MITEN KEHITTYÄ LOUKKAANTUMISESTA TAI SAIRASTELUSTA HUOLIMATTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Jep jep. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja minä jos joku tiedän sen. Välillä on jalka paketissa, rasitusvammat vaivaavat tai sitkeä pöpön pirulainen valtaa koneiston. Pelisilmä ja strategia on kuitenkin pitkän tähtäimen kehittymisessä todella olennaisessa asiassa, ja vaikeidenkin haasteiden kohdalla niiden merkittävyys nousee entisestään.

2014 syyskuussa voitin Arnold Europe Amateurin ja saavutin samalla ammattilaiskorttini. Tätä ennen olin sairastellut kuluneen vuoden aikana yhteensä 16 viikon ajan erillisissä pidemmissä pätkissä, ja silti olin onnistunut vuoden aikana takomaan kehitystä niin lihasmassan kuin vapaaohjelman puolella sekä saavuttamaan rapsakan kunnon ennätyspehmeästä offikunnosta. Ammattilaisdebyyttini kisapreppi lähti kahden kuukauden täsytreenaamattomuudesta mykoplasman vuoksi, ja silti pamautin itseni kolmannelle sijalle keltanokkana. Viime vuonna myös puolet kisaprepistäni meni ilmakipsi jalassa ja kyynärsauvat kainalossa, ja silti oltiin iskussa ja vapaaohjelmassakin jopa kehityin. Tässä siis vain pari esimerkkiä allekirjoittaneen elämäkerrasta, ja monta muutakin kurakeissiä on testailtu ponnistuspäänsäryistä jalkaleikkauksiin silti saavuttaen pitkällä tähtäimellä erinomaisia tuloksia.

TREENIÄ ÄLLIÄ KÄYTTÄEN

Silloin kun ollaan sairaana, niin treenit oikeasti stoppiin. Puolikuntoisena on ihan turha käydä tekemässä mitään pikkupumppailuita ja tartuttamassa kaikkia muita kanssatreenaajia. Lisäksi paremman puoliskoni sanoin, kuinka paljon voisit oikeasti edes saada kehitystä yhden viikon aikana tai etenkään sen kahden päivän aikana, kun päätät karata nielu vielä verillä etukäteen treenaamaan. Jep. Lepää siis huolella pöpö pois.

Jos kyse on jonkinasteisesta loukkaantumisesta, niin usein on kuitenkin jotain mitä voi tehdä. Toki ei ole missään nimessä huonoa antaa sille kovalla rasituksella ympäri vuoden kunniakasta työtä tekevälle keholle, mutta jos intoa ja pelisilmää riittää, niin mahdollisuudet ovat rajallisuudestaan huolimatta melkoisen rajalliset. Itse kehityin jalka kipsissä käsilläseisonnoissa ja kehonhallinnassa aivan hurjasti, ja salilla pystyin tekemään erittäin tehokkaita yläkropan treenejä.

Usein yksi raaja paketissa voi tehdä lukuisia asioita mielikuvituksella, ja kehonhuolto, monet tukevat harjoitteet, mielukuvaharjoitteet ja fysioterapiaharjoitteet ovat tällöin melkoisen kovaa valuuttaa. Keskivartalon syvät ja tukevat lihakset ovat myös tuskin kellään liian vahvat, ja kinttu tai hanska paketissa näitä pystyy kehittämään todella tehokkaasti. Mietipä millaisen etulyöntiaseman saat, kun loukkaantumisen jälkeen pääset takaisin radalle, ja olet pystynyt kehittämään itsellesi sellaisia ominaisuuksia, mitä tuskin kukaan malttaa koskaan kehittää, vaikka jokainen tietää, että pitäisi. ;)

RAVINTO ON TÄRKEÄ OSA TOIPUMISTA

Kaiken A ja O sairasteltelusta tai loukkaantumisesta selvitessä on oikeasti se riittävä ravinto. Kaikkein typerintä, mitä voit tehdä, on nipistää ravinnosta kulutuksesi pienentyessä. Ruhosi tarvitsee nyt oikeasti energiaa ravinnosta rikkinäisen raajan korjaamiseen tai kehoosi invaasion suorittaneiden pöpöjen nujertamiseen. Ja jos lihaskatoa pelkäät, niin ruuasta nipistämällä varmasti edesautat pihvin sulamista. Itse vedin kahden kuukauden pakkolevossa mykoplasmassa ennätysmäärän ruokaa, eikä se näkynyt kropassa juuri millään tavoin, jos ruuasta olisin nipistänyt, niin tuleva kisapreppi olisi ollut tuhoon tuomittu.

Jos olet karmeassa kuumetaudissa, eikä ruoka millään maistu, niin pyri huolehtimaan ensimmäisenä siitä, että sitä energiaa tulee riittävästi, sillä sitä kehosi nyt tarvitsee taistellessaan ärhäkkää pöpöä vastaan. Jos alas menee ainoastaan jäätelöä tai rasvaista noutoruokaa, niin anna palaa. Pelkkää heraa, selleriä ja mustikoita popsimalla energiansaantisi jää todella alhaiseksi, eikä kehollasi riitä energiaa taistella tunkeutujia vastaan tai korjata rikkinäistä raajaa. Ensimmäisenä energiamäärä, ja sitten vasta laatu. Siitä ”terveellisyydestä” ei nyt tarvitse nipottaa, jos et energiaa edes muualta saa.

MUU KEHITTÄVÄ TOIMINTA

Nyt kun treenille ei tahdo päästä, voit ottaa ajan oikeasti hyötykäyttöön muussa tarkoituksessa itseäsi kehittäen tai rehellisesti myös ihan rentoutuen. Itse pakkolevon käytän usein aina panostaen esimerkiksi sisustamiseen, käsitöihin, kaappien inventaarioihin, Netflix-maratoneihin sekä ehdottomasti myös lautapelisessioihin läheisten kanssa. Kun keho rentoutuu, niin kroppakin voi paremmin, joten huoli pois! Nyt on hyvää aikaa antaa sitä henkistä hyvinvointia itselle, ja käyttää aikaa myös omien tuntemuksien käsittelyyn. Relaaminen ja henkinen vahvuus ovat erittäin olennaisia tekijöitä menestyksekkäälle treenaajalle, joten pyri kehittämään niitäkin siinä missä kyykkytekniikkaasi.

Treeniasioissa voit oikeasti kehittyä myös sillä, että parannat tietotaitoasi treeni- ja ravintoasioista, jotka voit ottaa sitten hyötykäyttöön, kun pakkolepo on ohitse. Lue mielenkiintoisia artikkeleita, selaa asiasisältöisiä blogeja, luo uutta treenisuunnitelmaa ja ime tietoutta YouTube-videoista sekä podcasteistä. Mitä olet aina halunnut tietää lämmittelystä, liikkuvuuden kehittämisestä tai fiksummasta treenijaosta? Google kehiin ja etsimään, ja voila! Treenille päästyäsi olet entistä fiksumpi treenaaja!

Adidas-treenireppu: TÄÄLTÄ*

PÄÄKOPPAA EI PIDÄ UNOHTAA

Oikeasti relaa. Meitsi jos joku tietää ja on pystynyt todistamaan, ettei homma kaadu siihen, että joudut olemaan hetken aikaa poissa treenin parista. Viikko tai useampi sinne tänne ei tuhoa kehitystäsi, ja jos satut sulattamaan hieman lihaksiasi sängynpohjalle, niin lihasmuisti pistää sen saman tien takaisin luiden ympärille, kun jumpalle taas pääset.

Erityisesti naisilla kuitenkin tuntuu olevan pakkolevossa  tuo karmea lihomisen pelko. Itse kääntäisin asian niin, että jos täyslevolla saat popsittua sen normaalimäärän ruokaa (tai jopa enemmän), niin ensinnäkin kehosi pääsee palautumaan aika kohtuu täydellisesti. Kroppasi ja aineenvaihduntasi myös oppii käsittelemään sitä runsasta ravintoa minimaalisella kulutuksella. Mietipä mitä käy, kun normaalin treenikulutuksen pariin pääset? Jos kiloja sattuisi tulemaan totaalisella sohvalla rötväämisellä ja sikamättöä syömällä (kulutus nolla ja energiansaanti 100), niin normaaliin arkirutiiniin pääseminen (kulutus 100 ja energiansaanti 50) pistää kyllä hommat liikeelle.

Monilla aktiivitreenajilla treeni on kuitenkin se juttu, jossa pääsee purkamaan stressiä ja käsittelemään tunteitaan, joten loukkaantumisen sattuessa tämä ajanjakso voi olla aika ahdistavaakin. Ota siis vastaan kaikki tuntemukset sellaisina kuin ne tulee, äläkä lakaise niitä maton alle. Pohdi miksi ajattelet tai tunnet näin, ja hyväksy se, että sinäkin olet vain ihminen. Nyt on siis hyvää aikaa kehittää omaa ajatusmaailmaa ja työstää tunteitaan, vaikka kuralta se tuntuukin. Trust me, tiedän mistä puhun. Ja välillä oikeasti kuraa vain osuu kohdalle. Näille ei aina voi mitään, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Hymy väkisin naamalla ei kuitenkaan tarvitse kulkea, ja on ihan okei välillä olla onneton ja purkaa tunteitaan. Kaikki kuitenkin kannattaa aina pitää perspektiivissä, ja usein asiat eivät ole niin fataaleja kuin ne sillä hetkellä tuntuvat. Elämässä on paljon muutakin kuin treenaaminen. Tai ainakin pitäisi olla.

Toppi: TÄÄLTÄ* (alessa!) // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

Pakkolevossa kannattaa myös muistaa se, että treeni- ja ravintoasiat ovat aina pitkän tähtäimen kokonaisuuksia. Parikin kuukautta on usein erittäin lyhyt aika pitkäjänteisen kokonaisuuden kannalta, ja silloin voi saavuttaa huomattaviakin kehitysaskeleita, jos korttinsa osaa pelata oikein. Älä siis jää vain surkuttelemaan omaa kohtaloasi, vaan mieti, miten oikeasti voisit kehittää tälläkin ajalla itseäsi. Kehityksessä ja strategiassa kiinni pysyminen usein auttaa myös lipun ylhäällä pitämistä, joten ei muuta kuin juonia punomaan. Mahdollisuudet ovat oikeasti aika osuvat, kun aikaa liikenee ihan erilaisille kehityskohteille ja ajanvietteille kuin normaalisti. Niillä huonoillakin korteilla voi pärjätä, jos ne vain osaa pelata oikein. Ja jos muu ei onnistu, niin piru vie, askartele itse käteen pari jokerikorttia.

Tässä myös pari aiempaa aiheeseen liittyvää ihan pätevääkin juttuani:

KURKKAA MYÖS EILINEN SPEKTAAKKELINI: RANDOM FAKTOJA MINUSTA

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

15 vastausta artikkeliin “MITEN KEHITTYÄ LOUKKAANTUMISESTA TAI SAIRASTELUSTA HUOLIMATTA?”

  1. En tiedä, oletko jo kirjoittanut aiheesta, mutta olis kiva lukea semmoisesta et miten paljon pitäis luottaa ja uskoa kropan viesteihin. Esim. kiristelyssä jos nälkä menee ihan mahdottomaksi, että uskaltaako syödä enemmän. Siis jos kyse tavallisesta ihmisestä, ei kisaajasta. Tai jos vaan kertakaikkiaan on veto pois, vaikka ei olis sairaana, niin onko ”lupa” levätä. Toisaalta myös olis kiva kuulla, miten nää jutut ammattilaisella menee, et onko lupa kuunnella kroppaa.

    • Todella mielenkiintoinan ja osuva postaustoive! Pistetään toteutukseen, ja kiitos buenosta inspiksestä! :)

  2. Kertakaikkiaan taas niin asiallinen juttu ja minun lisäkseni koskettaa varmasti ihan jokaista treenaajaa.
    Tämä tuli vaan niin tarpeeseen, kiitos kaunis.
    Ainoa niin sanottu negatiivinen asia on että muutaman juttusi innoittamana olen suonut itselleni vielä yhden illan elokuvan ja jäätelöpaketin kanssa, vaikka ei ois kyllä tarvinnut :)
    Iloa tekemiseen!
    http://www.jeminanvegaanifitness.blogspot.com

    • Kiitos sulle, ja mahtava kuulla, että juttu osui! Ja jäätelö silloin tällöin ei tosiaan aktiivisen ja itsestään huolta pitävän elämäntyylin ohessa todellakaan huonoa tee ;)

  3. Tämä kirjoitus osui nyt niin oikeaan hetkeen kuin olla voi. Olen itse juuri toipunut mykoplasmasta, jonka vuoksi olin liikkumatta noin kuusi viikkoa. En ole ammattiurheilija kuten sinä, mutta liikunta on minulle se tärkein asia heti perheen jälkeen. Se pitää pääkoopan kunnossa eikä mikään tuota vastaavanlaista hyvänolontunnetta kuin kunnon treeni. Oli se sitten lenkki, kuntosalitreeni tai pikainen hiit. Lepo teki myös hyvää mutta kyllä se oli ajoittain täyttä tuskaa ja tuntui, että kroppa oli löysä ja kuihtunut. Myös pelko kunnon täydellisestä romahtamisesta valtasi mielen. Tämä kirjoitus antoi toivoa ja auttoi ajattelemaan asiaa positiivisemmin ☺ Olen tässä miettinyt, että miten liikkumista olisi turvallisinta aloittaa kun pahin on takana? Kuinka pitkään on syytä ottaa tavallista rauhallisemmin? Kuinka nopeasti itse pääsit palaamaan ns.normisetteihin? Loppuun vielä isot kiitokset mahtavasta blogista ja erityisesti treenivinkeistä!! Tapasi kirjoittaa on ihan huippu ja olet kyllä täysin omaa luokkaasi tämän maan fitness-ihmisten joukossa. Kiitos ja paljon tsemppiä tuleviin kisoihin!!

    • Ei vitsit! Kiitos sulle ihan mielettömästi ihanasta kommentista! :)

      Äh tuo mykoplasman pirulainen on kyllä täälläkin koettu, buu! Itse sain mykoplasman viimeisenkin tehoantibiootin jälkeen ohjeistuksen tähän erikoistuneelta lääkäriltä lähteä ekat 1-2 viikkoa treenaamaan niin, että syke ei olisi noussut yli 150, kun kyseessä oli niin viheliäinen pöpö. Muuten muissa pöpöissä kannattaa vain oikeasti kärsiä maltilla tauti veks, ja sitten lähteä tuntemusten mukaan hiljalleen liikkeelle, ja pikkuhiljaa koventaa menoa treeni treeniltä, jos olo on edelleen pysynyt hyvänä muiden treenien jälkimainingeissa. Kuumetaudeissahan on nyrkkisääntönä yleensä pidetty niin monta kuumeetonta päivää kuin kuumetta on ollut. Muutenkin itse ajattelen asiaa niin, että mieluummin lepää pari ekstapäivää lisää kun ottaa riskin useiden viikkojen jälkitaudeista ;)

  4. Osaatko sanoa onko jokin minimi treenimäärä, jolla pystyy pitämään lihasmassaansa yllä😅? Luen juuri pääsykokeisiin ja aikaa ei olisi treenata juuri yhtään,mutta olen tässä parin vuoden aikana sen verran tehnyt töitä kropan eteen, että en haluaisi näiden parin kuukauden aikana menettää saavutettuja tuloksia. Tarkoituksena olisi siiis treenata vaan sen verran ettei takapakkia hirveästi tulisi ja voisin jatkaa tavoitteellista treenailua sitten taas lukuprojektin jälkee.

    • Ylläpitoon riittää itseasiassa yllättävän pieni treenimäärä, ja melkein voisin lonkalta heittää, että esim. yksijakoisella treenaaminen kahdesti viikkoon salilla varmasti pitäisi lihat luiden ympärillä, ja jopa kehitystäkin voisi tulla. Ja tuo yksijakoinen nimenomaan niin, että ne viikon kaksi treeniä olisivat keskenään erilaiset, ja ensimmäinen vaikka voimapainotteinen, ja toisessa sitten enemmän volyymiä. :)

  5. Nyt tuli kyllä niin sopivaan aikaan tämä postaus! Tässä nyt säännöllisen epäsäänöllistä flunssaa ollut pidemmän aikaa, vatsatautikin käväs kylässä ja ihan tarpeeks en tainnu pysyä pois treenin parista kun äskettäin sain viellä kaupan päälliseksi angiinan. Nyt on onneks lääkitys kohillaan, lepo moodi päällä ja villasukat valmistuu kovaa vauhtia sarjojen pyöriessä taustalla. Lounaaksi voisin syödä jäätelöä! :)

    Kiitos sulle taas mieltä avartavasta ja piristävästä postauksesta, oot huippu!

    • Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että ei se noihin pitkällä tähtäimellä kaadu, jollei itse sitten päätä niin. :D Parempi tehdä juurikin kuten sinä näytät duunailevan, eli ottamalla kaiken mahdollisen ilon irti siitäkin ajasta! Sarjoja, käsitöitä, jädeä ja chillausta ihan antaumuksella. Mikäs sen parempaa, ja se on usein harvinaista luksusta se tässä kiireisessä yhteiskunnan menossa :D

      Niin ja kiiiiitos!!

  6. Halusin vaan sanoa, että ihana postaus taas kerran💖 Sulla on sellanen ainutlaatuisen ammattimainen ote myös tähän henkiseen puoleen!

    • KIITOS! <3 Tuo henkinen puoli on ehdottomasti mun mielestä se kaiken a ja o, oli kyseessä mikä tahansa asia maan ja taivaan väliltä. Kun ajatus, tunteet ja järki pelaavat edes jossain määrin hyvin yhteen, niin tulokset seuraavat pelässä oli tavoitteet sitten missä asiassa tahansa. ;)

  7. Tästä postauksesta löysin kyllä niin monesta kohdasta itseni. Syksyllä iski polvivamma, jonka takia taukoa lajireeneistä tuli reilu kk muistaakseni – silloin reenailtiin salilla yläkroppaa. Polvesta ei mitään vakavampaa löytynyt, ja se tuli kuntoon levolla ja kylmällä. Mutta kuinkas ollakaan, toiset painireenit kyseisen tauon jälkeen marraskuun alussa ja olkapää otti osumaa. Siinä sitä lepuuteltiin ja yritettiin kuminauhan avulla kuntouttaa, mutta vielä joulun jälkeenkään ei painit onnistunut. Lääkärille mars, ja lopputuloksena olkapään tähystysleikkaus helmikuussa.

    Edelliset kuukauden on ollu henkisesti erittäin raskaita. Reenaminen on yks tärkeä osa mun elämän tapaa, ja just se aika päivästä, ku ei tarvi aatella mitään muuta. Kantositeenki kanssa käytiin melkein päivittäin kävelemässä säässä kuin säässä, jotta pääkoppa pysyi ees jotenkin kasassa. Tekstisi toiseksi viimeinen kappale sai mut kumminkin ymmärtämään, että kaikki koettu paha olo ja ne monet monet itkut oli ihan fine. Edelleen välillä tuntuu, ettei tästä tuu yhtään mitään, liikeradat ei laajene, vaikka kuinka tekis fyssarin antamia jumppia ja kaikki on ihan paskaa (anteeksi kielen käyttöni :D). Mutta sitten kun hetken menee ajassa taaksepäin, niin kyllähän sitä kehitystäkin on jo tullut huimasti. Ei sitä vaan itse oikein tajua, ku hinkkaa samoja liikkeitä päivästä toiseen viidesti päivässä.

    En tiedä, mikä idea tässä mun avautumisessa nyt oikein oli, tai saiko tekstistä mitään tolkkua. :D Kys. postaus jotenki oli vaan niin osuva nykyiseen tilanteeseeni ja kosketti mua kovasti, että oli pakko jotain tulla raapustelemaan. Tänään ekaa kertaa tein salilla etukyykkyä 11vkon tauon jälkeen, kun viikolla isä vinkkasi, että vetoremmeistä vois olla apua (,kun käsi ei siis vielä muuten tarvittavaan asentoon taivu). Pikkupainoillahan sitä on lähettävä taas liikkeelle, jotta keskivartalo taas tottuu – prässillä oon kyllä jalkoja tehnyt, mutta se nyt on aika eri kumminkin -, mutta fiilis oli kyllä silti niin huippu! :) Tää postaus sai mun motivaation vielä korkeemmalle, kiitos siitä Sinulle!<3 Nyt tehään vaan kaikkea sellasta mitä olkapään ehdoilla pystytään, ja ens kesän jälkeen oon vahvempi, ku koskaan, ja toivottavasti valmis palaamaan myös painimatolle. :)

    • Voi vitsi kiitos aivan ihanasta kommentista! Ja siis pystyin sunkin stoorissasi samaistuun niiiiiin moneen kohtaan ettet uskokaan! :D Sitä omaa kehitystä ei vain huomaa, ja varsinkaan silloin kun kuraa tulee treenirintamalla niskaan, niin sitä ei jotenkin edes halua huomata, vaikka kehittyisikin asioissa, joihin on sillä hetkellä pystynyt keskittymään. Ja lihasmuisti on ihmisellä aika hurjan jäätävä, ja tiedän itseni lisäksi lukuisia tapauksia, jotka ovat todella vaikeiden kausien jälkeen tehneet ”comebackin” jopa parempana kuin koskaan aiemmin.

      Ja hei, mullakaan ei ikinä ole takareiteni palautuneet kaikenmaailman hoidoista, huolella ja antaumuksella suoritetuista fysioterapioista, leikkauksista tms. huolimatta, ja kaiken järjen mukaan mun ei edes pitäisi pystyä kilpailemaan näin korkealla tällaisessa lajissa näin surkeiden kinttujen kanssa, mutta pelisilmällä olen näilläkin pärjännyt, ja spagaatiin sujahdan romutakareisieni kanssa vain pakollisessa osassa kisapäivänä kisasuorituksessa hahah :D

      Tsemppiä sulle, ja tiedän myös, ettei henkisesti ole todellakaan helppoa olla noin pitkään ja toistuvasti noin romuna. Kyllä se kuule likka siitä, ja kaasua vaan pohjaan, mutta maltilla ja oikealla strategialla. Nyt jos vielä joutuu himmailemaan toisilla osa-alueilla, niin tee täysiä niitä superrasittavia huoltavia liikkeitä, tukilihaksia, keskivartaloa, koordinaatiota, liikkuvuutta tms. ihan mitä tahansa keksitkään, jotka voisi tehdä susta paremman urheilijan lajissasi niillä toimivilla raajoilla joita käytössä on. Pelisilmää tarvitaan aina, ja paskoillakin korteilla voi päästä vaikka kuinka pitkälle, jos ne vain pelaa oikein! ;)

  8. Tiesin, että jossain vaiheessa saan sitkeän flunssan ja silloin näiden sun tekstien luo hakeutuminen tulee todella tarpeeseen <3 osaat vaan kirjoittaa niin hyvin ja sulla on kadehdittavan positiivinen asenne, kiitos siitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 41
Tykkää jutusta