MITEN SELVIÄN NOUSEVAN ELOPAINON KANSSA?

*Sisältää mainoslinkkejä

Tättärää! Lisää painoa kehiin! Melko pitkäksi venähtänyt kisakausi paukuteltiin muutama viikko sitten vihdoin plakkariin, ja sehän tarkoittaa sitä, että on aika palautua vähän enemmän sinne normaalien rasvavarantojen pariin. Pientä pehmenemisen trendiä on omassa varressani jo mahdollista havaita, ja nykytilanteeseen olisikin tarkoituksena rohmuta heittämällä useampi kilo sitä rehellistä silavaa. Eilen edesautetoin asiaa vetäisemällä huiviin aimosatsit lukuisien santsiannosten kera vaivalla väännettyjä juhlatarjoiluja (snäppiseuraajat tietävät panostukseni, hah!) kihlajais-valmistujais-tuparikekkereissämme, ja aijjettä muuten maistui!

No miten minä sitten selviän tämän asian kanssa? Miten pää pysyy kasassa, kun alkusyksyn lempparifarkut jäävätkin pieniksi ja housunnappi puristaa? Mitä nuppi siihen tuumaa, kun hihan suusta esiin singahtelevat lihakset vaipuvat piiloon rasvakudoksen alle ja sixpäkki pehmenee silmissä? Ai siis miten? No kiitos kysymästä, mä pärjään oikein hyvin! Suoraan sanottuna, aijjettä! Kuinka helmeä! Mitäpä sillä sikspäkillä muutenkaan täällä hyisessä Suomessa tekisi. ”Winter is coming” sanottiin Game of Thronesissa, ja tuohan pitää paikkansa. Eipähän palele talvella.

Painolukema tuntuu olevan lukemattomille naisille ihan järisyttävän tärkeä. Peilikuva miellyttää edes jossain määrin niin kauan, kunnes käydään vaa’an päällä ja huomataan, että hittolainen. Yksi kilo liikaa! Siis yksi kilo! Sen jälkeen pelihousut repeävät liitoksistaan, vaikka vielä kaksi minuuttia sitten ne tuntuivat päältä ihanan istuvilta ja imartelivat kinttuja täydellisesti.

Oma normaalipainoni pyörii nykytilassaan helposti siellä yli 60 kilossa, ja sanotaanko näin, että 61 taitaa olla se alin, mihin se on tavoitteellisen salitreenin jälkeen normaalitilassaan iskostunut. 65 kiloon ihan tieten tahtoen yritin vuonna 2014 päästä, mutta piru vie, kun jäi puolesta kilosta kiinni ennen kuin oli aika lähteä kiristelemään uutta kisakautta kohde n. Olisi ollut meinaan hauska tuokin rajapyykki tällaisena 156 senttisenä viipottajana rikkoa, ja ihan toden totta tämä oli oikeasti tavoitteenani pelkästään huvin vuoksi ja urheilun kannalta, hah!

Mun olisi aivan turha lähteä havittelemaan mitään muuta painolukemaa tai rasvamäärää, koska siinä ei yksinkertaisesti olisi minkään tason järkeä. Jos haluan pysyä terveenä, saada kehitystä, jaksaa treenata sekä jaksaa ylipäätään elää ja sähköttää hyvällä fiiliksellä eteenpäin, niin parempi mun on ottaa se luonnollinen laardi avosylin vastaan. Vatsalihakset mitä luultavammin taas putkahtavat tuttuun tapaan piiloon, ja nuo XS-koon farkut vaihdetaan taas tässä jossain vaiheessa suurempiin. Itsehän meinaan omistan kilpaurheiluni puolesta peruskuteista kaksi vaatemallistoa, kun samoja farkkuja ei voi ympäri vuoden käyttää.

Jokaisella meistä on myös jonkin asteinen geeniperimässä isketty ”set point”, johon keho pyrkii hakeutumaan. Tässä rasvaprosentissa keholla on usein luontaisesti parhain olla, ja tätä vastaan voi olla jatkuvalla syötöllä hieman haastava taistella. Tässä tapauksessa korostaisin erityisesti tuon set pointin rasvaprosenttia, sillä jos esimerkiksi naispuolinen henkilö sattuu vähänkään menestyksekkäästi salin puolelle eksymään, niin varteen tarttunut lihasmassa yleensä tuppaa näkymään myös siellä rasvattomassa kehonpainossa. Vaikka rasvaprosentti olisi sama, niin vaakalukema voi olla melkoisen eri sfääreissä ilman, että henkilö olisi muuttunut täydelliseksi virtahevoksi. Itsehän en siis voisi millään tasolla hyvin vähänkään pidempään pörrätessä samoissa painolukemissa, mitä esimerkiksi kuusi vuotta sitten pyörin.

Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Superstretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Asettuu se vaakalukema sitten mihin tahansa, niin eiköhän se tässä elämässä ole tärkeintä, että itse voi oikeasti hyvin ja puhtia sekä intoa riittää. Elämä ei ole niin vakavaa, eikä painolukemankaan pitäisi tehdä siitä elosta sen kummoisempaa varsinkaan silloin, mikäli on kyse täysin terveestä ja normaalipainoisesta (tai ennemminkin normaalirasvaisesta) ihmisestä. Jos kyljessä on vähän pehmoista ja olkalihas ei pingota kireänä hihan suusta, niin nainen voi silti olla aika upea tapaus.  ;)

Sopivan painavaa viikonvaihdetta! ;)

Vilkaise myös:
Miltä näyttää 156cm ja 61kg?
Miksi normaalipainoiset pelkäävät painonnousua?
Miksi paino nousee, kun syö hiilareita?
Edellinen juttuni:
Mitä päälle? 10 x päivän asut!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

18 vastausta artikkeliin “MITEN SELVIÄN NOUSEVAN ELOPAINON KANSSA?”

  1. Samaa mieltä kanssasi! Itse olin kauan 45-50kg (162cm) ja tunsin olevani jopa liian lihava, nyt 59kiloisena jotkut edelleen sanovat kuinka pieni olen ja näytän yläasteikäiseltä (25vee). Oloni on elopainosta huolimatta paras koskaan, jaksan treenata, tulokset kehittyvät, kroppa on naisellinen mutta urheilullinen ja olen iloinen. Lopetin murehtimasta painoa koska se EI kerro totuutta. Jaksan juosta, treenata ja kaikkea muuta paremmin kuin ikinä niin miksi stressata painosta? Jos itsellä on hyvä olo niin vaa’an numero on yks hailee. Ihana sinä ja ihana kun puhut avoimesti asioista. Olisi joskus kiva saada päiväsi kuvina /videona ja hei, milloin Olympiasta tulee videomatskua? :)
    Ihanaa syksyn jatkoa ❤️❤️

    • Vaaka ei todellakaan kerro totuutta, ja nimenomaan se oma vireystila ja energiatasot kyllä yleensä antavat parhaiten osviittaa siitä missä mennään! Ja vitsit tuo Olympian Vlogi pitäisi kyllä editoida vikkelään ulos! Ehkä tällä viikolla pääsen siihen vihdoin paremmin syventymään, kun elämän hulabaloo vähän helpottaa! :D

      Kiitos vielä sulle, ja ihanaa syksyn jatkoa sinnekin! <3

  2. Tää postaus ei olis voinu tulla parempaan aikaan! Just eilen tajusin kuinka oon 4,5 vuodessa ”lihonut” 6,5kg ja painan tällähetkellä lähes saman verran kuin viimeisilläni raskaana😂ja nyt olen kuitenkin elämäni kunnossa, lihas on kehittynyt ja vointi kaikinpuolin loistava! Viimeinkin tajunnut sen ettei vaakalukema kerro kaikkea. Kiitos mahtavasta postauksesta ja blogista👍

    • No siis näinpä! Jos sitä pihviä sinne kehoon tarttuu, niin kyllähän se vaa’alla näkyy ja nimenomaan ihan positiivisessa muodossa. Vaakalukeman kasvaminen ei todellakaan siis aina yksiselitteisesti tarkoita lihomista, vaan joissain tapauksessa se on juurikin vain sitä painon nousua (esimerkiksi lihaksen muodossa), heh. :D

      Kiitos myös sulle, ja huippua alkanutta viikkoa sinne!

  3. Heippa! Tarvitsisin sun viisaita neuvoja taas! Mitä jos painonlasku pysähtyy 4 viikon jälkeen? Ekat 4 vkoa painoa putosi 2 kg ja 0.5 kg/vko. Odotin siitä seuraavat pari vkoa mutta mitään muutosta ei tapahtunut, paitsi tänään paino oli jopa 0.4 kg enemmän (voi johtua meneillään olevasta tyhjennysvuodosta/menkoista) Kalorivaje on 500 kcal ja syön vielä hyvät 2000 kcal. Paino on 67.9 kg (viime viikolla oli 67.5 kg) Treeniä tulee 3 lihaskuntoa ja 5 tanssituntia. Pitäisikö vielä ootella vai tehdä jotain muutoksia ruokavalioon?

    Nää sun painoon liittyvät postaukset tulee muuten aina ”hyvään” aikaan mun probleemien kanssa😂 En kuitenkaan oo vielä tyytyväinen omaan peilikuvaan niin aion jatkaa prosessia🙂 Kirjotat kyllä hyvin ja asiallisesti!

    • Moikka! Vaikea sanoa tarkemmin juuta eikä jaata pelkkien lukujen ja mittojen perusteella, ja kokonaiskuvan hahmottaminen vaatisi aina syvemmän valmennussuhteen. On kuitenkin ihan normaalia, että joinakin viikkoina paino ei tipu kiristelytalkoissa, eikä painonputoaminen kovinkaan monesti ole täysin lineaarista. Myös kuukautiset vaikuttavat monilla painoon, ja tuskin sulla yhtäkkiä rasvaa olisi alkanut kehoon kertymään, eli eiköhän tuo johdu ihan hormoonitoiminnasta. Jos paino ei tahdo kuitenkaan liikkua, niin ruokavaliota pienesti fiksaamalla päästään taas usein vauhtiin. :)

      Ja kiitos sulle ihanasta palautteesta, ja mahtava kuulla, että aiheet osuvat. Jes! :)

  4. ”Tavallisten” treenaajien kannattanee tässä yhteydessä muistaa, että Piialla on ammattilaisena käytössään hieman tehokkaampia rasvanpolttokeinoja, kuin mitä meillä muilla. Näin ollen hän voi paljon rennommin mielin ottaa lisää painoa/läskiä, kun tietää, että siitä pääsee varmasti eroon lihasta juurikaan menettämättä.

    Jos perustreenaaja dieetaa hyvään kesäkuntoon ja ottaa siihen talven aikana 10 kiloa painoa, niin siitä on 1-2 kiloa lihasta ja loput rasvaa. Mites sitten kun pitäs taas keväällä vähän pudotta ylimääräisiä…

    Eiköhän ois paljon järkevämpää pysytellä suht kireässä, lihaskasvun mahdollistavassa kunnossa ympäri vuoden??

    • Rasvanpolttokeinoissa käytössä on kyllä ihan samat keinot kuin muillakin tavallisilla treenaajilla (perinteinen kalorivaje + lisätty kulutus ilman mitään kikkakolmosia), mutta olet kyllä siinä oikeassa, ettei tavallisen ihmisen minun kisarasvoja kannata tavoitellakaan, ja maltillisempi palautuminen kesäkunnosta riittää suurimmalle osalle. Kisaprepillä loppuvaiheessa toki kulutuksen ja energiansaannin suhde menee kuitenkin tottakai äärimmilleen, kun rasvaprosentti tulee rääpiä tiukkaa kesäkuntoa vielä reippaasti alemmaksi. :)

      Tuo suht kireässä kunnossa ympäri vuoden pysyttely ei välttämättä ole kaikille luontaista tai terveyden kannalta edes järkevää, sillä juurikin tuo setpointti on varsinkin monilla naisilla luontaisesti ”suht kireää” korkeammalla. Suurta jojoilua en kyllä itsekään kannata, ja varsinkin jos haluaa kesäisin alhaisemmissa rasvoissa viettää, niin tällöin pääsee huomattavasti helpommalla, jos talvisin ei ota sitä yli kymmentä kiloa kehoon lisää. Pointtini usein näissä onkin, ettei sitä kireää kuntoa tarvitse väkisin aina tavoitella ja ylläpitää, ja että normaalirasvainen naisvartalo on aivan yhtä upea kuin se kireämpikin versio. :)

  5. voiko mielestäsi kireä jopa alipainoinen olla siis kaunis?kuka esim on kehon kuva idoli ei jos on?mahtava kyl lukea sun asennetta painonnousuun ja painoon et ota sitä vakavasti jopa huumorilla ja ilolla.voisit viis kiloo antaa mulle😃iloitsen jokaisest lisäkilost jahaluan nostaa vaikeaa vaan on kun ei tunne nälkää ja vatsalaukku armottoman pieni.pakkopullaa ja sitä olotilaa on vaikea sietää vaik treeni kulkee paremlin se motivoi.ulkonäös huomaa itse hyvin tai luulee mutta muut ei näe mitään se on vähän outoa.saatko itse paljon kommenntteja ja miten suhtaudut?itse en pidä yhtään.tieto ja kokemus on varmasti painonpudotukses ja nostoa valttia.jojoilu onko pahasta?sotkeeko a vaihdunnan esim pitkään kilpailijoilla?kiitos jälleen jatketaan eteenpäin nostamista.

    • Tottakai voi olla, eikä kauneus todellakaan katso sitä rasvan määrää kehossa! Mulla ei periaatteessa ole ketään tiettyä kehonkuvaidolia, mutta ehkäpä itseäni viehättää naisvartaloista eniten juurikin hieman pehmeämmän mutta silti lihaksikkaan ja vahvan kehon omaavat naiset. Instagramissa etenkin ”oidao” ja Susanne Svanevik ovat esimerkkeinä jotain sen suuntaista, mistä itse pidän. :)

      En yleensä saa sen suuremmin kommentia kropan muotojen muuttumisesta tai etenkään sen pehmenemisestä kisakauden jälkeen, ja vaikka saisinkin niin ei se paljon hetkauttaisi. Kisaprepit jossain määrin kyllä vaikuttavat aineenvaihduntaan lyhyellä aikavälillä, mutta ne pääsääntöisesti palautuvat siitä jonkin ajan kuluessa takaisin normaaliin. :)

  6. ihana postaus !! Itsekään en tuijottele vaaka lukemaa vaan sitä miltä kroppa näyttää ja tuntuu. Mulla vaan sattuu olemaan toisinpäin eli painoa haluisin nostaa, mutta se ei nouse ! Syön mielestäni nyt jo todella paljon ja tuntuisi tuskalliselta alkaa lisäilemään sitä, kun näitä määriäkin on todella vaikea välillä saada alas. Kannattaisko sitä ruokaa lisäillä muuten rasvan muodossa vai hiilareiden? Ja miten voisin tuon oman päivittäisen kulutukseni mitata, tarvitseeko siihen sykemittarin vai onko muita tapoja? Tällaiset postaukset on oikeesti todella ihania ja tärkeitä ! itse olen kärsinyt alipainosta, onneksi ei mennyt syömishäiriön puolelle. Jatka samaan malliin ! blogisi on ihana.

    • Kiito sulle Aino aivan ihanasta palautteesta! <3

      Sulla varmasti kehon "setpoint" voi luontaisesti olla alempana, ja tämän vuoksi painoa voi siten olla vaikea nostaa, vaikka haluaisi. Rasvaa lisäämällä usein saa "helpoiten" sitä energiaa lisää päivän varrelle, jos muuten annoskoot alkavat olla jo tapissaan. Myöskään kaikkien sapuskojen ei todellakaan tarvitse olla sitä "puhdasta" ravintoa varsinkaan, jos tarkoituksena on lisätä painoa. Seassa saa olla myös vähän tiiviimpääkin tavaraa, joka helpottaa huomattavasti sitä energiansaantia ja arkea. :)

      Päivittäistä kulutusta voi olla vaikea arvoida, mutta netistä löytyy googlettamalla tähän suuntaa antavia ihan päteviäkin laskukaavoja. Sykemittareillakin voi saada hyvää osviittaa tästä, mutta olennaista tässä kulutuksen arvioimisessa on juurikin se, että kulutettu ja syöty kalori ei ole suoraan sama asia, ja aineenvaihdunta on syötyjen kaloreiden mukaan myös toisinaan aika sopeutuvainen epeli. :D

  7. Ei liity tähän postaukseen, mutta mulla olis ens viikolla tulossa aika hierojalle (ekaa kertaa!) ja mietin, kannattaisko treeneistä pitää pari päivää taukoa ennen sitä. Tuleeko siitä mitään, jos sattuu kamalat lihaskivut olemaan päällä juuri silloin? 😬

    • Aina saa heittää asian vierestä! ;) Jos sulla tuppaa vetämään treenin jälkeen usein lihakset kunnolla jumiin, niin silloin kannattaa ehkä ottaa alle pientä kevennystä/taukoa ennen tätä hierontaa. Tietty jos meinaat hierottaa vaikka jalat, niin tällöinhän yläkroppaa voi paukuttaa alle normaalisti ihan huoletta. Mutta huikeaa, kun olet uskaltautunut hierojalle paukkaista, ja tekee varmasti todella hyvää! Jes! Propsit sinne!

  8. Hei. Aattelin vaan kommentoida, että kiitos kun muistutat siitä, että paino ei kerro kaikkea. Kirjoitinkin tänne kommenteihin joskus pari kuukautta sitten miten olin saanut nostettua kalorit pikkuhiljaa n. 350 kalorista 1200. Voin onneksi sanoa, että olen siitäkin päässyt jo pidemmälle ja nyt menee helposti ns. lepopäivinä 2200 ja jos on treenit niin yleensä enemmän ja karkkipäivinä yli 3000:D Painoa mulle valitettavasti on tullut 5kg, mutta onneksi se on nyt pari viikkoa junnannut paikoillaan, vaikka syönkin silloin kun on nälkä. En siis ole alipainoinen enkä ole ollutkaan, mulla vaan alkoi syömisen kanssa sekoilut kun olin lievästi ylipainoinen. Suurin intressi nyt ei kuitenkaan mulla enää ole paino vaan pikemminkin käsilihakset, jotka ovat aika olemattomat. Hankaloittaa akron oppimista kun ei saa itseään ponnistettua maasta. Ei sulla sattuisi olemaan vinkkejä kuinka saada hartiatyöntöön enemmän voimaa?

    • Paino ei todellakaan kerro kaikkea! Ja ihan mahtavaa, että olet päässyt kitukaloreilta pois, sillä ne vain tuppaavat jumittamaan koko aineenvaihdunnan, eikä niillä jaksa touhuta arjen menoissa saati treenatakaan hyvillä energioilla. :)

      Akrobatiassa tuo hartiatyöntö on todella olennainen, ja siihen usein auttavat ihan ne perinteiset harjoitukset, joita ohjatuissa treeneissä juurikin aina ”jyystetään” eikä siis suotta. :D Sen kehittyminen toki vaatii vain kärsivällisyyttä ja aikaa, joten maltti on valttia ja kova työ kyllä palkitaan siinäkin, kun jaksaa harjoitteita paukuttaa keskittyneesti. :)

  9. Mulla on pieni kiinteytymisprojekti menossa, mutta tämän jälkeen haluaisin kehittää voimaa perusliikkeillä koko kroppaan. Googlettelulla mulla meni kuitenkin sormi suuhun ja en ole varma minkä tyyppisellä ohjelmalla voimaa olisi paras kehittää. Ehtisin käydä viikossa kolme kertaa salilla niin, ettei salikerrat olisi peräkkäisinä päivinä. Voisitko vaikka tehdä postauksen kuinka maksimivoimaa voisi perusnaistreenarikin kehittää ja mitä tulisi ottaa huomioon?

    • Heips! Itse olen enemmänkin perehtynyt salitreenin puolella perinteiseen bodaamiseen/kehonmuokkaukseen sekä voimabodaamiseen, joten maksimivoima ei ole ehkä vahvinta alaani varsinaisessa ”asiantuntijaroolissa”. Kyllähän siitä jonkin verran tiedän, mutta en koe olevani niin haka tässä, että haluaisin lähteä tässä asiassa asiantuntijana julkisesti liikenteeseen.

      Maksimivoiman kehittämiseen tuskin on myös yhtä oikeaa hyvää ohjelmaa/tapaa, joten monikin tapa voi toimia, ja itsehän se monesti jo nopeasti huomaa, kun sitä lähtee toteuttamaan, että toimiiko se itsellä. Tuo kolme kertaa viikossa maksimivoiman kehittämiseen on kyllä ihan passeli määrä, sillä maksimivoima on varsinkin todella hermostollinen ominaisuus, joka vaatii paljon keholta resursseja palautua. Toistoja myös tulee vähemmän ja tauot ovat usein pidempiä, joten alkuun se voi tuntua hieman hassulta, jos on bodaustyylillä ennen mennyt. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 102
Tykkää jutusta