TUHOATKO ITSESI ”HYVINVOINNILLA”?

*Sisältää mainoslinkkejä

Omat ruuat kannetaan eväsrasioissa kaveriporukan mökkiviikonlopulle, koska yhteisien grilliruokien grammantarkasta hiilihydraattimäärästä ei ole tietoa, eikä voi olla varma, paljonko kaverin poikaystävän ostamissa pihveissä on rasvaa. Toisaalta jos nyt söisi useamman päivän vähemmän hiilihydraatteja ja nipistäisi vielä rasvasta, niin voisi uskaltaa syödä viikonloppuna muiden kanssa hieman patonkia. Muutenkin varmaan pitäisi vähän nappaista pois tämän päivän hiilihydraateista, sillä aamun suunniteltu HIIT-treeni muuttuikin ei-niin-kuluttavaksi tasasykkeiseksi tarpomiseksi.

Treenaamaan on pakko päästä, vaikka päässä jomottaa ja pihalle yskitään verisiä räkäklimppejä. Onhan siinä jo viisi päivää levätty flunssassa, niin kyllä nyt pitää jo päästä hölkkälenkille tai salille kyykkäämään. Normaali treeniviikkohan sisältäisi viisi salitreeniä, kaksi juoksulenkkiä ja yhden joogan. Treenin pitää olla monipuolista mutta rankkaa, ja vähemmästä treenimäärästä tulisi vain morkkis, sillä lihaskasvu tyssäisi ja rasvaa kertyisi. Nyt pitää siis ottaa tämä treenitauko kiinni, sillä takaraivossa jo kalvaa voiman kehityksen tyssääminen ja lihasten surkastuminen. Vaikka eihän sitä näkyvää kehitystä ole tullut enää pitkään aikaan, eli pitää ilmeisesti treenata lisää ja kovempaa. Vähän tuota olkapäätä vaan kiristää, mutta pain is weakness leaving the body, eiks niin?

Onko tämä oikeasti hyvinvointia? Onko se omasta terveydestä huolehtimista ja itsensä arvostamista? 

Ja älkää nyt käsittäkö väärin. Mikäli tavoitteita on, niin niiden eteen on tehtävä töitä ja uhrauksiakin välillä tehtävä. Joskus joutuu kantamaan omia eväitä mukanaan ja treenaamaan säntillisesti, jos tavoitteet ovat sen mukaiset. Näin ei kuitenkaan tulisi olla koko elämän ajan, ja jokaisen olisi myös hyvä ymmärtää, että tuloksia voi tulla myös vähemmällä ja jossain vaiheessa tästä hölläämällä, eikä tavallisen itsestään huolta pitävän ihmisen tarvitse elää kuten kilpaurheilija, jonka tavoita jahdatessa usein siitä hyvinvoinnista joudutaan toisinaan tinkimään kilpaurheilun luonteen vuoksi. Ihminen on kuitenkin monivaikutteinen kokonaisuus, ja lopputulokseen vaikuttaa lukuiset eri tekijät. Se, mitä vintilläsi tapahtuu, ratkaisee hyvin pitkälti kaiken. Pää pyörällä, laput silmillä ja mieli paiseessa painaessa tuloksiakin voi hetken aikaa tulla ja lujaa, mutta jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin homma leviää kuin Jokisen eväät. Enemmän ei todellakaan ole aina enemmän, ja joskus se armollisuus ja rentous oikein annosteltuna ja oikeassa paikassa voisi olla itse kullekin ihan hyvä juttu.

Itse en ole vielä törmännyt yhteenkään tapaukseen, jossa liiallisen ja tarpeettoman treenisekamelskan ja ravinnon järkevöittäminen ei olisi tuonut tulosta. Aika monen monta ihmettelevää vastausta olen saanut, että voiko tämä muka oikeasti toimia, kerran viikottaista treenimäärää on vähennetty (eli suomeksi optimoitu) ja kaupan päälle sapuskaa on lisätty (yleensä pääosin hiilihydraateista). Epäilyt ovat kuitenkin loppuneet todella nopeasti lyhyeen, kun tätä suunnitelmaa on lähdetty toteuttamaan. Voimatasot ovat nousseet selkeästi, lihakset ovat alkaneet ottamaan sitä toivottua pyöreyttä hyvinkin nopeasti, virkeys ja valppaus arjessa on noussut ja treenimotivaatio on pamahtanut aivan uusiin sfääreihin.

Tähän päälle huomataan, ettei treeniä vähentämällä, ruokaa lisäämällä ja ravintofilosofiaa rentouttamalla muututakaan eteenpäin hyllyväksi manaatiksi vaan päinvastoin. Peilikuva alkaa miellyttämään päivä päivältä yhä enemmän, ja tähän yhdistynyt voimatasojen nousu treeneissä on alkanut maistumaan niin paljon, että se ”kiinteytyminen” on jäänyt täysin toissijaiseksi. Se vuosikausien ajan tavoiteltu sixpäkki ja lihomisen pelko astuu syrjään, kun huomataan, että se lihaspyöreys ja voima oikeasti lähtee kehittymään ihan silmissä, syöminen enää aiheuta ahdistusta ja arjessa riittää potkua. Laardiakaan ei tahdo vyötäisille tarttua, vaikka sen tarraamista kehoon on pelätty vuosikaudet, ja ilmeisesti ihan turhaan. Didn’t see that coming?

Saumaton treenitoppi: TÄÄLTÄ* (alessa) // Saumattomat treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Asioita voi tehdä monella tapaa, ja hyvään lopputulokseen voi päästä monella eri tyylillä. Jokainen meistä on uniikki yksilö, ja meidän on löydettävä se meille sopivin tapa joko itse tai välillä ammattilaisen apuun tukeutuen. Joskus voi olla hyvä kokeilla sitä muovikippoelämää ja opeteltava oikeat annoskoot ruokavaa’an kanssa, josta sitten on ymmärryksen kartuttua helppo rentoutua ja soveltaa. Välillä sitä myös tulee opittua kantapään kautta, ja joskus se vaatii parikin täyttä seinään ajoa, ennen kuin opitaan. Eihän sillä väliä, kunhan opitaan, ja kunhan vielä opittaisiin, mikä se oikea hyvinvointi ja itsensä arvostaminen on.

Treenaa siksi, että rakastat kehoasi. Älä siksi, koska vihaat sitä tai pelkäisit treenaamattomuuden seurauksia. Syö, että voisit paremmin, mutta myös siksi, että voisit nauttia siitä. Uskalla tarvittaessa poiketa rutiineista. Lepää kun olet sairas. Anna itsellesi armoa ja kohtele itseäsi inhimillisesti, koska olet vain ihminen. <3

Rentouttavaa torstai-iltaa ja armollista loppuviikkoa joka nupille!

Kurkkaa myös: Milloin syömisestä tuli näin vaikeaa?

Edellinen juttuni: 8 viikkoa kisapreppiä takana

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

19 vastausta artikkeliin “TUHOATKO ITSESI ”HYVINVOINNILLA”?”

  1. Näitä on aina niin kiva lukea! Surullisinta on kaunis nuori ja terve ihminen, joka murehtii kroppansa puutteita ja stressaa sadan gramman painonnoususta sen sijaan että nauttisi liikkuvasta kehostaan.

    • Sepä se, eikä tavoitteellisen treenaamisen tarvitse eikä kuuluisikaan heittää koko elämää ja mieltä sekaisin. Kiitos sulle kommentista, ja huippua viikonloppua! :)

  2. Moikka Piia!

    Kiitos taas ihan älyttömän hyvästä tekstistä ja pakko kyllä sanoa, että vaikka oon aina sun blogista tykännyt niin nyt se on kyllä ihan ehdoton lemppari näiden viimeaikaisten kirjoitusten ansiosta! :) Muutenkin vaikutat niin ihanan järkevältä ja vallottavalta persoonalta somekanavien perusteella, ihanaa jatkahan samaan malliin pliis!

    • Tähän en pysty muuta vastaamaan kuin että KIIIIITOS!! <3 Minä jatkan tykittämistä, ja ihan huikeaa viikonloppua sinne! :)

  3. Mun ainoo kysymys on että miten mä oon löytäny sun blogin vasta nyt!? täähän on ihan SUPER! Mun on varmaan pakko selata jossain vaiheessa koko blogi läpi, sen verran hyviä (ja ei puuduttavia) juttuja kirjottelet.

    • Siis vitsit mikä palaute! Kiitos ihan älyttömästi tästä, ja huippua, että olet tänne eksynyt ja vielä jutuista tykännyt! Jeij! :)

  4. Tää oli niin hyvä kirjoitus et sanat loppuu kesken. Mä oon vasta viimeaikoina löytänyt sun blogin ja onneksi löysin. Kiitos. Ei muuta!
    -hanna-
    Bodyprojektihanna.blogspot.fi

    • Ei vitsi KIITOS! <3 Mahtava juttu, että olet tänne sekaan päätynyt, ja tervetuloa mukaan seurailemaan! :)

  5. Oot niin huippu! Sulla on kyllä aina kiinnostavimmat blogautukset ja kirjotat tosi asiallisesti ja sopivalla pituudella kivojen kuvien kera😊

    Mä tunsin itseni niin hyvin tästä. En oo ikinä ollut kilpaurheilija, mutta sellaset n. 3 vuotta tuli kiikuteltuu ruokia mukana ja stressasin aivan älyttömästi ruoasta. Ja ajattelin olevani täysin terve ja eläväni terveellisesti. Se on aina tosi jännä huomata että kaikki mun ihannekropat on usein just niillä, jotka syö normaalisti, eivät lasken makroja, kaloreita, eivätkä stressaa välistä jääneitä treenejä. Ja se ihannekroppa on silti lihaksikas ja timmi!

    • Kiitos ihanasta palutteesta ja vielä analysoidusta sellaisesta! ;) Pus!

      Niin sitä helposti eksyy omaan kuplaansa, mutta ”kantapään kautta” sitä oppii usein monetkin asiat, ja välillä pitää kokea erilaisia asioita ja ”elämäntyylejä”, että se tasapaino itselle löytyy. Tavoitteellista elämää ja treeniä voi tosiaankin toteuttaa myös armollisuudella, ja se ei ikinä poissulje määrätietoisuutta ja kehitystä, vaan usein jopa päin vastoin. :) Huippua kuitenkin, että olet kuitenkin hiffannut homman juonen, ja vain sillä tavalla niistä vanhoista pinttymiksistä voi päästä eroon. :)

  6. Mun täytyy myöntää, että tän postauksen myötä tajusin että mun on relattava… Treenaan 6-9 kertaa viikossa, salilla tai rankoilla ryhmäliikuntatunneilla. Aiemmin vähän vähemmän, mutta aloin jostain syystä lisätä treeniä viime syksynä. Toki venyttelen, käyn lisäksi joogassa, syön ainakin melkein tarpeeksi ja uskottelen itselleni että nautin joka hetkestä. Ei se ihan niin taida olla. Mulla on syömishäiriötaustaa vuosien ajalta eikä tää oo kamalan kaukana siitä, vaikka en laihdutakaan tai pidä itseäni läskinä. Mulla on joku tarve tehdä asiat ”oikein”, siis esimerkiksi syödä ”täydellisesti”, vaikka mä tiedän hyvin ettei sellaista olekaan kuin oikea tai täydellinen tapa toimia joka tilanteessa! Mulla ei ole kehon osalta tavoitteita, mutta huomaan kummasti koukuttuvani tähän kireähköön, muutaman kilon vahingossa karistaneeseen kroppaan ja pelkääväni muutosta, vaikka aiemminkin oli ihan hyvä. Oikeastaan parempi.

    Tunnistin itseni niin monesta kohdasta tässä ja muutamassa syömistä/hiilareita käsittelevästä postauksessa ettet uskokaan! Mun piti jo niissä kiittää, mutta nyt oli jo melkein pakko kun tajusin että palasin salille juurikin viiden päivän flunssailun jälkeen ja löydän itseni usein pohtimasta, miten mun kannattaa varautua vaikka kavereiden kanssa vietettävään iltaan… En oo vähentänyt treenejä vaikka oon miettinyt onko mulla ylikunnon oireita, mutta nyt aion tehdä niin. Kiitos siis herättelystä, saatoit pelastaa yhden ”hyvinvointi”-addiktin romahdukselta!

    Oot mahtava lisä treenibloggaajien sekaan <3

    • Siis tämä veti mut ihan sanattomaks! Kiitos sulle aivan järkyttävän ihanasta ja arvokkaasta palautteesta! <3 Oon kyllä aivan häkeltynyt ja puulla päähän läväytetty, että näillä mun raapustuksilla voi ihan totta olla näinkin isoja vaikutuksia, eikä tarvitse aina vain toivoa, että jos joku näistä jotain irti saisi. :o KIITOS! <3

      Toivottavasti siellä päässä myös höllääminen onnistuu ja armollisuus itseään kohtaan lisääntyy. Kaikki muutokset ajatusmaailmassa ei välttämättä tapahdu ihan hetkessä vaikka haluaisi, mutta jos jo nykytilanteesta saa kiinni, niin se on jo todella merkittävä askel. Nyt siis lepoa kehiin, jos on ylikunnon merkkejä ja aikaa viettämään niiden ystävien kanssa sekä muiden mukavien ajanvietteiden parissa. :)

  7. jestas, miten viisaita sanoja!
    löysin blogisi tänään, ja musta tuli heti fani!

  8. Kiitos! Vanha teksti, mutta luin tämän ja useamman muun äsken. Yritän löytää tasapainoa elämään, koska kaikki ahdistaa. Jos treenaan vain kolme kertaa viikossa niin se on aivan liian vähän ja toi peruna päivällisellä pilasi taas kaiken. Miksi, ei musta ole tulossa kilpaurheilijaa, kunhan saisin muutaman kilon pois, ettei kävisi terveyden päälle. Mutta kaikki tämä silti hallitsee mun elämää jokaisena valveillaolo hetkenä. Jatkan siis sun tekstien lukemista ja toivon, että lähitulevaisuudessa järkiinnyn :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 147
Tykkää jutusta