KEHONMUOKKAUSPROJEKTIEN KADONNUT REALISMI

*Sisältää mainoslinkkejä

kehonmuokkausprojekti

Kehonmuokkausprojekti ja realismi. Miksi nämä aivan liian usein eivät vain kohtaa? Miksi jopa oman hyvinvoinnin ja elämänlaadun kustannuksella jahdataan väkisin vartaloihannetta, jotka eivät ole millään tavalla raealistisia. Treenaa kovaa ja nöyrästi, niin pääset tavoitteeseesi. Näinhän sitä joka tuutissa toitotetaan. Mutta entäs jos tuo tavoite ei ole millään tavalla realistinen tai vaikka sen voisi saavuttaa, niin olisiko siinä mitään järkeä ja voisiko siinä pidempään pysyä? Niin ja hei. Mitä tämän jälkeen?

Jos vuosia sitten teini-ikäisenä sirppanana olet painanut kymmenen kiloa vähemmän, se ei välttämättä tarkoita, että sitä samaa lukemaa olisi realistista tavoitella nyt, kun lihasmassaa on enemmän ja vartalo on kypsynyt muutenkin naisen mittoihin. Jos bongaat netin syövereistä maailman upeimman vartalin, se ei tarkoita, että sinä välttämättä voisit koskaan näyttää siltä. Kuulostaa kurjalta, mutta tiettyihin faktoihin ei voi kukaan meistä vaikuttaa, ja joillakin on lähtökohtaisesti paremmat pelikortit jo entuudestaan kädessä tiettyihin tavoitteisiin heijastaen. Joillakin tietty vartaloihanne voi olla yllättävän vaivatonta saavuttaa, ja joillekin sama voi olla täysi mahdottomuus. Kurjaa, mutta totta.

Tarkoitukseni ei todellakaan ole pirstaloida moukarilla kenenkään unelmia tuhannen päreiksi, vaan joskus ripaus realismia mahdottomuuksien ja äärimmäisyyksien keskelle ei olisi pahitteeksi. Jos sen unelmakropan ohessa haluttaisiin saavuttaa myös sitä kuuluisaa henkistä hyvinvointia ja tasapainoa, niin se olennainen ainesosa, jota realismiksikin kutsutaan, olisi aika kovaa valuuttaa tässä sopassa.

kehonmuokkausprojekti

On minusta sääli, että omaa itseä verrataan jatkuvalla syötöllä kaikkiin sellaisiin vartaloihin, jotka eivät ole lähelläkään oman geeniperimän tai ylipäätään elämäntilanteen mahdollistamia kehoja. Harmitellaan, kun ei ole ammattilaistason fitnessurheilijan lihasmassoja, bikinifitnesskilpailijan kisakunnon kireysastetta tai photoshopilla tai kirurginveitsllä muokatun somejulkkiksen kurveja. Pakko myös nostaa esille, että Instagramin kansainvälinen maailma on pullollaan ihan totta niitäkin naisia, joilla sitä unelmien veistoskroppaa ei ole rakennettu ihan puhtaat proteiinijauhot pussissa, eikä silloin tarvitse olla edes mikään kehonrakentajan kokoinen mörkö. Ja kyllä. Moni upea kroppa on myös pystytty rakentamaan ihan vain kärsivällisellä duunilla oikeisiin asioihin keskittyen, mutta se ei tarkoita sitä, että jokainen pystyisi täysin samanlaiset mittasuhteet saavuttamaan.

Omia mittasuhteita ja geeniperinää kun ei vaan voi muuttaa, niin minua tosissaan hieman huolestuttaa, että miksi ihmeessä sinne jääkaapin oviin ja omaan Pinterestin unelmatauluun pinnaillaan aivan erityyppisiä vartaloita kuin itsellä on. Joo, kyllä tämä voi toimia osalle meistä, mutta uskoisin, että jos ei ole muutenkaan täysin sinut itsensä kanssa, niin tämä pistää lopulta vain nuppia sekaisin ja aiheuttaa vain harmitusta, kun oma kroppa ei ikinä muutu lähellekään tämän näköiseksi. Harmitellaan, miksi uuma ei kapene yhtään enempää, miksi reisilihakset eivät vain kasva muhkeammiksi tai vatsapalikat eivät muutu pyöreämmiksi ja pompsahda näkyviin jatkuvasta kiristelystä ja kovasta kohdistetusta treenistä huolimatta.

Et voi muuttaa omaa geeniperimääsi, et luustosi mallia, et mittasuhteitasi, et lihastesi kiinnityskohtia etkä juurikaan sitä, mistä kehostasi rasva lähtee käryämään ensimmäisenä ja viimeisenä. Et myöskään pysty määrääsi enempää vaikuttamaan kehosi ja lihaksiesi vastetta raskaaseen salitreeniin tai aerobiseen harjoitteluun. Et voi määränsä enempää vaikuttaa aineenvaihduntasi tasoon tai siihen rasvaprosenttiin, jossa kehosi voi parhaiten, ja mihin se pyrkii hakeutumaan tasapainotilassa. Fiksulla pelisuunnitelmalla ja oikeilla siirroilla voi päästä todella pitkälle ja iskeä plakkariin hurjiakin transformaatioita, mutta kaikkea niilläkään ei voida saavuttaa, vaikka asioita olisi tehty kuinka fiksusti ja huolella.

kehonmuokkausprojekti

kehonmuokkausprojekti

Pakko myös myöntää, että toisinaan turhauttaa ottaa vastaan kyselyitä, joissa tiedustellaan ihan tosissaan, miten saisi samanlaiset vatsalihakset kuin minulla (kisakaudella). No kun mitä luultavammin näitä ei kysyjä saisi, vaikka mitä tekisi. Omat vatsalihaksieni resepti kun on kirjoitettu merkittävissä osin ihan siellä geeniperimässäni, joista kiitos kuuluu Äiti- ja Isi-Pajuselle. Toki nuoruudessa paukuteltu lajitreeni keskivartalon voiman, räjähtävyyden ja hallinnan kanssa on varmasti vaikuttanut asiaan, mutta eihän minullakaan ne palat raastinrautana paista ympäri vuotta. Sen verran pyöreät vatsapalikat kuitenkin omaan, että ne tuppaavat pilkottelemaan vähän isommissakin rasvaprosenteissa, mutta jos ne oikeasti haluan esille, joudun kiristelemään kehoni rasvoja merkittävästi. Ja jos asiaa pohditaan yhtään sen pidemmälle, niin näissä sixpäkin upeasti paljastavissa kehonrasvoissa en minäkään pysty terveenä ja hyvinvoivana pysyä kovinkaan pitkää aikaa putkeen. Siksi tätä en erikseen pitkin vuotta tavoittele, koska tiedän, ettei siinä pysyminen ole minulle mahdollista. Se olisi minulle vain äärimmäisen typerää.

Oma luontainen setpointtini suosii vähän rasvaisempaa olomuotoa, enkä ole ala-asteen jälkeen ollut kovinkaan hintelä laiheliini. Turha siis minun olisi pyrkiä pysymään viulunkireänä fitnessminkkinä ympäri vuoden, koska siinä mentäisiin vain turmioon ja pahoinvointiin. Tsuumailen Instagramissa varsinkin tällä hetkellä rasvaprosenttia nostellessa kisakauden jälkeen mieluummin niihin naisurheilijoihin, joilla löytyy vähän enemmän kintuista pehmeyttä ja rasvaprosentti ei ole äärimmäisen alas räävitty. Naisellisia muotoja, sopivaa pehmeyttä, voimaa ja suorituskykyä. En edes tee tätä oikeastaan edes tiedostaen, vaan lähes alitajuisesti näitä edellämainittuja ominaisuuksia edustavia naisia vain päätyy seurantalistaltalleni, kun taas täysin toisenlaiset karsiutuvat vain hiljalleen pois.

En itse halua olla kukaan muu kuin minä, vaikka omat puutteeni tiedänkin niin henkisesti kuin fyysisestikin. En pysty ikinä saavuttamaan tasapainoisessa tilassa yhtään kapeampaa ja solakampaa vyötäröä, mutta voin vaikuttaa tähän mittasuhteeseen esimerkiksi ylä- ja alakroppaa vahvistamalla. En voisi ikinä saavuttaa kovinkaan hoikkia ja siroja jalkoja kisakauden ulkopuolella, koska jalkani keräävät luontaisesti sitä laardia ja lämmikettä, ja siihen kun isketään karttunut kinttujen lihasmassa, niin voidaan puhua monesta, mutta ei kevyestä ja sirosta. En pystyisi pitämään jatkuvasti kireitä olkavarsia ja vatsalihaksia, koska kehoni ei toimi pitkään niihin vaadittavalla rasvaprosentilla. Ja mitä vaakalukemaan tulee, niin minun olisi suorastaan itsetuhoista pyrkiä samaan, mitä puntari tiesi osoittaa ollessani 22-vuotias.

kehonmuokkausprojekti
Aim’n-paita: TÄÄLTÄ* // ICANIWILL-trikoot: TÄÄLTÄ* (nyt -20%, kuten koko HOB:n verkkokauppa)

Summa summarum. Tavoittele kehonmuokkausprojekteissasi mieluummin itsellesi realistista tilaa, jotka sinun on nykyresursseillasi oikeasti mahdollista saavuttaa. Yritä ymmärtää, millaisen ulkomuodon pystyt saavuttamaan pysyvästi, ja tähtää ensisijaisesti siihen. Jos haluat välttämättä mennä tästä vielä pidemmälle, niin koeta jookos kookos myös iskeä kaaliisi, millaisen kehonkoostumuksen voit saavuttaa vain väliaikaisena tilana.

Yritä työstää tätä ajatusmaailmaasi ihan itsesi kannalta, koska mikään ei tapa motivaatiota yhtä pahasti kuin se, että pahoinvointi ottaa vallan tai huomaat olevasi edelleen yhtä kaukana tavoitteestasi kuin aloittaessasi, vaikka töitä olisi paiskottu ihan olan takaa. Arvosta itseäsi, omaa genetiikkaasi ja omia piirteitäsi. Arvosta niitä, vaikka ne eivät olisi välttämättä sitä, joita olisit toivonut. Pyri kehittämään sitä, mitä pystyt kehittämään, sillä näin voit ihan oikeasti päästä tavoitteeseesi ja jopa pysyä siellä.

Realistista ja yksilöllistä viikonvaihdetta joka nuppiin!

Vilkaise myös:
Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?
& Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?
Edellinen juttuni:
Osuvimmatt treenitopit – Näillä kulkee!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

21 vastausta artikkeliin “KEHONMUOKKAUSPROJEKTIEN KADONNUT REALISMI”

  1. Aamen! En yhtään ihmettele, miksi blogisi valittiin terveys- ja hyvinvointikategorian voittajaksi. :) Ihanaa, että joku uskaltaa sanoa (myös) nämä asiat ääneen.
    Toivottavasti tämä postaus tavoittaa mahdollisimman monta nuorta treenaajan alkua (ja miksei niitä vanhempiakin).

    Mahtavaa loppuvuotta Piia, blogiasi on ilo seurata! :)

    • Voi kiitos Milja mahtavasta palautteesta! Tuli ihan hymy huulille :) Ihan mieletöntä loppuvuotta sinnekin!

  2. Itse yritin pitkään mahtua teiniaikojen (18v) lempifarkkuihini kunnes tajusin, että minulle kasvoi lantio ja siinä missä on luuta, en voi laihtua määräänsä enempää :D nykyään motivaatiota hakiessa katselen usein omia vanhoja kuvia, (kun olen yli 20v ja lantion jo saanut) koska sellainen kunto on realistista saavuttaa, kun olen siinä joskus ollutkin

    • Tuossapa muuten aika osuva case-esimerkki tähän kehonmuokkausprojektien haasteisiin, sillä omaa luustoaan kun ei voi mihinkään muuttaa. :D

  3. Voi kunpa kaikki fitness-harrastajiksi haluavat (ja toki muutkin!) lukisivat sinun blogiasi!

    Erittäin hyvä teksti jälleen kerran! On hienoa, omaat terven suhteen ruokaan ja liikuntaan ollen silti kilpaurheilija. Olen niin kyllästynyt lukemaan pelkkää parsakaali-kana-riisi soopaa, asiat kun voi tehdä paljon fiksumminkin.

    • Kiitos Minni ihanasta kommentista! Asioita voi tosiaankin tehdä monilla tavoilla, ja tietyt jutut sekä toteutustavat sopivat toisille paremmin kuin muille. Pitää vain kokeilemalla ja mieli avoinna löytää se oma itselleen passaava malli. :)

  4. Siis toi on niiiin totta!!! Mä oon koko ikäni itkenyt sitä, kun vyötärö ei oo ikinä niin kapea mitä mun tiimalasi-kavereilla. Mikä mättää? Miks just mulla ei oo vyötäröä! Vaikka olisin miten timmissä kunnossa tahansa, niin vyötärö ja lantio kulkee lähes samassa linjassa. Kunnes viimein tajusin, että jestas, mun ruumiinrakenne nyt vaan ei oo sellanen, että vyötärö kaivautuis ekana esiin! Sherlock! Ei tän oivaltamiseen menny ku 28v! :D Mulla on luonnostaan leveät hartiat, ja jonkun kehotyyppianalyysin mukaan olen suorakaide! (jokaisen naisen unelma? :D) Mutta ai että. Vaikka mulla ei oo ampiaisvyötäröä, niin kiitos geeniperimän tai minkä vaan, mun kroppa imee lihasmassaa aika helposti. Ei tarvi kauaa kyykätä niin reidet saa muotoa ja peppu pyöreyttä. Hyvä minä! Näin kypsässä iässä sitä vihdoin osaa arvostaa niitä ominaisuuksia joita on, eikä ruikuttaa niitä mitä ei ole. :)

    • No mutta hei parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja meistä aivan jokaisella on niitä huonoja sekä hyviä puolia kehossamme ja ulkonäössämme, eikä suurimmasta osasta niistä huonoista pääse koskaan mihinkään. Kokonaisuuteen voi kuitenkin aina vaikuttaa ja keskittyä korostamaan niitä hyviä puolia, ja kaikkein eniten hommassa merkkaa juurikin se, miten itse asioihin suhtautuu ja itsensä kantaa. ;) Ja ikä tuo todellakin varmuutta myös tähänkin asiaan!

  5. Juuri tässä joku aika sitten taisi Alexandros Staboulis sanoa että hänen aloittaessa kuntosaliharjoittelu jotain toista lajia tukevana lajiharjoitteluna hän sai tyyliin ensimmäisen puolenvuoden aikana enemmän lihasmassaa ja hienomman fysiikan kuin suurin osa tavallisista ihmisistä koskaan tulee saamaa. 🙄

    • Joillekin se lihasmassa tarttuu tosiaan eri tavalla, ja siksipä muihin vertailu ja muiden tulosten tavoittelu ei ole aina kovinkaan fiksua. :)

  6. Loistavasti kirjoitettu ja painavaa asiaa! Mulle on monta kertaa annettu ymmärtää että pitäisi mielellään olla laihempi kestävyysurheilijana. Mitä laihempi sen parempi. En oo koskaan alkanut onneksi rajoittamaan syömisiäni, sillä oon kokenut että mulla on ollut hyvä olla ja olen ollut terve. Olen kehittynyt harppauksin ja ennen kaikkea olen myös onnellinen. Kisoissa voitan eri painoisia ihmisiä. Mutta kyllä se on ajatuksia välillä häirinnyt, että enkö näytä siltä miltä ”pitäisi”. Voinko pärjätä jos en ole tietyn painoinen. Olen aina tullut siihen lopputulokseen, että mun kropalla on hyvä olla näin, ja mun kroppa tarvitsee energiaa kehittyäkseen, joten en näännytä itseäni vaan syön. Muutama kaveri on kuitenkin sairastunut syömishäiriöön, enkä sinänsä ihmettele miksi. Ja kuitenkin, monet kestävyysurheilijat sanovat että suorituksessa 80% on henkistä ja loput fyysistä. On siis vähintään yhtä tärkeää pitää kiinni henkisestä hyvinvoinnista. Kiitos hyvistä (ja terveistä) ajatuksista!

    • Mahtava juttu, että olet oikeasti kuulostellut ja kuunnellut itseäsi, etkä mennyt muiden olettamusten mukaan. Riittävä ravinto on todella olennainen osa minkä tahansa lajin urheilijan elämää, terveyttä, suorituskykyä, palautumista ja kehitystä, vaikka usein tietyissä lajeissa tietynlainen fysiikka on eduksi. Jos kuitenkin sitä ”lajinomaista fysiikkaa” lähdetään hakemaan liikaa sen suorituskyvyn, hyvinvoinnin ja palautumisen kustannuksella, niin homma kääntyy todella helposti nurinkurin.

      Sulle siis ihan mielettömät propsit siitä, että olet uskaltanut mennä sun oman mallisi mukaan, ja ilmeisesti tuloksetkin puhuvat puolestaan. Tiedän itsekin kyllä tuon ajatusmallin urheilijana, että kun muut toitottavat jatkuvasti tiettyä yleisesti suosittua mallia, niin itsekin alkaa miettimään, että pitäiskö itsekin toimia erilailla, vaikka omalla tavalla on aina ollut hyvä edetä. Toki itsellä tämä ei ole liittynyt ravintoon tai kehonkoostumukseen, mutta kun olen malttanut pitää pääni omissa tavoissani, niin olenkin päässyt huomaamaan, että se ehkä juuri on ollut itsellä se valttikortti. Eli se mikä toimii (tai luullaan toimivan) muilla, ei todellakaan välttämättä toimi kaikilla.

  7. Onnistuit jälleen Piia, mahtava kirjoitus upposi suoraan sydämeen varsinkin loppusanat saivat jopa pienen tipan linssiin. Sulla on vahvoja mielipiteitä.Tässä viikonloppuna siivosin varastoani josta löytyi ”vanhat” yläasteella tehdyt minihame ja farkut. No tietty piti kokeilla. arvaa menivätkö päälle? No ei. Ahdistiko? Vähän. Koska olisi ”pitänyt” tuli ajatus että nyt kun eivät mahdu ovat turhaan säilössä. En tosin heittänyt pois koska ovat tärkeä muisto ja vaivalla tehty(en ole käsityöihminen)Tiedän ja hyväksyn etten halua samaa painoa/vartaloa kun teininä, nyt haluaisin enemmän muotoja ja näyttää oikeasti naiselta+30eikä lattarintaisena teininä kuten nyt. Mutta olemme erilaisia. Jotkut samanikäiset ovat Saimi Hoyereita jotkut Vappu Pimiää. Eri vartalot mutta silti upeita. miten vietät isänpäivää? Isä-tytär postaus?

    • Kiitos Ninna ihanasta kommentista! Eipähän nuo teiniaikojen vaatteet todellakaan tarvitse enää mennä päälle, ja eikä se määritä kenenkään vartalon upeutta tai hyväksyttävyyttä. :)

      Olen nyt isänpäivänä itseasiassa Romaniassa, ja tämän vuoksi isänpäivää tuli vietettyä jo pari viikkoa etukäteen kun kävin vanhempien luona. Pyöräytin iskälle aamupalapöytään browniejuustokakun kahvitteluiden lomaan ja muistin pienellä lahjalla. :)

  8. olisi mielenkiintoista tietää, ketä intagramissa ym. kattelet? :) ei nyt välttämättä tarvitse suurimpana esikuvana pitää :’D

    • En loppupeleissä ihan liikaa porukkaa IG:ssä seuraa, mutta tätä postausta kirjoitellessani ajatuksissa olivat päällimäisenä Christina Fjaere ja Suzanne Svanevik, vaikka muutamia muitakin omanlaisia urheilijoita listoilta löytyy :)

  9. Moikka! Olen lukenut jo useamman vuoden sun blogia ja täytyy myöntää kommentoivani vasta ekaa kertaa. Kirjoitat todella hyvin ja niin asiaa! Haluaisinkin esittää postaustoiveen, mikäli sinulla on aiheesta jotain mielipidettä… Olen tässä viikon sisällä lukenut muutamista blogeista/somekanavista ”detox” viikoista (ilmeisesti tällä hetkellä jokin hitti) ja haluaisinkin kuulla detoxin haitoista ja hyödyistä vähän enemmän… Itse suhtaudun kaikkiin ravintoasioihin melko maalaisjärjellä. Pyrin syömään puhtaasti ja sitä mikä sopii omalla vatsalleni. Koen, että sulla on näissä ravintoasioissa järki tallella ja tiedät oikeasti asioista jotakin, joten siksi mielipiteesi kiinnostaa.

    • En ole Piia mutta olen alan asiantuntija (yliopistotason koulutuksen käynyt) ja voin sanoa että detoxit on suurimmaksi osaksi hölynpölyä…joten ei kannata liikaa ajatusta suoda niille :-)

    • Olen vähän samaa mieltä tämän jo asiaan vastanneen lukijan kanssa, että detoxit ovat mielestäni suurimmaksi osaksi vähän hömppää. Kyllähän niillä voi oloa saada freesattua tunkkaisen herkuttelujakson jälkeen, mutta mitään mullistavaa niillä saada aikaan, jos muutenkin tavallinen arkiruokailu ja kokonaiskuva on kunnossa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 176
Tykkää jutusta