156cm / yli 60kg – ELI TASAN SOPIVAN PAINOINEN

sopivan painoinen

Sopivan painoinen? Paino tuntuu olevan valtaosalle naisista yllättävän suuri asia. Päivä voisi pamahtaa käyntiin aivan täydellisesti ja peilistä saattaisi tuijotella takaisin aivan upea ilmestys. Bad hair daystä ei ole tietoakaan ja lempifarkut tuntuvat korostavan pakaraa kuin valettu. Kunnes. Nainen menee ja astuu vaa’alle. Kilon verran lisää. Ei jumankekka ja jumalan pyssyt. Siinä on piru irti samantien, ja se upea peilikuva pirstaloituu karmeaksi manaatiksi sekunnin sadasosassa. Vatsassa asti tuntuu muljahdus, kun digitaalinäytön ruuduille pamahtaa se pahin painajainen.

Itsekin olen hämmästellyt viime aikoina painoani. Se kun tuntuu olevan suhteellisen korkea, jota se on kyllä aina ollut kisakausien ulkopuolellakin. Siinä ei siis mitään uutta. Kuitenkin se, mitä peilistä takaisin katsoo ja miten vaatteet käyttäytyvät hipiäni pinnassa on kuitenkin tähän suhteutettuna hieman hämmentävää. Miten pituuteensa (sata-viiskyt-kuus) nähden näin painava nainen voi näyttää tältä, kun ei se ennen ole samalta näyttänyt. Toki vuosi vuodelta se on urheilun myötä muuttunut, mutta jopa vuoden takaiseen se tuntuu olevan melkoisen eri luokkaa. Onko muutos sitten mielessäni, vai onko sitä kehitystä tullut siitäkin huolimatta sen verran, vaikka treenivuosia on alkaa olemaan jo takataskussa ja välissä on painettu vielä aika alhaisissa rasvoissa. Never know, mutta mitäpä sillä toisaalta väliä.

Itse aikoinaan kun sain ensimmäisen nimenomaan lihaskasvuun (ei siis kiristelyyn) tähtäävän ravinto- ja treeniohjelman, kävi siinä niinkin hassusti, että paino pomppasi parissa kuukaudessa ylöspäin pattiarallaa 4-5 kiloa. Jännä juttu siinä kuitenkin oli, että ensimmäistä kertaa esiin pamahti myös pyöristyvä olkalihas ja sikspäkki alkoi nousta pintaan. Toki olisin voinut ignorettaa peilikuvan, ja hukuttaa itseni ja henkilövaakani katkeriin kyyneliin, mutta itsehän olen aina omistanut siinä mielessä kieroutuneen mielen, että riittävä (ja jopa kasvava) paino on etenkin urheilijalle ylivoimaa.

Jo yläasteella olin fiilareissani siitä, että painoin enemmän kuin päätä pidemmät luokka- ja joukkuetoverini. Tällöin ei myöskään oltu kuultu fitnessistä, kukaan ei tavoitellut netistä kotitreeniohjelmilla pyöreää pakaraa eikä naisia juuri nähty kasvattamassa pyöreitä olkapäitä kuntosalin puolella. Ei nähty minuakaan. Halusin vain olla hiton kova urheilija omassa kasvattilajissani.

Näkemystäni ulkonäöstäni saati itsestäni ei silloin määritellyt kehoni rasvan määrä, ja esimerkiksi seiskaluokan alusta kasiluokan alkuun olin vetäissyt vaa’an päälle arviolta noin kahdeksan kiloa ilman, että vertikaalisuunnassa puiden latvoja (saati edes niitä alimpia oksia) kohti kurkotettu juuri yhtään tehokkaammin. Musta tämä oli vain ihan älyttömän siistiä huolimatta siitä, että paino toi mukanaan myös sitä rehellistä laardia ennen niin rääpälemäiseen pikku-Piiaan. Väliäkös sillä, kun urheilupuolella tulosta paukkui niin taitojen kuin ominaisuuksienkin puolella. Olin siis juuri sopivan painoinen. Silloinkin.

Tilanne on ympäristön puolesta muuttunut jonkin verran nykypäivään mennessä, mutta se ei ole muuttunut mihinkään, että musta on edelleen siistiä ”painaa paljon”. Muutama vuosi taaksepäin jopa yritin kisakauden ulkopuolella huvikseni saada 65 kiloa rikki, mutta piru vie, kun jäi puolesta kilosta kiinni. Toki kauemmaksi tämä jäi Joonaksen ja mun vedosta, että kumpi rikkoo markan rajan (100kg, muahahahaa) eka, ja otin myös tässä sitäkin karvaamman tappion. Ehkä ihan hyvä niin. :D

Tähän väliin haluan vielä nostaa esiin yhden ulkonäöllisen esimerkin alla olevien kuvien avulla. Sama hetki, eri asento. Toisessa paistavat vatsalihakset, ja ekassa havaittavissa jopa orastavaa alavatsapömppöä (vatsakontrolli, omg). Toisessa korostuvat keskivartalon kaaret, ja ensimmäisessä ei juurikaan. Ylemmästä voi bongata kaikkien naisten vihaaman kainalomakkaran (siis ääks!) ja toisessa taas ei. Molemmista kuvista tykkään ihan älyttömästi, mutta tiedän, etteivät todellakaan kaikki naiset (ihan saletti) kelpuuttaisi näistä ylempää. Mulle kyllä kelpaa, koska se yhtä lailla aito minä.

sopivan painoinen sopivan painoinen

Paino ei kerro sinusta mitään. Usko pois. Vaakalukema ei ole vakava asia, vaan sen nousu (etenkin urheilevalla) voi olla toisinaan jopa oikeasti todella mahtava juttu. Siis kuinka helmeä, että kun on pistetty treenirintamalla ranttaliksi, niin saavutettu lisäpainohan on ihan ykköstä! Toki kaikissa urheilulajeissa liika kehonpaino voi näyttäytyä suorituksen puolella heikentävänä tekijänä ymmärrettävästi, mutta monilla sopiva positiivinen massan nosto voi taas kompensoida suorituskykyä muuta kautta, jolloin (lajissa mitattava ja ratkaiseva) tulos kuitenkin jää vain ja ainoastaan plussan puolelle. Onhan näitä hei nähty ja kuultu, ja joukostakin eroava urheilija voi olla juuri sopivan painoinen omassa lajissaan.

Pakko myös korostaa, että paino ei ole millään tavalla verrannollinen asia toisten ihmisolentojen kesken. Yli 60 kiloa ei minusta ole naisihmisellä yleisesti ottaen todellakaan paljon ja varsinkaan yhtään tätä 156 senttistä kääpiötä pidemmille, vaikka tuo 60 kilon raja tuntuu pituudesta huolimatta olevan monille suorastaan silmiä verestävän punainen vaate. Häh, miksi sen pitäisi olla? Paina sen verran kuin painat ja vaikka sen 80 kiloa, ja that’s it.

Vuosia sitten yli 60 kiloa olisi ollut minulle suorastaan utopistinen tila, ja luulin rikkovani sen ensimmäisen kerran vasta jonain päivänä siunatussa tilassa. Tässähän kävi kuin kävikin toisin, ja onhan se vaan hiton siistiä kerryttää painoa. Kaikki kerryttämäni ei to-del-la-kaan ole ollut siis pelkkää pihviä, vaan kyllähän sitä laardiakin on rohmuttu aina säännöllisin väliajoin, ja olen rehellisesti ylpeä jokaisesta rasvasolusta ja venyneestä persposkieni neliösentistä.

Tiivistettäköön agendani ytimekkäästi loppuun: Jos olet pidät itsestäsi huolta ja voit hyvin, niin olet melko saletisti juuri sopivan painoinen. Boom!

Painokasta keskiviikkoa!

Tsekkaa myös:
Tavoitteena painoindeksi: lievästi liikalihava
& Voiko olla fit, vaikka kropassa olisi läskiä?

Edellinen juttuni:
Sukunimeni nyt? Vihkisormus ja hääpukuni?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

41 vastausta artikkeliin “156cm / yli 60kg – ELI TASAN SOPIVAN PAINOINEN”

  1. Taas täyttä ja painavaa (heh!) asiaa! Itse olen parhaimmassa kunnossa ikinä ja elopaino huitelee samoissa lukemissa kuin osoittaessani kaksosia… Että näin. Näytät ihan mielettömän upealta enkä kyllä suurennuslasillakaan löytänyt mitään pömppöjä tai läskejä ylemmästäkään kuvasta. Itseään katsoo aina turhan kriittisesti.

    • Kiitos! No nyt on kyllä sullakin meno kuosissa ja pää hommassa täydellisesti mukana! Boom!

  2. Piia hyvä kirjoita kirja naiseudesta,hyvinvoinnista,ravinnosta,liikunnasta tai ihan mistä vaan niin mä niin (sekä moni muu)ostan sen ja luen sitten uudelleen ja uudelleen!!!oot niin huippu muija,sä rokkaat😍😍💪

    • Kiiitos ihan megana! <3 Tällä hetkellä päädyn ehkä avaamaan sanaista arkkuani vain blogin puolella, mutta ei pidä koskaan sanoa ei ikinä, hah! :D

  3. Voi Piia. Sä kirjotat näistä asioista niin hyvin. Itsekin olin painokontrolli vielä ennen lapsia ja senkin jälkeen kun oma laihdutusmoodi jäi päälle. Nyt taas kilot ovat vain numero ja tosiaan se olo ja vaatteet kertovat enemmän. Sulla on niin ihana asenne ja todella terve elämänkatsomus noin nuoreksi mimmiksi.

    Äiti jumppaa-blogin äiti :)

    • Kiitos sulle ihanasta kommentista! Kilot ovat todellakin vain numero, ja elämähän muuttaa sitä vartaloa pakostikin. Sen kun hyväksyy (kuten sä olet juuri tehnyt), niin paljon helpommalla pääsee. ;)

  4. Ihana kirjoitus, painolla ei oikeasti aina korreloi ulkonäön kanssa. Isokokoisena (177 cm) aina paino ollut herkkä asia, mutta viime aikoina päässyt tästäkin möröstä yli, kun vaihtanut lajia enemmän voimailuun. Isommalla massalla nousee enemmän rautaa ja mikäs sen mukavampaa, kun ennätykset paukkuu! :D Myös lihakset näkyvämmät kuin koskaan ja itsetunto parempi kuin koskaan, vaikka paino korkeampi kuin koskaan.

    • Naulan kantaan! Ja ei naisen tarvitse missään nimessä olla pikkuriikkinen, vaan musta on mahtavaa, että osaa ja pystyy kantamaan itsensä sellaisena kuin on. Turha sitä omaa genetiikkaansa ja ”soveltuvuuttaan” vastaan on taistella, ja antaa mennä vaan! :D

  5. Täällä 160cm kirppu ja vaaka lasahti just 70kg! 💪🏽 Ennen ruokavalion ja treenin järkeistämistä paino oli 55kg, jolloin treenit oli kunnossa mut ruokavalio lähinnä sipsiä ja makaroonia (hyvin pieninä annoksina, päivä saattoi mennä yhdellä ruualla..)

    • Boom! Silloin jos itsellä on hyvä olla ja elämä luistaa, niin se vaakalukema ei kerro oikeasti juuri mitään! ;)

  6. Saisko sulta vinkkejä treenailuun? Ois tarkotus saada joulun jäljiltä jenkkakahvat pois ( palata siis farkkuihin jotka ostin viime syksy) ja saada vanhat vaatteet päälle ilman että on iso olo.. minkälaista salitreeniä kehotat ja kuinka monta kertaa viikossa? Kiitos etukäteen:)

    • Jos tavoite on kirkkaana mielessä, niin suosittelen lämpimästi valmentajan hankkimista edes lyhyeksi hetkeksi tai edes valmiiden ohjelmien hankkimista! Osaavan pt:n tai valmentajan kanssa vältyt pään seinään hakkaamiselta, ja saat myös tulevaisuutta ajatellen avaimet käteen. ;)

  7. Super hyvä postaus!
    Niinhän sitä sanotaan että enempi parempi ja se pätee myös painossa😂
    Itse kun tässä kuukausia taaksepäin hyppäsin vaa’alle parinä päivänä peräkkäin ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta, huomasin harmikseni että paino on tippunut puoli kiloa…
    Reaktio oli luokkaa ”No mikäs hitto tässä nyt mättää?” ja suorinta tietä pakastimelle sulattamaan pitsa ja tusina paahtoleipiä päälle😂
    On meinaa naperosta asti valmentaja pelotellut että reeneissä vauhti hidastuu painon putoamisen kanssa samaan tahtiin ja sitähän ei missään nimessä haluta.

    • Ahahahahah! Rakastuin sun reaktioon! :D Siis mulla on kanss jämähtänyt toi ajatusmalli päähän jo nuoruusvuosilta, kun eräs valmentaja sanoi, että kroppa alkaa purkamaan lihasta energiaksi, jos ei syö tarpeeksi niillä treenimäärillä, jolloin suorituskyky laskee. Toimi silloin ja toimii nähtävästi edelleen! :D

  8. Minä olen 158-senttinen. Olen myös aina painanut enemmän kuin miltä näytän. Aikuisiällä hoikimmillani olen painanut 64 kiloa ja käyttänyt s-koon vaatteita. Pitkien loukkaantumisten ja epäonnen vuoksi treenitaukoa tuli melkein kaksi vuotta, jolloin painoni kävi tuolla alle 65 kilossa. Nyt kun olen yli vuoden taas treenannut täysillä, paino huitelee jossain 72 kilossa. Tämän mittaiselle typykälle hurja lukema! Vaatekoko on kuitenkin kasvanut vain yhdellä koolla ja olo on parempi kuin vuosiin. Jaksan juosta pidempään, nostelen (itselleni) huimia painoja ja treeni kulkee. Pyllyssä on kokoa, mutta niin on myös pehmeyttäkin, sitä on aina ollut. Kroppani on nykyään urheilullinen, mutta naisellinen. Tämä on se minun painoni ja minun kroppani, joka mulle sopii parhaiten.

    • Siis tämä lopputulemahan on aivan mahtava! Ja etenkin juuri tuo henkinen puoli, että se on noin hyvin hommassa mukana! Jäätävän isot propsit sinne, jes!!

  9. Juurikin näin! Voin olla itse hyvänä esimerkkinä siitä, ettei painolla ole väliä: painoa on ollut parhaimmillaan 87kg (ja pituuttahan tältä muijalta löytyy 182cm) ja hitto vie kun silti olen niin tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni! Kuinka mahtavaa kun reidet on paineiset ja lihakset on pyöreimmillään! Eli voi olla todellakin sporttinen ja ”fit” vaikka paina olisi vaikka markan verran;)

    • No näinhän se menee! Paino ei todellakaan ole aina huono asia, ja tässä taas yksi osuva esimerkki siitä. ;)

  10. Aamen! Löysin postauksesta syyn sille miks en enää käy vaa’alla. Se paskiainen ei aiheuttanut mulle kun ahdistusta ja pahaa mieltä vaikka peilistä näkyy kyykkyperse ja olkapäitäkin enemmän ku ikinä 😂
    Ja jos ikinä elämässäni näyttäisin kuvassa tuolta kun sä niin laittaisin sen seinälle ja teettäisin sukulaisille siitä joulukortit 😂😅 sen verran ylpeä olisin!

    • Ahahahha! Oot ihana! :D

      Ja vaaka todellakin roskikseen, jos siitä ei mitään iloa tai hyötyä ole koskaan saanut! ;)

  11. Todella hyvä ja varmasti tarpeellinen postaus! Ja vitsit miten ä-lyt-tö-män upea kroppa sulla onkaan!! Se on kyllä jännä juttu miten sen painolukeman annetaan määritellä justiinsa sitä ’minäkuvaa’. Itsellä on kyllä massakausi menossa, että jospa sitä pihviä ja silkkaa silavavakin (sanojesi mukaan ;)) Alkaisi pikkuhiljaa kertymään. Pituuttahan meinaan löytyy kaksi senttiä enemmän kuin sinulta ja painoa melkein parikytäkiloa vähemmän… :D vielä

    • Kiitos Hanna! Painolukema on useimmiten yksi turhake, mutta jos sitä osaa oikein tulkita yhdessä muiden merkkien kanssa, niin jotain hyötyä siitä voi saadakin tilanteesta riippuen. Ihan älysti tsemiä sinne massakaudelle, ja ruokaa vaan naamariin, niin tuloksia kyllä varmasti irtoaa!

  12. Siis niin asiallista tekstiä. Sulla on ihanan terveet ajatukset omasta kehosta ja ulkonäöstä, toivottavasti moni ottaisi tästä kirjoituksesta onkeen!
    Itsekin olen vatvonut painoani, mutta nyt olen lopettanut sen. Naisen paino on myös todella kovan ulkoisen kritiikin alla ja olen kirjoittanut asiasta postauksen!

    http://www.siirikiviharju.com/2017/07/naisen-paino.html?m=1

    Kiitos taas tyyllillesi sopivasta painavasta tekstistä ja näytit minusta jokaisen postauksen kuvassa aivan upealta! Myös sinun aikaisempi postauksesi 61kg ja 156cm avasi omat silmäni ja auttoi minua luopumaan painon tarkkailusta. Olet ihana. <3

    • Kiitos sulle aivan mielettömästä palautteesta! Ihan mahtava kuulla, että näistä höpinöistä on ihan konkreettista jeesiä. Tää on ehkä parasta palautetta, mitä voin kirjoittajana saada. Kiitos! <3

  13. Todella hyvä kirjoitus jälleen kerran Piia!

    Olisi superihanaa, jos ei tarvisisi kytätä painoa ja urheilussa saisi keskittyä täysin siihen, että syö tarpeeksi, välillä reilumminkin, että varmasti jaksaa. Kilpailen kamppailulajissa ja nyt kisakaudella täytyy pysyä lähellä kisapainoa. Eli vaa-alla tulee ravattua :D Jos en kilpailisi, pystyisin hyvin elämään ilman vaakaa! Kesällä kun ei kisoja ole, paino ei kiinnosta yhtään, peili ja fiilis kertoo enemmän.

    • Kiitos Niina, ja pystyn omalla tavallani samaistumaan aika hyvin sun fiiliksiin! Ymmärrän siis täysin tuon vaa’an kyttäämisen, sillä kilpaurheilun takia joutuu tekemään (lopulta yleensä palkitsevia) uhrauksia. Tuo on kuitenkin ihan mahtavaa, että nuppi on sullakin pysynyt menossa mukana, ja ”kilpaurheilun ulkopuolella” vaakalukema ei menoa häiritse. Oot huippu!

  14. Mua niin naurattaa tuo sun suhtautuminen painoon jo silloin kun et vielä FITnestä edes harrastanut! Toiset hyppää vaakalla ja saa kohtauksen kun muutama sata gramma tullut lisää samalla kun Piia iloitsee laardeistaan :D Ihana sinä:D ja ps toi sun kroppa on kyllä niin upea!!

    • Haha! :D Muistan just lukiossa kun olin ihan fiilareissa, jos massaa oli tullut lisää, koska mun takaraivossa se merkitsi vaan sitä, että meitsi vahvistuu. :D Ja ruokaa ja etenkin herkkuja meni, että varmaan silloin se paino oli kyllä pääosin sitä laardia, mutta viihdyin levenevän hanurini kanssa täydellisesti ja treenikin kurki niin pirskatin hyvin, niin mikäpäs siinä! Hah! :D

  15. Ihana kirjoitus Pia! Mulla käy helposti niin, että paino nousee, kun treenin määrä lisääntyy. Painosta on kuitenkin taas tullut mörkö, kun työterveystäti kommentoi että painan liikaa. Ymmärrän kyllä, että asetun painoindeksissä liian ylös, mut silti samaan aikaan tiedän että oon paremmassa kunnossa kuin vaikka pari vuotta sitten, jolloin painoin vähemmän :D

    • No hei mäkin oon ollut monesti ja alan taas jälleen olemaan siellä lievän ylipainon puolella :D Mun puolisokin on mittareiden mukaan ”merkittävästi lihava” :D :D :D Jos sulla on elämäntavat kunnossa ja treenaat paljon, niin musta työterveyslääkärin pitäisi osata ottaa tämä huomioon. Älä ota näitä sanoja kuuleviin korviis, vaan määrittele itse ittes. Jokainen meistä on omanlainen yksilö, ja ei me kaikki todellakaan mahduta samalle käyrälle. PS. Mullakin juurikin se treeni on nostanut painoa niin pitkällä tähtäimellä kuin yleensä lyhyillä kovillakin treenijaksoilla.

  16. Oot kyllä aivan huikea! Kirjoitat tosi sujuvasti ja vieläpä täyttä asiaa. Itse en oo käynyt vaa’alla vuosikausiin, koska aiemmin paino on ollut mulle melkoinen mörkö. Mulla oli aiemmin tuo maaginen painoraja 65 ja on kyllä hölmöä, miten lihava olo tuli heti jos vaaka näytti satakin grammaa ”liikaa” :D Oon vasta viime aikoina oikeasti alkanut hyväksyä sen, että mulla voi olla hiukan pömppistä ja reittä ja peppua ja että silti voin näyttää hiton hyvältä omastakin mielestäni ja olla tyytyväinen itseeni. Onhan paljon siistimpää kasvattaa voimatasoja kuin nälkiinnyttää itseään, että painaisi vähemmän. Oikeasti ihan hurjan mahtavaa, että kirjoitat tästä aiheesta niin vilpittömään sävyyn, kiitos <3

    • Kiitos sulle Annika ihan huikeasta palautteesta! Nuo muutaman sadan gramman (tai jopa parin kilon heitot) ovat ihan normaaleja, ja itselläkin tuo paino elelee välillä ihan omaa elämäänsä, hah! Mahtava kuulla, että sulla on ajatusmaailma ottanut noin isoja askeleita eteenpäin, ja toisaalta on kyllä jännä juttu, miten pienestä turvotuksesta, pömppiksestä tai ihan luonnollisista ”makkaroista” on tullut nykyään niin kamalia asioita. Kyllä muakin turvottaa toisinaan, makkaraa löytyy ja hanuria saa höllytettyä, ja musta se on ihan fine. :D

  17. Kyl toi 60 on se raja täällä. Painoin joskus 65 ja siitä otettiin kymppi pois. Jotenkin alhainen luku toi turvaa. Nyt ollaan taas 60 tuntumassa, mut tän jälkeen ei ahista vaik menis ylikin. Kiitos Piia hyvistä teksteistä.

    • Kiitos puolestaan sulle! Ei se paino numerona ole niin vakava asia, ja jos itse voi hyvin ja viihtyy nahoissaan (ilman vaakaan katsomista), niin mikäpäs siinä elellessä! ;)

  18. Kiitos! Aivan huikea teksi ja todella tärkeä muistutus! Juuri tätä tarvitsinkin. Treeni kulkee paremmin kuin koskaan, ennätykset paukkuu ja poikaystävä kehuu kuinka hyvältä näytän. Silti kun menen vaa’alle ja se näyttääkin 2 kiloa enemmän kuin ennen niin johan iskee alakulo. Täytyy vaan koittaa muistaa että niin kauan kun syö terveellisesti ja liikkuu paljon ja on hyvä fiilis omassa kropassa niin vaa’an lukemalla ei oo mitään väliä. Nyt lähtee vaaka tästä talaoudesta kierrätykseen!

    • No siinä vaiheessa jos mieskin ilmoittaa sun näyttävän syötävän hyvältä, niin ollaan to-del-la-kin oikeilla raiteilla! Naama pois siis puntarin näytöltä, ja yhtä huikeita treenejä kehiin vaan ruuasta nauttien! Boom!

  19. Harvemmin kommentoin mihinkään postauksiin, mutta nyt oli pakko tulla kiittämään sua näistä sun mahtavista teksteistä! Oon 18 v tyttö ja sairastanut anoreksiaa lähes kaksi vuotta ja nyt vihdoin sairaus alkaa olla takanapäin! Nää sun tekstit on antanut mulle ihan uutta näkökulmaa asioihin, joiden kanssa oon taistellut! Sun tekstien motivoimana lopetin vaa’alla käymisen ja aloin syömään kunnon annoksia ruokaa ja treeniluvan saatua aloin tehdä lihaskuntoharjoituksia pitkien juoksulenkkien sijaan. Painolla ei enää ole väliä kun peilikuva näyttää hyvältä, lihakset vahvistuu ja treenit kulkee! Pakko sanoa vielä että näytät ihan älyttömän hyvältä, vau!!

  20. Heippa! Siis pakko kommentoida. Oon tykännyt jo pitkään lukea sun blogia, ihan mahtava! Itse myös 156cm pitkä/pätkä, ja 60kg ollu aina se hirvittävä paino, jota en koskaan halua saavuttaa. Nyt vanhempana lukema varmasti mennyt rikki ja olen sinut oman kroppani kanssa, olen onnellisempi kun en omista vaakaa ja oma olo kertoo miten voin. Treenaan, että lihasta varmasti osa,mutta löytyy myös ihan sitä lämmikettäkin tarpeeksi;D ei meitä ihan niin vaan heitelläkään vaikka lyhyitä ollaan. Mukavaa viikonloppua ja kiitos mieltäpiristävästä postauksesta (taas) :)

  21. Kiitos ihanasta postauksesta, osui nimittäin oikeaan osoitteeseen! Itselleni näin 165cm pitkänä ja reilut 70 kg painavana tuo paino on nimittäin aina ollut vähän mörkö. Vaikka omalla kohdallani painoa on tullut kyllä suhteessa enemmän rasvasta kuin lihaksista, kaikki ylimääräinen onkin jakautunutkin sitten äärettömän tasaisesti niin, että kovin moni ei uskoisi painavan näinkin paljon. Olen pikkuhiljaa päässyt ajatuksesta että minun ”täytyisi” olla kevyempi, jotta voisin olla tyytyväinen vartalooni, no eikä täydy! Kuitenkin vaa’alla käynti on aina sellainen mikä nostaa ahdistuksen pintaan ja ruokkii vanhaa ajatusmallia. Kiitos siis siitä. että sä puhut niin suoraan painoasioista ja näytät samalla esimerkkiä siitä, miten siihen kannattaa suhtautua. Oot huikee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 176
Tykkää jutusta