Miltä näyttää 156 cm ja 61 kg?

Sis. mainoslinkkejä*

Shieet! Aika tuhti hobitti! Näin voisi otsikon mukaisilla strategisilla mitoilla olettaa, ja näinhän tuo osittain onkin. Vatsapaloja ei juurikaan näy, vaikka hyvinä päivänä oikein osuvassa valaistuksessa ne saattavat sieltä hieman pilkotella. Pakarasta löytyy sitä laardia, ja voin kertoa, ettei huonossa ryhdissä sohvalla vatsa pitkällä röhnöttäessä ensimmäisenä tule mieleen ammattilaistason fitnesskisaajaa. Eli jos sinullakaan ei peilistä kurkkaa heti ensimmäisenä aamulla vatsapalat ja tuolille istuessasi housun nappi kiristää ja vatsaan tulee makkaroita, niin hei, sama homma täällä!

Hyvä ryhti ja vatsa sisään! Sillä pääsee pitkälle, hah! ;)

Niin kilpaurheilussa kuin elämässä yleensäkin on osattava keskittyä muuhun kuin omaan ulkonäköön. Elämää on elettävä myös pitkäjänteisesti, jos jotain pysyvää haluaa saavuttaa. Jos miettisin ensisijaisesti kivoja sadoittain ja jopa tuhansittain tykkäyksiä kerääviä Instagram-kuvia, joissa vatsapalat vilkkuvat terävinä ja peräsin olisi tiukaksi hiottu, niin voisin samantien heittää hyvästit kaikille tavoitteilleni ja unelmilleni urheilulajini parissa. Se mitä kylvän nyt, tuottaa satoa myöhemmin. Enkä todellakaan puhu nyt kivoista somekuvista vaan tavoitteistani kilpaurheilussa.

Kun tähdätään optimaaliseen lihaskasvuun ja ominaisuuksien kehittämiseen, riittävä ravinto sekä palautuminen näyttelevät olennaista roolia. Jos haluaisin pysyä kireänä ympäri vuoden, niin joutuisin tinkimään optimaalisesta lihaskasvusta ja kehityksestä kisalavoja ajatellen aikalailla. Kaikkea ei kannata haalia samanaikaisesti, kuten olen jo useampaankin otteeseen blogin puolella jauhanut. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti.

Ja mitä tulee myös ihan tavallisiin kehonmuokkausprojekteihin ilman kisatavoitteita, niin pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Suurin osa normaaleissa kehonrasvoissa olevien henkilöiden kehonmuokkaustavoitteista keskittyvät nimenomaan sekä rasvanpolttoon että muodon hankkimiseen lihaskasvun avulla. Nopeat lottovoitot ovat osalla ihmisistä täysin mahdollisia, mutta ei kuitenkaan kaikilla. Hyvilläkin geeneillä varusteltu yksilö joutuu usein tekemään duunia, uhrauksia sekä valintoja näiden kahden tavoitteen väliltä, ja heidänkin on tuloksia haaliessaan ajateltava asioita pitkällä tähtäimellä. Mitä huolellisemmin hiot perustan kuntoon ja jaksat tehdä perusteellista pohjatyötä, sitä todennäköisemmin saat oikeasti kestäviä sekä vakuuttavia tuloksia.

Ihminen ei vain voi polttaa rasvaa koko aikaa ja vuodesta toiseen yhtä soittoa, sillä jossain vaiheessa kroppa pistää vastaan. Lihaskasvukaan ei kovin tehokasta tahdo enää olla jatkuvilla miinuskaloreilla, jollei puhuta aivan aloittelijasta. Se mitä haluan tällä kertaa korostaa on se, että uskalla luoda kärsivällisesti hyvä pohja. Se voi tarkoittaa sitä, että joudut joksikin aikaa työntämään syrjään haaveet sixpäkistä ja keskityttävä rakentamaan pohjaa sille kuuluisalle ”kiinteytymiselle”. Ja jos sormesi hapuilevat jatkuvasti vyötäisillesi makkaroita nipistelemään ja peilikuvassa ensimmäisenä silmäsi hakeutuvat heti kaikkiin epäkohtiin, niin lopeta tämä. Anna niiden nyt välillä olla rauhassa, ja keskity itsesi kehittämiseen ja pohjan luomiseen.

Syö riittävästi tavallista ruokaa, nollaa aerobiset edes hetkeksi ja keskity treenaamaan salilla nousujohteisesti. Kovaa ja viisaasti. Nyt en tarkoita mitään pumppipamppitreeniä, vaan lyö sarjoihin lisää rauta ja väännä tiukkoja sarjoja. Keskity nimenomaan pistämään salilla lihakset koville eikä niinkään henkityselimistöä tai hikirauhasia, vaikka nekin voivat ohessa runtua saada. Kun keho ja aineenvaihdunta on saatu pyörimään korkeilla kaloreilla ja ilman turhia aerobisia sekä luiden ympärille on rakennettu huolella komeaa muhkuraa, niin myöhemmin eteen tuleva kiristelyvaihe tulee olemaan todennäköisesti melko helppoa kauraa ja lopputulos rautaisen kova. Ah, miten polttelevan siisti pitkän ajan missio, ainakin omasta mielestäni!

Jos olisin itse viimeiset viisi vuotta keskittynyt ensisijaisesti vatsapalojen esillä pitämiseen, niin voisin todennäköisesti a) näyttää lähes samalta kuin viisi vuotta sitten ja b) olla tällä hetkellä ilman minkäänlaisia saavutuksia urheilun saralla. Kaikki on lopuksi kiinni siitä, mitä itsestäsi ajattelet ja miten itsesi kannat. Normaalipainoisen kehonmuokkaus ei ole mikään puolen vuoden superdieetti vaan vuosien työ, joka kantaa hedelmää pitkällä aikajänteellä, jos asioita maltetaan tehdä oikein ja huolella. Ja itseasiassa hyvin usein näissä käykin niin, kun lopetetaan se lottovoiton tavoittelu ja ruvetaan tekemään asioita pitkäjänteisesti, niin tuloksia tuleekin hyvin nopeasti, mutta et voi tietää, ellet koeta.

Toppi: Nike // Aim’n trikoot: TÄÄLTÄ* // Treenikengät: TÄÄLTÄ*

Itselläni matka tähän pisteeseen on ollut pitkä mutta antoisa. Pitkäjänteinen työ on itselleni aina ollut erittäin kiinnostavaa ja houkuttelevampaa kuin nopeat tulokset. Lyhyisiin projekteihin pystyy melkein kuka vaan, mutta pitkä tuloksekas duuni vaatii jo enemmän. Muutama vuosi takaperin näytin samoissa mitoissa aika erilaiselta, mutta huolellinen työ kantaa hedelmää. Muutenkaan tähän leikkiin lähteminen ei edes lähtenyt ulkonäköasioista, vaan raahasin päärynävartaloni salille alunperin kilpaurheilua varten, että olisin päässyt heittämään fitnesslavoille voltteja, hah. Samalla tiellä ollaan edelleen, ja vitsi miten upeita asioita olen tämän matkan varrella saanut kokea ja kuinka paljon olen oppinut.

Ja jos tuntuu, että ne täysin normaalit vatsarasvasi aiheuttavat vaivaa tämän pohjatyön luomisen ohessa, niin tässä pari omaa vinkki vitosta. Ryhti pystyyn, vatsa sisään ja valitse päällesi muotojasi imartelevat vaatteet. Kyllä minäkin voisin olla tämän hetkisessä olomuodossani plösö, mutta olen päättänyt, etten ole, hah! :D

Mahtavaa viikonloppua ja kovia treenejä!

Tsekkaa myös aiheeseen liittyen:
Jatkuva kiinteytymisen tavoittelu vie vain turmioon
Treenaatko paljon ja kovaa muttet kehity?

Edellinen juttuni: Onko ruokasi oikeasti terveellistä?

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

24 vastausta artikkeliin “Miltä näyttää 156 cm ja 61 kg?”

  1. Hei! Oon nyt käynyt kävelylenkeillä saavuttaakseni 10 000 askelta joka päivä (kuten suositeltu), onko se sun mielestä tarpeellista, jos tarkoituksena on juurikin saada lisää massaa? Oon kyllä yleensä saanut aktiivisuusrannekkeeni mukaan noin 13 000 askelta per päivä, sillä teen töitä ravintolassa ja seisoskelen/kävelen siellä n. 7 tuntia, ja siihen lisäksi oon käynyt melkein joka päivä 30-40 min kävelyillä. Käyn myös kuntosalilla 4-5 kertaa viikossa. Oisko mun järkevintä vaan suoraan olla menemättä yhdellekkään kävelylle vai vähennänkö määrää hiljalleen? Kiitos vastauksesta, ja kiitos blogistasi, josta saa kyllä päivittäin superhyvää infoa! <3 Tsemppiä kisadieettiin!!

    • Moikka, ja kiitos ihanasta kommentista! :) Jos sulla on arkiaktiivisuus muutenkin noin kova, niin ei sitä välttämättä väkisin tarvitse haalia täyteen. Jos noista kävelylenkeistä haluat eroon, niin ne voi vaikka tiputtaa joka viikko yksi/kaksi kerrallaan pois, jos haluat pehmeän laskun. ;)

  2. Ite rakastan aerobista harjoittelua ulkona ja vituttaa kun se aina kielletään :D Ulkoilu on ihanaa, siellä sielu lepää toisin kuin pierunhajuisella salilla, vaikka tykkään salireenistäkin kyllä kovasti :D Voi sitä juosta/pyöräillä/uida/luistella/ratsastaa/jne muutenkin kuin 199 sykkeillä. Lisäksi saat (täytyy) myös SYÖDÄ ENEMMÄN <3

    Ei muuta, jatkakaa :DD Mielenkiinnolla seurailen sun kisaprojektia.

    • Jos siitä aerobisesta oikeasti nauttii kuin hullu puurosta, niin annahan likka palaa niin että raikaa! ;) Tekstissä lähinnä tarkoitin tilanteita, joissa monilla se aerobinen on pakollinen paha, ja sitä tehdään ympäri vuoden hirveitä määriä ja väkisin vääntäen rasvanpolttoa lihaskasvun ohessa tavoitellen, vaikka kroppa on jo aivan jumissa.

      Ja kiitos sulle huikeasta kommentista! :D

  3. Moi!

    Mä oon klassinen esimerkki siitä että oon pitkään luullu syöväni noin kulutuksen verran tai vähän yli, mutta vasta alettuani kunnolla laskemaan kaloreita oon tajunnut miten paljon enemmän mun pitäis syödä! En juurikaan välitä herkuista ja voin vaan niin paljon paremmin ku syön puhtaasti niin en oo vaan tajunnu miten paljon sitä puhdasta ruokaa pitäis mättää :D
    Nyt kuitenkin tilanne on se, että haluisin olla timmsä kunnossa toukokuussa omissa häissä ja haluaisin näyttää omaan silmään toki hyvältä (niin pinnallista kun onkin, mutta hääkuvia kumminki katotaan aina tulevaisuudessa). En oo ihan vielä tyytyväinen ja luulen et omaan silmään hyvältä näytän sitten kun kiloja on lähteny noin 1,5-2. Eli paljon ei tarttis lähteä mut tuntuu siltä että kun oon pitkään ollu ”huomaamattani” säästöliekillä niin kroppa ei paristakaan kilosta enää helpolla luovu :D kannattaiskohan vetää joku pika-massakuuri (aluksi hiljalleen hiilareita nostaen) jonka jälkeen dieetti vielä? Vai tyytyä vaan tähän olomuotoon mikä on ja häiden jälkeen alottaa viisaampi syöminen ja parempi pohjan rakentaminen?
    Olen siis normaalipainoinen ja painon pudottamisen tavoittelu täysin esteettisistä syistä johtuvaa :)

    • Nääh, ei sitä tarvitse vähätellä, että haluaa hääkuvissaan (tai muuallakin) näyttää hyvältä ;) Vielä kerkeää toimia ennen toukokuutakin, ja toki tiukalla aikataululla voisi olla hyvä turvautua ammattilaisen apuun, jos haluaa optimaalisen tuloksen varmistaa. Tietty hetkeksi aerobisten vähentäminen ja hiilareiden nosto voisi tehdä hyvää (vaikka kuukaudeksi) ja sitten dieettiä kehiin. Vaikea kuitenkin yksiselitteisesti arvioida, mikä voisi tilanteessasi toimia, joten suosittelen lämmöllä asiantuntevan PT:n palkkaamista :)

  4. Hei Piia, käsittelet todella hyviä aiheita ja kirjoitat hyvin. Uskon näidenkin kysymysten olevan monelle ajankohtaisia. Hyvää kisapreppiä!

    • Kiitos sulle Aino! :) Yleensä idea näihin kirjoituksiin lähteekin ympäriltäni bongaamistani aihepiireistä sekä monesti myös blogini kommenttiboksiin pamahtelevista viesteistä. :)

  5. Millanen sun ruokavalio ja treenirutiini on?
    Oon sua pidempi ja painan vähemmän, mutta sun kroppa on 100 kertaa paremman näkönen ja timmimpi! :D

    • Moikka! Viime aikaisista ravintotottumuksistani olen kirjoittanut mm. täällä:
      http://piiapajunen.fitfashion.fi/kalorini-makrojakaumani-talla-hetkella/

      Neljä salia viikossa ja 1-2 akrobatiapainotteista treeniä on ollut viikkorutiinini, mutta usein näissä asioissa ei ole olennaista se, mitä joku toinen tekee sillä hetkellä, vaan se, mitä on tehnyt tätä ennen. Olen nimittäin viimeisen vuoden ajan nostanut ravinnon määrää 1-3 viikon välein jatkuvalla syötöllä, ja vähentänyt treeniä vuoden takaisesta. Voisin tästäkin itseasiassa kirjoittaa oman postauksen joku päivä. :)

  6. Jes, asiaa! Hyvä kirjoitus, toivottavasti moni sai siitä ”ahaa”-elämyksen – niin moni kun haluaisi olla kahdeksatta vuotta putkeen rasvaa polttamassa…

    Phttp://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta

    • Kiitos Siiri! Tätä olen yrittänytkin täällä blogin puolella tuoda esille, ettei sitä rasvaa voi polttaa tuota kahdeksaa vuotta putkeen, vaan välillä joutuu vähän jaksottelemaan :)

  7. Piia näitä sun kirjotuksia on ilo lukea! Niin terve urheilijan ajatusmaailma! Hatunnosto! Ja tsemppiä prepille :)

  8. ”Kaikki on lopuksi kiinni siitä, mitä itsestäsi ajattelet ja miten itsesi kannat. ”

    tän lauseen voisin vaikka tatuoida otsaani, koska niin damn right. Monella tapaa huvittavaa, että syömisongelmaisena teininä olin olevani mukamas kokoajan niin riittämätön ja pullea, kun nyt yli kympin lisämassaa keränneenä omissa nahoissa viihtyy niin pirun hyvin. Hyvä teksti! :)

    • Kiitos ja naulan kantaan! Eihän kaikkea omassa ulkonäössä tarvitse välttämättä rakastaa tai ylistää, mutta omaa itseään kokonaisuutena olisi hyvä pystyä rakastamaan, kuinka kliseiseltä se sitten kuulostaakin. Joka asiasta saa ongelman, jos vain tahtoo siitä niin tehdä. Sillä ei ole väliä kuinka timmi tai rasvaton olet, jos et lähtökohtaisestikaan pidä itsestäsi tai osaa/uskalla kantaa itseäsi.

  9. Ihanaa aina huomata ku sulta tulee uus postaus! Päivän kohokohta haha:D Mitä mieltä oot, tuoko salireeni tuloksia, vaikka sykkeet ei aivan hirveesti nouse tai tippuu palautusten aikana ainakin tosi paljo, ja kalorin kulutus tunnin reenissä saattaa olla vain 200-300kalorin luokkaa? Omasta mielestäni teen kyllä reenin tosissaan ja viimiset toistot alkaa oleen sen verran epäpuhtaita ettei enempää painoakaan voi oikein laittaa. Onko tää siis ihan ok vai mättäkö joku? Mulla on aika matala max. syke joten voiko vaikuttaa asiaan?

    • Kiitos sulle Päivi huikeasta palautteesta! :D

      En ole itse perehtynyt salitreenin sykkeisiin kovinkaan huolellisesti, mutta ei niitä sykkeitä siinä salitreenissä kannata tuijotella. Jos tavoitteenasi salilla on nimenomaan lihaskasvu ja/tai voiman kasvattaminen, niin eihän syke tai kulutus silloin kerro salitreenin toimivuudesta tällöin oikeastaan millään lailla. Lihaskasvu edellyttää kohdelihaksen (pitkällä tähtäimellä) nousujohteista kuormittamista, jolloin syke tai kulutus ei mittaa tätä asiaa oikeastaan mitenkään.

      Jos kulutusta taas lähdetään ajattelemaan, niin salitreenin kokonaiskulutus tulee nimenomaan yhteenlaskettuna sen jälkikulutuksesta (ei siis pelkästään treenin aikaisesta kulutuksesta), joka kuormittavan salitreenin kohdalla on yleensä melko suuri. Jos syke pysyisi koko ajan korkealla salitreenin aikana, niin uskaltaisin siitä ennustaa, että aikamoista body pumppia olisi silloin tämä treeni, ja silloin treenattaisiin ensisijaisesti kestävyyttä. Eli katse pois sykkeistä salitreenissä, sillä se on melko huono mittari lihaskasvulle ja voiman kehittymiselle. Jos treeneissä saat kehitystä sarjapainoissa tai lihas tuntuu tarttuvan, niin eiköhän se silloin ole juurikin oikeilla raiteilla. :)

    • Huippua että jaksat vastailla kaikkien kommentteihin näin hyvin! Kiitos:)

  10. Hyvä kirjoitus! Itsellä kanssa olisi päämääränä olla isompi, kireämpi ja vahvempi. Aina kun kerään hetken painoa ja voimatasot saadaan nousuun niin alan jo ottamaan painoa pois koska vatsapalat ei enää paistakkaan samallalailla. Pitäisi pystyä keskittymään yhteen juttuun ja sen jälkeen seuraavaan, elikkäs maltilliset plussa kalorit ja tankoon lissee levyä.. :D

    • Kiitos! Ja juuri näin, eli fokus yhteen hommaan, niin tuloksia tulee! ;)

  11. Mä oon niin oiva esimerkki jatkuvasta kiinteyttäjästä/laihduttajasta, että metaboliakaan ei enää toimi. Oon jatkuvasti turvonnut ja väsynyt, hiukset irtoilee, iho on kuiva ja kroppa imaisee kaikki tehdyt hiilarinostot. Salilla aloin käymään tammikuussa 2014 massankasvatusmielessä, ja kehitystä tuli vain se vuosi koska olin reilusti plussalla. 2015 tammikuussa alotin laihduttamaan (aikaa meni jopa joku 6-7kk), jonka jälkeen alotin reversen, mutta lopetin sen täysin kun olin päässyt ylläpitotasolle, ja sit taas toukokuussa alotin uudestaan dieetin, joka ei tietenkään tuonu kuin 2kg tuloksen ja lopetin sen nyt syksyllä. Painoa on tullut reilu 3kg (osa varmasti nestettä) enkä vieläkään ole ylläpitotasolla…

    Tää on niin turhauttavaa miten oon 14-vuotiaasta asti taistellut ruoan ja liikunnan kanssa (sairastuin silloin anoreksiaan), ja kun mulla on ollut täss hyvä aika kasvattaa 3v lihasta, mutta kaikki on mennyt dieettaamiseen, enkä kuitenkaan näytä hyvältä. Mulla vois olla jo isot pyöreet olkapäät ja pakarat. Reisissäkin vois olla lisää muotoa jne. Ja ruokaakin pystyisin syömään enemmän koska olisinhan nostellut kaloreitakin koko ajan ylöspäin.

    Haluaisin osata ja pystyä syömään niin kuin tavalliset ihmiset; intuitiivisesti, silloin kun on nälkä ja syödä juuri siihen pisteeseen asti, että ei ole enää nälkä (muttei myöskään ähky). Mitään herkkuja en uskalla syödä, koska mulla lähtee ne aina lapasesta, kun ajattelen, jotenkin alitajusesti, että nää on syötävä kaikki nyt koska en kuitenkaan saa näitä enää myöhemmin…

    Mutta ei vaan auta. On pakko nyt vaan alkaa syömään. Eikä mua se painonnousu sinänsä ahdista, vaan se pullahtamisen tunne. Se tunne, kun kaikki vaatteet kiristää ja julkisissa on epämukava olo. Tästä tuli nyt tosi pitkä stoori, mut toivottavasti joku tajus tästä jotain. Meitä on paljon. Just luin yhtä blogia kuin Sweat Like a Pig ja siel on paljon samoja kokemuksia ja myös paljon asiaa ja hyviä vinkkejä niin kuin Piiallakin täällä!😊💕

    Helpoin (tai helpompi) tie varmaan olisi asiantunteva pt tms., mutta varaa ei ole yhtään, ja oon kans niin itsepäinen ja oman tien kulkija, että hoidan ja opin kaiken mieluummin itse😅

    • Noniin nyt vain ruokaa kehiin ja osuvaa treeniä! Eikä mitään äkillisiä suunnanmuutoksia, vaan nyt pysyt siinä mihin päätät lähteä. Pitkäaikainen duuni tuo parhaimmat tulokset, ja vuoron perään jatkuva dieettaaminen ja reversaaminen (yleensä heikolla toteutuksella) ei kovinkaan monesti vie juuri mihinkään. Ja mitä sitten jos sitä fädää tuleekin? Isompia vaatteita kehiin (nim. S-M kokoinen ja yritän silti väkisin tunkea XS:ään, hahah!), ryhti pystyyn ja vatsa sisään ;)

      Aina voisi miettiä, mitä voisi olla jos olisi tehnyt asioita toisin, ja varmaan jokaisella meistä on asioita, joita olisi voinut jo aloittaa tekemään fiksummin ja tehokkaammin aikoja sitten (tai ylipäätään aloittaa) oli kyse sitten työelämästä, opiskelusta, treenistä tai ihmissuhteista. Ei sitä elämää voi elää taakseen katsoen, vaan niillä korteilla on pelattava mitä kädessä on. Ja jos on aivan sysisurkea käsi, niin sitten askartelee itse omia jokerikortteja sekaan, hah!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta