MIKSI NORMAALIPAINOISET PELKÄÄVÄT PAINONNOUSUA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Normaalipainoinen, terve ja itsestään huolta pitävä aktiivinen ihminen. Vaakalukema heilahtaa ylöspäin ja päivä sekä itsetunto on pilattu. Lepopäivinä mieluummin kärsitään nälästä syöden vajaasti kuin noudatetaan kehon ilmiselviä signaaleja, jotka suomenkielessä tunnetaan termeillä nälkä, väsymys ja kiukkuisuus. Sitten myös lepopäiviä skipataan sen vuoksi, koska pelätään mitä käy, jos uskaltaisi levätä. Lepääminen tarkoittaa sohvalla makaamista, ja sehän tunnetusti vain lihottaa! Päivän alkuun katsot itseäsi peilistä ja toteat näyttäväsi hyvältä, mutta vaa’an päällä vierailun jälkeen maailmasi romahtaa ja pidät itseäsi maailman ällöttävimpänä löysänä rumiluksena, koska vaaka näyttää +300 grammaa viime viikosta. Mitä täällä tapahtuu?

Auta vain armias, kun tulee viikonloppu ja hätäpuhelua henkimaailmaan lähtee viimeistään silloin, kun on kyseessä juhlapyhät ja notkuvat juhlapöydät. Äidin leipomukset vievät kielen mennessään eikä salille pääse, koska juhlapyhät häiritsevät aukioloaikoja eikä lenkillekään kerkeä kaiken sen sosialisoinnin ja elämästä nauttimisen keskellä. Tämän jälkeen morkkis tuhoaa kaikki ne ihanat syntyneet muistot, jotka rakkaiden kanssa yhdessä olosta on syntynyt.

Vaa’allahan tämä monesti näkyy juhlapyhien jälkeen, ja syitä tähän olen avannut jo omassa postauksessaan tovi sitten. Nopeat painonheittelyt nimenomaan normaalipainoisella ihmisellä usein on nimenomaan pääosin nesteitä ja suolistoin kertyneitä massoja, eikä se pullapitkosiivu heilahda salamana jenkkiksille. Lisäksi jos ihan oikeasti sinne hanuriin on pamahtanut laardia, ja tämä on tullut liikkumattomuudella ja/tai ylisyömällä herkkuja ja rasvamättöruokia, niin tämähän on superhelppo korjata treenillä sekä normaaliin fiksuun ruokavalioon palaamalla.

Itsehän olen jojoilun mestari. Jojoilen jatkuvasti kilpaurheiluni vuoksi, ja välillä olen suorastaan sairaalloisen rasvattomassa kunnossa ja toisinaan taas niissä normaalirasvoissa. Vähän tuhdimpaakin kehityskautta on tullut testattua, ja vitsi että oli mukavaa sekin. Yksi Hesen kerrosateria ylimääräisillä sipulirenkailla ei riittänyt, ja valmentajan iskiessä auton avaimet käteen, kävin kipaisemassa uuden rundin Hesen autokaistan kautta. Pihvi kasvoi ja niin kasvoi hanurikin. Ruoka maistui ja ainakin treeni kulki, kehitystä tuli olan takaa ja omistin vielä komean ghettobootyn. Wiggle Wiggle Wiggle. Ja vielä kerran Wiggle. ;)

Miten selvisin henkisesti tästä rajummasta rasvan määrästä? No ihan hemmetin hyvin, kiitos kysymästä! Se oli ihanaa! Ei tarvinnut uhrata ajatustakaan sille, että näkyykö sixpäkki tai edes minkään lihaksen raja mistään suunnalta, koska tiesin, ettei todellakaan edes tarvitse. Treeni kulki, kehitystä tuli ja olin todella tyytyväinen kehooni, ja miksi en olisi ollut? Rasvanko takia? Mikä rasvassa on niin kamalaa? Mielenkiintoisin juttu tässä oli, että sain jatkuvasti vierailta ihmisiltä kysymyksiä bussipysäkeillä, kassajonossa ja opiskelijabileissä, että mitä urheilulajia harrastan, kun näyttää siltä, että nyt on likka treenannut. Hah, ja rehellistä läskiä oli enemmän kuin koskaan. Se siitä vähärasvaisuuteen liitettävästä sporttisesta ulkonäöstä.

Henkilökohtaisesti itseäni söisi ihan mielettömästi, jos tietäisin, että hakkaisin treenissä ja kehityksessä päätäni seinään vain siksi, että pitäisin itseni tiukassa tikissä ympäri vuoden. Silloin kun keskityn oikeasti lihaskasvuun kilpailukauden ulkopuolella pyrin nimeomaan olemaan päästämättä painoa laskusuhdanteeseen. Se saa toki junnailla pitkään samassa, eikä sen tarvitse nousta koko aikaa, mutta itselläni homma tuppaa menemään niin, että esimerkiksi tuolla 11 kuukauden edellisellä offseasonilla paino nousi alkuun kisakunnosta kaikkein reippaimmin ja loppua myöten painon nousu oli enää todella marginaalista. Ja koko tämän ajan pyrin silti lisäämään koko ajan asteittain ruokaa enkä pelkää painon nousua.

Painonnousu ei pelottanut itseäni tippaakaan, koska tällöin oikeasti tiesin, että kroppani on menossa oikeaan suuntaan ja sillä on riittävästi resursseja kehittää sitä lihasmassaa, joka pääpointtini sillä hetkellä olikin. Kiristelyt sitten kisakaudella omanaan, mutta jos paino alkoi putoamaan, niin lisäsin vain ruokaa, koska kiristely ei ollut todellakaan sillä hetkellä tavoitteena. Jos pohja kiristelyille on luotu huolella, eli on syöty hyvin ja maltettu olla sohlaamatta turhia höpöhöpöjumppia, niin kertyneen rasvan pystyy karistamaan pois todella helposti. Jatkuvasti rasvanpolttoa tavoittelemalla se fläsän tiristely sen sijaan ei ole helppoa, vaan käytännössä aikaa haastavaa ellei jopa mahdotonta.

Naisessa ihan oikeasti saa ja kuuluukin olla rasvaa, ja olen tässä riutuneessa nykylookissani jopa vähän haikaillut tuon tuhdimman peräsimeni perään. Voin ihan totta aika monta kertaa tiukassa ”unelmakuosissa” olleena todeta sen, että se sixpäkki ja vähärasvainen hanuri ei tee ketään onnelliseksi. Useamman tapauksen sivusta katsoneena täytyy myös todeta, ettei siihen tiukkaankaan kuntoon pysty olemaan tyytyväinen, jollei ensin osaa nauttia itsestään myös normaalirasvoissa. Aina löytyy joku paikka, joka ei ole hyvä, eikä silloin enää kiinnosta, jos yksi osa-alue olisi toivotussa kunnossa. Plah.

Saumaton toppi: TÄÄLTÄ* (alessa) // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ* // Reebokin tennarit: TÄÄLTÄ*

Miksi ihmeessä ne yksittäiset asiat ulkonäössä ovat meille niin isoja? Miksi emme osaisi nauttia omasta ulkoisesta habituksestamme kokonaisuutena? Jokaisella kuitenkin on niitä epätäydellisyyksiä, ja sehän ulkonäöstä ja kokonaisuudesta tekee nimenomaan mielenkiintoisen, upean ja persoonallisen. Yleensä myöskään kukaan muu kuin sinä itse et huomaa niitä ”puutteitasi”, ja hyvinkin monissa tapauksista ne saattaa olla täysin itse keksittyjä. Normaalipainoiselle aktiiviselle ihmiselle se rasvan grammallinen määrä kehossa ei pitäisi olla niin pilkun päälle, eikä vaakakaan anna tähän yksiselittäistä tai absoluuttista mittaria varsinkaan lihaskasvua tavoittelevalle ihmiselle.

Vatsa sisään, ryhti iskuun, leuka pystyyn ja omia parhaita puolia esiin. Ei se kilo tai kolme vähemmän rasvaa sinusta kauniinpaa tee. Ei ihan oikeasti, joten parempi opetella kantamaan itsesi olit sitten tavoitekunnossasi tai et. Ei se timmi mimmikään mikään kaunis ilmestys ole, jos hartiat ovat lysyssä ja ulosanti on yhtä vetelä kuin lehmän häntä.

Itsevarmaa ja ryhdikästä alkanutta viikkoa ja laadukkaita treenejä hyvin syötynä!

Kurkkaa myös: Voiko olla fit, vaikka kropassa oliskin läskiä?

Edellinen juttuni: Meidän äiti paljastaa musta asioita!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

21 vastausta artikkeliin “MIKSI NORMAALIPAINOISET PELKÄÄVÄT PAINONNOUSUA?”

  1. Kiitos ihan hirveesti kun annat niin hyvää ja realistista juttua syömisestä. Oot auttanu mua ihan älyttömästi, aina kun meinaan alottaa jonkun tyhmän ”jos otan vähän vähemmän ettei liho” jutun nii ajattelen sut siihe viereen nalkuttamaan mun lihaksen kasvusta ja hiilarivarastoista, toimii! Ja kehitystä tulee :)

    • Kiitos sulle puolestaan ihanasta palautteesta, ja ihan huippua, että meikäläisen paasaus on mennyt perille :D Jes! :D Kovia ja laadukkaita treenejä sinne! :)

  2. Kiitos kivasta blogista, josta saa aina paljon vinkkejä ja mietittäviä asioita omaan elämään ja treeniin.

    Tähän kirjoitukseenkin liittyen olisi toiveena postaus tällaisille meikäläisille, jolla on takana iso painonpudotus (itsellä tippunut 45kg rasvaa ja 1kg lihasta) reilun vuoden aikana ja nyt viimeinen kuukausi on annettu kropan levähtää tässä nykyisessä painossa. Rasva% on saatu kohdilleen ja terveellisellä ruokavaliolla ja treenillä pidetään saavutetusta kiinni. Kirjoitat monesti, ettei pidä pelätä kiloja, mutta uskon että minun lisäksi blogia lukee muitakin kaltaisiani, jotka ei juuri nyt kaipaa yhtään ylimääräisiä kiloja. Eli aiheena toivoisin sitä, miten laihduttamisen jälkeen olisi järkevää toimia tulosten ylläpitämiseksi.

    En tiedä meneekö tämä ohi fitness-bloggaajan aihealueen, mutta ainahan voi toivoa. :) Toki juttelen asioista oman valmentajani kanssa, mutta olisi kiva kuulla vinkkejä/ajatuksia muiltakin ammattilaisilta tästä laihdutuskauden jälkeisten tulosten ylläpidosta. Pelottavaahan tämä syömisen lisääminen on, vaikka luotan kyllä valmentajani ammattitaitoon ja tykkään todella paljon uudesta terveemmästä kropastani.

    • Moikka! Kiitos sulle positiivisesta palautteesta! Postaustoiveita otan oikein mielelläni vastaan, ja niitä aina tasaisella tykityksellä pyrin toteuttamaan täällä blogissa. Tuossa on oikein hyvää ideaa ja jutun juurta postaukselle! Toki dieettaamisen ”jälkihoitoa” ja kalorien nostamista olen tekniksellä puolella käsitellyt ohimennen alla olevassa postauksessa:
      http://piiapajunen.fitfashion.fi/paasta-eroon-kitukaloreista-saastoliekista/

      Täsmällisemäpää settiä en kyllä ole vielä asiasta tehnyt, mutta voisin kyllä aihepiirin tiimoilta laittaa postausta tulemaan ja näppistä sauhuamaan :)

  3. Se on just näin! Ihanaa, että kirjotat sun blogissa terveestä kehonkuvasta. Kaikessa somepöhinässä oma mieli ajautuu niin kriittisille ja epärealistisille poluille, että on ihanaa saada niinkin esimerkilliseltä treenajalta kuin sinä tämmösiä muistutuksia. Kun itsesään oppii rakastamaan myös hieman pehmoisena, niin on meno yhtä luja myös kireämmissä kuoseissa. Kiitos sinulle Piia! Olet mahtava 😊

    • Kiitos Roosa sulle huikeasta palautteesta! Pehmoisuus on myös oikeasti ihan jees, ja eikä se aina tarvitse tarkoittaa, että henkilö olisi laiska, saamaton ja läski, mitä monet itsestään heti ajattelee. :)

  4. Siis vaikka nää asiat tietää niin kyllä se on ihan parasta kun näitä postauksia kirjotat! Uskottavuus on ihan toista luokkaa kun näillä fitness-tytöillä jotka puhuu että pitää syyä paljon ja ruokaa ei saa pelätä mutta samaan aikaan näiden suuret ruokamäärät näyttää mun silmään melko vähäsiltä.Kyllä mun mielestä sanojensa takana pitää pystyy seisoo, sama kun mä puhuisin että pitää levätä, mutta en pitäisi ikinä lepopäiviä. :P

    Mut joo nyt en oo oikeestaa painoo mittaillu kuukauteen ainakaan, mutta huonon viikon jälkeen kävin sitten mittaamassa ja olihan se 1-2kg enemmän kun joskus kuukausi sitten. Lihastahan tässä olisi tavoitteena kasvattaa ja hiilareja tullu lisättyä sen verran reippaasti, että varmasti osa on nestettä ja muutenkin se STRESSI kerää nestettä, ainakin itellä ihan todetusti. Ja kuitenkin kaikella logiikalla sen painon pitää nousta, jotta sitä lihaa sais…silti se kolahti, että voi että kun nyt on tullut lihottua. Ja normaalipainonen hoikka nainen olen(en kyllä vieläkään koe itteeni naiseks, kuulostaa niin..aikuiselta :D)

    Mikähän siinä on että huonon viikon jälkeen täytyy mennä punnitsemaan, kun muuten ei siitä painosta ole välittänyt? Hetken kun mietin niin ihansama olisiko se laskenut vai noussut niin en ois ollu tyytyväinen, koska jos se taas ois laskenut niin ”sinne menee mun lihakset ja lihaksien kasvatus haaveet”

    • Share the feeling! Samaan aikaan haaveilen lihaksikkaammasta kropasta mutta painonnousu ahdistaa :/ En tiedä mikä neuvoksi ehkä pitää vaan oppia olla välittämättä vaa-an lukemasta ja keskittyä enemmän siihen mitä peilistä näkyy…
      Ps. Mullakin on toi sama että voinko kutsua itseäni naiseksi kun täytin tänä vuonna 20 mutta olen vieläkin niin lapsellinen :’D

    • Itse kun aloitin salitreenit ja koutsi laittoi samalla mulle ruokavalion kuntoon niin mullahan nousi salamana paino varmaan neljä kiloa kolmessa kuukaudessa, eli kehonmuokkausprojekteissa (lihaskasvatus) se vaaka ei todellakaan ole kovinkaan realistinen mittari. Nykyään se paino mistä lähdin 21-vuotiaana takomaan lihaa tähän varteen alkaa nykyään olemaan äärimmilleen viritetty kisapainoni, ja tässä kropasta rasvat on vedetty aivan överialas, suonet paistavat vatsan ja käsivarsien läpi ja lihassäikeet paistavat näkyvillä :D Eli mun ”käsky” (hehe) on se, että jos lihasta lähdet kasvattamaan, niin hyväksy, että se tulee näkymään vaa’alla.

      Oma normaalirasvainen kehonpainoni (johon kroppa hakeutuu) on siis noussut viiden vuoden aikana pattiarallaa 8 kiloa, eikä tästä ole kyllä enää paluuta :D

      PS. Oon 26 vuotta, edelleen lapsellinen ja välillä hassua kutsua itseään edelleenkään naiseksi :D

  5. Kyselin aikaisemmin vinkkejä siihen, kuinka päästä eroon ”junnausvaiheesta” kyykkyjen kanssa. Söin noin 2300 kcal päivässä, mutta yks päivä sun kirjoituksen innoittamana päätin, että heitetääs nyt vielä lisää hiilaria lautaselle. Saatoin vetää yli 100 grammaa riisiä per ateria, ja pohdiskelin mitähän ulkonäölle näin kesän kynnyksellä tapahtuu… Ulkonäöstä en tiedä, mutta kuin taikaiskusta sain latoa lisää rautaa kyykkytangolle yli puolen vuoden takkuamisen jälkeen. Päätin, että ehkä jätän tämän kesän kiristelyt sikseen ja hankin sen ghettobootyn sen sijaan!

    Kiitos siis paljon rohkaisusta syödä enemmän, toivottavasti mahdollisimman monet (naiset varsinkin) päätyisivät tänne lukemaan järkeviä ravintoneuvoja! Paljon tsemppiä kisoihin rapakon taakse :) Ilmoittele, jos kisat pystyy katsomaan netistä livenä jotenkin!

    • Ei vitsit ihan sairaan mahtavaa! JESSS!! Tuo treenitulosten kehittyminen on juuri se asia, joka yleensä saa ihmiset siirtämään ajatuksensa enemmän sieltä stressaavista ulkonäköasioista sinne suorituskyvyn puolelle, ja näin yleensä se stressi siitä syömisestä ja turhista ulkonäköpaineista alkaa juuri laantumaan ja tulosta tulee. Ja yleensä siinä käykin juuri niin, että se ulkomuoto pääsee silloin vasta kehittymään, kun treeni ja ravintoasiat saadaan kuosiin kun se stressaaminen loppuu. ;)

      Kiitos myös sulle aivan huikeasta palautteesta sekä tsempeistä! :) Mä ilmoittelen joka tuutista, jos kisoja pystyy jostain seuraamaan livenä, vaikka sitä vähän epäilen.

  6. ihanaa kun sulla on niin tervejärkinen tapa ajatella ja kirjottaa :) pitäis monen ottaa susta mallia!

  7. Ihana! Tällasta maanpinnalle palauttelua kaikki tarttee joskus <3 itsekin juuri aamulla meinasin alkaa soimaamaan itseäni levinneistä reisistä mutta sitten aloin muistella että no oliko se sitten mukavaa kun vatsapalat näkyi mutta muuten oltiin siinä kunnossa että kovalla tuolilla istuminen sattui kun oli jo niin luiseva. Siispä vedin ryhdin suoraksi ja näytin peilikuvalle habaa ja totesin että mä oon sata kertaa sporttisemman näköinen näin kuin kuihdutettuna kuolleen kesän oravana! Eikä muuten lohjennu reisilihas tuolloin ;)

    • Jes! Juuri näin! Sporttinen ja urheilullinen voi todellakin olla, vaikka (sitä ihan normaalia) rasvaa kehossa olisikin. Sun muuvit oli peilin edessä just oikeat, ja jatka samaan malliin! ;)

  8. Pohdiskeleva ja Tervehenkinen kirjoitus jälleen kerran. Tosin tuntuu välillä että jutut toistavat toisiaan, oletko huomannut saman, kuten tämä ”äläpelkääpainonnousua” ja ”hiilarikammo pois”? Hyvä että sulla on selkeät mielipiteet ja tuntuu että pysyt sanojesi takana. En minäkään ymmärrä miksi normaalipainoinen haluaa laihduttaa, ulkonäkö voi jopa muuttua ”huonommaksi” Monet ovat pyöreämpinä jopa kauniimpia. Olisikohan esim. Jennifer Lopez, Mariah Carey tai Adele kauniimpia langanlaihoina? Ehkä se on se vaakalukema joka on haaveissa, 6lla alkava on kauhistus ja pitää pyrkiä 5een.

    • Kiitos Ninna pätevästä kommentista! Itseasiassa juuri tätä julkaistessa mietin, että nyt yritän vähän vaihtaa levyä, vaikka kommenttien ja tykkäysten perusteella näitäkin säännöllisin väliajoin edelleen kaivataan, ja näistä saan myös paljon viestejä ja kommentteja muutenkin. Tuossa olet kyllä oikeassa, että kaikille ei välttämättä edes tiukaksi räävitty kroppa edes sopisi. :)

  9. Olet aivan super, tämä postaus oli täyttä asiaa ja sai mut tosi hyvälle tuulelle! Vähän on taipumusta tuohon itsekriittisyyteen ja liialliseen tarkkuuteen omasta kropasta, mutta tämä postaus sai kyllä OIKEASTI tosi loistavan olon ja joka päivä yritän oppia tykkäämään kropastani ja itsestäni enemmän ;) Mulla mm. vaikuttaa oloon tosi paljon se, syönkö terveellisesti, käynkö reippailemassa raikkaassa ilmassa ja vietänkö vapaa-aikaa läheisteni kanssa ja mielekkäiden aktiviteettien parissa. Tasapainoista ja aktiivista elämää ♥

    ”Vatsa sisään, ryhti iskuun, leuka pystyyn ja omia parhaita puolia esiin. Ei se kilo tai kolme vähemmän rasvaa sinusta kauniinpaa tee. Ei ihan oikeasti, joten parempi opetella kantamaan itsesi olit sitten tavoitekunnossasi tai et.”

    ^ Tää niin uppos. Kiitos!!

    • Kiitos sulle aivan ihanasta kommentista! :) Ja kyllähän tuo ruoka, elämäntavat ja aktiivisuus heijastuu vahvasti sinne omaan fiilikseen, ja eihän omasta kehostaan pitäminen tarkottaisi sitä, etteikö sitä kroppaa saisi tavoitteellisesti treenata ulkonäköasioita silmällä pitäen. ;) Ja usein se, että treenaa itsensä vuoksi ja itseään kehittäen voi jopa opettaa pitämään siitä kropastaan ja ulkonäöstään yhä enemmän ja arvostamaan sitä :)

  10. Ihana teksti, kiitos tästä!
    Itse tuskailen päivittäin kroppani ja kehonkuvani kanssa. Välillä olen tyytyväinen, välillä en.
    Olen aina ollut se lihaksikas/iso tyttö, olen aina kerännyt lihasta helposti. Geenit; tämän huomaa myös sisaruksista.
    Koskaan en ole omistanut lantiota (mieti, lantio 77cm ja vyötärö 74cm, melkein samat lukemat! omaan korvaan kuulosti kamalalta kun mittasin eräs kaunis päivä), ja hartiat ovat leveät, pohkeet lihaksikkaat juoksun ansiosta ja absit näkyvät.
    Aloitin vuosi sitten salilla käynnin, tuolloin painoa 56kg (163cm pitkä) ja se tuntui jo tuolloin paljolta.
    Nyt painoa on 60 kiloa ja se tuntuu niin kamalalta. Toisaalta tiedostan että ne ovat vain lukuja enkä itse omista vaakaa kotona, mutta tuo maaginen 60 kilon ylitys tuntui (tuntuu) niin pahalta.

    Mutta toisaalta… Jos mä tykkään käydä salilla, niin siellähän mä sitten käyn. Ja jos se tuo mulle lihasta niin tuokoon, on se nyt parempi kuin läski. Tai se että jätän menemättä salille painonnousun pelossa.

    • Painonnousu treenaamisen myötähän on nimenomaan sitä parasta mahdollista painonnousua sekä vain ja ainoastaan positiivinen juttu! ;) Nyt siis tuskailut roskakoriin, ja nauttimaan siitä vaakalukeman noususta, tai sitten se vaaka myös sinne roskikseen, heh :D Ulkonäössä kaikkea ei voi tosiaan saada, mutta kuulostaisi siltä, että sulla on ihan lyömättömiä geeniominaisuuksia, joiden puolesta moni tekisi ihan mitä vaan. Leveät hartiat (nämä minäkin voisin ottaa, hah!) näkyvät vatsalihakset, lihaksikkaat pohkeet ja helposti tarttuva lihasmassa. Mun korvaan kuulostaa ainakin ihan pirun kovalta kombolta, joten nautihan likka kropastasi ja sen ihan mielettömistä ominaisuuksista ja sillä mittanauhalla ja muilla numeroille tee tuossa kombossa yhtään mitään :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 122
Tykkää jutusta