4 SYYTÄ, MIKSI KITUKALORIT OVAT HANURISTA

*Sisältää mainoslinkkejä

kitukalorit

Tammikuuhan pistettiin tällä viikolla näppärästi pakettiin, ja monella tuo alkanut vuosi toi tullessaan joulun pyhien ja pöhöjen jälkeisen itsestä niskasta kiinni nappaamisen. Osalle se tarkoitti herkkulakkoa, osalle tipatonta, toisille terveellisempiin elämäntapoihin keskittymistä ja eräät taas aloittivat tehokkaan kuntokuurin. Monilla naisilla tämä itsestä niskapersotteella tarttuminen on tarkoittanut sitä kuuluisaa kiinteämmän kropan jahtaamista, ja toteutuksen tukena onkin tuolla lautasen ja lounaskulhojen sisällöllä melkoinen rooli.

Kitukalorit alkavat onneksi olemaan todella ”last season”, ja riittävästi syöminen alkaa olemaan se uusi musta ja 5/5 safkailun puolella. Jeaah! Osalla kuitenkin se homma yhä lähtee lipsumaan lapasesta vähän liiankin rajun toteutuksen puolelle, ja suomalaisella sisulla ja työmoraalilla vedetään mielummin vähän tujummin ja varman päälle. Kiristelytalkoiden kohdalla treenirintamalla enemmän tuntuu olemaan enemmän, ja ruokalista väännetään varmuuden vuoksi vielä vähän rajummin niukemman puoleen. Kitukalorit pamahtavat plakkariin helposti joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta onko siinä sitten minkään sortin järkeä on ihan totaalisen eri tarina.

kitukalorit

Ruuasta nipistely ajaa viikonloppuisin överimättötouhuihin

Kyllä, tähän se monilla menee. Sen, mitä keho ei saa viikon varrella, haluaa tämä sitä suuremmalla syyllä korjata viikonloppuna, kun kuppi alkaa olemaan jo liiankin tyhjä. Kertynyt ja turhankin suuri energiavaje ajaa tonkimaan niitä kaappien kätköjä ja päästää käsijarrun pohjassa tarjoiluiden äärellä. Tuttua? Kuuleman mukaan aika monille. Tähän aiheeseen liittyen olenkin jo pamauttanut tulille oman postauksen: ”Lähtikö syöminen taas lapasesta?”

Eikö olisikin siis aika jees, jos söisi joka päivä omiin makuhermoihin iskeviä sapuskoja sekä määrällisesti sen verran, että jokaisen viikonlopun jälkeen ei tarvitsisi morkkistella tämän melko odotettavissa olevan kehon vaatiman korjaussession jäljiltä. Ainakin omaan järkeen kuulostaisi aika fiksulta, että vedettäisiin edes vähän tasaisemmin myös arkena, niin voisi viikonlopuista selvitä vähän paremmalla fiilingillä.

Treeni ei kulje ja kehitys sakkaa

Kun koneessa ei ole tarpeeksi löpöä, niin eihän se jaksa silloin eteenpäin painaa. Tämä usein tapahtuukin salakavalasti ja tilanteeseen liutuaan lähes huomaamatta. Alkuun miinuskaloreilla kuljettaessa kehitystä voi toki tulla, ja tästähän mieli riemastuu ja heittää innoissaan voltteja, mutta jossain vaiheessa kroppa alkaa pistämään tosissaan vastaan. Palautuminen alkaa hidastua, treenitehot lopahtavat ja fyysinen meno alkaa maistua muutenkin sahanpurulta. Ihmekös ei homma maistu, jos treenipuhti on kadoksissa, kroppa on jatkuvasti tukkoinen ja edistystä ei ole näkynyt hetkeen mailla halmeilla. Turha tällöin on etsiä jeesiä ja vippaskonsteja palautumiseen ja tulosten jahtaamiseen, kun ensin olisi korjattava se päivittäinen perustekeminen syömisen puolella.

Jos siis edistymistä ei ole hetkeen näkynyt, niin on syytä pohtia ollaanko painettu jo turhan pitkään liian pienillä eväillä. Testaapa heittää päivään pari leipäsiivua lisää ja heittää muutama extrapottu lautasmalliin, niin voipi olla, että jumppa lähtee taas luistamaan! Kitukalorit kuriin ja sassiin!

kitukalorit

Puutostila vaikuttaa koko elämääsi

Mieli ei ole virkeä, uni on heikompaa, puoliso saa kuulla kyllä kunniansa ja puhti arjessa on kadoksissa. Toisinaan saattaa ketuttaa kuin pientä oravaa, vaikka ei itsekään meinaa mistä kenkä puristaa. Jatkuvassa puutostilassa eläminen nostaa ihan totta kehon kortisoliarvoja, ja tähän päälle kun heitetään kaikki arjen tuoma stressi ja fyysinen rasite treenirintamalla, niin soppa on yhtään sen enempää hämmentämättä valmis.

Jatkuvan flunssailun sekä sairastelukierteen ehkäisyyn ja katkaisemiseen yksi merkittävimmistä lääkkeistä on myös riittävä päivittäinen energiansaanti, joten murkinaa lautaselle ja sassiin. Silloin ei auta pikajeesit luonnonlääkkeistä tai pilleripurkista, jos perusteet eivät ole kunnossa. Sama pätee myös nukkumiseen ja stressitasoihin, joten järki käteen kokonaiskuvassa laastareiden etsimisen sijaan. Laastari kuitenkin irtoaa aika nopeasti.

Et oikeasti edes kiinteydy

Yleensä se suurin syy tarkoituksenmukaisesti (tai alitajuisesti) kitukaloreilla porskuttamiseen löytyy nimenomaan sieltä rasvanpolton ja kiinteytymisen puolelta. Harmi vain, että liian pitkään näin pötkiessä kroppa ei pistä jarrua pohjaan pelkästään kehittymisen osastolla, vaan stoppi iskee myös silavavarantojen palamiseen. Säästöliekki onkin monille tuttu termi, ja tässä päästiinkin juuri sen äärelle. Jos rasvaa tahtoo kuitenkin kärytellä, niin sitä ei kannata tavoitella 365 päivänä vuodessa pedaali pohjassa, vaan mieluummin sopivasti jaksottaen ja järkevällä toteutuksella.
Kurkkaa: Mitä fitnesskisadieeteistä tulisi ottaa opiksi?

kitukalorit
Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ* // Rento Röchisch treenipaita: TÄÄLTÄ*

Tiivistettynä kitukalorit eivät yleensä tuo mukanaan juuri mitään positiivista, eikä niiden avulla saavuta yhtään mitään tai ainakaan kestävää. Kehitystä ei näy mailla halmeilla, rasva ei käryä ja yleinen fiilinki on melkoisen tuhnu. Ja jos sitä lihomista pelkää, niin on vissisti eri asia syödä riittävästi kuin vetää sikabulkkia. Toki vaa’alla etenkin hiilihydraattien lisääminen saattaa näkyä, mutta se ei todellakaan aina merkitse paksuuntuvaa rasvahaarniskaa (Tsekkaa: Miksi paino nousee, kun syö hiilareita?).

Ja jos sitä maailmasi kaatumista tarkoittavaa lihomista pelkäät, niin riittävästi syödessäsi sentään haalit kokoon oikeasti kehitystä treenissäsi, pysyt todennäköisemmin terveenä, nukut paremmin ja pystyt olemaan suurimman osan ajasta jotain muutakin kuin persuuksin ammuttu karhu. Jos tähän sattuisi äärimmäisessä tilanteessa tarttumaan pari sataa grammaa rasvaa persposkia komeasti pyöristämään, niin onko siinä jotain kamalaa, kun otetaan huomioon kaikki muutkin positiiviset vaikutukset koko elämän osalta. Luultavasti näin ei edes käy, mutta ethän voi tietää ellet kokeile.

Riittävän ravitsevaa viikonvaihdetta joka nassuun!

Vilkaise myös:
Voiko olla fit, vaikka kropassa olisikin läskiä?
& Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?

Edellinen juttuni:
Snäppi Q&A – Tupakointi? Alastomuus? Outo napa?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

12 vastausta artikkeliin “4 SYYTÄ, MIKSI KITUKALORIT OVAT HANURISTA”

  1. Noin 3 vuoden jatkuvan laihduttamisen jälkeen olen (kiitos sinun!) uskaltautunut tuplaamaan päiväni kalorit ja lisäämään ennen kaikkea hiilihydraatteja lautaselleni. (Ennen vain jalkapäivinä 30g kaurahiutaleita, nykyään treenin jälkeen jopa 90g)
    ja paino on alkanut jopa tippumaan!
    Rationaalisena ihmisenä olen pohtinut, miten tämä on mahdollista. Olen ennemmän kuin tyytyväinen, energiaa on vaikka muille jakaa ja treeni kulkee!
    Kiitos Piia blogistasi, mukava piristys kuulla tämmöisiä kannanottoja kaikkien super bikinidieettien joukossa.

    • Siis nyt on kyllä meno siellä päässä aivan oikealla suunnalla! Kyllä se koneisto nimenomaan tarvitsee sitä ruokaa toimiakseen oikein, ja se safka on nimenomaan ystävä! Riittävä ravinto oikeesti vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen elämässä, että puolityhjiä lautasia en kyllä suosittele kenellekään. Way to go!

  2. Tämä tuli juuri oikeaan aikaan! Painoa kun pitäisi(ja HALUAN, eikös se ole parempi sana?)tulla reilusti lisää. Pelko vaan kunnon romahtamisesta, kropan pehmenemisestä ja se ettei ansaitse ruokaa ellei ole tarpeeksi treenannut estää. Jotenkin ajattelen että jos syö enemmän liikkuu vähemmän ja painoa tulee lisää se kuntokin heikkenee vaikkei ehkä ole niin? Ja tietty se kylläisyyden olo on tukalaa kestettävä. Harkitsen nyt ravintovalmennuspakettia koska omia tuloksia ei ole saatu. En vain tiedä otanko vai en?

    • Eihän painon saavuttaminen mitenkään liity kunnon laskemiseen, vaan varmasti sun osalla se nimenomaan parantaisi sitä. Riittävää ruokaa ei myöskään minun mielestäni kuulu ansaita, vaan sapuska ja ravinto ylipäätään on jokaisen oikeus ja perusedellytys. Ruoka nimenomaan mahdollistaa sen treenaamisen, eikä toisin päin. :)

  3. Of topic: olisi kiinnostavaa tietää, sun maksimit penkistä, kyykystä ja mavesta. Itse olen pituuden puolesta lähellä sua ja olisi kiva tietää, kuinka paljon olet edellä mua ja mitä kohti pitäisi tavoitella:)

    • Maksimeita en ole juuri testaillut 2013 vuoden jälkeen, joten näistä en ikävä kyllä osaa sanoa mitään. Ykkösmaksimeihin tähtääminen ja puhdas voimailu ei ole myöskään kuulunut treenitavoitteisiini, ja sen sijaan pyrkinyt parantamaan sarjapainoja ja tuntumaa sekä ominaisuuksia muilla osa-aluilla, vaikka tokihan niillä vaikutusta ykkösmaksimeihin yleensä on. :)

  4. Saamaa mieltä. Taustani on kamppailu-urheilussa mutta ikä ja vammat ovat pakottaneet jättämään ne pois. Paino pysyi vuosikausia >60kg vaikka olisi syönyt mitä tahansa runsaan aerobisen takia. Nyt kun aerobinen treeni on vaihtunut voiman hankintaan paino on noussut yli 4kg puolessa vuodessa. Mutta samalla on myös voima ja lihas kasvanut. Nyt paino huitelee n.65kg pituutta on 164cm. Itseklin hieman säpsähdin painon määrää, en ole ikinä ollut näin ”iso” ja vähensin syömistä hieman, vaikka peilistä katsottuna ei mitään hätää ollut. Tuloksena oli tuloksien lasku niin penkissä kuin leukojen vedossa ja wod:ia tehdessä tuntui bensa loppuvan kesken. Päätin jättää painon seuraamisen vähemmälle ja katsoa mielummin peilistä ja seurata tuloksia ja omaa hyvää oloa. Mielummin vähän ylimääräistä rasvaa kropassa jos vain reeni kulkee.

    • Kyllä se vaan näin on, että jos homma skulaa, niin ei sitä ruokaa kannata nipistelemään lähteä. Nainen saa myös painaa, eikä kaikkien tarvitse olla samanpainoisia. Varsinkin, jos sali- tai raskasta voimaharjoittelua tulee kuvioihin, niin vaa’alla se usein näkyykin, eikä se suinkaan ole huono juttu. Ja olen niin samalla kannalla tuossa, että mieluummin vähän ylimääräistä kehossa, jos homma muutoin pelittää. Ei hyväkuntoinen ja urheilullinen nainen tarkoita automaattisesti rasvatonta. ;)

  5. Heippa Piia, vähän outo kysymys, mutta onko mitään veikkausta mistä tällainen ilmiö voisi johtua. Eli, mulle käy todella usein niin kuin esimerkiksi tänään, eli töissä oli lounasaika. Tuntui, ettei ollut hirveästi nälkä, mutta tiesin että seuraavan kerran pääsisi syömään vasta muutaman tunnin päästä ja aamiasesta oli jo aikaa, verensokerikin ehkä ihan snadisti laskemaan päin. Lastasin siis lautaselle sellaisen semiannoksen ruokaa. Viimeisten haarukallisten kohdalla tuli vähän ähky olo, jopa sellainen ”läskifiilis” kuin olisin syönyt hirvesti liikaa, vaikka ruoka-annos ei kokonaisuudessaan edes ollut mikään iso tai raskas. No, tunti tästä niin mulle tulikin hirveä nälkä! Vaikka olin juuri syönyt ilman sen suurempaa nälkää!

    Näin käy todella usein. Eli tulee ihan pienestäkin ruokamäärästä överiähky ja kohta sitten kauhea nälkä. Tai sitten toinen vaihtoehto, että ”nälkä kasvaa syödessä” ja aloitan syömään niin että on pieni nälkä ja aterian jälkeen olenkin triplasti nälkäisempi kuin ennen ateriointia!

    Onko mulla joku ihme häiriö, vai mistähän tällainen voi johtua? Todella ärsyttävää, kun ei voi luottaa siihen omaan nälän tunteeseen :( Äskenkin sitten kävin välipalalla kun tosiaan lounaan jälkeen tulikin nälkä. Välipalaa aloittaessa oli hirveä nälkä, mutta nyt tulikin äklö olo ihan kuin olisin syönyt kauhean paljon. Ja kohta varmaan taas uudelleen nälkä…

    • Nyt ei ehkä tule mitään asiantuntijavastausta, mutta tuttua tuo on itsellenikin ainakin sen osalta, että vaikka olisi syönyt itsensä täyteen, niin sellainen jälkinälkä saattaa iskeä noin puolen tunnin tai tunnin jälkeen etenkin lounaan ja aamupalan kohdalla. Ei siis syytä huoleen, ja aineenvaihdunta se vain siellä rullailee, ja kuulemma aika yleistä on lähipiirilläkin. :)

  6. Kiitos taas hyvästä tekstistä, joka kannustaa liikkujia oikeaan suuntaan! Näitä on niin paljon motivoivampaa lukea kuin blogeja, joissa jo langanlaihat kertovat kuinka itse kiristelevät ja kehittävät voimatasojaan miinuskaloreilla!

    • Kiitos sulle kivasta palautteesta! Toki oikein ja maltilla toteutettuna miinuskaloreilla voi kiristyä ja kehittyä voimatasoissa ja lihasmassoissa, mutta kovinkaan moni ei siihen omin toteutuksin pysty eikä kaikilla siinä kypärä pysy mukana. En muutenkaan ymmärrä sitä kireän kropan tavoittelemisen laajaa ihannointia, kun siinä pari kertaa kilpaurheilun puolesta olleena ne miinukset on aika paljon vahvemmat. Ulkonäköön vaikuttaa niin paljon enemmän ihan muut asiat kuin rasvamäärä tai näkyvä sikspäkki. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 97
Tykkää jutusta