MITEN SELVIÄN NOUSEVAN ELOPAINON KANSSA?


Tättärää! Lisää painoa kehiin! Melko pitkäksi venähtänyt kisakausi paukuteltiin muutama viikko sitten vihdoin plakkariin, ja sehän tarkoittaa sitä, että on aika palautua vähän enemmän sinne normaalien rasvavarantojen pariin. Pientä pehmenemisen trendiä on omassa varressani jo mahdollista havaita, ja nykytilanteeseen olisikin tarkoituksena rohmuta heittämällä useampi kilo sitä rehellistä silavaa. Eilen edesautetoin asiaa vetäisemällä huiviin aimosatsit lukuisien santsiannosten kera vaivalla väännettyjä juhlatarjoiluja (snäppiseuraajat tietävät panostukseni, hah!) kihlajais-valmistujais-tuparikekkereissämme, ja aijjettä muuten maistui!
No miten minä sitten selviän tämän asian kanssa? Miten pää pysyy kasassa, kun alkusyksyn lempparifarkut jäävätkin pieniksi ja housunnappi puristaa? Mitä nuppi siihen tuumaa, kun hihan suusta esiin singahtelevat lihakset vaipuvat piiloon rasvakudoksen alle ja sixpäkki pehmenee silmissä? Ai siis miten? No kiitos kysymästä, mä pärjään oikein hyvin! Suoraan sanottuna, aijjettä! Kuinka helmeä! Mitäpä sillä sikspäkillä muutenkaan täällä hyisessä Suomessa tekisi. ”Winter is coming” sanottiin Game of Thronesissa, ja tuohan pitää paikkansa. Eipähän palele talvella.
Painolukema tuntuu olevan lukemattomille naisille ihan järisyttävän tärkeä. Peilikuva miellyttää edes jossain määrin niin kauan, kunnes käydään vaa’an päällä ja huomataan, että hittolainen. Yksi kilo liikaa! Siis yksi kilo! Sen jälkeen pelihousut repeävät liitoksistaan, vaikka vielä kaksi minuuttia sitten ne tuntuivat päältä ihanan istuvilta ja imartelivat kinttuja täydellisesti.

Oma normaalipainoni pyörii nykytilassaan helposti siellä yli 60 kilossa, ja sanotaanko näin, että 61 taitaa olla se alin, mihin se on tavoitteellisen salitreenin jälkeen normaalitilassaan iskostunut. 65 kiloon ihan tieten tahtoen yritin vuonna 2014 päästä, mutta piru vie, kun jäi puolesta kilosta kiinni ennen kuin oli aika lähteä kiristelemään uutta kisakautta kohde n. Olisi ollut meinaan hauska tuokin rajapyykki tällaisena 156 senttisenä viipottajana rikkoa, ja ihan toden totta tämä oli oikeasti tavoitteenani pelkästään huvin vuoksi ja urheilun kannalta, hah!
Mun olisi aivan turha lähteä havittelemaan mitään muuta painolukemaa tai rasvamäärää, koska siinä ei yksinkertaisesti olisi minkään tason järkeä. Jos haluan pysyä terveenä, saada kehitystä, jaksaa treenata sekä jaksaa ylipäätään elää ja sähköttää hyvällä fiiliksellä eteenpäin, niin parempi mun on ottaa se luonnollinen laardi avosylin vastaan. Vatsalihakset mitä luultavammin taas putkahtavat tuttuun tapaan piiloon, ja nuo XS-koon farkut vaihdetaan taas tässä jossain vaiheessa suurempiin. Itsehän meinaan omistan kilpaurheiluni puolesta peruskuteista kaksi vaatemallistoa, kun samoja farkkuja ei voi ympäri vuoden käyttää.
Jokaisella meistä on myös jonkin asteinen geeniperimässä isketty ”set point”, johon keho pyrkii hakeutumaan. Tässä rasvaprosentissa keholla on usein luontaisesti parhain olla, ja tätä vastaan voi olla jatkuvalla syötöllä hieman haastava taistella. Tässä tapauksessa korostaisin erityisesti tuon set pointin rasvaprosenttia, sillä jos esimerkiksi naispuolinen henkilö sattuu vähänkään menestyksekkäästi salin puolelle eksymään, niin varteen tarttunut lihasmassa yleensä tuppaa näkymään myös siellä rasvattomassa kehonpainossa. Vaikka rasvaprosentti olisi sama, niin vaakalukema voi olla melkoisen eri sfääreissä ilman, että henkilö olisi muuttunut täydelliseksi virtahevoksi. Itsehän en siis voisi millään tasolla hyvin vähänkään pidempään pörrätessä samoissa painolukemissa, mitä esimerkiksi kuusi vuotta sitten pyörin.

Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Superstretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Asettuu se vaakalukema sitten mihin tahansa, niin eiköhän se tässä elämässä ole tärkeintä, että itse voi oikeasti hyvin ja puhtia sekä intoa riittää. Elämä ei ole niin vakavaa, eikä painolukemankaan pitäisi tehdä siitä elosta sen kummoisempaa varsinkaan silloin, mikäli on kyse täysin terveestä ja normaalipainoisesta (tai ennemminkin normaalirasvaisesta) ihmisestä. Jos kyljessä on vähän pehmoista ja olkalihas ei pingota kireänä hihan suusta, niin nainen voi silti olla aika upea tapaus.  😉

Sopivan painavaa viikonvaihdetta! 😉

Vilkaise myös:
Miltä näyttää 156cm ja 61kg?
Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?
Miksi paino nousee, kun syö hiilareita?
Edellinen juttuni:
Mitä päälle? 10 x päivän asut!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (18)
  1. Samaa mieltä kanssasi! Itse olin kauan 45-50kg (162cm) ja tunsin olevani jopa liian lihava, nyt 59kiloisena jotkut edelleen sanovat kuinka pieni olen ja näytän yläasteikäiseltä (25vee). Oloni on elopainosta huolimatta paras koskaan, jaksan treenata, tulokset kehittyvät, kroppa on naisellinen mutta urheilullinen ja olen iloinen. Lopetin murehtimasta painoa koska se EI kerro totuutta. Jaksan juosta, treenata ja kaikkea muuta paremmin kuin ikinä niin miksi stressata painosta? Jos itsellä on hyvä olo niin vaa’an numero on yks hailee. Ihana sinä ja ihana kun puhut avoimesti asioista. Olisi joskus kiva saada päiväsi kuvina /videona ja hei, milloin Olympiasta tulee videomatskua? 🙂
    Ihanaa syksyn jatkoa ❤️❤️

    1. Piia Pajunen
      16.10.2017, 14:41

      Vaaka ei todellakaan kerro totuutta, ja nimenomaan se oma vireystila ja energiatasot kyllä yleensä antavat parhaiten osviittaa siitä missä mennään! Ja vitsit tuo Olympian Vlogi pitäisi kyllä editoida vikkelään ulos! Ehkä tällä viikolla pääsen siihen vihdoin paremmin syventymään, kun elämän hulabaloo vähän helpottaa! 😀
      Kiitos vielä sulle, ja ihanaa syksyn jatkoa sinnekin! <3

  2. Sanna Teurokoski
    15.10.2017, 20:13

    Tää postaus ei olis voinu tulla parempaan aikaan! Just eilen tajusin kuinka oon 4,5 vuodessa ”lihonut” 6,5kg ja painan tällähetkellä lähes saman verran kuin viimeisilläni raskaana😂ja nyt olen kuitenkin elämäni kunnossa, lihas on kehittynyt ja vointi kaikinpuolin loistava! Viimeinkin tajunnut sen ettei vaakalukema kerro kaikkea. Kiitos mahtavasta postauksesta ja blogista👍

    1. Piia Pajunen
      16.10.2017, 14:43

      No siis näinpä! Jos sitä pihviä sinne kehoon tarttuu, niin kyllähän se vaa’alla näkyy ja nimenomaan ihan positiivisessa muodossa. Vaakalukeman kasvaminen ei todellakaan siis aina yksiselitteisesti tarkoita lihomista, vaan joissain tapauksessa se on juurikin vain sitä painon nousua (esimerkiksi lihaksen muodossa), heh. 😀
      Kiitos myös sulle, ja huippua alkanutta viikkoa sinne!

Kommentointi suljettu.