LÄHTIKÖ SYÖMINEN TAAS LAPASESTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Koko viikko meni oikein hyvin fiksusti syöden ja päivien ateriamalli oli suoraan kuin koko kansan Jutan oppikirjasta. Perjantai kuitenkin koitti, ja sitten lähti kunnolla lapasesta. Meno ei rauhoittunut edes seuraavana päivänä, vaikka oli tarkoitus jättää ruokatorven ruuhka-aika ainoastaan perjantai-illalle.

Ja miten tähän reagoidaan? No tietenkin sillä, että vähintään seuraavana kolmena päivänä ei ainakaan uskalleta syödä juuri mitään, ja rouskutellaan vain vähärasvaista proteiinipainotteista murkinaa ja kiskaistaan hiilarit minimiin. Muutenhan nuo viikonlopun herkut menevät suoraan vyötäisille, jos en nyt kiristä vastapainoksi!

Torstaina voidaan huojentuneena todeta, että huh, vihdoin ollaan vihdoin tasoissa sen edellisen viikonlopun vähän turhan lujaa käsistä lähteneen herkuttelun kanssa. Ja sitten koittaa taas uusi perjantai. Rankka tykitysviikko on takana, ja tekisi mieli vähän rentoutua. Napostelun himo olisi kova, koska koko viikko ollaan tunnollisesti puputettu sitä ”oikeaoppista sapuskaa” arkikiireiden tiimellyksessä ja vältelty onnistuneesti kaikkea ehdottomasti kiellettyä myös työpaikan keksipöydässä. Niinhän siinä sitten kävi, että se pieni suunniteltu herkuttelu ei jäänytkään niin pieneksi, ja sunnuntaina ollaan jälleen samassa pisteessä ja tunnontuskissa kuin viimeksi, jolloin rankaisu syömättömyydellä voi taas alkaa, ja oravanpyörä on valmis.

No mikä tähän sitten neuvoksi? Jokaisessa vähänkään toimivilla hoksottimilla varustettu nuppi on jo keksinyt ratkaisun tähän pulmaan. Älä rupea nipistelemään viikolla. Älä ihan oikeasti. Jatkuva energiavajeen hankkiminen ei ole ratkaisu tähän, ja tämä laastari vähän reilummasta mussuttamisesta toipumiseen ei toimi pitkällä tähtäimellä, vaan nimenomaan ruokkii sitä. Vähillä energioilla ja nipistelyllä kulkiessa keho kyllä huutaa sitä ruokaa, ja se jos jokin ajaa viikonloppuisin sinne keittiön kaappien salaisille kätköille. Lopulta tästä tulee pysyvä tapa, ja pistää nupin jos toisenkin aivan varmasti sekaisin varsinkin, jos ajatus näiden mättöjen jälkinipistelyn pohjalla on se kuuluisa pelko lihomisesta.

Tiedän myös omasta kokemuksesta, että kun sitä ruokaa on oikeasti riittävästi joka päivä ja syö niitä asioita, joista oikeasti tykkää ilman äärimmäisiä rajoituksia, niin kyllä se herkkuhampaan kolina vaikenee lähes automaattisesti. Jos toivoisit pääseväsi eroon niistä jatkuvista ylilyönneistä sekä niistä seuraavista morkkiksista, niin yksi mielestäni selkein ratkaisu tähän on, että ala lapata sitä oikeaa ja vielä herkullista ruokaa sinne lautaselle ihan viikon jokaisena päivänä, ja jätä nuo kitupäivät sikseen. Niillä vain oikeasti ruokitaan sitä täysin käsistä lähtevää mättämistä.

Oikealla ruualla en nyt tarkoita sitä kanaa ja riisiä oliiviöljyllä, vaan ihan oikeasti niitä asioita, joista tykkäät. Leipä, tortillat, pitaleivät, smoothiet, maitotuotteet, pastaruuat ja mitä tahansa tavallinen ruoka mitä tykkäisit syödä. Älä jumankekka jaa niitä ihan tavallisia arkiruokia sallittuihin ja kielletyihin sekä hyviin ja huonoihin, jollei sinulla ole perusteita tähän. Mäkkärin drive in ja Mättö-Kax-megapussi välipalana voi olla toki eri juttu, mutta pari palaa paahtoleipää voilla tai kauhallinen perunamuussia on oikeasti rehellistä ruokaa eikä mitään Tuonelan porteilla valmistettua kiellettyä myrkkyä, vaikka joku hifiruokailuun erikoistunut ravintoguru puheissaan ne demonisoisi, ja somessa näkisit vain kisalavoille tähtäävien fitnessminkkien riisijauhelihakippoja.

Jokainen eläköön näköistänsä elämää, mutta se ei tarkoita, että sinunkin pitäisi pistää päätäsi tämän vuoksi sekaisin. Lounaan kylkeen voi ottaa sämpylän, jonka päälle voi levittää ihan sitä tavallista margariinia ja kermaviilikastike perunoiden kera ei muuta sinua maagisesti lihavaksi, sairaaksi ja saamattomaksi ihmisolennoksi.

Ja hei, jos tykkäät oikeasti herkutella viikonloppuisin oikein olan takaa, niin siinähän ei ole mitään väärää! En tiedä miksi herkuttelu on nykyään niin laajalti demonisoitu, ja jos karkkipussille eksyy, niin heti se lasketaan top 5 suurimman mahdollisen epäonnistumisen ja elämänhallinnan pettämisen joukkoon. Kummia juttuja. Elämä vaatii meiltä jokaiselta jo ihan tarpeeksi, ja ihan kaikkia standardeja kenenkään ei tarvitse täyttää. Sinun ei siis tarvitse olla täysin herkuton ja rautaisella itsehillinnällä vaadittu kone, ja elämästä saa nauttia ilman, että tästä syystä tarvitsi itseään lähteä rankaisemaan.

No mutta! Mitä sitten tehdä jos syöminen lähtee kokonaan hanskasta?

  • Nauti siitä syömisestä! Fiilistele, maistele huolella ja ota ilo irti! Jos masistelet jo valmiiksi suunnittelematonta ylilyöntiä, niin eihän siinä herkuttelussa ole alunperinkään mitään iloa saati järkeä, jos se tuottaa loppujen lopuksi vain pahaa mieltä.
  • Älä vaivu morkkikseen, muutenhan syömisen ilo meni hukkaan. Taputtele kylläistä massua ja käännä kylkeä sohvalla. Aijettä!
  • Painu seuraavana päivänä treenille (jos treenihommat sun juttuihisi kuuluvat), ja nauti siitä, että koneessa on löpöä ja soija lentää! Pistä tankattu energia hyötykäyttöön huikealla menolla maustetussa treenissä! Salilla pumppi on kova ja rauta on kevyttä, ja kestävyystreenissä soija on puolestaan taattu eikä meno takuuvarmasti hyydy. Ihan parasta!
  • Heitä se vaaka suosiolla jorpakkoon, äläkä hyppää väkisin sen päälle seuraavana päivänä, jos tiedät vain sen aiheuttavan sinulle vain surkean fiiliksen. Tottakai lukema pompsahtaa ainakin hetkellisesti, jos käsi on herkkukulholla käynyt oikein olan takaa. Nesteturvotusta ja tavaraa suolessa. Se tasaantuu kun jatkat elämääsi, ja käyt parina päivänä kakalla. :)
  • Jatka elämääsi nokka pystyssä. Panosta edelleen hyvään ja riittävään ruokaan. Turhaan sitä rankaiset itseäsi siitä, että olit juuri ihan vain tavallinen ihminen. :)
Adidas-toppi: TÄÄLTÄ* // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ*

Vauhtia ja vilinää uuteen viikkoon! ;)

Tsekkaa myös: Luuletko syöväsi tarpeeksi hiilihydraatteja?

Edellinen juttuni: Mikset pidä sormusta? Vaihdanko sukunimeä?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

26 vastausta artikkeliin “LÄHTIKÖ SYÖMINEN TAAS LAPASESTA?”

  1. Olipas ihanan piristävä teksti! Just äsken (terveellistä) iltapalaa mutustaessani, tuumin miehelle pitäisköhän ottaa taas vähän itseään niskasta kiinni syömisten kanssa. Seuraavaksi vilkaisin peiliin, ja totesin että fuckit, hyvältä näyttää näinkin. Terveellistä perusruokaa, ei eineksiä ja sopivasti treeniä niin hyvä tulee. 😁

    • Just näin! Kun kokonaisuus on kunnossa niin turha lähteä hifistelemään, eikä se ole mielenrauhan menettämisen arvoista! ;)

    • Hahaa! Välillä näinkin päin tällä kääpiöllä! :’D

  2. Ihan sairaan hyvä teksti! Kiitos! Taidan ehkä printata tämän jääkaapin oveen sen superbikinitransformation-dieetti ruokavaliolapun tilalle. <3 Voi sitten lukea, kun yövuoron jälkeisen turvotuksen ja masennuksen painaessa, tulee pakottava tarve paistaa kanaa vedessä. :D

    • Ei vitsit, minä kiitän!! Ja hei on ihan normaalia, että yövuorot pistävät kroppaa vähän sekaisin, mutta ainahan se siitä tasottuu ilman hokkuspokkuksia! Hyvää ja riittävää sapuskaa naamariin, niin mieli ja koneisto kiittää! :)

  3. Nyt oli kyllä todella hyvä kirjotus sulla! Itsellä tuntuu ainakin olevan vähän tuota vikaa ja kyllä ajatuksiin ja asenteeseen herkuttelua kohtaan sai uuden näkökulman ja ajateltavaa:)

    • Iso kiitos! Mahtava kuulla, että tästä irtosi ajateltavaa! Jes!

  4. Oon edelleen ihan hiukkasen ärtynyt siitä, että mut vuos pari sitten saatiin huijattua uskomaan, että hiilarit on saatanasta ja muutaman viikon jouduin syömään soijajuguu aamiaiseks. Mulla aamupuuro on päivän kohokohta, ja nyt mietin vaan että mitähän helkkaria mun päässä mahtoi liikkua. :D

    Plus en oo oikein tajunnu, et mitä etua on saada hiilarit riisistä leivän sijaan (olettaen että pystyy kuitenkin syömään myös viljoja)? Liittyyks siihen jotain muuta kuin että vilja tappaa kaikki ja gluteeni myös?

    • Oivoi sinua on juksutettu! Hiilarit on ah, niin ihania, ja jos aamupuuro on ihmisellä maailman paras juttu, niin siitä ei pitäisi koskaan luopua, hah! <3 Veikkaan, että tossa leivän karttamisessa on juurikin tämä, että "vilja tappaa kaikki ja gluteenia syödessä irtoo pippeli" :D Eli lähtenyt vähän ruokatrendit ja "ravintogurujen" sanomat vähän leviämään ja lapasesta. :D Minä syön ainakin leipää ja sillä sipuli. Jos keliakia todetaan, niin sitten tulee muutos, mutta mulla on ihan äärimmäisen hyvä olla leipää mussuttaessa, omnom. :)

  5. Heippa! Olis kiva kuulla sulta näin naisena ehkäisyyn liittyviä juttuja. Ootko käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, miten se suhun on vaikuttanut, tai jos käytät niin miten se sulle sopii. Jos et käytä, niin mikä keino käytössä? :) Ikuisuusjuttuja, jotka mieltä askarruttaa. Kun niitä hormoneja ei tahtois käyttää, mutta on vain niin helpoin tapa. Ymmärrän jos liian henkilökohtainen aihe :) olen aina vaan miettinyt vaikuttaako ne esimerkiksi juuri fitneksessä (esim. kisaviimeistelyt yms) jos joutuu vaikka menkkoja siirtämään ja kroppa kerääkin sen vuoksi nestettä tms. Olis mukava kuulla miten nää jutut koet ja hoidat! :)

    • En käytä itse hormonaalista ehkäisyä, sillä itselleni ne eivät ole sopineet alkuunkaan. Tuli siis testattua sitäkin joskus aika päiviä sitten, mutta meni oma kroppa niin sekaisin että huhheijaa (lue: lähes kaikki mahdolliset sivuvaikutukset ja pari muutakin listan ulkopuolelta, haha), ja tämän puolivuotisen kokeilun jälkeen en ole suostunut enää uudemmin testaamaan. :D Monilla fitness-kilpailijoilla kuukautiset jäävät kisojen alla alhaisen rasvaprosentin ja yleisen rasitustilan vuoksi hetkeksi pois, ja näin käy aina joka kerta mullakin, joten eipä ole silloin menkat häirinneet, heh. Kisojen jälkeen ne mulla sitten palautuvat aika nopskaa takaisin ja lennosta takaisin tuttuun rytmiin, kun saa vähän luontaista fläsää taas ihon alle. :)

  6. Loistavaa suoraa tekstiä taas Piia! eritysesti”Oikealla ruualla en nyt tarkoita sitä kanaa ja riisiä oliiviöljyllä, vaan ihan oikeasti niitä asioita, joista tykkäät” ja se ettei kategorisoi ruokia kielletty/sallittu. Yksi ravitsemusterapeutti sanoi minulle että kaikki on sallittua määrä ratkaisee. ei kaupassa myydä myrkkyruokia. valmisperunamuusi, pussikeitot, perusjogurtit ja marinadit ei niitä myytäisi. Saan niin paljon sun jutuista, sekä tietoa että käytännön oppeja. Punnituksen jätin pois pari viikkoa sitten Pistin vaan häkkikellariin houkutus mahdollisimman kauas ja vaivalloiseen paikkaan. Aiheutti vaan stressiä ja määräsi päivän treenin ja syömiset. en tiedä oliko oikein koska painoa pitää nostaa? Morkkista turha potea, suunta eteenpäin eikä surkutella menneisyydessä. Koska sille ei voi mitään, done is done and you cant change it. Yhdessä elämäntaito kirjassa oli vinkki surkuttele murehdi vello itsesäälissä 10min ja sitten unohda asia. auttaa! Samaistun kyllä tuohon että liikasyömisen jälkeen ruokahalu kateissa ja seuraava pvä menee kevyemmillä sapuskoilla. Kiitos tästä eritysesti tuo perusruoan määrittely ettei se todellakaan ole riisi+kana vaan vaikka lohikiusaus tai kaalikääryleet(joihin tuli himo yksi päivä ja tein! suosittelen)

    • Jep! Ei kaupassa mitään myrkkyä myydä, ja nimenomaan se määrä ja kokonaisuus on se joka ratkaisee. Kaupan valmismuffinit tuskin 3 kilon päivittäisillä kerta-annoksilla kovinkaan monella toimi, mutta ei siitä yhdestä henki lähde. :D Kyllähän vesikin tappaa, jos sitä liikaa juo. PS. Vitsi kun alkoi tekemään mieli lohikiusausta! :D

  7. Aivan loistava teksti! :D
    Vielä vuosi sitten mulla oli lista (tarkka sellainen) mitä sai syödä, mitä ei saa syödä, mitä syödään kerran viikossa ja mitä jouluna jne. Aivan kamalaa, mutta ajatettelin tuolloin että olen jotenkin ”onnistunut” toteuttamaan täydellistä ruokavaliota. Lopulta onneksi mun päähän taottiin järkeä sen verran että olen osannut päästää irti suurimmasta kontrollin tarpeesta ja olen oppinut syömään fiiliksen mukaan.
    Tuntuu niin helkkaristi paljon paremmalta ja oon myös kantapään kautta oppinut syömään riittävästi ja ai että sitä jaksaa treenata, nähä kavereita ja tuntea elävänsä kun kropassa on energiaa. Eikä ees turvota, pöhötä ja tunnu fläsältä niin usein läheskään kuin silloin kun en syönyt kuin tiettyjä ruoka-aineita.
    Oisinpa mä silloin jo löytänyt tän sun blogin ja lueskellut näitä oikeesti fiksuja juttuja :D Voi että ihanaa kuitenki että nyt tänä vuonna oon tänne tieni löytäny!

    • Ei vitsit, kiitos aivan ihanasta kommentista! Se henkinen puoli monesti unohtuu näissä ”terveellisissä ruokavalioissa”, ja se on kuitenkin se, joka määrittää loppupeleissä aika pitkälti kokonaisuuden. Usein juurikin nuo ”täydelliset ruokavaliot” sotkevat lopulta sen vintin, jos mennään liioilla rajoitteilla ja määritelmillä äärimmäisyyksiin asti. Mahtava juttu, että sinne on löytynyt sitä rentoutta ja oikeasti hyvää oloa! Jes!

    • Voi vitsi kiitos Minna sulle ihan huikeasta palautteesta! :)

  8. Kiitos vain ihanasta blogista taas!

    Mulla on takana parin vuoden laihdutusurakka, jota en tajunnut lopettaa ajoissa. Vedin itseni siis tosi kuivaan kuntoon, olihan se ihana ihastella niitä vatsapaloja. Olin kuitenkin niin laiha, että istuessa sattui pyllyyn ja olo oli kurja. Normaalipainon rajalla nippanappa….

    Nyt kuitenkin olen alkanut syömään (hiilihydraatteja: tattari, riisi, kaura, kvinoa, speltti) ja nälkä on aika kova ollut kaikesta syömisestä huolimatta. Se on ollut pelottavaa! :D Onneksi nälkä on alkanut tasaantua tässä kohtaa, kun painoa tullut 4 kiloa lisää. Olen vatsasta aivan turvonnut, pientä kahvaakin näkyy kyljessä. On siis todella plösähtänyt olo eikä pää ole ihan pysynyt muutoksen mukana vielä.

    Sen sijaan muu vartalo on vielä hoikassa kunnossa ja verisuonet paistaa käsivarsissa. En haluaisi enempää kiloja, enkä kyllä lihoakaan tästä. Nyt on hyvä olo! Tasoittuukohan tämä joskus vai olenko jatkossa pallomahainen? Vatsa on varsin ummella ja ilmaa riittää… Onkohan se osasyynä ”raskausmahalle”?
    Salilla käyn hyvän olon vuoksi 1-4 kertaa viikossa, lisäksi teen vaihtelevaa aerobista.

    Joka tapauksessa kiitos kiinnostavasta blogista, tämä on puhelimessani suosikeissa, niin tulee joka päivä kurkattua. :)

    • Kiitos kivasta palautteesta! Jos olet vältellyt pitkään tiettyjä ruoka-aineita, niin ruokavalion skaalan laajentuessa vatsalla voi kestää parikin kuukautta, että se taas tottuu ja oppii käsittelemään tiettyjä ruoka-aineita. Enempää toki en osaa sanoa, mutta veikkaisin, että tuo voisi johtua tästä. :)

  9. Niin hyvä teksti taas,kiitos Piia! :) Monet ihmettelevät, miksei minulla ole koskaan niitä ns ”herkkupäiviä”. Rehellisesti sanottuna, en edes tarvitse mitään överimättöjä kun saan syödä joka päivä hyvää ruokaa,sitä mistä tykkään. Mut on varmaan ihan tuhoontuomittu kun leipää syön päivittäin,iso annos pastaa on lemppari,myslipaketti menee viikossa ja jätskiä voi syödä vaikka olisi maanantai. Salilla jaksaa treenata, olo on loistava, en koe syömisestä morkkista (miksi kenenkään edes pitäisi, se on vaan ruokaa) ja en tarvitse mitään överimättöpäiviä joista todennäköisesti tulisi ihan fyysinen paha olo :D Ja juuri tuo, kun uskaltaa vaan syödä riittävän paljon kaikkia ravintoaineita (myös sitä pelättyä hiilaria) niin mitään makeaa/suolaista herkkua ei yksinkertaisesti edes tee mieli! :)

    • Siis kuulostaa siltä, että olet täysin tuhoontuomittu tapaus, koska et pidä herkkupäiviä vaan syöt jäätelöä keskellä viikkoa, nautiskelet päivittäin leipää ja popsit muutenkin gluteenia ja maitotuotteita, eli saleen kuolet huomenna, hah. :D Siis sulla tuntuu olevan hommat todellakin tasapainossa ja sun ruokafilosofia kuulostaa aivan järkyttävän huikealta meitsin korvaan! Jes ja boom! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 290
Tykkää jutusta