Elämää pienten rintojen kanssa

pienet-rinnat

Tissit, lollot, melonit, ryntäät, pamelat, kannut ja hinkit. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Sain sunnuntain koottuun skeidakommenttipostaukseen eräältä lukijaltani henkilökohtaisen kysymyksen, että miten olen oppinut hyväksymään pienet rintani. Itse en oikeastaan kyllä koe kysymystä edes kovin henkilökohtaiseksi, sillä tissi on minusta ruumiinosa siinä missä muutkin. Jollain on pitkät varpaat ja toisella lyhyet. Toisella on isot tissit ja toisella pienet.

Itselläni ei ole koskaan ollut kovinkaan kummoista rintavarustusta. Täysin olematon se ei ole kuitenkaan koskaan ollut, mutta tuskinpa kukaan niitä on päässyt koskaan isoiksi lolloiksi kutsumaan. Edustavien bikiniyläosien löytäminen on kuitenkin aina ollut haastavaa, ja syvään uurretut kaula-aukot olen voinut sivuuttaa jo lähtökohtaisesti. Urheilu on tietty ajansaatossa verottanut etumuksen täytettä, sillä se mistä rasva lähtee, ei todellakaan aina ime sitä samalla tavalla takaisin. Todettu juttu, haha!

Olen aina ollut hyvin sinut kroppani kanssa kokonaisuutena. Pystyn käsittelemään myös omia ”puutteitani” huumorin avulla, ja oikeastaan en edes koe millään tasolla, että oma kroppani olisi mitenkään puutteellinen pienienkään rintojen kanssa. Jotenkin koen pienen rintavarustuksen sopivan itselleni ja omaan kehooni. Varsinkin, kun oma kroppani on kisakaudella pienemmissä rasvoissa, olen usein huomannut vähänkin ylimenevän toppaamisen omassa peilikuvassani jotenkin ”sopimattomalta” omaan vartalooni. Ihan kuin siinä olisi jotain, joka ei siihen kuuluisi. Tässä samalla vastauksena muutamaan kertaan saamaani kysymykseen: en ole ottamassa silikoneja. Miksi ottaisin? Olen hyvä juuri näin.

pienet-rinnat-3

Oma vartaloihanteeni osuu näin abstraktisesti ilmaistuna sinne atleettisen kategorian suuntamille, ja atleettisissa vartaloissa on täysin tavallista, ettei rintavarustusta juuri löydy alhaisen rasvaprosentin myötä. Ihanteeseeni ei toki kuulu todellakaan välttämättä tuo alhainen rasvaprosentti, mutta se ei myöskään itselläni vaadi muodokkaita rintoja. En todellakaan tällä tarkoita, etteikö atleettiseen vartaloon sopisi tai voisi sisältyä isommat rinnat, ja etteikö ne näyttäisi muilla hyvältä. Oma ihanteeni oman vartaloni kohdalla jollain tavalla osuu sinne atleettisen puolen toiseen lokeroon.

Entä se naisellisuus? En ole koskaan kokenut, etten olisi yhtään naisellinen ilman merkittävää rintavarustusta, en edes lähellä kisakuntoa, jolloin loputkin rasvakudoksen rippeet rintafileideni päältä huutavat soronoo ja ottavat reteästi ritolat. Naisellisuus muodostuu minusta kokonaisuudesta, eikä vain yhdestä pienestä kehon ulkoisesta osatekijästä. Ja joo, en ehkä voi käyttää täysin samoja vaatteita, kuin muhkeammat etumuksen omaavat ystäväni, mutta eiväthän hekään voi käyttää kaikkia samoja kuin minä. Jokaisen vartalo on oman muotoisensa, ja itsensä kantaminen sekä naisellisuuden esiintuominen on mielestäni hyvin pitkälle asennekysymys.

Ja mitä miesrintamalle tulee, niin omien empiiristen havaintojeni pohjalta kukaan pienirintainen tuntemani naispuolinen henkilö ei ole jäänyt ilman miesseuraa, tai ainakaan se ei ole riippunut rintojen koosta. Satunpa tietämään aika monta miesmagneettia, jolla rintavarustuksen koko ei ole se valttikortti (tai sitten itseasiassa se voi olla juurikin se, sillä makuja on monenlaisia), mutta kilpakosijoita on riittänyt vaikka millä mitalla.

pienet-rinnat-2

Ja näin lopuksi koottuna pienten rintojen etuja omien hajatelmieni pohjalta:

  • Ei ole tiellä treenatessa.
  • Voi valita urheilurintsikat myös sieltä light tai medium support osastolta, joita suurinosa urkkatopeista tuntuu olevan, eli valikoima on suurempi.
  • Olkaimettomat rintsikat toimivat paremmin ja pysyvät paremmin päällä.
  • Kertyvän iän ja painovoiman summa ei aiheuta niin rajua inflaatiota puskureissa.
  • Jälkikasvun siunaantuessa imetystouhut eivät myöskään iske niin lujaa rintavarustukseen.
  • Avonaiset yläosat näyttävät lähes aina säädyllisiltä, kun tissivakoa ei yksinkertaisesti ole.
  • Niistä voi heittää letkeää läppää, eikä kukaan niistä koskaan häkelly. Koetapa samaa isoista puskureista, niin johan alkaa posket lehottamaan! ;)

Leppoisaa keskiviikkoiltaa tasapuolisesti itse kullekin rintojen koosta tai kokomieltymyksistä huolimatta! ♥

Edellinen juttuni: Skeidakommenttien parhainta satoa

Piia Pajunen

46 vastausta artikkeliin “Elämää pienten rintojen kanssa”

  1. Tuli hymy huulille, itse kamppailen pienistä tisseistä ja joka toinen päivä haaveilen silikoneista ja joka toinen päivä olen kiitollinen noista pienen pienistä ketunnokista. Kuitenkin, olen kanssasi samaa mieltä, että urheilijan kroppaan harvemmin vesimelonit sopivat ja todellakin kaikenlainen liikunta onnistuu kun mitkään pallot ei pompi kurkkuun ;D Lisäksi ystävät aina kertovat kauhutarinoita tissihiestä – säästyypähän siltäkin ongelmalta!

    • Ole kiitollinen niistä mitä sulla on, ja uskon, että ne on tehty juuri sun kroppaasi! :) Ja kyllähän urheilijalla voi isokin rintavarustus näyttää hyvältä, mutta pienet ei ainakaan tule treenin tiimellyksessä tielle! ;)

  2. Taas kerran loistava kirjoitus! :) Olet mielestäni erittäin hyvä roolimalli ihan kaikenikäisille. Sinulla vaikuttaa olevan jalat tukevasti maassa, mutta uskallat silti toteuttaa unelmiasi ja teet sitä mitä rakastat. On ihana lukea tätä sun blogia, olet ehdottomasti yksi parhaimmista bloggaajista! Keep up the great work! (Y) :)

    • Voi kiitos aivan ihanasta palautteesta! Tuli hymy huulille! :)

  3. Ei voi muuta kuin ihailla sinun asennettasi. Kannat ylpeydellä kehoasi, mikä tekee siitä vieläkin useamman. Voi, kun itsekin pystyisin ajatella noin itsestäni. Minua o aina hävettänyt olemattomat rintani, jos niiksi voi niitä edes kutsua.

    • Miksi niitä häpeämään, sillä nehän ovat osa sua ja tekevät susta juuri sellaisen kuin olet! Rinnat ovat pienetkin rinnat, ja eihän kaikki nyt millään voi samalta näyttää. Ole ylpeä siitä mitä olet niin sisäisesti kuin ulkoisesti! :)

  4. Samoilla linjoilla! Ainut haitta on, että kaikki vaatteet ei istu, esim olkaimettomat vaatteet ei koskaan sovi pienien rintojen ja kapean vyötärön takia. Onneksi vaatteiss in paljon muuta mistä valita ja en kyllä ole kokenut tarvetta silikoneille tai edes push up liiveille 🤔

    • Joo ei tosiaan kaikki vaatteet istu, mutta tiedän taas lähipiiristä isorintaisilla vastaavanlaisia ongelmia vaatteiden istuvuuden kanssa, kun rinnat eivät mahdu oman koon vaatteisiin. Kaikilla meillä on aina omat ongelmamme, ja vaatetus on varmaan kyllä ikuisuusongelma jokaisella naisella vartalomallista riippumatta. :D Mutta niinkun sanoit, niin onneksi on mistä valita! ;)

  5. Joo, kyllä mä melkein ottaisin pienemmät rinnat kuin nämä jättiryntäät. :( Paidat kiristää tisseistä. urheiluliivejä saa vetää kahdet päällekäin jos haluaa edes jonkinlaisen tuen… Hakaneula virityksiä paitoihin, joissa on nappeja jos sattuu käymään niin että nappi poksahtaa irti tms. :D:D Mutta kaiken kanssa oppii elämään. Kyllä mä sitten ihan itteni takia, jos joskus lapsia saan niin sen jälkeen käyn jonkun tissikiristyksen tekemässä ja nostamassa oikealle paikalle ettei niitä tarvitse tuolta navan kohdalta keräillä rintaliiveihin.

    • Joo oon kyllä kuullut kanssa isorintaisilta ystäviltäni myös heidän haasteitaan, ja aika samalta on kuulostanut, eli jokaisella on omat haasteensa tissien tilavuudesta huolimatta :D Kuten sanoit niin kaiken kanssa oppii elämään, kun asennoituu oikein. Ja jos kroppa kokee kovaa damagea elämän sattumien myötä tai ”puute” on itselleen liian suuri, niin ainahan on keksitty korjausvaihtoehtoja. Fiksaaminen ei todellakaan ole mielestäni lainkaan väärin, jos sen tekee juurikin itselleen oikeista syistä. :)

  6. Mä oon yleisesti ottaen päässyt yli mun pienirintaisuuskompleksista, mutta aina välillä tulee heikkouden hetkiä ja haaveilen silareista, joita en tosiasiallisesti kuitenkaan useasta syystä halua ottaa. Sitten tulee vastaan joku tämänkaltainen teksti ja muistan, että fuck it, oon hyvä just tällaisena! Tällaiset aidot tekstit on todella tärkeitä mulle ja varmasti monelle muulle pienirintaiselle. Kiitos tästä :)

    • Jess! Aivan loistava asenne! Eihän kaikki nyt voi samalta näyttää, eikä kuulukaan. Mun mielestä pienet rinnat ovat ihan yhtä kauniit kuin suuremmatkin, ja kyse on loppupeleissä mielestäni vain itsensä kantamisesta. Jos kantaa itsensä itsevarmasti ja ylpeydellä sellaisena kuin on, niin se vasta on upeaa ja hemmetin tyylikästä. ;)

  7. kiva lukea näin”rohkeasta”aiheesta harva uskaltaa puhua rinnoista.yhdyn tuohon ettei rinnat ole treenissä tiellä siitä olen kiitollinen en usko et dd kupeilla on kiva juosta burpeetata tms.tosi hyviä ajatuksia kuten rinnat ei ole naiseudesta kiinni olet sinut itsesi kanssa miehelle ei väliä ja enne kaikkea kiitos ettet ota silikoneja!en minäkään vaikka a kupit on.ja aina on toppaulsia ka pushupeja saatavilla jos haluaa.sen olen kyl huomannut et ryhti vaikuttaa myös rintojen kokoon ja esilletuomiseen.

    • Kiva kuulla, että teksti kiinnosti! Ryhti on kyllä todellakin merkittävä asia naisellisuudesta rintojen koosta riippumatta, ja kaikkihan on loppupeleissä siitä kiinni, miten itsensä kantaa. :)

  8. Mahtava teksti ja niin totta joka sana! Itse en ole koskaan pitänyt asiaa ongelmana päinvastoin. Olen hyvin onnellinen siitä mitä minulla on.
    Kiitos tästä oli piristävää luettavaa jälleen kerran! :))

    • Kiitos Heluna! Pienet tissit ovat aivan yhtä hyvät kuin isotkin! ;)

  9. Mä häpesin ennen tosi paljon mun olematonta rintavarustusta, mutta toista se on nykyään. Rakastan mun pieniä tissejä, jotka sopii just mun kroppaan kun nenä päähän <3 Ja niin moni mun miespuolisista kavereista ja tutuista on todennut olevansa enemmän peppu-, kuin tissimiehiä. Joten halleluja ja ylistys, koska persikkaahan voi aina treenata ;) Ja se rahamäärä mitä rintaliiviostoksista on säästänyt on varmasti älytön. Mulla on pari kaveria, joilla on H-kupin rinnat, eikä niitä liivejä ostetakkaan ihan mistään Lindeksistä, vaan on pakko hankkia rintsikat kalliilla alusvaatemyymälästä ja niitä sitten varjellaan henkensä kaupalla. Toista se on meillä pienitissisillä. Tokmannilta parit urkkaliivit ja se on siinä. En edes muista koska olisin viimeksi pitänyt tavallisia rintaliivejä saati sitten pushuppeja. Ahistaa, kun puristaa ja pitsi kutittaa, olkaimet valuu jne. #pienionkaunista

    • Loistava asennemuutos, ja miksi tosiaan häpeämään sitä mitä on! Ja eiköhän jokaisen rinnat sovi jokaisen kroppaan, ja tee siitä just parhaan mahdollisen kokonaisuuden juuri siten :) Plus tosiaan tuota etumusta voi aina kompensoida takamuksella! Hahaa!

  10. Mahtava huomata miten sinut olet upean kroppasi kanssa ja toivottavasti saat tuosta itsevarmuudesta tartutettua jotain myös muille naisille, jotka tuskailevat ulkonäköpaineiden kanssa. Tärkeintä kuitenkin on aina se mitä on pään sisällä ja miten hyvä ”klikki” sen puolison kanssa on. Me miehet kyllä tykätään teistä ihan kaikenkokoisina ja näköisinä.. <3

    • Erittäin pätevä pointti tuo, että eiköhän ne miehet keskity naisissa vähän muuhunkin asiaan kuin pelkkien tissien kokoon! :D

  11. Hyvä kirjoitus!! Ja voin allekirjoittaa kaiken sanomasi, vaikka itselläni onkin kuppikoko H. Yksinkertaisesti VIHAAN rintojani ja olen aina vihannut. Maksan miljoonia rintaliiveistä, mutta siltikin lollot pomppii nenälle, juoksemista, saatika ratsastusta, en edes kokeile ilman ilmastointiteippiä. Selkää ja niskaa särkee ja vaikka pukeutuisin pooloon, ihmisten katse ei todellakaan ole silmissäni, vaikka ne mielestäni ihan kauniit on. Kolme lasta olen imettänyt ja koko ei ole pienentynyt, laskenut vain koko ajan lähemmäs napaa ;) Kunhan olen palautunut viimeisestä synnytksestäni kunnolla, olen päättänyt marssia lääkäriin ja en todellakaan silikonien perässä :D

    Jatka samaa rataa, olet huikean kaunis!!

    • Kaikella on tosiaankin aina puolensa, kuten myös pienillä ja isoilla rinnoilla. Tähän en edes rupea mitään kliseistä liirumlaarumia höpisemään, vaan tyydyn toteamaan kaikella myötätunnolla ja rakkaudella, että voin vaan kyllä kuvitella, kuinka perseestä tuokin tilanne puolestaan on. :D Mutta ainakin tissisi ovat toimittaneet tärkeää virkaa, ja sallittakoon niille tulevaisuus sitten erilaisessa muodossa! ;)

    • Kiitti Heini! Meillä kaikilla on vain yksi kroppa, jossa koko elämä tulee viettää, joten miksipä elää siinä viihtymättä ;)

  12. Hei, kiitos hyvästä tekstistä! Silloin tällöin tulee vastaan näitä kirjoituksia pienistä rinnoista, ja usein niissä on tehty hieman ärysttävä vasta-asetelma isot vs. pienet tissit. Eli näkökulmaksi on otettu se, miksi pienet ovat paremmat kuin isot. Vaikka mielestäni asiaa pitäisi lähestyä juurikin näin miten sinä tässä: mitkään eivät ole toisiaan parempia, kaikki ovat hyviä, hyväksy itsesti ja muut sellaisenaan. Varmasti sekä pieni- että isorintaisilla on omat ongelmansa, ja niiden kanssa vain on opittava elämään.

    • Kiitos Ässä! Olen tosiaan sitä mieltä, ettei ulkonäkö- ja itsetunto-ongelmia kuuluu ratkaista hankkimalla samalla uusia joko itselle tai toisille. :)

  13. Moi! Nyt täytyy kommentoida. Ennen, kun kehonkoostumukseni oli toinen, oli minulla suurehkot rinnat. Oli myös niskakivut ha vaikeuksia napitettavien paitojen kanssa. Räjähtävät treenit tai muuten pomppiva meno ei innostanut, eivätkä ne mielestäni erityisen kauniit olleet. Joskus sain kehuja pienitissisiltä, että ”kun sulla on noin isot rinnat”.

    Nyt, urheiltuani vuosia, rintani ovat olemattomat. Ei hölsky, kiristä tai aiheuta mitään negatiivisia fiiliksiä. Inhoan peilikuvassani sinunkin mainitsemaasi ylimääräisyyden tunnetta, jos erehdyn topatummat liivit päälleni pukemaan. Rinnat näyttävät paljaanakin kauniimmalta ja vaatteet eivät rintojen kohdalta purista (vaikka muita ongelmia esim reisi- tai hartiaosastolla on… :D). Ymmärrän, miksi isorintaiset välttämättä pidä raskaasta liikunnasta, ne hankaloittavat yksinkertaisesti elämää todella paljon! Tai tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni, tulipas avautuminen!

    • Jep, kaikella on aina puolensa! Mahtava juttu, että rintasi ovat muovauneet kehosi mukana, ja samalla myös pääkoppa on ottanut muutoksen vastaan noinkin avosylin! Huippua! :)

  14. Näin joskus tieninä unta, että minulle kasvoi napin painalluksella toooodella suuret rinnat. Sattuihan se, mutta olin tietenkin unessa uusista rinnoista onnesta soikeana. Vaan enpä ole enää. Rinnat tuli joskus parinkympin paremmalla puolella ja ei niistä nyt kovin monta hyvää asiaa voi sanoa. Tissivaon upeasti esille, jos haluaa, mutta maanläheisenä (lue. en esittele rintojani) neitona en ole koskaan pitänyt sitä erityisemmin etuna. Juostessa joudun käyttämään kaksia supertukevia urheiluliivejä. Hyvä juttu se on ainoastaan silloin, kun pitäisi juosta, mutta onkin ”unohtanut” tuplavarmistuksen kotiin. Heh.

    • Hahaha mikä uni! :D Kanna ihmeessä ylpeydellä se mitä sulta löytyyn, ja eihän sitä tissivakoaan tarvitse väkisin piilotella. ;) Tuossa treeni- ja tukiasiassa täytyy kyllä todeta, että olen erittäin tyytyväinen omistaessani pienemmän (lue: olemattoman) rintavarustuksen!

  15. Isot kiitokset tästä tekstistä!! ♥ Täällä myös yksi, joka on kampaillut aina aika ajoin aikalailla olemattomien rintojen kanssa. Nuoruusiällä tämä taitaa olla vielä suurempi ongelma, kuin esim. lähempänä kolmeakymppiä olevilla naisilla (itsevarmuuden kehittyminen ylipäätään!).

    Paljon kiitoksia rohkaisevista sanoista :)

    • Kiitos puolestaan sulle Jade! Nyt vaan ne pienetkin tissit rohkeasti tiskiin! ;)

  16. Loistava kirjoitus! :)

    Olen samoilla linjoilla monen kommentoijan kanssa, sillä itsellänikin oli nuorempana ongelmia hyväksyä pienet tissini. Sitä jotenkin odotti, että kyllä ne tuosta vielä kasvaa, mutta sitten tuli vain se hetki, kun piti hyväksyä, että ”joo ei, ei ne kasva” :D Asian hyväksymisen kautta aloin pikku hiljaa olemaan tyytyväinen rintoihini ja tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että tykkään mun terhakoista ketunnokista! :D Liikunta ja treenaaminen (nimenomaan lihaskuntoharjoittelu) ovat auttanut tässä asiassa paljon! :) Ikinä en ole miespuolisilta henkilöiltä kuullut pahaa kommenttia pienestä varustuksestani, mutta naispuolisilta kylläkin tai lähinnä sellaista ajattelematonta kommentointia, että ”onhan noi nyt aika onnettomat/pienet/olemattomat” tms. Harmillista, mutta onneksi näistä ei enää pahoita mieltään samaan tapaan kuin nuorempana.

    Ja pienistä tisseistä saa tosiaan aivan loistavaa läpyä aikaiseksi! Olen jäädyttänyt pari miespuolista tuttavaani totaalisesti, kun heitin vitsiä tisseistäni :D Kaverini kanssa vitsailemme myös ”teräsnänneistä”, molemmat kun omaamme terhakat ketunnokat – niillä teräsnänneillä varustettuna! :D

    • Ikä tuo kyllä mukanaan monesti itsevarmuutta, ja ajan kanssa sitä monesti oppii arvostamaan itseään sellaisena kuin sitä on. :) Ja pienistä tisseistä saa kyllä väännettyä erittäin hyvää läppää! :D

  17. […] Pienempien vaakalukemien perään myös huokailtiin, mutta itsehän olin aina tyytyväinen omaani, vaikka tiesin painavani (joidenkin kohdalla jopa reilusti) enemmän kuin nämä huokailijat, ja olinhan vielä usein samalla päätä lyhyempi. Itseasiassa muistan yläasteella jopa vähän vierastaneeni ajatusta painon putoamisesta, joten pyrin pitämään kiinni siitä, että söisin riittävästi. Ainut asia, mitä ravinnosta silloin ymmärsin oli nimittäin se, että urheilijan on syötävä, että se voisi kehittyä ja palautua. Huipulle pääseminen omassa lajissani oli nimittäin jo tällöin yksi polttavimmista unelmistani. Isoa rintavarustusta en myöskään koskaan saanut, mutta tämä ei ole haitannut minua oikeastaan koskaan. Itseasiassa päinvastoin, ja tästä kirjoitinkin pari viikkoa sitten oman postauksen. […]

  18. tapoihini ei kuulu yleensä kommentoida ihmisten ulkonäöllisiä seikkoja ja rinnat yleensä kuuluu tässä kategoriassa sinne herkimpään päähän, mutta nyt on kyllä pakko sanoa että musta on ihanaa että sulla ei ole silikonirintoja. mikä mahtava esimerkki ja roolimalli olet monille nuorille tytöille ja naisille. monella fitness-harrastajalla ja kisaajalla on silarit, mutta olet aivan loistava esimerkki siitä että treenattu vartalo voi olla luonnollinen ja naisellinen, ja ilman silareitakin menestyy.

    • Kiitos sulle ihanasta kommentista! Kyllä tälläkin rintavarustuksella on pitkälle päästy, ja ajattelin päästä jatkossakin ;)

  19. Pakko kommentoida tätä vanhaa postaustasi. Lähinnä tuohon lasten saantiin ja tissien kokoon. Itselläni rinnat kasvoivat 3-4 kuppikokoa ja räjähdysmäisesti yhdessä yössä kun maito nousi. Oli kuin huonot silikoonit ja iho pinkeällä tuskissani niitä ihmettelin.
    Otettiin kuvia muistoksi 😂
    Nyt on nahkarukkaset jäljellä ja kovasti mietityttää pitäisköhän vähän enemmän asennoitua rintalihastreeniin.

    • Hahahahha! Arvostan tota kuvamuisto-politiikkaa! :D :D :D Mutta hitto vie, miten raju äkillinen tissien turpoaminen, ja on se ihmiskeho vaan välillä jännä kapistus! :o

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta