KUN SÄÄNNÖISTÄ JA RAJOITTEISTA TULI HYVINVOINTIA

*Sisältää mainoslinkkejä

Et saa syödä sitä. Sun pitää treenata vähintään viidesti viikossa ja enemmän on plussaa. Sun pitää syödä vain terveellistä ruokaa. Et saa ajatella herkkuja, ja vaalea leipä on kiellettyjen listalla. Vaakalukema ei saa ikinä ylittää tiettyä lukemaa. Sun pitää käydä vähintään kolme kertaa viikossa lenkillä. Et saa syödä lisättyä sokeria. Et saa syödä makeutusaineita. Levätä tai herkkuja voi syödä vain, jos on treenannut tarpeeksi paljon (ja mieluummin vähän ekstraa).

Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä. Kieltolistoja ja jämptejä suoritteita toisensa perään. Ei kuulosta minulta kovin hyvinvoivalta, vaikka periaatteessa terveellinen syöminen ja liikunnallinen aktiivisuushan näitä edustavat. Missä kuitenkin menee raja? Onko se oikeesti hyvinvointia, ettei voida syödä ihan tavallisia tarjolla olevia ruokia? Edes joskus. Tai se, että treenataan väkisin ylirasituksen rajoilla, vain siksi, että niin on kalenteriin merkitty, vaikka kroppa sekä mieli huutaa kurkku suorana hallelujaa, hoosiannaa ja mitä näitä nyt oli. Painetaan treeniä toisen perään, vaikkei edes tee mieli treenata.

”Hyvinvoinnin” varjolla tunnutaan perusteltavan tänä päivänä vaikka ja mitä ihmeellisiä kikkailuja, hurjia rasvanpolttokausia, ruokarajoituksia ja piippuun vetäviä himotreenikuureja. Näillä voi toki yrittää pissiä omaan ja monesti myös muidenkin silmään, mutta kyllä se monesti haiskahtaa läpi ja lujaa. Jossain vaiheessa se homma vielä yleensä kolahtaa omaan nilkkaan ja entistä lujempaa. Missä vaiheessa järkkymättömästä kurinalaisuudesta, sääntölistoista ja oman pään sivuuttamisesta tuli trendikästä ja vielä hyvinvointia?

säännöistä tuli hyvinvointia

Monesti tämä so-called hyvinvointi yhdistetään juuri ravintoon ja treeniin. Pyritään pitämään itsestään huolta treenaamalla ja hakemalla kehitystä tällä saralla. Ei kuitenkaan ole olemassa sellaista ”fyysistä kehittymistä” tai ”terveellistä ruokavaliota”, jossa voitaisiin poissulkea mieli. Jos olet väsynyt, voimaton, kiukkuinen sekä salaa ahdistunut ja stressaantunut, vaikka treenisi ja ravintosi olisi kuinka terveyttä edistävää, niin sori. Ei olla kovin hyvillä raiteilla kokonaiskuvaa ajatellen.

Eikä se jatkuva rasvanpoltto, riuduttaminen ja lihomisen pelko ole hyvinvointia, vaikka safka- ja treenirintamasi näyttäisi päällisin puolin oikein edustavalta. Toisaalta tästä kuuluisasta rasvanpoltosta en kirjoita enempää, sillä tästä jysäytin viime viikolla oman postauksen ”Miksi normaalipainoiset dieettaavat eniten?”.

Monesti näillä kaikenmaailman rajoituksilla ja säännöillä pyritään kontrolloimaan jotain tunnetta. Sääntöjen takaa voi löytyä pelko lihomisesta, kunnon huonontumisesta tai ahdistus pysähtymisestä ja itsensä sekä omien ajatustensa kohtaamisesta ilman aktiviteettiä. Kannattaa oikeasti pysähtyä välillä pohtimaan, että miksi näitä sääntöjä itselleen on luonut, ja mikä niitä sääntöjä ajaa noudattamaan. Pelko ja ahdistus voivat olla aika voimakkaita ajureita, ja välillä ihan huomaamatta. Jos pelkäät sitä, mitä tapahtuu, jos rikot sääntöä, niin homma ei ole lähtökohtaisesti kovin kantavalla eikä ainakaan ”hyvinvoivalla” pohjalla.

Kun mennään liikaa sääntöjen pohjalta, niin usein kielletään itseltään usein oppiminen ja hämätään omaa havainnointikykyä. Otetaan satunnainen esimerkki. Kun puntarin viisari osoittaa 60,1 entisen viitosella alkavan luvun sijaan, niin hetki sitten niin hyvältä ja sporttiselta näyttänyt vartalo näyttääkin yllättäen ihan vetelältä valkovalaalta. Sääntö tietyllä luvulla alkavasta sopivasta painolukemasta tekee sinusta tilanteessa epäonnistujan, ja samalla blokkaat itseltäsi mahdollisuuden oppia, että tässä voisi olla kyse jostain hyvästä, esimerkiksi kasvaneesta lihasmassasta. Sääntö sumentaa mielen, ja samalla reagoit tähän kuten aina ennenkin oppimatta mitään uutta. Ja hätäpäissään tehdään pikapaikkauksia, syödään vähemmän ja estetään se toivottu lihaspyöreyden kehittyminen ja sen oikean hyvinvoinnin saavuttaminen.

säännöistä tuli hyvinvointia
Puma crop-paita: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ* (alessa)

Jos syöt neljä ateriaa viidestä päivän aikana ravintorikkaista ainesosista muodostaen, niin yksi einesvälipala tai vaalea leipä ei sinua sairaaksi tai lihavaksi tee, jos kokonaiskuva on sinulla kunnossa. Mikäli treenaat säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa, niin se on jo oikeasti riittävästi. Ja jos tässä tilanteessa nuppi ja kroppa tuntuu täysin väsähtäneeltä, niin pliis lepää! Se on sitä oikeaa hyvinvointia ja itsensä arvostamista. Ei koko elämä tarvitse mennä 100% tiettyä protokollaa noudattaen, vaan sopiva rentous ja joustaminen ovat oikeasti ihan äärimmäisen kovia juttuja.

Voi kun siitä oikeasta hyvinvoinnista ja perusasioista saataisiin seuraava muoti-ilmiö 110% suorittamisen sijaan. Vielä kun hyvinvointi etenkin nuorten naisten keskuudessa osattaisiin yhdistää muuhunkin kuin kovaan treenaamiseen, vähärasvaiseen kroppaan ja rajoituksia uhkuvaan ruokavalioon. Se pään matkassa pitäminen ja hyvinvoinnin toteutustavan sopivuus oikeasti juuri meille jokaiselle yksilöinä on se homman A ja O. Anna itsellesi mahdollisuus kokeilla sitä oikeaa hyvinvointia edes pienin askelin. Joohan? <3

Oikeasti hyvinvoivaa viikkoa just sulle!

LUE AIHEESEEN LIITTYEN MYÖS:
Miten suunnitella toimiva & tehokas treeniviikko?
& Nainen! Syö jumankekka sitä hiilaria!

EDELLINEN JUTTUNI:
IG Q&A – Lasten nimet? Tosi-TV? Törkykommentit?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Piia Pajunen

10 vastausta artikkeliin “KUN SÄÄNNÖISTÄ JA RAJOITTEISTA TULI HYVINVOINTIA”

  1. Sujahtaako sulla kyseiset trikoot nätisti jalkaan?

    Nuiden trikoiden koko on aika ongelmallinen itselle. Vaatekoko yleensä 36-38, joten valitsin 30-36 koon. Päällä ovatkin täydelliset, mutta joustamaton vyötärön yläreuna on melkoinen työmaa välillä saada takapuolen ja lantion ohitse :D

    • Moikka! En ainakaan itse ole noiden kohdalla tuntenut haasteita pukemisessa, mutta tuo 30-36 osuukin omaan koko haarukkaan (hanuri ja reidet 36, ja lantio ja nivelet enemmänkin 34). Oon noissa just tykännyt siitä, että noi on vähän paksumpaa ja ryhdikkäämpää saumatonta materiaalia silti olematta liian jäykkä, ja noi onkin yksistä vakkaritrikoistani ollut jo hetken aikaa, ja toi korkea ryhdikäs vyörätö on omaan makuun ihan ykkönen :D

  2. Söin juuri 2. Välipalaksi voissa paistettuja köyhiä ritareita hillon ja kermavaahdon kanssa. Enkä kadu mitään! Jaksaapa tanssitunnilla sitten vatkata kun on elimistö täynnä pullaperäistä energiaa :D

    • Jes!! Juuri näin! Kyllä niitä herkkujakin saa välillä syödä ja jos syödään niin siitä saa nauttia! ;)

      Ja vitsit noi köyhät ritarit on ihan unohtunut! Oon viimeksi varmaan syönyt niitä ala-asteella! Pitäis joskus kyllä pistää pannulla koreaks! :D

  3. Ihanaa lukea tällaisia kirjoituksia! Juuri samaa mieltä, mahtavaa, että joku sanoo tämän ääneen, sillä tätä itsensä kuuntelemista ja oikeaa hyvinvointia tässä maailmassa kaivataan! ❤️

  4. Nyt oli erittäin tervepäistä tekstiä. Olen paneutunut aiheeseen mielenkiinnolla ja ymmärtänyt, että painon hallinta ja siihen liittyvä kontrollointi on yksi addiktion muoto. Addiktioita eli selviytymiskeinoja voi olla uhkapeleistä, ahmimiseen ja painon kontrollointiin ja sääntöjen noudattamiseen. Addiktiolla pidetään loitolla kipeät tunteet ja menneisyydessä syntyneet haavat, joita ei haluta kohdata. Siksi kuuleekin välillä, että ihmiset voivat parhaiten kiire päällä = ei ehdi miettiä ja kohdata vaikeita tunteita ja menneisyyden taakkoja.
    Ikävä kyllä ne taakat kulkee mukana just tasan niin kauan kuin niitä välttelee, jossain vaiheessa pakka ei pysykään enää kasassa ja addiktio näyttää ruman puolensa ja aiheuttaa ongelmia (rahaongelmat, terveyden pettäminen jne).

    Ongelmallista addiktiosta eroon pääsy on siinä, että joutuu luopumaan ikään kuin turvaviltistään. Mitäs sitten kun ei saakaan kontrollida painoasioita? Istuminen omien tunteidensa kanssa voi olla todella pelottavaa.

    Juuri niin kuin sanoit, kannattaa miettiä mitä kontrollin tarpeen takana on. Harvoin se on oikeasti sitä että pitää painaa vaikka sen alle 69. Oikeasti se voikin olla esim. iso pelko siitä, ettei usko tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin. Pelko uskaltaa tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenä. Addiktiolle ei riitä mikääm, joten oikeasti se ei tule ikin tarjoamaan ihmiselle helpotusta ja tunnetta että nyt, tämän painoisena, minä kelpaan. Aina tulee uusia vaatimuksia tilalle.

    Elämää ei oikeasti voi kontrolloida, mutta painon kontrollointi voi tuoda valheellisen tunteen elämän kontrolloinnista, jolloin elämä voi tuntua turvallisemmalta.
    Mielenkiintoinen aihe ja tästä voisi keskustella vaikka kuinka!

    • Siis vitsi miten jäätävän pätevää ja niin mielenkiintoisen analysoivaa tekstiä sulta! Painonhallinta ja ”hyvinvoinnin” kontrollointi voi todellakin olla yksi addiktion ilmentämisen keino. Kun keskitytään asian voimakkaaseen kontrolloimiseen ei tarvitse kohdata oikeita tunteitaan ja hukuttaa ne tekemiseen. Lisäksi taustalla voi olla juurikin nuo pelot, että mitä tapahtuu, hyväksytäänkö minut, hyväksynkö itse itseni ja mitä olen sen jälkeen, jos minua suuresti määrittänyt asia muuttuukin.

      Ja kuten sanoin, tämä on aivan äärimmäisen mielenkiintoinen aihe, josta voisi jauhaa vaikka loputtomiin! Kiitos siis sulle supermielenkiintoisesta ja pohdiskelevasta kommentistasi! Mahtavaa, että nämä herättävät keskustelua. :)

  5. No siinä tuli asiaa! <3 Voi kun jokainen, etenkin nuoret likat, lukisi tän postauksen! :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 103
Tykkää jutusta