SINÄ NUORI, JOKA HALUAT OLLA FIT

Fit on hei in. Timmi kroppa on kuulemma se juttu. Somessa pitää näyttää todella hyvältä, ja ryhmäpaine sekä ulkonäköhuolet ovat nuorten keskuudessa todellista totta. Joukkoon pitää yrittää sopeutua, vaikka sen toteutustavoissa ei olisi lähtökohtaisestikaan mitään järkeä. Eihän saliharjoittelussa ja terveellisissä ravintotottumuksissa ole mitään väärää vaan päinvastoin, mutta harmi vaan, että näissä homma lähtee helposti nuorilta lapasesta, kun kukaan ei ole oikeasti opastamassa ja eletään sitä kuolematonta ja kaikkivoipaista nuoruutta.

Tiedostan, että melko laajassa seuraajapoppoossani on paljon myös selkeästi nuorempia naisenalkuja. Saan toisinaan aika huolestuttavia viestejä nuorilta seuraajilta, joista paistaa suorastaan hälyyttävän vääristyneet ajatusmallit, suoranaiset pakkomielteet sekä todella epärealistiset ja jopa haitalliset tavoitteet. Osa näistä nuorista tiedostaa tämän osaltaan itsekin, ja osa taas elää eräänlaisen hämmennyksen keskellä. Kirjoitin tuossa aiemmin kesällä tekstin ”Miten söin teininä?”, ja varsinkin tämän jälkeen monenmoisia viestejä sateli tänne päin. Näistä heränneiden ajatusten pohjalta päätin pyöräyttää nyt hieman jälkikäteen tähän jatkumoa, sillä ilmeisesti kaikilla ei ole ollut eikä ole vieläkään yhtä onnekasta nuoruutta urheilun, ruuan ja ulkoisen minäkuvan parissa kuin itselläni. Omasta nuoruudestani näiltä osin olen kyllä ikuisesti kiitollinen, ja siksi halusinkin avata vähän faktoja ja asioita ”fit”-touhun takaa, ja miten ihan aikuisten oikeasti kannattaa toimia yhtään sen enempää jeesustelematta.

SINÄ NUORI, JOKA HALUAT OLLA FIT

Syö. Syö. Syö. Pliis syö. Paljon, monipuolisesti ja myös nauttien mitään erityisesti boikotoimatta. Ruoka on ystävä ja auttaa sinua jaksamaan, pysymään terveenä, treenaamaan tehokkaasti ja kehittymään. Jos et syö, et kehity. Tämä on aikalailla fakta.

Treenaa fiksusti. Älä överisti. Näillä on oikeasti vissi ero. Ominaisuudet, taidot ja lihasmassa kehittyvät nimenomaan palautuessaan treenistä, ei itse treenatessa. Panosta siis laatuun, älä määrään. (Voi kun tämä olisi itselläni mennyt teininä kaaliin, vaikka tavoitteena olikin fitin kropan sijaan taidot ja ominaisuudet)

Ymmärrä kokonaiskuva. Terveellinen ruoka ei tarkoita sitä, että se pitäisi olla pelkkää oliiviöljyä, riisiä, broileria ja maitorahkaa. Kyse on aina kokonaisuudesta. Ravinnosta nipistely sekä todella rajoittunut ja mieltä ahdistava syöminen ei ole terveellisyyttä nähnytkään. Älä siis valehtele itsellesi. Syö kouluruokasi, äitisi valmistava päivällinen ja kaverin synttäreillä huoletta tarjolla olevaa kakkua ja karkkia.

Älä sekoita päätäsi kaveriporukkasi hömpötyksillä. Jos joku ilmoittaa laihduttavansa ja syö neljä kertaa päivässä vain Skyriä sekä proteiinisheikkejä ja välttää hiilareita skipaten kouluruoan samalla treenaten kahdeksan kertaa viikossa rasvanpolttoa tavoitellen ei tarkoita, että sinunkin pitäisi. Sinun nimenomaan EI pitäisi. Ystäväsi on TYHMÄ. Ole sinä edes astetta fiksumpi.

Kuuntele järkeäsi. Älä tunteitasi tai kaverisi typeriä tempauksia. Ole siis fiksu.

Nauti. Elämään ja nuoruuteen kuuluvat myös ne herkut, irroittelu ja rento touhottaminen.

Ymmärrä, mitä ”fit” oikeasti merkitsee. Se tarkoittaa tervettä, pystyvää ja vahvaa kroppaa sekä mieltä. Se EI tarkoita laihaa, väsynyttä ja nälkiintynyttä kroppaa sekä ahdistunutta päänuppia. Fitin kropan kriteerinä ei to-del-la-kaan ole sixpäkki ja vähärasvaisuus. Fitistäkin kropasta saa kiinni jenkkakahvoilta ja rasvaa löytyy pakarasta. Mä jos joku voin vahvistaa tämän. Näpit siis irti makkaroista ja tähtäin oikeasti virkeään ja monipuolisesti toimivaan ja kykeneväiseen kehoon! Fit on vahva. Ei nääntynyt.

Elämä on sulla vasta edessä. Ja plaa plaa. Eihän tämä toki kiinnosta ketään nuorta, joka haluaa tuloksia nyt heti tänään, koska somessa muillakin on. Vaan ei muuten ole. Siellä suurin osa kapeista uumista ja tiukoista hanureista on löydetty hyvässä valaistuksessa, lihaksia jännittäen ja osuvimmassa kuvakulmassa vatsaa oikein olan takaa sisään vetäen. Nämä vartalor eivät näytä suoraan siltä Prisman kassajonossa arjen keskellä toppatakissa nököttäessä.

Mitä itse tekisin, jos lentäisin aikakoneella takaisin vaikkapa yläasteaikoihin tai lukioikään, ja innostuisin tässä vaiheessa fitnesshommista tai lihasten takomisesta:

  • Treenaisin salilla maksimissaan neljä kertaa viikossa. Keskittyisin treenitekniikkojen hiomiseen ja kohdelihaksen aktivoimiseen, sillä näillä luodaan pohja oikealle kehittymiselle.
  • Nimenomaan nauttisin treenistä, ja fiilistelisin treenipainojen kasvattamisen kanssa.
  • Keskittyisin nimenomaan voiman ja ominaisuuksien kehittämiseen kuin ulkonäöstä stressaamiseen. Kroppani ulkomuodossa panostaisin eniten juuri siihen hyvän ryhdin ylläpitämiseen.
  • Söisin ja paljon. Nauttisin äiskän sapuskoista ja imisin kouluruokaa kiduksiini, koska haluaisin kehittyä, en riutua.
  • Henkilövaaka olisi mulle täysi turhake. Jos vaakalukema nousisi, niin pitäisin tätä nimenomaan huikeana asiana. Voiman kasvu tuo lihasta, ja lihas painaa myös puntarin päällä (teininä muuten oikeasti rakastin sitä, kun vaakalukema nousi vaikken salilla käynytkään, hah!)
  • Ymmärtäisin sen, että luon tässä pohjaa koko aikuisiälleni. Jos aloittaisin nyt luokittelemaan ruokia ”noita saan syödä” ja ”noi on epäterveellisiä”, niin soronoo tasapainoiselle elämäntyylille tulevaisuudessa. Siinä hajoisi pää aika pian, ja treenaamisestakin loppuisi into ja puhti.
  • En ainakaan kiristelisi. Ymmärtäisin, että fit ei todellakaan ole sama kuin vähärasvainen. Naisessa kuuluu olla rasvaa, jotta keho toimisi ja olisi terve.

Nyt kun nuo tuohon kirjoitin, niin oli pakko todeta, että eipä tuo eroa ihan hirveästi tämän hetkisestäkään meiningistä. Toki äiti ei ole mulle ruokaa laittamassa (dämn), ja kouluruuista en ole päässyt nautittimaan aikoihin, mutta nykyään mennään muuten aika samoilla linjoilla. Kiristelyä harrastan vain kilpaurheilun vuoksi, mutta kisojen jälkeen otan avosylin vastaan normaalit kehon rasvat, koska siinä tilassa ihminen pystyy olemaan pitkällä tähtäimellä hyvinvoiva ja nimenomaan kehittyä siellä treenaamisen puolella. Lihas ja kroppa ei kehity, jos riudutellaan kanaa ja salaattia puputtaen menemään.

Ja tuo edellä esitelty lista ei toisaalta eroa hirveästi myöskään siitä, miten elin teinivuosina. Sieltä tämä nykymenoni on peräisin, vaikka yhdessä vaiheessa meinasin mennä pahasti metsään. Ajattelin, että olen parempi urheilija ja kehityn taidoissa sekä ominaisuuksissa enemmän, mitä enemmän treenaan. Päin jorpakkoa sekin homma meni, ja nyt jälkikäteen tarkasteltuna käsissäni oli ihan selkeä ylirasitustila. Tämä järjetön ja mielenvikainen tykittäminen loppui vaikeaan takareisivaivaan, josta kärsin vielä tänä päivänä, ja leikkauspöydälläkin tuli käytyä. Älä siis ole yhtä IDIOOTTI tässä asiassa kuin minä olin, vaikka oma tavoitteeni olikin olla taidollisesti ja ominaisuuksiltani lyömätön eikä suinkaan vähärasvainen tai omistaa sixpäkkiä. Sama kai se, mutta perseelleen menee, jos lähtee mopolla motarille. Enemmän ei ole enemmän, ja sillä monesti saa jopa vähemmän ja loppupeleissä vielä surkeammalla fiiliksellä.

Nauti siis nyt urheilusta ja treenaamisesta. Sali ei ole suinkaan ainut treenivaihtoehto, ja pääasia, että liikkuminen ja treeni on motivoivaa ja innostavaa! Tavoitteita saa ehdottomasti olla, mutta älä anna niiden ottaa valtaa elämässäsi tai valahtaa epärealistisuuden puolelle. Elämässä on paljon muutakin kuin ulkonäkö,syöminen ja treenaaminen, ja nuoria ollaan vain kerran! Muista elää ja pitää aina pieni pilke silmäkulmassa ja järki takataskussa, mitä tahansa sitten innostutkin tavoittelemaan ja maailma on sinun! ;)

Vauhdikasta viikon puolta väliä! Pus!

Vilkaise myös: Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte
& Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?

Edellinen juttuni: 5 x Mitä hyvää olen iltapalalla popsinut?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

36 vastausta artikkeliin “SINÄ NUORI, JOKA HALUAT OLLA FIT”

  1. Kiitos näistä (useammista) upeista kirjoituksista. Itsekin vasta iällä olen saanut kiinni siitä, kuinka huikeaa on kun kroppa toimii. Kun jaksan kiipeillessä kannatella koko kehonpainoa siinä vaiheessa, kun muilta puhti loppuu tai ”saan” ravintolassa vetää burgerin ja ranskalaiset ja silti pörrään ihan normaalipainossa. Kamala ajatella, kuinka monta vuotta – kyllä, vuotta! – omastakin elämästä on mennyt hukkaan sellaiseen pakonomaiseen itsen ja syömisten kyttäämiseen ja painontarkkailuun.

    Huippua, että löytyy tällainen positiivinen hyvinvointilähettiläs!

    • Kiitos puolestaan sulle ihan mielettömästä kommentista! <3 Ihan mieletöntä kuulla, että tasapainoa on saatu elämään, niin, että tuntuu ja huokuu omassa tekemisessä! Elämästä kuuluu nauttia, ja kerranhan täällä vain eletään, eli sitä ei todellakaan kannata liian tiukkapipoiseen menoon syyttä suotta tuhlata, eikä burgeri silloin tällöin ketään pilaa :)

  2. Sulla tulee aina niin ajankohtaisia ja iskeviä tekstejä, joista oppii paljon uutta! 😊

    • Kiitos sulle Helmi! Huikeeta kuulla, että tekstit uppoaa (edelleen) :D

  3. KIITOS ETTÄ KIRJOITIT TÄMÄN! Ruudun toisella puolella 16 vuotias tyttönen fanittaa sua Piia tosi paljon! Mua on viimeaikoina huolestuttanut oma painon nousu ja oon miettiny pitäiskö annoskokoja pienentää tai vähentää rasvoissa. Kuitenkin mulla on syömishäiriötausta ja oon kulkenut pitkän matkan siihen, että pystyn hyväksymään normaalin painolukeman. Painoni on siis ollut jo vuoden normaaleissa mitoissa, mutta lähikuukausina se on alkanut jälleen nousemaan. Treenit kuitenkin kulkee mahtavasti ja olo on mitä parhain ( sekä vanhat vaatteet mahtuvat päälle ongelmitta) , joten päässä olleet mietteet saavat mennä roskiin. Ruoka on parasta, joten sitä en ala vähentämään enää ikininä!

    • Kiitos sulle ihan huippupalautteesta, ja ennen kaikkea propsit sun huippuasenteesta! Jes, pidä todellakin toi! Ja todellakin ruokaa koneeseen, sillä A) se on hyvää B) se auttaa ihan totta jaksamaan ja C) komppaan sua täysin siinä, että se on parasta! :D

      Voin myös sanoa, että 16-vuotiaana se paino ihan luonnollisesti nousee, sillä keho vielä monilla ”aikuistuu” tästä, jolloin ne yläasteen painolukemat on syytä jättää ihan unholaan vertailukohteista. :D Muutenkin, jos olet treenaamisesta innostunut likka, niin se paino todellakin usein nousee sen myötä, mutta vaan hyvällä tavalla. Itsellänikin 16-vuotiaaseen verrattuna nykyinen normaalitilanteessa oleva elopainoni on noussut arviolta noin 7-8 kiloa, heh! Ja tarkoittaako se, että olen lihonut? Ei, vaan että musta on tullut aikuinen ja olen treenannut salilla. Paino on siis oikeasti vain luku, joka ei kerro tavalliselle ihmiselle juuri mitään :D

  4. Vau täysin uusi aihe johon en ole törmännyt blogeissa kiitos. Lisääkin saisi toiset kirjoittaa nuorten saliharjoittelusta kun niitä näkee yhä nuorempia. Milloin aloitit salillakäydä? lisäisin tuohon vielä että hanki opastusta tai jopa oma Pt nuorelle. Yksin jos menee ekaa kertaa salille on kyllä hukassa(nähty on!)ja liikeradat mitä sattuu(tekee pahaa katsoa)puhumattakaan ”tehokkaasta”treenistä(napattu jostain netinkeskustelupalstalta tai fitnesslehdestä)Tämä juttu menee 16v kummitytön luettavaksi kun vähän alkanut kiinnostua saliharjoittelusta tai enemmänkin telinevoimistelusta mutta kokee olevansa liian vanha siihen jo. Tuo syöminen on nuorelle joko liian vaikeaa(syödään liian vähän)vääränlaista(energiajuoma-sipsi yhdistelmälounas)tai liikaa hifistelyä(eletään lisäravinteilla ja kikkailuilla)Ravinnosta ja UNESTA pitäisi valistaa koulussa enemmän. Kouluruoka kunniaan, miksei nuoret sitä syö? Ostavat kallista/turhaa karkkia, patonkia ja limsaa ravitsevan ILMAISEN lounaan sijasta. EI tulisi mieleenkään nyt. Kateellisena kuulin mitä kaikkea hyvää kummitytön koulussa on; intialaista kanapataa, kasvistortillaa, spagettivuokaa, falafelpyöryköitä ja niitä(ihania?)klassikoita pinaattilettuja, makaronilaatikkoa ja tonnikalapastavuokaa. Mikä oli sun suosikki? Tai muuten joku kouluajan ruokamuisto?

    • Kiitos Ninna kivasta kommentista! Aloitin käymään salilla 21-vuotiaana, ja sitä ennen vietin aikani kasvattilajini parissa. Ja kouluruuasta on kyllä itsellänikin niin kultaiset muistot, ja itsehän otin siitä teininä kaiken irti! Ekana lempparina tuli mieleen uunimakkara perunamuussin kera sekä lukion ”hassut”, eli hauskan muotoiset kalapuikot (oli ankkoja ja vastaavia haha), jonka kanssa oli aina ihan järkyttävän hyvää valkoista kermaviilikastiketta. Nam!

      Ja vitsit, toi uni on kyllä tärkeä! Se olisi pitänyt olla tuossa mun tekstin listassa kanssa, koska se jää kyllä monilla nuorilla (jäi silloin itselläkin) aivan liian vähälle. PT tai muu kokenut apukäsi salilla ei kyllä missään nimessä olisi huono myös nuorille sali-intoilijoille, niin tekniikkoihin saisi varmuutta ja meno olisi varmasti turvallista. :)

  5. KIITOS tästä tekstistä!! Tämän tekstin olisin tarvinnut jo vuonna 2014 kun aloin liikkua vähän liikaa ja syödä mitättömästi josta sitten seurasikin monen vuoden anoreksiakierre. Nyt myöhemmin syömishäiriöstä parantuneena kyynel silmän nurkassa luin tätä tekstiä ja mietein, että voi kumpa olisin saanut lukea tämän tekstin silloin kun aloin luisua järkeviltä raiteilta niille väärille. Tätä tekstiä tervitsee niin moni nuori. Tykkään sun blogista, kirjoitustavasta ja aiheista muutenkin, mutta nyt rakastan sun blogia. Vaikka en enää teini olekaan ja osaan pitää balanssin niin tämä teksti kolahti kyllä silti. Tässä kyllä niin tärkeällä asialla. Kehtaan väittää, että tämä teksti oli koko fitfashionin ehdoton helmi! 💪❤ Saahan tämän tekstin jakaa? Tiedän monta itseäni pari vuotta nuorempaa jonka pitäs lukea tämä. xx

    • Aivan valtava KIITOS sulle aivan mielettömän mahtavasta palautteesta! <3 Tottahan toki tätä saa jakaa, ja jos tällä saisi edes pikkaisen ohjattua jengiä fiksumpaan suuntaan ajatusmaailmassaan ja tekemisissään, niin tämä teksti on ajanut silloin asiansa. Mahtava myös kuulla, että siellä on hommat nyt parempaan päin, ja toivotan sulle ihan mielettömästi potkua ja intoa syksyyn! Pus ja kiitos! <3

  6. Niin ihana ja hyvä postaus, Piia♥. Ruudun tällä puolella istuu myös nuori, erittäin innostunut saliharrastuskesta, mutta tietää, että vielä pitäis sitä tankkausta enemmän suoritttaa. Syön suuria annoksia, mutta musta kuitenkin tuntuu, että koska vegaanina tulee syötyä aika kasvispainotteisesti, on vain vihannesten määrä lautasella suuri. Se on niin hassua, kun itse tämän tiedostan, mutta muutoksia on vaikea tehdä. Protskut ja rasvat on kyllä kohdillaan, mutta hiilareita tarvittais tähän koneeseen lisää.

    Se on kyllä oikeesti niin hienoa, kun avaat sun omia teinivuosia, ja autat tällä tavalla niin monia muita. Toivon tosissaan, että olen itse iässäsi myös tekemässä samanlaista duunia. Nyt jo avustan ja kerron omasta sh taustastani muille nuorille, mutta haluaisin auttaa ja levittää sanaa laajemmin. Jatka tätä, älä ikinä lopeta, tai muutu. Olet upea. <3

    • Kiitos Hanna aivan sairaan ihanasta kommentista! Voihan jehna! <3

      Ja nyt vain hiilaria kunnolla mukaan, eikä aina kaiken tarvitse olla "puhdasta" ravintoa. Tasapainoiseen ja terveelliseen ruokavalioon saa ja välillä kannattaakin välillä heittää mukaan myös vähän tiiviimpää tavaraa jo ihan sen takia, että energiansaanti tulisi oikeasti täyteen helpommin ja varmemmin. :) Ja muutenkin nyt vaan leipää, pastaa, riisiä, riisikakkuja ja muita edes jossain määrin tiiviimpiä hiilarinlähteitä kasvitsen kylkeen, niin johan on löpöä koneessa ja treeni kulkee vielä paremmin ja kehittää enemmän! ;)

      Aivan ihanaa syksyä sinne sekä tottakai myös paljon ruokahalua ja osuvia treenejä! :)

    • Moikka! Kasviksia en puntaroi tai laske koskaan, ja syön niitä niin laajasti ja paljon kuin huvittaa. Hedelmät heitän usein arviona mukaan ja marjoissa touhu vaihtelee fiiliksen mukaan. Jos nyt menee pari rasiaa marjoja niin silloin, mutta en välttis muuten. IIFYMissä ideana on juurikin joustavuus ja helppous, eikä siitä kannata tehdä liian vaikeaa ja kankeaa träkäten joka ikistä murua. Elämän tuomat heittelyt tasaantuvat ja katoavat sinne kokonaiskuvaan. Nyt en ole edes kisojen jälkeen träkännyt mitään, vain syönyt fiiliksen mukaan. :D

  7. Kiitos Piia, tarvitsin tämän postauksen <3. Kirjoitat aina niin osuvasti ja hienosti. Olen ylpeä siitä, että saan kutsua sinua esikuvakseni. Älä ikinä lopeta uskomaan itseesi!

    • Voi että, KIITOS! <3 Minä pysyn sellaisena kuin olen, ja älä sinäkään muutu! ;)

  8. Nyt ihan aiheen ohi, mut olis siistiä lukea postausta sun jalkatreenistä! Paljon on muista osa-alueista puhuttu, mut iha semmonen aito oikea jalkatreeni kiinnostais :)

  9. Upeaa Piia et otit tän aiheen tänne! Mahtava kirjoitus! Kunpa joku ois mullekin teininä sanonut nämä. Toivottavasti tavoitat lukijat. Siun tekstit on huikeita,ilo on näitä lukea aina. Parasta on se,että vaikka olet ”fitnesspiireissä” olet jalat maassa ja suhtaudut asioihin maalaisjärjellä! Ihailen asennettasi!

    • Kiitos Petra ihan mielettömästi aivan ihanista sanoista ja palautteesta! Pusut sinne! <3

  10. Apuaa, olin vähällä ruveta itkemään jo pelkästä otsikon lukemisesta.. Kiitos tästä rohkaisevasta kirjoituksesta sekä myös sun ihanasta vastauksesta mun kommenttiin postauksessa ”Tavoitteena painoindeksi: Lievästi liikalihava”. Aloin tosissani miettimään asioita, joita siinä kirjoitit ja et voi käsittääkään kuinka paljon sun vastaus merkkas mulle ja helpotti mun oloa <3

    Musta tuntuu, että se pelko rasvan määrän lisääntymisestä kropassa johtuu siitä, että pelkään että musta tulee ns. "laihaläski". Haluan olla urheilullisen näköinen ja musta tuntuu, että jos rasvaa tulee kroppaan lisää, niin kaikki vähätkin lihakset peittyvät sen alle.. ja rasva kerääntyy sisäreisiin ja vatsaan eikä tasaisesti ympäri kroppaa..

    Treenata osaan fiksusti, mutta ruoan kanssa onkin enemmän hankaluuksia. Onko normaalia jos ei pysty syömään mitään missä on sokeria tai valkoista vehnää? Koska pelkään, että musta tulee niiden takia laihaläski.. Kouluruokaa sekä "terveellisempiä" herkkuja pystyn sun ansiostasi syömään, mutta muuten ruokailu on melko rajoittunutta.. Ruokaa tulee kyllä tarpeeksi, reilu 2500 kaloria päivittäin, mutta olisi mukavaa jos joskus osaisi nauttia perheen kanssa esim. oikeaa jäätelöä.. Pitää yrittää ottaa rennommin, mutta vähän pelkään että se yritykseksi jää..

    Mutta kiitos Piia jälleen kerran! Jospa taas pala sun fiksua ajatusmaailmaa tarttuis tälle puolen ruutua. Oot ihana :)

    • Kiitos Essi sulle mielettömän ihanasta kommentista! Ihan huippua kuulla, että näistä on ollut apua! Rasva naisen kehossa on ihan normaalia, eikä sitä tarvitse pelätä. Ei urheilullinen kroppa ole välttämättä laiheliini, ja itselleni ehdottomasti eniten kyselyitä urheilulajistani täysin tuntemattomilta on tullut silloin, kun olin kaikkein painavimmillani (eli suomeksi eniten rasvaa kehossa), joten se siitä rasvan epäsporttisuudesta. :D

      Sokeri on sokeri ihan mistä tahansa lähteestä se tulee, ja se käyttäytyy loppupeleissä kehossa aika samalla tavalla oli se sitten peräisin hedelmästä tai jäätelöstä. Valkoinen vehnä ei myöskään ole todellakaan niin paha kuin yleisesti ajatellaan. Vehnä on vilja siinä missä kaura, ruis tai ohrakin, joten nyt vaan leipää ja jäätelöä huuleen. Kokonaiskuvan kannalta ei muutenkaan ole juurikaan väliä, otatko energiaa ”puhtaista ainesosista” vai hötöstä, jos peruspohja kokonaisuudessa on kunnossa. Eli jos jokainen ateria ei ole Mäkkärin Sundayta ja korvapuustia, niin kyllä näitäkin voi ihan totta huoletta syödä. Sano mun sanoneen. Eli ei sinusta tule yhtään sen enempää laihaläskiä, jos maltat syödä välillä perheen kanssa samoja herkkuja. Kokeile vaikka, niin saat huomata tämän! Mä ainakin syön valkoista vehnää ja sokeria välillä aika tiuhaankin tahtiin, enkä ole huomannut tämän vaikuttavan mulla mihinkään. Päinvastoin olo on ollut paljon letkeämpi, kun on vapaus syödä mitä haluaa :)

  11. Piti tulla kiittämään sua tästä ja muista postauksista joissa olet käsitellyt tervettä suhtautumista syömiseen! Ite oon 25 v ja tiesin miten kuuluisi syödä kun liikkuu paljon, mikä tekee tästä vielä vaikeampaa ymmärtää. Sairastuin syömishäiriöön muutama vuosi sitten, peittelin sitä pitkään mutta lopulta kerroin siitä läheisilleni. Olin todella aliravittu, mulla oli kylmä kokoajan ja kädet täristen menin nälissäni joka ilta nukkumaan. Voin todella huonosti. Luin blogitekstejäsi ja vihdoin myönsin itselleni että minulla on syömishäiriö. Sun tekstit herätti mut siihen että mun pitää syödä enemmän että jaksan treenata ja että voisin paremmin. Vihdoin oloni koheni, salilla jaksan taas treenata ja olen keskittynyt kehittämään voimaa. Kiitos siis sinulle että herätti minut ja annoit voimaa <3

    • Herranisä! On kyllä oikeasti aika hurjaa, että näillä teksteillä voi oikeastikin olla niin suuri vaikutus, ja kiitos myös puolestaan sulle aivan ihanasta palautteesta! Ihan mahtava kuulla, että itse huomasit missä mennään, ja uskalsit nostaa kissan pöydälle omalla kohdallasi sekä myös läheistesi kuullen. Ihan huippua, että nyt meno on kääntynyt parempaan päin ja potkua arkeen ja treeniin on taas löytynyt! Jes! Ruoka on todellakin ystävä ja paras tehokeino sekä lifehacki elämää siivittämään. :)

      Kiitos vielä ja aivan mieletöntä syksyn jatkoa sinne! <3

  12. Kiitos tästä :) Nykyään tuntuu ulkonäkö olevan se pääasia, varsinkin tuo lihaksikas ja rasvaton look. Ei ihmekkään kun ihmisillä on niin paljon stressiä asiasta, kun sitä toitotetaan joka puolelta. Onneksi on vielä sun kaltaisia fiksujakin ihmisiä puhumassa järkeä muille. :D Nykymenoa kun muutenkin seuraa, niin herää kysymys että milloin ihmisistä on tullut niin pinnallisia ja välinpitämättömiä? Asiassa kuin asiassa.

    • Ulkonäkö saa olla tärkeä, mutta sen ehdoilla ei pitäisi todellakaan mennä äärimmäisyyksiin tai antaa sen hallita elämää ja tuhota hyvinvointia. Fitistä kropasta tuntuu olevan tullut eräänlainen statusjuttu, ja se ollaan jo käsitteenä musta käsitetty aivan väärin. Sen oletetaan olevan vähärasvainen, makkaraton ja ”kova” ilman mitään pehmeyttä, vaikka asia on mielestäni aivan päinvastoin. Ja eihän sillä sixpäkillä edes täällä kylmässä Suomessa oikeasti mitään tee, ja kireäkin hanuri menee piiloon farkkujen alle. :D

  13. Kiitos tästä postauksesta Piia! Sairastin ortoreksiaa useamman vuoden ja lopulta se meni vain pahempaan suuntaan. Somessa pinnalla ollut (ja oleva) fitnessbuumi vain pahensi tilannetta ja se vei minua vain entistä huonompaan kuntoon. Tajusin onneksi loppujen lopuksi hakea apua ja nyt voin loistavasti! Kaloreita en laske ja ne saavat tulla myös herkuista aina kun siltä tuntuu. Homma on balanssissa. Olen joka kerta niin iloinen kun kirjoitat näistä asioista, sillä juuri tällaisten huipputyyppien elämänmenosta lukeminen olisi tehnyt minulle niin hyvää pari vuotta sitten! Toivon todella että nuoret eivät tuhlaa vuosia ruualla pelleillyyn ja vatsamakkaroiden puristeluun, ja että tämä teksti tavoittaisi mahdollisimman monen ruuan ja ulkonäön kanssa kamppailevan henkilön.

    • Kiitos sulle Hanna aivan ihanasta kommentista! Ihan huippua kuulla, että siellä on tasapainoa, nautintoa, armollisuutta ja sitä ihan oikeaa hyvinvointia löytynyt, koska ei sitä elämää todellakaan kannata omasta ulkokuoresta huolehtimiseen tuhlata. Kiitos sulle vielä ihan megana sun sanoistasi, ja aurinkoista syksyä sinne! Pus! <3

  14. Mahtava kirjoitus! Olet erinomainen esikuva niin nuorille kuin meille vanhemmillekin salimirkuille. Paljon iloa ja intoa päiviisi:)

    • Kiitos Minna aivan huikeasti! <3 Sitä samaa toivottelen sulle sinne! :)

  15. voi viude piude! oisinpa saanut lukea tän tekstin muutama vuosi sitten :) oot upea <3

    • Kiiitos sulle! Ja parempi aina myöhään kuin ei milloinkaan, ja niinhän se menee, että kun tieltään eksyy, niin sieltä voi löytää takaisin jopa paremmalle polulle! ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 264
Tykkää jutusta