MITEN SÖIN TEININÄ?

Voi niitä huikeita teinivuosia! Tähän aikaan protskubuumista, ruokavalioista ja ”Jutta ja superdieeteistä” ei ollut kenelläkään tietoa, ja syötiin sitä mitä tarjolla oli. Ennen paistettiin pannukakkuja, ja nyt lasketaan kaloreita. Lihomista en koskaan pelännyt eikä kiinteistä pakaroista ja sikspäkin esiintaikomisesta höpisty lähipiirissäni. En tiedä oliko se tällöin niin ilmoillakaan, ja somessa silloin oli in vielä IRC-galleria ja Facebookista oli juuri tullut iso juttu. Belfieitä ei tunnettu, fitness-termiin ei törmännyt missään, ja kukaan ei esitellyt vatsalihaksiaan somekuvissa. Vaikea sanoa, olisiko erilaisessa some-maailmassa eläminen vaikuttanut millä tavalla omaan tai ympäristöni toimintaan, mutta toisaalta en rehellisesti usko, että omaa lujaa päätäni olisi kovin helposti käännytetty. Olen meinaan ollut jo nuoresta asti aika tiukka likka periaatteissani, ja ”hömpötyksiin” en ole sortunut, heh.

Urheilun ravinto-oppina muistan yläasteikäisenä urheilijan alkuna aina treenien päättyneen valmentajan käskyyn, menkää kotiin katsomaan salkkareita ja syömään samalla oikein kunnolla. Minähän tottelin molempia käskyjä, ja salkkareita siivitti aina hyvä annos sapuskaa. Tämä oli oikeasti näin jälkikäteen katseltuna mielestäni ehkä parasta ravintokasvatusta (positiivista aivopesua) teinitytöille. Ihan totta. Muutenkin meillä urheilun parissa ruoka oli nimenomaan kova juttu, ja varmasti tälläkin on ollut oma vaikutuksensa positiiviseen ja huolettomaan suhteeseen ruuasta. Joukkueen sisällä oli nimenomaan ”siistiä” syödä, ja kisamatkojen buffet-pöydistä lapattiin lautaset aina kilpaa täyteen safkaa, hah! En tiedä lähtikö se valmennuksesta vai osuiko joukkueeseen vain sopiva kombo erittäin nälkäisiä likkoja, mutta ainakin aika positiivinen itseään kirjaimellisesti ruokkiva oravanpyörä siinä oli vuodesta toiseen kasassa.

Noh, miltä näytti teini-ikäisen Piian ateriarytmi? Tässä sitä nyt tulee:

AAMUPALA

Tätä en skipannut koskaan. Silkkaa parhautta oli, jos jääkaapista löytyi eilisen ruuan jämiä, joita sai imaista aamupalaksi huiviin. Spagettia ja jauhelihakastiketta, makaroonilaatikkoa tai kotikutoista pitsaa. Aijettä. Niillä lähti päivä käyntiin, tai näiden puutteessa usein meni sämpylää mehevillä täytteillä tai jugurttia myslin kera. Kahvinjuonnin jaloa taitoa en tällöin vielä omannut, ja ehkä ihan hyvä niin.

LOUNAS KOULUSSA

Vaikka kaikki kitisivät, että kouluruoka oli pahaa, niin minä mussuttelin menemään. Ruokalan rajoituksia yritin aina rikkoa, ja ylimääräisiä kalapuikkoja piiloteltiin perunamuusikasan alle. Ruoka kuin ruoka, niin minä kyllä söin. Kylkeen vähän leipää tai näkkäriä, niin nälkä lähti. Liikuntalukiossa ruokatunti osui usein omaharjoittelutunnin päälle, joten sinne oli hyvä painella volttituokion jälkeen tankkaamaan kumpu täyteen. Lähipiiri muodostui pääosin urheilijoista, niin eipä samoissa pöydissä kenelläkään vajaita lautasia tahtonut näkyä.

KOULUN JÄLKEEN

Kotiin päästyäni meni ihan mitä vaan, mitä keittiön kaapeista löytyi, ja nimenomaan aika paljon. Parasta oli sulattaa pakastimen kätköistä kokonainen pussillinen äiskän leipomia korvapuusteja mikrossa, ja syödä ne kaikessa rauhassa keittiön pöydän äärellä Aku Ankkaa lueskellen. Monesti tuli kyllä haettua koulun jälkeen läheisestä K-marketista Pirkan suklaapatukoita tai mansikkatäytesuklaalevy ja naposteltua menemään. Ehkä ei parasta välipalavaihtoehdoksi, mutta hälläkö väliä. Pääasia että tuli syötyä. :D

Hanuriin mulla on mennyt kaikki jo yläasteikäisenä. Sukuvikoja, hah!

PÄIVÄLLINEN

Päivällinen oli kotona aina tarjolla, ja nimenomaan mentiin ihan perinteisellä kotiruualla. Meillä syötiin todella paljon perunaa (lue: aina), ja höyrytettyjen pottujen kyljessä oli todella usein parsakaalta ja porkkanaa, ja niitä vedeltiin äiskän kanssa kilpaa ja taisteltiin kattilan viimeisistä paloista. Näiden kyljessä oli usein lihaa tai lihakastiketta, ja salaattikulho iskettiin aina myös pöytään. Usein tuli syötyä myös keittoja. Oli kalakeittoa, kesäkeittoa, hernekeittoa, jauhelihakeittoa ja nakkikeittoa. Äiskä hallitsi näiden salat!

ILTAPALA

Lukioon mennessäni treenit osuivat aina todella myöhälle, ja arki-iltoina treenit olivat aina kello 19.30-22.00. Iltakympin jälkeen pikasuihkun perään kokosin ison tarjottimellisen täyteen ruokaa. Herkkuvoileipiä kunnon täytteillä, jugurttia, mysliä, hedelmiä ja kaakaota. Tämän popsin lähes aina omassa huoneessani katsellen telkkua (koska muut talosssa nukkuivat jo) ja tästä vatsa pyöreänä unille. Silkkaa parhautta. Olenkin aina ollut erittäin tehokas iltasyöjä. Nam!

Piude 16 vee. Makkara on ystävä.

Sapuska-aiheisina muistoina heitettäköön ilmoille, että lukion viereisestä K-marketista sai Maraboun suklaalevyjä usein nipputarjouksena kolme kappaletta kolmella eurolla (say whaat!?). Pakkohan tähän oli aina tarttua, ja ajatus oli joka kerta jalo, kun tuosta satsistahan riittäisi pidemmäksi aikaa. Noh, aika monesti se meni niin, että saman iltana oli jo kaksi minttukrokanttilevyä tuhottu, ja viimeinen imaistiin seuraavana päivänä hyppytunnilla pitkää matikkaa ratkoessa. Heh. Mikä morkkis? Sellaisestakaan ei kukaan tähän aikaan puhunut, ja seuraavana päivänä saatettiin hakea uusi satsi samaisia levyjä. Hups.

Loppusanoiksi iskettäköön, että luojan kiitos olen syönyt jo nuoresta pitäen monipuolisesti ja paljon. Olen myös onnellinen, että olen saanut kasvaa niin ruokamyönteisessä ilmapiirissä niin kotona, koulussa, kaveripiirissä kuin urheiluympyröissä. Tällöin ei todellakaan ole tullut edes ajateltua, että ruuassa olisi jotain ihmeellistä eikä fiksaatioita ainakaan omiin silmiini kenelläkään osunut. Ruokavalioista ei tiedetty, eikä kukaan oikeasti tavoitellut ”kiinteämpää” kroppaa tai vältellyt hiilareita. Luojan kiitos!

Olipa itsellä helppo nuoruus sapuskan puolesta, ja näistä hyvin ravituista teinivuosista on ollut todellakin ihan lyömätöntä hyötyä aikuisiän ammattiurheilupuolelle asti. Score. Jos täällä on nuorempia ihmisiä ruudun takana, niin nyt haarukkaa liikkeelle ja murua ääntä kohti. Syökää sitä ruokaa, ja nauttikaa siitä huoletta. Älkää höynähtäkö kaikennäköisiin ruokahömpötyksiin, ja näin pitkälle minäkin olen päässyt täyttä kotiruokaa mutustelemalla. Syöminen on todellakin jees, ja jos ette muuta selitystä keksi, niin vaikka siksi, että minä sanon niin, hah! :D

Makoisaa ja vatsan täyteistä tiistaita!

Kurkkaa myös: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Edellinen juttuni: Optimoitu treenaaminen vai fiilispohjainen tykittäminen?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

52 vastausta artikkeliin “MITEN SÖIN TEININÄ?”

  1. eeiii, sanoit minttukrokantti :D jumatsuikka sen voittanutta ei ole mikään! ite söin sitä aina viikonloppusin kun oli ehkä pussikaljalla,laukussa oli aina minttukrokanttilevy hah. kyl perus kotiruuan pitäs saada enempi kunniaa tänä päivänä. tuntuu et ihan pennutki miettii jo et voiko syyä jotakin ku siinä on jotakin mitä ”ei sais syödä”. karmeeta katottavaa ja kuunneltavaa.. mun mielestä kenenkää normaalin ihmisen ei pitäs miettiä onko väärin syyä makaroonilaatikkoa tai lihapullia muussilla, karmivinta että tiedän monia jotka rajottaa antamasta vauvalle esim kauraa kun ei ite syö viljoja.

    • Minttukrokanttilevy oli tosiaan ihan ykkönen, ja voi vitsit niitä onkin tuhottu vuosien varrella ihan laitoin määrä, hahah! :D

      Perusruoka todellakin kunniaan! Ja se on oikeasti vähän huolestuttavaa, että nykyään teinitkin jo stressaavat mitä voi syödä ja mitä ei. Sille pohjalle kun oppii jo nuoruusvuosina, niin vääristyneestä kuvasta ruokaan voi olla todella haastava päästä irti myöhemmin ja aineenvaihdunta voi olla tuhottu jo varhaisista teinivuosista asti nälkiinnyttäessä. :/

  2. Itse kärsin yläasteen kynnyksellä syömishäiriöstä ja itsekin cheerleadingia harrastaessani cheerleaderkavereiden seurassa enemmän pyöriessäni tajusin että hei, muutkin syö ihan mitä vaan ja jaksaa treeneissä. Itsekin aloin syömään enemmän ja kehityin lajissa jo puolessa vuodessa huimasti. Urheilujana voi nuorena tyttönä syödä melkein mitä vaan (kotiruokaa, jätskiä, kouluruokaa..) kunhan SYÖ. Muuten ei jaksa. Galtsuaikoina olit myös suurin idolini, seurasin yksilökilpailuasi innolla:)

    • Ympäristön asenne kyllä vaikuttaa todella paljon varsinkin nuorilla ihmisillä, ja sekä reippaammin syöminen tai syömisestä nipistely tarttuu. Ihan mahtavaa, että sullakin loppupeleissä kävi hyvä mäihä, ja päädyit ”hyvään ympäristöön”. Nuori urheilija voi kyllä oikeasti syödä lähes mitä vaan ja nimenomaan paljon, ja olen täysin samaa mieltä, että kunhan SYÖ!

      Ja eiiikä, kiitos sulle ihanasta kommentista :D Galtsuajat olivat kyllä huippuja, ja voi niitä aikoja muutenkin! :)

  3. Ihana lukea urheilijan ajatuksia! Itse myös yläasteella treenanneena ja liikkaluokalla olleena allekirjoitan kaiken :D Koululaukusta löyty karkkipussi ja ruokaa santsattiin ainakin kolmesti. Koulun jälkeen just pakastimesta äitin kätköjä sulattamaan 🙈😂 Kyllä oppi syömään! Ja aina oli porukan hoikin silti :D

    Itse en muista valmentajien koskaan sanoneen mitään ruuasta ja ennen kisoja saattettiinkin käydä hesessä tms. Muistampa kerran kun kisojen jälkeen valkku tilasi pitseriassa kaljankin :D Itse nyt valmentajana toivon tekeväni jotain oikein juurikin ”tuputtamalla” tytöille ruokaa. Pääasia on että syövät paljon! Harmillista se että tästä huolimatta valmentajana silti kohtaa näitä syömisahdistumisongelmajuttuja. Onneksi ei vielä ihan syömishäiriöitä mutta liian monia se ruoka tuntuu ahdistavan!

    • Hahaha! Niin sama homma, ja jos ei suklaalevyä koululaukusta löytynyt, niin sitten oli Pirkan Rally-mix tai Fazerin salmiakkipussi. Ja ruokaa oli pakko aina santsata! Itse en ollut kyllä koskaan se sirorakenteisin, vaikka ihan normaalipainoinnen olinkin. Tykkäsin nimenomaan siitä, että olin vähän tuhdimpi, ja mulla oli joku fiksaatio olla mieluummin vähän jykevämpi ja vahva urheilija (vaikka sitten rasvan suhteen) kuin olla hintelä ja heiveröinen. :D

      Ihan mahtavaa, että sulla on noin hyvä meno valmentajan hommissa, ja noi syömisasiat ovat nykyaikana nimenomaan urheilevilla nuorilla yllättävän ajankohtaisia vähän heikommassa hengessä. Propsit sulle siis arvokkaasta työstä, ja ei varmasti ole nykynuorilla helppoa somen kuvatulvan ja ulkonäköpaineiden ristitulessa. Paasaaminenhan ei usein auta, mutta ilmeisesti sullakin on (rivien välistä luettuna) hyvä meininki valmentajana positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissä! Jeahh!

  4. Ihan huippu postaus! Ite kanssa ennen yläastetta söin kunnolla, kunnes kaveripiirissä tuli puhetta 6päkistä ja timmiydestä ja unohdin ruuan. Treenatessa puolimaratonia… Myöhemmin kuitenkin kyllästyin riutuneeseen kroppaan ja muotoja havitellen isot annoskoot takasin💪 Nyt on aloittamassa urheilu valmentajan koulutusta ja niin toivon ettei ryhmässä oo yhtään nirsoja, vielä semmosia ”syön etten liho” -tyttöjä! Ruoka on energiaa, sillä mennään!

    • Jes juuri näin! Ruoka on oikeasti ihan mahtava juttu, ja urheillessa sitä todellakin tarvitaan! Ja kiitos sulle mahtavasta kommentista, ja hurjasti potkua valmentajaksi kouluttautumiseen! ;)

  5. Voi kunpa oisin voinu elää samanlaisesti tän nuoruuteni kun sä :/ Nimimerkillä syömishäiriöön 14 vuotiaana sairastunut. Toipuminen tollasesta on tuplaten vielä haastavampaa juuri somen ja kaiken informaatiotulvan takia; syö sitä, älä syö tätä, liiku enemmän, syö vähemmän ja sitä rataa.

    • Voi jehna. Tosi harmi kuulla. Menneeseen ei toki voi vaikuttaa, mutta onneksi tulevaisuus on edelleen avoinna, vaikka varmasti noista omista luurangoista kaapissa on vaikea päästä eroon. Vahvimpia ovat kuitenkin ne, jotka näistä pääsevät eteenpäin, eivätkä ne, jotka näihin eivät koskaan törmää. Nyt siis nokka pystyssä eteenpäin, ja kohti edessä olevaa elämää! Kyllä se siitä, vaikka aikaa ja työtä se varmasti vaatikin!

  6. Aivan ihana postaus! Kiitos tästä, tuli tosi hyvä mieli :)
    Pitäisi itsekin oppia, että kouluruokaakin saa syödä reilusti, vaikkei se aina kaikkein terveellisimmästä päästä olekaan.. Jospa sen joskus ymmärtäisin, että jos vapaa-ajalla syö puhtaasti, niin ei se lukion kouluruoka pahaa tee.. Varsinkaan kun massankasvatus muutenkin tavoitteena :D
    Kiitos siis vielä kerran tästä postauksesta, oot ihan huippu! :)

    • Kiitos sulle puolestaan ihanasta kommentista! <3 En mä kuitenkaan sanois, etteikö kouluruoka olisi epäterveellistäkään, ja terveellisyys on mielestäni suhteellinen juttu. Jos kokonaiskuva on kunnossa, niin en näe, etteikö terveelliseen elämäntyyliin mahtuisi ihan tavallinen kouluruoka, joka Suomessa on kansainvälisellä mittapuulla todella laadukasta! Niin vaan on sillä kouluruualla kaikki Suomen huippu-urheilijatkin kasvaneet ja tuloksia tehneet oli sitten kyseessä laji kuin laji. Eli haarukkaa vauhtiin vaan koulupäivän keskellä, ja tällä nimenomaan vain vauhditetaan sitä kehitystä sun treenitavoitteissa! ;)

  7. Täällä myös toinen entinen syömishäiriötyttö. Ja mistä kaikki lähti oli se, kun 14 vuotiaana (50kg olin silloin ja väittäisin myös lihaksilla olevan osuutta sillä treenasin ahkerasti) kouluterveydenhoitaja sanoi että ”sun varmaan kannattaa jättää hiilarit pois iltapalalta ja katsoa annoskokojasi. Juoksulenkitkään aamuisin ennen syömistä ei tekisi varmaan yhtään pahaa.” Toi kommentti jäi kytemään päähäni ja siitä sit kehkeytyi ruokaongelma. Kiitti terkkari.

    • Herranisä! Olen ihan shokissa tästä! Kuka sanoo nuorelle noin?!? Ja vielä terveelle normaalipainoiselle ja urheilevalle teinitytölle??? Itsekin olen ollut 14-vuotiaana aika jäntevä ja painava ikäisteni joukossa ja eipä montaa kiloa ole eroa nykyiseenkään painooni. Onneksi mulle ovat osuneet vähän ammattitaitoisemmat terkkarit. Huhhuijaa!

  8. Juuri tollasta meininkiä pitäis olla vielä nykyäänkin. Ruoasta on tullut kauhea vihollinen nykyään ja joka tuutista satelee sitä mitä pitäisi syödä ja mitä ei ja mikä on vaarallista terveydelle tai lihottaa.
    Itse olen jo varhaisesta teini-iästäni ollut liiankin tiukka ruokavalioni suhteen, mutta nykyään ymmärrän, että kunnolla syöminen oikeesti vain tukee treenaamista ja hyvinvointia eikä ruokavaliosta kannata tehdä kuitenkaan elämää suurempaa kysymystä. Oot todella inspiroiva ja oikea roolimalli kaikille ! :)

    • No sanos muuta! Kunnolla syöminen on sitä oikeaa hyvinvointia, eikä neuroottisen rajoittunut jatkuvasti vähäenerginen ruokavalio, joka nimenomaan on todellisuudessa juuri sitä pahoinvointia, vaikka kuinka itselleen sitä perustelee. Voi kun nuoret tämänkin ymmärtäisivät.

      Ja kiitos sulle ihanasta kommentista! Pus! <3

  9. Piia oot kyllä aivan huippu! Mä olen 14 ja sairastin juuri vuoden lievää syömishäiriötä, mutta sitten voimat rupesi loppumaan, harrastan siis kestävyysjuoksua,telinevoimistelua,pesäpalloa,tanssia ja käyn kolme kertaa viikossa salilla.Niin kehitys loppui ja energia loppui. Onneks tuola päässä kolahti joku ja nyt oon oppinu taas syömään. välillä kyllä ahdistaa kun paino on noussut.

    ps. haluan joskus vielä urheilussa ammattitasolle ja oot kyllä mun ehoton roolimalli💕

    • No ohhoh! Sulla on kyllä todella monta rautaa tulessa urheilun parissa! Muista myös sitten välillä levätä, koska levossa kehittyy. ;) Sun siis todellakin kannattaa ja pitääkin syödä, ja tuolla menolla nimenomaan kannattaa tankkailla menemään ihan huolella oikealla tavallisella ruualla ja myös niillä herkuilla, että varmasti tulee koneeseen löpöä, millä jaksaa urheilla! Et ole ilmeisesti mikään tyhmä likka, kerran olet hiffannut tämän itsekin, jes!

      Ja iso iitos sulle ihanasta kommentista, ja hurjasti tsemiä urheilijan uralle!

  10. Nämä sun postaukset on oikeesti hyviä ja ovat auttaneet mua paranemaan syömishäiriöstä. Oon pikkuhiljaa alkanut ymmärtää ruuan tärkeyden ja syömään enemmän. Jos mun ikäiset pystyy syömään joka päivä pitsaa ja pysyy hoikkina niin eiköhän munkin keho totu isompiin ruokamääriin. Nyt mulla pahin vaihe on takana, syön enemmän ja en enään ahdistu ruuasta niin paljoa. Ehkä mä olisin ennen ysille menoa jo täysin parantunut.

    • Kiitos sulle huikeasta kommentista ja vielä todella fiksuista ajatuksista! Nimenomaan olet hiffannut todella arvokkaan asian tuolta joukosta, eli nimenomaan se keho tottuu siihen mihin sen opettaa. Eli jos vain nipistelee ja välttelee ruokaa, niin sillä tekee vain hallaa itselleen ja pistää aineenvaihdunnan totaalistoppiin ja väsähtää. Nyt siis lusikka viuhumaan, ja nauttimaan ruuasta. Syöminen on ihanaa ja ruoka on hyvää, eikä ilman sitä tässä hurjassa elämässä kukaan jaksa! Älyttömästi tsemppiä sulle paranemiseen! Vahvoja eivät ole ne, joille ei elämässä mitään haasteita osu, vaan ne, jotka niistä pääsevät ajan kanssa yli ja pistävät elämänsä uuteen nousuun!

  11. Meillä oli koulussa todella hyvät ruuat! Elin teini-ikääni 90-luvun laman aikaan. En tiedä, miten keittäjä sai olemattomat rahat riittämään ravitsevaan ja maukkaaseen ruokaan. Kalapuikkoja tai lihapullia ei laskettu niin pitkään, kun niitä ei biojätteestä löytynyt. Pienen koulun etuja, että ruoka laitettiin aamulla keittiössä, eikä tuotu mistään laitoskeittiöstä.

    Eipä me maalla mistään ulkonäköpaineista oikein mitään tiedetty. Telkkarista näkyi 2 ylen kanavaa ja kaupasta voi ostaa suosikin. Siellä ei tukka ponnarilla collegehousuissa viuhtoessa kyllä ulkonäköpaineista ehditty kärsimään, kun ei juuri muusta tiedetty. Ei kai siihen aikaan juuri lihavia lapsia ollutkaan, kun kaikki illat pelattiin pesäpalloa, koripalloa ja kesät uitiin. Kotikylällä kaikki oli ilmaista. Senkun kävi hakemassa urheilutalolta välineet ja palautti ne sinne. Maauimalassa likoaminenkin oli täysin ilmaista.

    • Voi että, kuinka ihanalta ja suorastaan täydelliseltä tuo sun nuoruus kuulostaa! :)

      Mäkin pääsin varsinkin ala-asteella nauttimaan pienessä koulussa ihan järisyttävän hyviä safkoja, jotka koulun keittäjävaljakko loihti joka päivä omin kätösin. Vitsi, kun olisi silloin tajunnut, kuinka etuoikeutettu olikaan, vaikka kyllähän mulle ruoka sillonkin maistui, vaikka olinkin tällöin täysi pikkurimpula. :D Ja yläaste pärrättiin pitkin kyliä polkupyörillä kilometritolkulla kavereiden kanssa, ja vitsit se oli parasta!

  12. Mun teiniaikoina ei herkuilla juhlittu, ei jotenkin vain kuulunut kaveripiirin tapoihin. Muuten kyllä sapuska uppoa mainiosti – joka perjantai linnoittauduttiin tyttöporukalla kunnon ruokamätön ääreen juoruileen. Tehtiin usein just pottumuusia ja lihapullia sekä kauheita kasoja voileipiä 😂 Koulussa piti juosta ruokalaan heti kun mahdollista ja joka ruokaa santsattiin vaikkei olis niin hyvää ollutkaan. Ja voi miten laihoja tyttöjä me oltiin! ainoa liikuntalaji oli poikien perässä juokseminen…

    • Naaam miten huikeaa menoa ja ihania nuoruusmuistoja! Voi kun saataisiin oikea ruoka takaisin muotiin, ja eikä nyt välttämättä mäkkäreitä vaan just tollaista menoa, mistä säkin olet nuorina vuosinasi päässyt nauttimaan! Toki kyllähän kylkeen nyt pienet herkut aina mahtuu ;)

  13. Mä oon taas kokenut juuri somen hömpötyksien keskellä elätyn nuoruuden ja koen sitä koko ajan. Muistan, kun vielä lapsena, jos näin anorektikon jossain kaupungilla, olin kauhistunut ja ihmeissäni miten joku ei voi syödä.. Kappas vain, 5 vuoden päästä mun päässä oli ajatus että se on hienoa ka ja on normaalia laskea ravintoarvoja ruuasta. Oireilin syömisen kanssa vuoden jonka jälkeen pääsin cheerleader alkeisjoukkueeseen, olin niin heikossa kunnossa että en osannu edes kuperkeikkaa, mutta valmentajien ja treenikaverien ansiosta aloin syömään kuin hevonen ja kehitystä tuli parissa vuodessa lajissa mielettömästi! Oli mahtava tunne olla täydessä boostissa hallilla ja ylittää itsensä. En ollu kokenut mitään sellaista aiemmin. Ja hauska fakta että mun paino on tyyliin 5 kiloa enemmän kuin kituutellessani😀 Urheilun parissa useon tosiaan oppii syömään hyvin ja se on hieno asia.

    • Ihan mahtava, että olet päässyt tasapainoisemmalle raiteille, ja myös huippua kuulla, että treenaamisesta on lyötynyt ihan uutta potkua elämään niin monella tapaa! Elämä on monen asian summa, mutta yksikin oikea lenkki sopivaan saumaan voi käynnistää aika huikean kierteen, jes! :)

  14. AH, musiikkia korvilleni! <3 Oon myöskin ollut aina tosi urheilullinen ja aktiivinen nuori, ja noin 16-vuotiaaksi asti pistelin poskeeni mitä huvitti! Mikähän siinä oli, että nimenomaan koulupäivän jälkeen parasta oli tulla kotiin ja syödä ihan J-Ä-R-J-E-T-Ö-N "välipala", joka saattoi esim olla pussinuudelikeitto kananmunalla, paahtoleipää paahdettuna reilulla kasalla oltermannia ja mikron kautta ääntä kohti, munariisipasteijoita, hotseja (eli lihis nakilla) tai mun lempparikombo: turkkilaista. jugurttia, kauraleseitä ja vadelmahilloa! Pesisreissuillakin käytiin aina pelin jälkeen kotimatkalla syömässä, ja useimmiten ruuaksi valikoitui 30 cm subi kaikilla herkuilla :P

    Sitten päätin lähteä vaihtoon, ja pelottelut "vaihtarikiloista" yhdistettynä puntarin lukemaan 60 kg ajoivat mut syömishäiriön kouriin… Olisi silloin pitänyt tajuta, ettei melkeen 170 senttiä pitkässä tytössä 60 kiloa ole millään tavalla liikaa, ja että vaihtarivuodesta pitää nauttia, tuli kiloja tai ei. Vaihto meni sitten aikas mönkään lopulta juurikin syömishäröilyn takia… Edelleenkään ei ole balanssi ruuan kanssa täysin löytynyt, mutta sitä etsiessä tällaiset postaukset ovat kultaa! Muutenkin sun ruoka- ja treenimeininkejä on mahtava seurata, koska vaikka lajina fitness-kilpailu ei olekaan se "tervein" mahdollinen, niin sun ajattelumaailma on kyllä upea ja inspiroi mua ihan hurjasti (vaikken kisalavoille ole koskaan pyrkimässä)!

    Osaisitko neuvoa, mistä kannattais lähteä hakemaan valmentajaa salitreeneihin pk-seudulle? :)

    • Oijoi miten huikealla ruokahalulla maustettu nuoruus! Tosi harmi kuulla, että vaihtarihommissa homma meni sitten päälaelleen, mutta onneksi nyt suunta on sulla jo ilmeisesti huomattavasti parempi! Toivotaan, että tasapainoa ja rentoutta sinne lipuisi hiljalleen lisää, mutta tärkeä juttu on, että on menossa oikeaan suuntaan!

      Ja ihana saada myös noinkin mahtavaa palautetta meikäläisen menosta, joten kiitos! Näin julkisesti yritän välttää yksittäisten valmentajien suositteluja, koska kenenkään toimintamalleja en tunne satavarmasti, enkä ketään erityisesti halua suosia kaiken blogikansan nähden. Pk-seudulla on varmasti todella paljon ja hyviä valmentajia, joten silmät vain auki ja kyselemään valmennuspaikkoja tai alkutreffejä! :)

  15. Nyt on pakko laittaa iso tassua sinne tulemaan, ihan tän tekstin pohjalta. Pitkän aikaan juttujas seuranneena vois vaan toivoa, et kaikki Suomen teinityttäret, niitten äidit ja yleensäkkin naispuoliset ihmiset lukis tämän. Ja ottas hetken stopin ja miettis omaa syömistään, koska siulla, jos kenellä on terve suhtautuminen ruokaan sekä omaan kroppaan ja sitä tässä kaivattais enemmän kun paljon.
    Jatka samaan malliin, meikäläinen jää tsemppaamaan taustalle, bongailemaan hyviä treenivinkkejä sekä opettelemaan syömään nornaalisti.
    Mukavat loppukesät ja onnea kisoihin!

    • Voi vitsi kiitos aivan huikeasta palautteesta! Itse olen varmasti toki onnekas, kun lähtökohdat syömiseen ja positiiviseen kehonkuvaan ovat olleet suotuisat ja tähtikuviot ilmeisen kohdillaan. Monilla näihin linkittyy useita eri tekijöitä, mutta onneksi omaa ajatusmaailmaakin on mahdollista pystyä kehittämään. Vaikka lihavuusepidempia on Suomessa isollaan, niin vastasuuntainen meno on myös ikävä kyllä aivan todellista, ja toivottavasti näillä edes jotain vaikutusta johonkin suuntaan saisi. :)

      Ihanaa loppukesää sinnekin ja treeni-iloa! :)

  16. Tämä on sitä tervettä suhtautumista ruokaan. Muutenkin sinua pidemmän aikaa seuranneena voin sanoa, että olet kyllä ihminen, josta moni voisi hiukan katsoa mallia. Tekemistäsi ja elämääsi on ilo seurata, jatka samaan malliin :)

    • Vautsi kiitos ihanasta kommentista! Tulipas hyvä fiilis tästä! Jeij! :)

  17. Kiitos näistä ihanista ja rohkaisevista postauksista! Nykyinen some tarvitsisi enemmän tälläistä positiivista ja rohkaisevaa ajattelua ruokaan liittyen! En nimittäin usein törmää tälläisiin postauksiin, sitäkin enemmän näkee niitä ”laihdu 3kg viikossa”-postauksia! Valitettavaa, ja varmasti rankkaa teineille, jotka elävät tämän kaiken hömpötyksen keskellä. Sinulta voi kuitenkin onneksi ottaa mallia positiivisesta asenteesta ja syömisen ja elämän nauttimisesta!! ;)

    • Kiitos sulle puolestaan ihanasta palautteesta! Näissäkin jaetuissa ”terveysvinkeissä” on varmasti ihan hyvä ja jalo ajatus taustalla (ainakin osassa), mutta vaikutukset voivat näykyä yllättävin tavoin. Toki jokainen on vastuussa elämästään ja myös vanhempien olisi hyvä keskustella näistä asioista lastensa kanssa. Nuoret tarvitsevat tukea ja ohjausta, vaikkeivät aina sitä näyttäisikään.

  18. Muistan kun 7 luokalla kouluruoka oli ”pahaa” tai niin me oltiin kaveriporukassa päätetty. Kuitenkin yksi fiksuteini siitä porukasta löytyi joka söi varmasti enemmän kuin suurinosa jätkistä mein luokalla ja 8 ja 9 luokilla sitä oppi itsekin syömään vähän paremmin koulussa. Aamupala tuli kuitenkin jokaikinen aamu skipattua joten koulusta päästyä nälkä oli aivan mieletön! Siinä sitten siskon kanssa vetastiin varmaan lähemmäs 10 paahtoleipää puolet hillo+juusto päällyksellä puolet pelkällä juustolla… todella ravitsevaa :D Oon siis pelannut jalkapalloa koko elämäni niin ei tuo paahtoleipä ruokavalio kropassa näkynyt mutta onneksi siitä on tuntu jo pitkälle parempaan suuntaan ja aamupalakin menee nykyään joka aamu :)

    Ite sairastuin syöishäiriöön lukion alusta ja sen kourissa oltiinkin sitten nelisen vuotta. Ala-asteelta asti kavereiden kesken aina vertailtiin kenellä ne isoimmat mahamakkarat löytyy vaikka kukaan meistä ei siis ollut todellakaan mitenkään iso. Kouluruokailu koostui lähinnä koulunäkkärin syömisestä ( mutta sitä meniki sitten 7-10 päivässä : D) .
    Lukiossa kaikki jotenkin eskaloitui itseni kohdalla ja aloin purkaa ahistusta syömättömyydellä ja treenien lisäämisellä. Aloitin salilla käymisen jalkapallon lisäksi ja joka viikko vain lisäsin treenejä ja vähensin safkaa. Ei siis millään tasolla fiksua, mutta nyt kantapään kautta opittuna ja avun saatua sitä on aika hyvin päässyt eroon tuosta taudista ja nykyään oikeasti nautin runsaasta, puhtaasta safkasta. Oon aina tykännyt kokata mutta nykyään myös syön ite omia kokkailuja : D

    Tuli niin hyvä fiilis tätä tekstiä lukiessa että vitsit kun sais omille tulevaisuudessa tuleville lapsille iskostettua tommosta oikeasti tervettä suhtautumista ravintoon!! :)

    • Sullahan on osunut matkan varrelle vaikka ja mitä! Onneksi kuitenkin tuosta lukioajasta olet päässyt yli ja homma taas pelittää! Välillä asiat pitää ikävä kyllä oppia kantapään kautta, ja tietääpähän sitten jälkikasvulleen ainakin yrittää välttää samoja karikoita osumasta eteen. :)

      Ja kiitos vielä ihanasta palautteesta! :)

  19. Ihana postaus! Ja tosi kiva nähä noita kuvia susta nuorempana :D Kadehdin aina sun positiivista asennetta <3 ja ylipäätään toi terve suhtautuminen ruokaan, tekee niin pahaa katella kun pikkulapsilla on koulussa lautasilla se yks lihapulla ja nokareen verran muusia eikä salaattia nimeksikään… vähän teinimmät tytöt varsinkaan ei sitten uskalla syödä sen enempää koska iik, lihotaan.

    Mut anyway, aivan loistavaa juttua sulta taas, ja olis muuten tosi kiva kuulla enemmänkin nuoruusvuosistasi just sen cheerleadingin saralla, jos joskus jaksaisit siitäkin kirjoitella. :D

    • Minä kiitän tästä huikeasta palautteesta! Cheerleadingistä voisinkin kyllä joskus kirjoitella, joten pistetäänpä tätä jossain vaiheessa tulille tekstin muodossa! ;)

  20. Moikka!

    Jos sulta sattuu löytymään ja haluat niitä laittaa näkyviin, niin olisi mielenkiintoista nähdä enemmänkin vanhoja kuvia susta ennen kuin aloit treenaamaan fitnesstä. Näkisi, kuinka paljon vartalo on muuttunut kovan treenin vaikutuksesta.

    Kiitos.

    • Moikka Anniina! Siis tuollainen postaus on ollut mulla työn alla ihan laittoman kauan, ja ongelmana on nimenomaan kuvamateriaali. Silloin tuli harvoin itsestä otettua kuvia (ei ollut selfieitä ja hyvälaatuisia kännykkäkameroita), ja melkein kaikissa kuvissa on itseni lisäksi niin paljon kavereita ja muita naamoja, heh. :D Mutta kyllä mä sieltä vielä joskus kuvat tulille rempaisen, se on lupaus! :D

  21. Kuulostaa ihanalta tavalta suhtautua ruokaan!
    Itse olen vielä teiniksi laskettava, mutta en todellakaan laita suuhun mitä tahansa.
    Olen kylläkin hieman ylipainoinen, mutta en pelkää ”herkkuja” vaikka niitä tekeekin välillä mieli ja myös harvoin vedettyä niin paljon että morkkis on seuraavana päivänä taattu.
    Perinteistä kotiruokaa on syöyty kotona jonkin verran, mutta enimmäkseen vaihtelevia makuja johtuen siitä että vanhempani ovat pitäneet ruuanlaitosta.

    14-vuotiaana ensimmäisen kerran rajoitin täysin herkkujen syömistä, mutta söin normaalisti. Siitä lähtien olen rajoittanut herkkuja ja noin pari vuotta rajoittanut syömistä, sillä liikunnan lisääminen ei ole pudottanut mun painoa. Olen ollut lievästi ylipainoinen suurimman osaa elämääni, joten herkkujen ja jättimäisten annoskokojen napaan vetäminen ei ole ollut vaihtoehto, pikemminkin unelma, jonka saisin toteuttaa kun olen laihtunut tarpeeksi ja ruuansulatus olisi sen verran tehokas että kroppa käyttäisi lähes kaiken pelkästään kropan energiankulutukseen, eikä varastoisi enempää kun on luonnollista.
    Uskon kyllä pääseväni jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että syön terveellisesti mutta paljon.

    • Eihän sitä kaikkea tarvitsekaan suuhunsa tunkea, jos ei halua, ja on ihan okei katsoa jossain määrin ruokansa perään, kunhan ei liiallisuuksiin mene. Juurikin sillä normaalilla ruualla pääsee aika pitkälle ja fiksuilla annoskoolla, joten hienoa kuulla, ettet liiallisuuksiin ole mennyt! :)

  22. No johan on ruusuista kuvausta, kuulosti enemmänkin joltakin 60-luvun idylliltä kuin alle kymmenen vuoden takaiselta urheilulukiokokemukselta ;D

    Kyllähän syömishäiriöitä oli ja on aina ollut nimenomaan urheilupiireissä, tosin niiden näkyvyys kriisittä lukioiästä selviytyneille ulkopuolisille ikätovereille on erilainen, kun ympärillä nimenomaan enemmänkin rohkaistaan syömään treenitehojen vuoksi.

    • Olen totta tosiaan aika onnekas oman ravintopuolen ja positiivisen kehon kuvan kanssa, ja tämä olikin minun kokemani todellisuus urheilevassa nuoruudessani yhtään maustetta lisäämättä. On sitten paljon muita asioita, joissa elämä ei ole ollut yhtä ruusuista. Tämä ei muutenkaan koskenut suoraan varsinaisia syömishäiriöitä, vaan ihan vain vääristyneeseen suuntaan kääntynyttä ”terveellistä ruokapolitiikkaa” nuorten ja aikuisten naisten keskellä. Kyllähän omina lukioaikoina syömishäiriöitä on ollut olemassa, mutta yleinen trendi ruuan ja kehoihanteen suhteen tuntui olevan toinen.

  23. Törkeän ihana postaus!!! Ihanan terve ja rento suhtautuminen ruokaan, ja kiva kuulla et joku toinenkin on kasvatettu perunalla!!! :D :D

    • Kiitos!! Ja pottu on kova juttu, vaikkei sitä silloin tajunnutkaan ihan niin paljoa arvostaa. :D

  24. Olen 19-vuotias kilpauimari ja ruokavalioni on melkoisen samanlainen. Perussafkaa tulee mätettyä ihan kunnolla ja ei ihme, et treenit kulkee. En oo mistään niin onnellinen, kun siitä, että minä ja mun sisko ollaan kasvatettu ”terveeseen” suhteeseen ruokailuun. Jos on nälkä, silloin syödään (ja vaikka ei olisi niin saatetaan silti vähän syödä🙈). Herkkujakin tulee vähän vedeltyä, mut kaikki kyllä kulutetaan mitä syödään. Uskoisin, että sulla on aika paljon myös nuoria lukijoita ja nää postaukset on ihan älyttömän tärkeitä! Niin monessa paikassa hehkutetaan pikadieettejä yms, joten on mahtavaa, että tuot esille sen miten tärkeää riittävä syöminen oikeesti on!!

    • Jes! Aivan ihana ruokafilosofia sulla! Ja tuo on niin mahtavaa, että tällaisia todellisuuksia on edelleen olemassa. :)
      Kiitos sulle vielä aivan ihanasta kommentista, josta huokui myös ihanan rempseä fiilinki! Hyvää ruokahalua ja huikeita treenejä sinne altaiden äärelle! Boom!

  25. Postaus postaukselta, Insta-kuva kuvalta ja snäppi snäpiltä susta tulee yhä enemmän ja enemmän mun suurin idoli urheilun saralla. Todella ihailen sun asennetta, olemusta, intohimoa lajiasi kohtaan ja taitoa jakaa se kaikki muille. Olen ajautunut seurailemaan sua pikkuhiljaa joskus viime keväänä ja nyt tunnustan, että Toronton kisojen aikaan aamulla ensimmäisenä tsekkasin sun somekanavat ja itkin onnesta :D Oot niin huikea!

    Tämä siis ihan-vaan-perus-höntsäilijän suusta, joka pelailee vähän sitä ja vähän tuota, ei enää harrasta kilpaurheilua mutta joka suhtautuu urheiluun, valmentamiseen ja hyvään ruokaan (ja jäätelöön) intohimoisesti. Vaikka omat treenimäärät, -tehot ja -tavoitteet ovat aika kaukana sun jutuista (no ylläri), niin oon saanut sulta hurjasti rentoutta ja silti asennetta omaan hommaani. Kannan itseni ylpeydellä ja tunnustan myös ajatelleeni yhtenä rumaläskipäivänä että ”mitä Piia tekisi” :D Lähdin salille ja tulin kotiin kaupan kautta Ingman Creamy kainalossa. Helpotti.<3

    Kiitos että kuvaat, kirjoitat ja jaat. Hulluna tsemppiä Olympiapreppiin ja kaikkea hyvää!

    • Eiii miten ihana kommentti! Kiitos sinä ihana ihminen! <3 Intohimo ei kyllä tosiaan katso "leveliä", ja ihan mahtavaa, että sulla on noin huikea meininki myös omasta takaa! Tosissaan voi tehdä vaikka "vaan harrastelisi", mutta ei sen totista vääntämistä tarvitse olla myöskään, vaikka tekisi kuinka "ammatillisesti". Aito ilo ja nautinto siinä katoaa, jos nipottaa liikaa. :)

      Kiitos vielä sulle tästä, ja ihan hurjasti treeni-intoa sinne, vaikka tuskin sitä näytät erikseen tarvitsevan ;)

  26. Olipa ihana kirjotus! Just näin sen pitäis olla nykyäänkin. Mulla on samanlainen tausta kuin sulla, teinivuodet kului kilpacheerleadingin parissa, ja samanlaista syömistä (ja syömiskulttuuria jengin sisällä, heh) oli täälläkin. Edelleenkin parasta, mitä tiedän, on äidin spagettikastikkeet, makaronilaatikot ja karjalanpaistit, ja niitä syön edelleen kuin iso mies (vaikka olen pieni nainen :D) äidin patojen ääreen päästessäni. Ihan niin kuin nuorempanakin. Nykyään mun ala- ja yläasteikäiset pienet serkkutytöt tykkää fanaattisesti kyliejennereiden ja bellahadidien IG-kuvista, ja se tekee mut aika surulliseksi. Toivoisin kaikille iloisen liikunnan, terveellisen ruuan ja itsestä tykkäämisen täyteisiä lapsuus- ja nuoruusvuosia. Ja siinä sä oot Piia huikea esikuva monelle meitä nuoremmalle (ja siis myös mulle, 28-vuotiaalle muikkelille) – keep up the good work! :) Oot Super!

    • Kiitos sulle ihan huikeasta kommentista! <3 Ja noista oman äiskän ruuista ei vaan pääse yli, ja omat lemppariruuat kyllä löytyy edelleenkin äiskän taituroinneista! Ihan mahtava kuulla, että sullakin on ollut noin huikea nuoruus ruuan (ja mahtavan urheilulajin, heh) parissa, ja voi että, kun kaikilla nuorille voisikin osua ruuasta, minäkuvasta ja treenaamisesta stressittömän nuoruusvuodet!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 241
Tykkää jutusta