointi” joka osoittaa yhden esimerkin siitä, mistä kyseinen henkilö on selvinnyt.

    Ja aatella, jos kaikki naiset kykenisivät vapautumaan edes niistä isoimmista ulkonäköpaineista – miten paljon sillä samalla henkisellä (murehtimiseen ja vatsanakkien nipistelyyn käytetyllä) energialla saisikaan aikaan jotain positiivista? Luulen, että paljon. :)

    • Siis vitsit, oon ihan samaa mieltä etenkin tosta ”tatuointi-vertauskuvasta”! Mä ihan oikeasti rakastan noita mun leikkausarpia, jotka valtaa mun takakintut tuolta pakaran alta miltei polvitaipeeseen asti. Ne nimenomaan kertoo musta elämästä, ja mulla on niillä isompikin merkitys kuin pelkkä jalkaleikkaus. Ne ovat osa mua ja mun tarinaa, jonka vaan harva tietää näiltä osin sieltä kokonaisuudessaan.

      Ja tuo energian vapautuminen muuhun on ihan totta. Oon itsekin kokenut tuon niinkin ison fiksaation, kun mun hiusteni (suomalainen höttöafro) osalta nuorempana, joka onkin ollut mun ainut mutta oikeasti aika iso ulkonäkökeskeinen ongelma. Sen kun sain lukioikäisenä ratkaistua, niin vitsit, että mun paras kaverikin silloin totesi, että siinä meni selkeä raja vanhan ja uuden Piian välillä. Lähti kuulemma niin uusi vaihde silmään, joka huokui ulospäin niin monella eri osa-alueella. :D

  5. Repesin lopussa hikilänteille :D Juuri tulin salilta ja semmoinen rikos pääsi käymään että hikeä ihan maahan asti pääsi tippumaan, perhana, ei kesken toistojen käynyt mielessä alkaa pyyhkiä :D

    Ja täällä kans toinen pienirintainen! Kirjoitin juuri tänäaamuna blogiini raskausarvista ja siitä, mistä hemmetistä tuo nimi mahtanee tulla? Kaikillahan meillä (ainakin melkein) tiikerinraitoja on, jopa pienissä rinnoissani. Ei se sukupuolta, kokoa tai muksujen määrää katso.

    http://www.lily.fi/blogit/wild-casual/mitka-helvetin-raskausarvet-venytysjuopamanifesti-0

    • Siis mullakin löytyy näitä ”raskausarpia” hanurista ja näistä minipuskureista. :D Ja tuolta kotoa löytyvältä mieheltäkin niitä löytyy rintakehästä, kainalonjuuresta sekä käsivarsista, eli ei se tosiaan katso sukupuolta, ikää tai lapsien määrää. Tiikerinraidat on nimenomaan ihan jees, ja harvassa on ne, keneltä niitä ei löydy!

      PS. Propsit soijan määrästä! Jes! :D

  6. Loistava teksti, taas. Tartun kuitenkin tuohon joulukalenteriin… Vähänkö on odotettu joulukuuta, että pääsee avaamaan ekan luukun :D Mä en myöskään jotenkin osaa kuunnella joululauluja tai harrastaa muuta jouluhössötystä (sanan positiivisessa merkityksessä) vielä marraskuun puolella, joten tervetuloa joulukuu! Millainen kalenteri teillä on? Meidän huushollista löytyy Fazerin suklaakalenteri, josta avataan luukkuja vuoronperään. Se on ihan klassikko. Ainoa miinus, että ei kumpikaan oikein tykätä Julia-konvehdeista, joita kalenteriin on useampi tungettu. :D

    • Siis tuo kalenteriasia on just olennainen, hahaha! :D Mulla on nyt monta vuotta ollut tuo Fazerin kalenteri (ne Juliat on just ykkösiä), mutta ajattelin tänä vuonna testata jotain vaihtoehtoista suklaakalenteria, kun niitä näyttää olevan vähän joka suklaabrändiltä liikkeellä. Lego-joulukalenteri (en kasva IKINÄ aikuiseksi) on tänäkin vuonna odottanut jo kuukauden verran tossa avaamistaan, ja mulla on perinteiden mukaan miehelle odottamassa itse tehty joulukalenteri (24 pientä paperipussia). Niitä on väsäilty tässä kokoon parikin kappaletta lähipiirille joka vuotiseen tapaan. :D

  7. Tosi napakkaa pohdintaa ja ajatuksiasi on aina mieluisaa lukea. Eikös täydellisyyskin ole vähän tylsää? Ja jotkut leikkaukset menee ihan terveysriskillä esim kylkiluiden poisto ja älyttömyyksiin esim. peppuimplaatit. kuka sellaista ottaisi? ymmärrän vielä kestoripset- ja kulmat, osittain myös silikonit mutta en järempiä kasvoleikkauksia. Mä olen niin välinpitämätön omaan ulkonäköni suhteen, en meikkaa laita kynsiä tai hiuksia. karvat kyllä poistan sentään ja huolehdin ihonhoidosta(atooppinen iho)ja itseruskettavaan olen koukussa(en uskaltanut nyt ostaa)Ei vaan ansaitse olla huolitettu vähän sellainen hälläväliä fiilis kun ei itseään arvosta. Voisitko kuvitella kauneusleikkausta? Toki jokainen tehkööt vartalollaan mitä haluaa. Toivoisi kyllä monen miettivän onko se ulkonäkö oikeasti niin tärkeä ja rahansa arvoinen. Onkos sulla joulukalenteria?

  8. Loistava kirjoitus! Itseäni myös monesti hämmästyttää, miksi pitäisi saada ihan kaikki ominaisuudet? On ihan ymmärrettävää, että muhkeita huulia, muodokasta perää ja rintoja, tuuheita ripsiä, pitkää tukkaa ja kynsiä, sileää ihoa yms himoitaan, mutta ymmärrän sen nimenomaan yksittäisenä tai parina kappaleena! Se, että samaan pakettiin laitetaan noista ”unelmista” ihan kaikki ja niistäkin vielä maksimaalinen ääripää, on loppujen lopuksi aika karmiva näky. Muovinen, luonnoton ja jollain tapaa myös sairas, siitä on 5/5 kaukana! :D Välillä näitäkin näkee, ja miettii vain että onkohan hän nyt onnellinen ja saavuttanut mielestään täydellisyyden :D Mutta kukin kuitenkin tietysti tavallaan. Harmittaa vain monien puolesta, kun tuntuu, ettei oikein ymmärretä mikä on kaunista ja ulkonäöstä kannetaan syyttä niin suurta stressiä ja tyytymättömyyttä. Minusta ainakin Piia on just 5/5 pienine rintoineen ja arpineen. En olisi ikinä edes kiinnittänyt huomiota ellet olisi maininnut :)

    Ja jeeej, joulukalenteri! Mulla ei ole moneen vuoteen ollut itsellä, mutta NYT on ja vieläpä kynsilakkakalenteri!!! :) Ostin myös koiralleni Rudolfille oman koirien joulukalenterin :’D Aiempina vuosina mäkin oon tehnyt miehelleni itse joulukalenterin ja ne on kyllä olleet mieleen :D Mutta nyt näin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 131
Tykkää jutusta