MISTÄ EN PIDÄ ITSESSÄNI? NÄMÄ VAIHTOON KIITOS!

*Sisältää mainoslinkkejä

Mistä asiat itsessäni nyppii? Mihin menee omasta takaa välillä hermo, ja mitä ominaisuuksia ilman voisin aivan yhtä hyvin elää? Varsinkin meille suomalaisille tuntuu olevan kummasti helpompi löytää itsestään virheitä etenkin ääneen ilmaistuna, ja itsekehuhan tunnetusti haisee, vaikka mielestäni ihan suotta. Riipaisempa kuitenkin nyt juuri sieltä, mistä se aita on matalin, eli töräytän torvella ne asiat, jotka voisin laittaa itsessäni vaihtoon, hah!

MISTÄ EN PIDÄ ITSESSÄNI?

Se, että ajattelen välillä liikaa. Pyörittelen monien asioiden kaikki kulmat läpi, vaikkei nyt ihan kaikesta aina tarvitsisi. Niin tieto kuin liika pohtiminenkin lisää välillä tuskaa oli sitten kyse omasta työn jäljestä, ihmisuhteista tai elämästä yleensä. Olisi joskus helpompaa olla edes inasen huolettomampi, heh.

Ajattelusta seuraava asia johdettuna on, että sekoitan pohdintaan välillä liikaa tunne- ja järkiperäisiä asioita. Kaikkea kun ei voi ratkaista loogisesti, vaikka omat DI-aivoni pyrkivät ensisijaisesti niin tekemään.

Nimien unohtaminen. Voihan video, kuinka voi olla vaikeaa! Varsinkin monesti tutustuessa uuteen ihmiseen tajuan jo 15 sekunttia kättelyn jälkeen, että unohdin saman tien henkilön nimen kaikessa kättelytäpinässä! Ja tämä korostuu jostain syystä vielä enemmän miespuolisten ihmisten kanssa. Todella noloa.

Ahdistukseen taipuminen. Itsehän en niinkään stressaa, vaan tiukkojen tilanteiden edessä enemmänkin ahdistun, ja se on toisinaan aika kuluttavaa. Toisaalta osaan kyllä päästä tilanteesta yli, mutta olisi välillä kiva mieluummin ihan vain rehellisesti stressata. :D

Ujous. Tälle kyllä jengi repeilee mulle aina päin kasvoja, koska en välttämättä todellakaan vaikuta siltä. Jännitän silti välillä hirveästi uusia tilanteita, joissa on paljon ihmisiä. Eri asia, jos minulla on selkeä ”rooli” (esimerkiksi puhua ihmisyleisölle tai organisoida menoa), mutta jos vain pamahdan vaikkapa juhliin, jossa en tunne juuri ketään (eikä ”ohjat ole omissa käsissäni”), niin kyllä muuten ujostelen ja jään monesti tarkkailemaan tilannetta sivummalle ennen kuin alan rentoutua.

MISTÄ EN PIDÄ ITSESSÄNI

Olen huono olemaan yhteydessä. Tämä harmittaa itseäni välillä todella paljon, mutta en jotenkin ”osaa” silti tehdä asiaan parannusta. Omaan pienen taipuvaisuuden omaan rauhaani käpertymiseen, ja tästä pienenä aasinsiltana äitini muisteli juuri, kuinka hän välillä oli huolestunut, kun hengailin niin paljon pienempänä/nuorempana itsekseni omassa huoneessani ylhäisessä yksinäisyydessäni. Silti rakastan ystäviäni ja läheisiäni todella paljon, ja ajattelen heitä päivittäin.

Lähdön tekeminen. Aina kaikki jää viimeiseen tinkaan, ja sitten kun tsekkaan, että hyvin kerkeää, niin en löydä joko puhelinta tai avaimia mistään. Toinen vakkarini on tässä, että pakkaan tavarat vahingossa ajatuksissani kahteen eri eteisen lattialla olevaan laukkuun, joista suunnitelman mukaisesti nappaan vain toisen mukaan. Sitten liikenteessä huomaan, että pakkasin kyllä kaikki kamppeet, mutta puolet sinne väärään, joka nököttää eteisessä.

”Laiskuus”. Olen toisinaan ihan samperin laiska, mutta syy, miksi tämä oli lainausmerkeissä, on juurikin se asia, josta en pidä. Teen kuitenkin kokonaiskuvaa ajatellen hirveästi asioita ja painan menemään usein huomaamattani, mutta silti soimaan toisinaan itseäni laiskuudesta ja saamattomuudesta. Aina on meinaan ihmisiä, jotka tuntuvat saavan enemmän aikaiseksi, ja piru vie, kun itseään on aina verrattava juuri niihin.

Venyttäminen viime tinkaan. Äh! Kuinka rasittavaa! Jätän mielelläni kaikki tympeät (tai muuten vaan tylsät) asiat dediksen viimeisiin hetkiin. Ja ei. Mulla ei todellakaan toimi se, että aloita askareet niillä epämiellyttävimmillä, koska muuten viivytän sitä aloittamistakin niin paljon, että päivä menee puoliksi ohi. Tarvitsen mieluummin päästä ensin hyvällä fiiliksellä vauhtiin mukavilla asioilla, ja sitten siinä flow:ssa lähes huomaamatta päätyä niihin shaiba-askareisiin, jolloin saan ne myös tehtyä ihan törkeän hyvällä tahdilla.

mistä en pidä itsessäni
Uimapuku: TÄÄLTÄ*

Löytyykö muita sielunkumppaneita kyseisistä asianhaaroista? Ja onko susta helpompi kehua itseään ääneen kuin tuoda esille niitä omia huonoja puolia?

Itselleen armollista alkuviikkoa! <3

TSEKKAA MYÖS:
Kukaan ei varoittanut minua aikuisuudesta
& Kehonmuokkausprojektien kadonnut realismi

EDELLINEN JUTTUNI:
Kuinka IG-kuvat hämäävät? Sporttinen vai ei?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Piia Pajunen

10 vastausta artikkeliin “MISTÄ EN PIDÄ ITSESSÄNI? NÄMÄ VAIHTOON KIITOS!”

  1. ”Tarvitsen mieluummin päästä ensin hyvällä fiiliksellä vauhtiin mukavilla asioilla, ja sitten siinä flow:ssa lähes huomaamatta päätyä niihin shaiba-askareisiin, jolloin saan ne myös tehtyä ihan törkeän hyvällä tahdilla.”

    Tämä! Samaistun täysin! 🙌🏻

    • Jep! Siis ei todellakaan toimi se, että aloittaisi niillä ikävimmillä, kun jää pian kaikki tekemättä. :D

  2. Hauskaa, kuinka toisista asioista tunnistan täysin itseni ja toiset taas ovat täysin vastakkaisia! Olen esimerkiksi ihminen, joka haluaa tehdä asiat just nyt, vaikka kuinka ärsyttäviä asioita olisivatkin. Mutta huippua, että joku muukin myöntää olevansa huono pitämään yhteyttä, vaikka kuinka läheisiä rakastaisikin ja ujostelevansa, jos oma rooli tilanteessa ei ole selvä. Moni ei minustakaan usko, että ujo olisin, mutta juurikin tuo ”roolittomuus” on se asia. Oi ja tuo ahdistus myös – jopa nuita yhistäviä asioita tulikin haha!

    • Siis vitsit vaihtaisin ton nihkeiden asioiden viivyttämisen sun härkää sarvista nappaavaan toiminamalliin ihan asap! :D Helpommin sanottu toki kuin tehty! :D

      Ja olen kyllä sitä mieltä, että omat heikot puolensa on hyvä tunnistaa ja tarvittaessa tunnustaa, mutta toki arvostaa enemmän itsessään niitä parhaita puolia. :)

    • Jes! Ihanaa, etten ole näiden aisoiden kanssa yksin.. :D

  3. Toi ujous! Meikäläinen on ihan samanlainen, niin pitkään kun on selkeä rooli niin ei ongelmaa olla miten sosiaalinen tahansa mutta sit kun pitää vain olla joutilaana esim just jossain juhlissa tai missä tahansa tilanteessa missä vieraita ihmisiä, niin oon ihan sika jäinen! :D

    • Siis äläpä! Ja varsinkin sellaiset juhlat tai tilaisuudet, joista ei oikeasti tunne juuri ketään, niin pelkään vaikuttavani todella töykeältä, kun himmailen vain monesti jossain vähän sivummalla. :D Näissä on paljon helpompaa, jos joku tulee juttelemaan mulle, kuin että itse paukkaisin keskelle tohinaa ja morottaisin kaikkia tuntemattomia! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 61
Tykkää jutusta