MILTÄ URHEILULLISEN NAISEN KUULUISI NÄYTTÄÄ?

urheilullinen vartalo
Unelmana saavuttaa sporttinen kroppa. Sikspäkki, kireä hanuri, pyöreät kauniit lihakset eikä makkaroista tietoakaan. Mistään ei tursua kurtun kurttua saati löysää, eikä paikat hylly vaikka kuinka heiluttelisi. Tältä näyttää treenattu nainen ja tämän urheilullinen vartalo. Eikun hetkinen. Vain näyttääkö sittenkään? Mistä nämä mielikuvat ovat pulpahtaneet päähän? Eihän lähes missään lajissa sitä ulkokuorta arvostella, vaan sitä paremmuutta mitataan yleensä ihan muilla mittareilla, joten miksi urheilullisen kropan kriteerit muodostuisivat ylipäätään näistä.

Kyllähän urheilu tekijäänsä muokkaa. Se on selvä. Mutta miten se muokkaa ja millä tavoin? Otan tähän esimerkiksi netissä jo pari vuotta taaksepäin kulovalkean lailla kiertäneen kuvasarjan eri urheilulajien huipuista. Tänään en siis tarjoa mitään uutta ja innovatiivistä, mutta välillä on hyvä nostaa kissaa uudelleen pöydälle ja pari unohdettua tosiasiaa takaisin mieliin, ettei lähdettäisi juoksemaan vahingossa pää edellä seinään. Ilman jarruja. Ja monta kertaa peräkkäin.

Miltä urheilijat oikeasti näyttävät?

Tässä pientä pähkinää jokaisen verkkokalvoille eri lajien edustajista, jotka kaikki näyttävät urheilijoilta. Ai miksi? No koska he ovat sitä. Katselkaa ja nauttikaa. Aika upeaa minusta.
urheilullinen vartalo urheilullinen vartalo urheilullinen vartalo urheilullinen vartalo
Huomaisitteko toistuvia yhtäläisyyksiä? Jep. En minäkään. On paksua reittä, ja sirompia kinttuja. On pitkää sekä pätkää. On muhkeita käsivarsia ja niitä pikkuruisiakin. Osalla paistavat lihakset, mutta suurimma osalla ei. Ja jos jalkafetissiin päästään, niin kuinka monelta löytyy pyöreää lihasta uhkuvat tiukkaakin tiukemmat teräsreidet? Taisi jäädä vähemistölle ne. Yksi merkittävä huomion arvoinen asia on myös, että montako sixpäkkiä tuolla näkyi. Niinpä. On se vaan jännä, miksi joka toinen “tavallinen tallaaja” tuntuu tätä sporttista pyykkilautavatsaa tavoittelevan, kun sellaista huippu-urheilujoiltakaan ei kovin monelta löydy.

Realismia kehiin, joohan?

Tässä siis ehkä ripaus sitä kuuluisaa realismia. Maailman huipullakaan kilpaurheileva nainen ei automaattisesti ole todellakaan viulunkireä lihaspakkaus vailla jenkkiksiä tai “ylimääräistä” (lue: täysin normaalia) rasvakerrosta. Miksi sinun siis kuuluisi olla sellainen tavoitellessasi “sporttisia muotoja”? Nyt siis viimeistään niitä valoja päälle siinä oman kropan muokkaamisessa. Toki netti on pullollaan sairaan upeita ja ihka aitoja viimeisen päälle minttiin hiottuja vartaloita, mutta on täysin eri asia, onko se jokaisen kohdalla realistista saati järkevää.

Itseensä ja ulkonäköönsä toki saa sekä monesti kannattaakin panostaa, sillä se saattaa onnistuessaan olla oikein voimaannuttavaa ja heijastua useille eri elämän osa-alueille. Kehottaisin kuitenkin pitämään vähän sitä realismia mukana ja ainakin suhteuttamaan tavoitteet sekä etenkin sen toteutuspuolen oman elämän resursseihin nähden järkeväksi. Urheilijoilla tuo arki on nimittäin usein pyörinyt pienestä asti merkittävänä osana elämää, ja jostain muista muille itsestään selvyyksistä on hyvillä mielin tingitty. Tällaiseen elämäntyyliin on kasvettu, ja se monesti jää osaksi elämää. Vaikka sitä sikspäkkiä ja kireää hanuria ei heiltäkään löytyisi.

urheilullinen vartalo
Treenitoppi: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

 

Sinun ei siis tarvitse pystyä välttämättä samaan kuin kilpaurheilijat tai aikanaan vaatia sitä itseltäsi. Eivät ne hurjimmat kilpaurheilijatkaan monesti pysty puolestaan niihin asioihin, joihin sinä panostat ja käytät isoimman osan ajastasi ja panoksestasi. Ja muista, että urheilullinen vartalo on tasan sellainen, jolla urheilua ja nousujohteista fyysistä harjoittelua toteutetaan. Haetaan kehitystä ja nautitaan syntyvistä tuloksista sekä pystyväisyyden tunteesta. Siinä on se juttu.

Urheilullista alkuvuotta!

Vilkaise myös:
Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!
& Lähtikö syöminen taas lapasesta?

Edellinen juttuni:
Harhaluuloja treenistä – Missä mennään metsään?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

hyvinvointi
Kommentit (18)
  1. Moikka! Oon hetken aikaa seurannut blogiasi enemmän, mahtavia tekstejä. 🙂 Olisiko mahdollista saada tekstiä, kuinka aloitit bloggaamisen ja miksi sait inspiraatiota aloittaa sen yms. alkutaipaleen juttuja? Tyyliin meinasiko välillä loppua motivaatio, hävettikö sinua koskaan blogata jne.?

    1. Piia Pajunen
      3.1.2018, 21:00

      Moikka Jutta ja kiitos ihanasta palautteesta! Kiva kuulla, että olet tänne joukkoon tarttunut matkaan, jee! 😀 Voisin tästä omankin tekstin joskus kirjoittaa, mutta muutamia ajatuksia kerkesin avaamaan aiheesta (häpeä/epäusko) etenkin tässä:
      http://piiapajunen.fitfashion.fi/vuosi-ei-tuntunut-miltaan/
      Motivaatio on pysynyt yllättävän hyvin kasassa, ja tietyt laskusuhdanteet toki aina kuuluvat asiaan joka hommassa. Olen kuitenkin huomannut jo hyvissä ajoin alkaneeni suhtautua tähän hommaan vähän kuten kilpaurheiluun, eli tämä on mulle sekoitus intohimoa, tavoitteellista menoa, jatkuvaa kehitystä sekä toki sitä tasaista työstämistä päivästä toiseen. Välillä on intoa liikaakin ja välillä taas mennään tasaisemmin “työtä puurtaen”. 🙂

  2. Moikka Piia! Ihana ja tärkeä kirjoitus jälleen kerran. 🙂
    Pitäisi itsekin opetella muistamaan, että urheilullinen vartalo ei todellakaan tarkoita samaa kuin “rasvaton”, ja ulkonäkö sekä treenaaminen eivät ole (tai ainakaan ei pitäisi olla) kaikista merkittävin asia elämässä.
    Nyt menee aivan ohi aiheen, mutta halusin tulla sinulta kysymään, että osaisitko suositella jotain laadukasta EAA:ta. Ensi viikosta alkaen pitäisi nimittäin alkaa käymään salilla heti aamusta ennen aamupalan syömistä, koska myöhemmin ei enää pääsekään. Ja osaatko kertoa miten paljon ennen treeniä aminohapot kannattaisi nauttia? Ja kuinka suuri määrä kerralla? Kiitos paljon jos pystyt jotain vastaamaan. 🙂
    Ja vielä vähän ohi aiheen, heh. Eli noudatatko muutes jotain määrää, jonka voit syödä sokeria päivässä? Vai katsotko yleensä vaan, ettei sitä joka päivä tule hirveitä määriä syötyä? 😀
    Ehkä hieman outo kysymys, mutta jotenkin se sokeri vaan yhä tuntuu niin “pelottavalta”, että mitä jos sitä tuleekin ihan liikaa.. Vaikka ei toki näin lihasta kasvattaessa ja rennompaa suhtaumista syömiseen hakiessa sitä ehkä kannattaisikaan näin ylianalysoida..
    Kiitos Piia aivan mahtavasta blogista! Tuot aina niin paljon iloa mun päiviini! Ja tsemppiä viimehetken hääjärjestelyihin! <3

    1. Piia Pajunen
      4.1.2018, 10:00

      Ennen treeniä hörpittävät aminohapot voi olla hyvä huitaista noin 30-45 minuuttia ennen treeniä naamariin, mutta itselläni aamuisin se on joskus äkkilähdöillä sängystä jäänyt sinne 15 minuuttiinkin. Kokonaiskuvan kannalta tämä ei siis ole niin nöpönuukaa. Itse olen EAA:n tilanta käyttänyt aina FASTin Intraa (15-20g), jossa on EAA:ta, suoloja sekä muita treenitehoja ylläpitäviä aminohappoja. Vesimeloni on myös makuna sopivan raikas ja helppo, ja uppoaa huiviin omaan makuaistiini sopivasti ja helposti.
      https://store.fast.fi/workout-intra-500-g
      Muutenkin aminohappovalmisteissa pakkauksissa löytyy hyvät ohjeistukset kerta-annoksiin. Jos kuitenkin meinaat salitreenin tehdä heti aamusta “tyhjään vatsaan”, niin suosittelisin nappaamaan alle esimerkiksi ainakin banaanin ja herasheikin, jotta puhtia treenissä riittää, tai vähintäänkin huolehtimaan siitä, että päivän aikana syöty hiilarimäärä on muutenkin oikeasti riittävä, ettei aamulla ole kroppa ihan “tyhjänä ja latautumaton”.
      Sokerin osilta vain itse pyrin pääosin normaalissa syömisessäni pitämään sokerit kohtuudessa, eli en niitä sen enempää valvo. Sokerilimuja, mehuja, karkkeja tai sokerikiisseleitä tms. ei yleensä tule mussutettua eikä sokeria tule lisättyä ruokiin, niin sillä pysyy homma jo ihan tarpeeksi aisoissa. Jäätelöä voi mennä vaikka viikollakin, eikä muutama gramma sokeria muroannoksessa tieltä ole tähänkään mennessä kaatanut. Juomat ja mehukeitot vedän aina lighteinä, mutta muuten ei ole mitään nollalinjaa erityisemmin. 🙂
      Ja kiitos sulle vielä aivan ihanasta palautteesta! Pus! <3

Kommentointi suljettu.