NETISSÄ VOI LEVITTÄÄ TÄYTTÄ RAVINTOSKEIDAA

*Sisältää mainoslinkkejä

Voihan video. Välillä tuntuu, että oma kuppi tulee ihan täyteen tästä ravintoskeidasta, jota internetin syövereissä liikkuu. Netissä kun tuntuu, että voi sanoa ihan mitä vaan. Voi huudella faktoina asioita, joista ei ole mitään käryäkään. Lähdekriittisyys unohtuu, ja mikä ikävintä: esitetään omia mielipiteitä järkkymättöminä faktoina, joista ei suostuta joustamaan millään ilveellä. Vastapuolen asiallisetkin argumentit ja perustelut painetaan lyttyyn omalla ajatusvyöryllä, koska halutaan itse olla oikeassa. Unohdetaan monesti myös se, että ei ole olemassa yhtä oikeaa yksiselitteistä totuutta.

Olin alunperin ottanut tähän tekstiin esimerkiksi yksittäisen kommentin keskustelua herättäneeseen torstaina julkaisseeni postaukseni kommenttiboksista. Kumitin kuitenkin tämän kommentin sekä ison osan tästä tekstistä tästä blogipostauksesta veks, koska se olisi vienyt mitä luultavimmin keskustelun vain aivan väärille urille kommentin sisällöstä, eikä tähän yleiseen internet-ilmiöön, josta halusin tässä tekstissä vähän ajatuksieni kaatopaikkaa avata.

Esimerkin ydinsisältö siis osui elintarvikeryhmän demonisointiin sen ravintosisällön johdosta, jossa ei ollut tippaakaan totuusperää, ja sen pystyi kumoamaan suorilta käsin jo viime vuonna toteutetulla Eviran luotettavalla markkinatutkimuksella. Tämän olisi voinut uskoa monikin, sillä se oli aika vakuuttavasti kirjoitettu. Ja kokemukseni on osoittanut, että tämän huuhaa-väitteen on niellyt oikeasti jo aika moni. Tämä yksittäinen elintarvike ei todellakaan ollut pointtini, vaan tämä ilmiö tässä taustalla.

Vaikka kaikki syömme ruokaa ja ostamme elintarvikkeita, niin se ei tee meistä jokaisesta ravintotieteen ammattilaisia, jotka voivat huudella faktoina (tai siis nähtävästi voivat) netissä ihan mitä tahansa, koska ovat ”jotain mieltä”, kokivat itse asian erilailla tai kuulivat tämän kaverilta. Tutkittu tieto ja mielipide menevät niin julmetun helposti ristiin, vaikka niillä on ihan vissi ero. Kumpaankaan ei pidä luottaa sokeasti. Ei mielipiteeseen, eikä tieteeseen.

Maalaisjärjellä näitä yhdistelemällä ja yksittäiseen tilanteeseen soveltamalla päästään usein parhaaseen lopputulokseen. Vastapuolen ajatuksia kannattaa myös kuunnella ja kunnioittaa, mutta keskustelu, jossa mielipide ja faktatieto laitetaan taistelemaan keskenään, on yleensä silkkaa ajan ja ihmisten mielenterveyden tehohaaskausta sekä ihmisaivojen sa(as)tuttamista. Mielipiteitä tottakai saa olla, ja niistä on hyvä keskustella, mutta älä ihan totta lähde riitelemään aiheista tieten tahtoen varsinkaan mielipiteitä ja kokemusperiäsi sekä tutkittua tietoa turnajaisissa toisiaan vastaan heittäen. Se ei oikeasti johda mihinkään.

Ja sitten päästään siihen olennaisimpaan pointtiin. Rakkaat ihmiset. Uskokaa jo nyt, että sen väärän ja tarkistamattoman tiedon levittäminen voi oikeasti olla haitallista ja leviää ripuliviruksen tavoin tuolla netissä. Tämän blogin kirjoittamisen ja somessa ravintoasioista aktivoitumisen myötä olen törmännyt ihan järisyttävään moneen tilanteeseen, jossa ruokaa on ruvettu pelkäämään ja syöminen häiriintynyt juuri näiden aivan väärien tietolähteiden ja suorastaan jopa tahallisen sekä vastuuttoman ravintopropagandan pohjalta. Netissä kun julistetaan toinen toistaan kummallisempia väitteitä, ja ravintoon perehtymätön tavallinen ihminen ei välttämättä näitä oikeasti osaa suodattaa. Nuoret naiset ovat tässä pahimpana pesusienenä imemässä tätä tietoa, ja lopputulos voi olla todella fataali. Se on nähty lukuisia kertoja. Ihan totta.

tieto vs mielipide
Puma-paita: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

Ja ei. En todellakaan väitä, että kaikki täällä jakamani tieto oli 100% absoluuttista totuutta tai tutkittua tietoa. Tämä on kuitenkin vain blogi. Blogi, jossa höpisen niitä näitä kieli lerpattaen poskella sekä ehkä silloin tällöin popularisoin (tai yritän, hah) ravinto- ja valmennusoppia oman perehtyneisyyteni ja kouluttautumiseni pohjalta tavallisen ihmisen ymmärrettävissä olevaan ja (mahdollisesti) kiinnostavaan muotoon.

Pyrin kuitenkin teksteissäni olemaan kriittinen jakamani tiedon suhteen, ja tarkistan lähes aina väittämiäni faktoja oikeasti edes jokseenkin luotettavista lähteistä, vaikka ei se siltikään niistä kiveen hakatun varmaa tee. Jos olen jollain tavalla epävarma ajatuksistani tai ”faktoistani”, niin jätän ne yksinkertaisesti jakamatta, tai sitten teen selväksi, että kyseessä on ”vain” mielipide tai oma kokemus. Yritän myös tuoda esille sitä, että tilanteita on monia, joissa yksittäinen tiedonmuru voi käyttäytyä erilailla. Mikään asia ei ole koskaan yksiselitteinen, mutta se ei tee siitä silti väärää.

Älä siis usko kaikkea mitä netissä luet. Älä missään nimessä usko myöskään 100% minuun, sillä minäkin voin olla väärässä. Käytä aina omaa päätäsi, ja ennen kaikkea: Älä itse sorru skeidan levittämiseen ja varsinkaan esittämään mielipiteitäsi faktoina. Vahingot ja tahattomat lipsautukset ovat aina omia inhimillisiä keissejään, mutta järjestelmällinen täysin tarkastamattoman höpönlöpön levittäminen totuusperäisinä järkkymättöminä ei palvele ketään.

Kiitos, anteeksi ja aamen.

Kurkista myös:
Miksen kirjoita vegaani- tai eettisyysasioista?

Edellinen juttuni:
Korvapuustijäälatte – Ah miten hyvä ja helppo!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

31 vastausta artikkeliin “NETISSÄ VOI LEVITTÄÄ TÄYTTÄ RAVINTOSKEIDAA”

  1. Hyvä Piia! Juuri näin. Medianlukutaito ja lähdekriittisyys ovat usein ihan hukassa. Google, wikipedia tms ei ole se paras tiedonhakukone😉 vaan perustuu juuri siihen, kuinka paljon jutut saavat linkityksiä, klikkejä ja suosiota. Samoin toimii some. Ensimmäisenä näkyvät yleensä maksetut mainokset ja sen jälkeen luku/ klikkisuosion mukaan. Valitettavasti ravitsemusaiheiset huuhaat saavat paljon huomiota ja se on se ”totuus” sitten ihmisille. Usein yksittäisten ihmiset omat subjektiiviset kokemukset riittävät jo perusteluiksi asioille ja niiden totena pitämiselle (ei todellakaan riitä). Toisaalta tavan tallaajan on vaikeaa tulkita oikeita tutkittuja tiedejulkaisujakaan. Siihen tarvitaan alan ammattiosaamista, oman alan julkaisuharhojen (bias) tunnistamista, sekä mm.artikkeleissa käytettyjen tutkimustyyppien ja menetelmien laadullista arviointia, käytettyjen tilastollisten menetelmien tuntemista, julkaistujen tiedelehtien laadullisen luokituksen tuntemusta ja kriittistä artikkelien lukutaitoa ylipäänsä ja kokemusta sekä paljon muuta. Yksi tutkimusviite asiasta X tai pelkän abstraktin lukeminen ei kerro mistään vielä juuri mitään. Aikakausilehtien jutuissa taas saa paljon selville siitä kuka kirjoittaa ja millä taustalla (koulutus ja tittelit nimien perässä). Kirjoja voi kirjoittaa myös kuka tahansa. Myös niissä kirjoittajien koulutus on hyvä ottaa selville. Toki tulee joskus paljon hyvää asiaa myös ei-ammattilaisilta. Kuten sinulta.
    Alan asiantuntijanakaan minä en välttämättä tunne syvällisesti esim. Geenitutkimuksen tai muun ravitsemuksellisen alahaaran viimeisintä tutkimusta aina, jos en sen parissa aktiivisesti työskentele tai tutki sitä. Yliopistokoulutus antaa kuitenkin avaimet tiedon hakemiseen ja kriittiseen arviointiin ja myös oman rajallisen tiedon ymmärtämiseen. Silloin voi konsultoida viisaampia, jos oma ymmärrys ei riitä. Tällä allalla se vaan menee niin, kuten monessa muussakin, mitä enemmän olet lukenut/kouluttautunut sen vähemmän tajuat ettei mikään ole musta-valkoista. Kiitos hyvästä blogista! ETM, ravitsemusasiantuntija Anna Ojala

    • Kiitos Anna aivan mahtavista lisäajatuksista sekä huikeasta palautteesta!

      Tuo medianlukutaito on kyllä välillä pahasti hakusessa, mutta kuten sanoit, niin välillä oikeaa ja luotettavaa informaatiota hölynpölyn joukosta voi olla todella vaikea tunnistaa. Klikit ja suosio jyrää monesti kriittisyyden ja harmillisesti usein eniten ääntään saa kuuluville ne, jotka sitä melua eniten pitää. Eivät tosiaan ne, joilla olisi oikeaa tietoa aiheesta. Kokemuksia ja mielipiteitä rinnastetaan jopa fysiologisiin faktoihin, ja pistetään ne väkisin riitelemään keskenään. Kokemukset ovat arvokkaita, ja jos itse kokee asian tietyllä tapaa, niin sallittakoon se. Tiedettä vastaan sillä ei vain mielekkäästi voida argumentoida, eikä se vie mihinkään.

      Koulutus- ja tutkintopaperit eivät tosiaan tee kenestäkään autuasta, ja olen siinä samaa mieltä kanssasi, että esimerkiksi yliopistotutkinto tarjoaa todella hyvät eväät tiedon kriittiseen tarkasteluun sekä oman ymmärryksen ja osaamisen vajaavaisuuden tunnistamiseen, vaikka olisikin erikoistunut johonkin. Toki näin voi olla, vaikkei kouluja olisi liiemmin käynytkään.

  2. Siis aivan mahtava tää teksti!👏 Vaikka itsekkin pyrkii suodattamaan suurimman osan tiedosta niin välilla se unohtuu. Tää oli hyvä muistutus siitä😊

    • Kiitos Lotta! Kyllähän itse kullakin varmasti tässä informaation ristitulessa eri lähteet ja väitteet pissivät silmään, mutta silloin ollaan jo hyvällä tolalla, jos edes pyritään sitä tietoa suodattamaan, eikä uskota sokeasti kaikkea. :)

  3. Amen. Olen itse seurannut jo pitkään itse kommenttiboksia vaarallisempia huuhaatiedon levittäjiä – nimittäin terveys- ja fitnessbloggareita. Pidän siitä miten sinun blogissasi on järki kädessä ja faktat kunnossa. Monet hyvinkin vaikutusvaltaiset bloggaajat kuitenkin julkaisevat vahingollista ravitsemus”tietoa” ilman mitään totuusperää. Tämä on tosi harmi, sillä heitä seuraa kuitenkin niiiin iso lauma ihmisiä, joilla ei itsellään ole mitään lukutaitoa sen suhteen, mikä tieto on luotettavaa. Tahallisen huuhaan levittämisen pitäisi olla jotenkin rangaistavaa, ei tämä muuten miksikään muutu. :D

    • Huuhaata on tosiaan liikkeellä paljon, ja sitä liikkuu vaikka ja missä kanavissa. Myös lähipiirin kertomukset työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa pistää omat aivot välillä todella solmuun. Siellä jaetaan vaikka jos minkälaista ravintotietoa, joka on luettu jos jonkinnäköisestä lähteesta tai kuultu naapurilta. Kaikki uskotaan, ja pistetään vielä työkavereille eteenpäin. :D

  4. Harvoin kommentoin kenenkään blogi-kirjoituksia, mutta nyt on pakko todeta että todella tärkeä ja ajankohtainen kirjoitus! Toimit varmasti monen nuoren tytön esikuvana ja juuri tälläisen kriittisen ajatteluun kannustaminen on ajankohtaista nuorten kohdalla. Tietoa tulee joka tuutista ja tavallisen kuluttajan on entistä vaikeampi löytää juuri se faktatieto siltä joukosta. Tuntuu että aina ihmiset eivät muista miten tarjolla olevan tiedon tulisi olla argumentoitu ja tunteisiin vetoava, kokemuspohjainen perustelu tuntuu uppoavan aivan liian moneen ilman sen suurempaa kritiikkiä. Toivottavasti emme elä ajassa jossa mielipiteellä on korkeampi todistusarvo kuin vaikkapa systemaattisella katsauksella.

    Hyvää työtä! Jatka Piia samaan malliin!

    • Kiitos aivan mahtavasta palautteesta! Tuo tunteisiin vetoaminen on myös todella tehokas tapa hämätä lukijaa/kuulijaa, ja sillä saadaan tehokkaasti käytettynä menemään todella helposti aivan höpöjä vastapuolen päähän, vaikkei mitään totuusperää näillä jutuilla olisikaan.

      ”Toivottavasti emme elä ajassa jossa mielipiteellä on korkeampi todistusarvo kuin vaikkapa systemaattisella katsauksella.” Tämä virkkeesi tiivistää vielä hyvin myös omia ajatuksiani tältä osin.

  5. Myös minua häiritsee monissa nettikirjoituksissa se, miten perinteisistä porkkanoista ja jauhelihasta tehdään myrkkyä ja annetaan ymmärtää että vain kaikenmaailman superfoodit ja maailman ääristä tuodut erikoisjauheet ovat avain hyvännäköiseen terveelliseen kroppaan. Rajoitetaan kaikkia ”pahoja” ruisleipiä ja maitotuotteita. Laihduttajille myytävät tuotteet on usein vielä ääriesimerkki tästä. Luvataan miten yhden laitteen tai (keinotekoisen) ruoka-aineen avulla läski lähtee. Aihetta sivuten tv-vinkki, uusin Jenny+ jakso, jossa puhutaan läskibisneksestä, siitä miten laihdutusmarkkinoilla saa myytyä ihmisille ihan mitä tahansa. https://areena.yle.fi/1-4212330

    • Näissä asioissa todellakin menee välillä puurot ja vellit sekaisin. Tietty paljon markkinoilla on toimivaakin tavaraa, mutta kun se kokonaisuus ratkaisee aina. Pikaratkaisut vaan houkuttavat enemmän kuin oikeat toimivat perusasiat, koska kuka nyt oikeasti haluaisi panostaan antaa elämässä minkään eteen, jos kerran helpommallakin muka saisi.

      Mun onkin muuten monesti pitänyt katsastaa tuo Jenny+-sarja ihan mielenkiinnosta, ja pitääkin tsekkailla tuota joku ilta sohvan ääressä! Kiitos hyvästä tärpistä!

  6. Niin totta!! Itse olen aina ollut kiinnostunut terveydestä ja ravinnosta, mutta pari vuotta sitten homma lähti ihan lapasesta. Netistä tuli imettyä tietoa juurikin pesusienen lailla, pää pyörällä olin milloin vähähiilihydraattisella, milloin maidottomalla. Loppujen lopuksi en syönyt enää edes lihaa ja välttelin sokeria, maitoa sekä viljaa. Sopivien ruokien keksiminen oli työlästä (miksiköhän :D) ja olo tosi hutera! Annokset oli myös aivan onnettoman kokoisia… Heikotti ja väsytti ja syöminen pyöri mielessä taukoamatta. No, sille tuli stoppi ja nykyään syön hyvällä ruokahalulla itseleivottuja sämpylöitä, smoothieta jugurtilla ja maidolla ja poikaystävän metsästämää riistaa. Ja leipoessa kulhoon hujahtaa voita ja sokeria – ilman huonoa omatuntoa. :) Ikinä ei ole ollut näin tuuheat ja kiiltävät hiukset ja hyvä olo! Ei siis oikeasti kannata turhaan kikkailla ruokavalion kanssa jos ei ole allergiaa tai sairautta joka sellaista vaatii.

    • Tässäpä juuri hyvä esimerkki siitä, mihin huuhaatiedon levittämisellä voidaan saada aikaan. Onneksi siellä on taas löydetty oikealle tielle, ja homma pelaa taas niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jes! Ja juuri näin, että yliherkkyydet ja sairaudet erikseen. :)

  7. Moi Piia, olis kiinnostavaa saada sulta postausta/mielipidettä detox/puhdistuskuureihin!

    • En ehkä näillä näkymin tästä omaa postausta ole tekemässä, mutta puhdistuskuurit eivät nyt yleisesti katsottuna ole kovinkaan tehokkaita terveyden edistäjiä, eivätkä yleensä aja kovinkaan suuressa mittakaavassa niitä toimenpiteitä, joita niiden käyttäjä niiltä olettaisi saavan.

      Tietty detoxit ja muut puhdistuskuurit voivat nimenomaan raikastaa erityisesti henkisesti sitä omaa fiilistä, jos meno on ollut ”tunkkaista” viime aikoina, ja fyysisesti se antaa ison kontrastin esimerkiksi heikosti toteutettuun ravintopolitiikkaan (joka heijastuu sitten sinne henkiseen puoleen). Siitäpä se vaikutus oikeastaan tuleekin, ja itse kannatan mieluummin kuurien sijaan pienien muutosten tekemistä hiljalleen siihen omaan elämään. :)

  8. Jes, loistavaa että kirjoitit tästä! Mietin snäppejäsi katsellessa, että tässä ois aihetta postaukseksi asti. Kiitos & keep up the good work!

    • Kiitos myös sulle! Ei tosiaan riittänyt pelkkä snäppiavautuminen mulla tästä, hah! :D

    • Ahahahaha! Aivan huikea! :D Vaikka olihan tuossa itseasiassa tosi fiksu ruokavalio pohjalla, mutta argumentit taas huikeata soopaa, jossa tiivistyy hyvin tämä nykyajan surullisen heikko argumentointikulttuuri. Erittäin hyvä ”parodia” aiheesta. :D

  9. Tsekatkaapa netistä Lasse Virenin yhden viikon ruokapäiväkirja. Löytyy googlettamalla. 70-luvun to-del-la-peruskotiruokaa syömällä Viren jaksoi treenata kaksi kertaa päivässä ja käydä töissä poliisina. Oli vitosella ja kymppitonnilla maailman paras. Niin hyvä, etteivät suomalaisjuoksijat enää sellaisiin aikoihin ole yltäneet vaikka kaikki nykyajan tutkimustieto on käytettävissä. Olympiavoittajan ruokavalio sisälsi kovaa rasvaa, ei niinkään hirveästi hiilareita kuten urheilijoilla nykyisin ja joka päivä päivän päätteeksi jonkun herkun, esim. viineriä. 😋

    • Olipas muuten mielenkiintoista tarkastella tätä! Kuitenkin kuten tuossa jo eräs toinen kommentoija kerkesi huomauttaa, niin olihan Lassella nimenomaan aika näyttävä määrä hiilihydraatteja ruokavaliossaan, joka on etenkin urheilijoilla ja kovaa treenaavilla ihmisillä erittäin olennainen tekijä kehittymisessä, palautumisessa, jaksamisessa ja terveenä pysymisessä. On perunaa, riisiä, leipää, hedelmiä, hilloa, marjoja, leivoksia, papuja, kasviksia, lettuja tms. joka ruualla Lassenkin lautasella. :) Hiilarit ovat urheilijan paras ystävä, ja tässä yhdistyy laaja suomalainen (ja kansainväinen) kokemus että tutkimustieto. :)

  10. Liittyen postauksen aiheeseen: itseäni ärsyttää aivan hirveästi kun monesti mielipide ja fakta (jos nyt ruoasta puhuttaessa voidaan varsinaisista faktoista puhua) rinnastetaan suoraviivaisesti toisiinsa ihan mediankin taholta. Esimerkiksi muistan erään suomalaisen ruokaan keskittyvän dokumentin, jossa ensin haastateltiin ravinnon ammattilaista (olisiko ollut ravitsemusterapeutti, en muista aivan varmasti) ja heti perään jotain henkilöä X, joka nyt vain oli sitä mieltä, että hiilarit tappavat. Dokumentissa näiden kahden mielipide esitettiin kuitenkin ns. saman arvoisena, vaikka toiselta puuttuu koulutus eikä mitään konkreettista todistetta väitteille ole. Jos on tarpeeksi tunnettu nimi, voi mennä puhumaan telkkariin mitä vain ja pahimmillaan ihmiset uskovat jonkun aivan amatöörin juttuja, koska se esitetään samassa kontekstissa ammattilaisen kanssa. Lähdekriittisyys on toki aina kova sana, mutta joskus se unohtuu yhdeltä jos toiseltakin.

    • Siis tämäpä juuri. Mielipiteillä, kokemuksilla ja tutkitulla tiedolla tuntuu olevan nykyään väkinäinen tarve mennä sekaisin ihmisten toimesta. Niitä kun ei vaan todellakaan aina kannata laittaa riitelemään keskenään. Jokainen näistä voi olla arvokkaita omalla tasollaan, mutta oikeiksi tiedonlähteiksi mielipiteitä ei kannattaisi päästää.

  11. Loistava postaus jälleen ja sitä tukevat kommentit tuossa perässä myös erinomaisia! :)

    • Kiitos! Ja kommenttiboksiin on kyllä pamahtanut todella osuvia argumentteja ja ajatuksia aiheesta!

  12. Essille kiitos mielenkiintoisesta linkkivinkistä! …Minkä jälkeen kritisoinkin vähän niitä pointseja, joita sen pohjalta teit. ;)

    – Virenin ruokavalio sisälsi kyllä omaan silmääni vähintäänkin kohtuullisesti hiilareita, vaikka ei ehkä tosiaan nykymäärissä (paljon ruisleipää, puuroa ja makaronia, hilloa ja hedelmiä, sekä joka ilta sokeriherkkuja).

    – Esimerkiksi kenialaisilla pikajuoksijoilla, jotka pärjäävät laajoin joukoin ja yhä edelleen, ruokavalio on todella hiilarivoittoinen. Noin 75% energiansaannista tulee hiilareista. koska Viren on poikkeus ja kenialainen huippujuoksija ennemmin se sääntö, niin Virenin menu on aika heikko argumentti siihen ettei hiilareita kannattaisi mm. kestävyyslajeissa korostaa.

    Mutta on Viren silti hyvä esimerkki siitä, että kotiruoalla pääsee pitkälle, hifistelyn rooli on aika minimaalinen, eikä herkuttelu ojaan kaada kun kokonaisuus toimii. :)

    • Tuo Virenin ruokapäiväkirja oli kyllä todella mielenkiintoinen, ja hyvä esimerkki tuosta ”tavallisen ruuan” positiivisesta vaikutuksesta ja nimenomaan toi hyvin esille sitä, että nimenomaan se riittävyys ja rentous ruuassa on oikeasti toimiva juttu!

      Omaan silmääni Virenin päiväkirjassa näytti juurikin olevan aika hyvällä satsilla myös tuota hiilaria, vaikka tietty varmaksi ei voida sanoa, kun ei tiedä mistä määristä esim. perunaa ja riisiä tuossa puhuttiin. Uskaltaisin veikata kuitenkin, että lautaselle päätyi hieman enemmän kuin pari pottua tai muutama riisinjyvä kerralla.

  13. Wau, nyt oli kyllä niin ajankohtainen aihe itselle, sillä juuri pari päivää sitten ragesin siitä, että ostamani valmennuksen valmentaja levittää ”kokemukseen perustuvaa ravintotietoa”, joka on esim. ravitsemussuositusten vastaista eikä hän osannut argumentoida järkevästi tuodessani esille esim. sen, että margariineissa on vähemmän transrasvaa kuin voissa. Hän pystyy vaikuttamaan todella monen ihmisen syömisiin. Tuo on mielestäni epäeettistä. Eikö esim. personal trainereiden tarvitse käydä mitään standardoitua ravitsemuskoulutusta saadakseen antaa ravitsemusneuvontaa?

    • Personal trainereilla on oma lisensioitu tutkintonsa, mutta eihän toki sekään kaiken kattava ole, eikä myöskään millään tavalla pakollinen alan harjoittamiseen. Mikään tutkintokaan (vaikka kuinka kattava olisikin) ei tietty kenestäkään autuasta ja 100% kaiken alasta tietävää tee, ja puolestaan myös itse oppineista voi löytyä yhtä lailla rautaisia ammattilaisia. Tämä onkin monesti melko haastava toimintaympäristö ja ammattitaitoinen toimija vaikeasti asiakkaan tunnistettavissa (oli koulunsa käynyt tai ei). Ihmisen fysiologia, valmennusoppi, henkinen valmennus ja ravintovalmennus ovat meinaan niin laajoja ja haastavia käsitteitä.

  14. Kiitos Piia jälleen asiallisesta postauksesta täynnä aisaa!

    Internetissä jaettu monenkirjava tieto on aiheuttanut asiantuntijainflaation, erityisesti ravitsemustiedonjaon suhteen. Esimerkiksi ravitsemustiedettä sekä sen asiantuntijoita parjataan, kun taas kokemustietoa ylistetään. Harvemmassa tuntuvat olevan ne ihmiset, jotka lähtevät kyseenalaistamaan fyysikan tai kemian lakeja ja sitten haukkumaan kyseisten oppiaineiden professoreita, mutta ravitsemustieteen professoreita puolestaan haukutaan ihan Helsingin Sanomissa asti.
    Onhan se ihan mielenkiintoinen ilmiö, että ihmiset uskovat mielummin Iltalehden ”Älä ikinä syö näitä ruokia” tai ”Näillä 6 superfoodilla flunssa loitolle” -otsikoita kuin ravitsemussuosituksia. Monesti ihmiset myös unohtavat, että on aika monta tapaa syödä hyvin ja terveellisesti, eikä ravitsemussuositukset edes ole ravitsemussääntöjä, saati sitten mitään lakeja. Lisäksi vahvistusharha tuppaa olemaan yksi Internet-ravintogurujen ongelma, kun omaa tietoa vahvistamaan valitaan vain yksittäisten tutkimusten tuloksia, mutta vastakkaisten tutkimusten (tai meta-analyysien) tuloksia ei sitten suostuta edes vilkaisemaan. Lisäksi yksittäiset tutkimukset eivät lopulta todista mitään, sillä esimerkiksi ravintoaineiden metabolisten mekanismien tutkiminen tapahtuu aivan erilaisilla tutkimusasetelmilla ja -menetelmillä kuin väestötason sairauksien ehkäsyn tutkiminen.

    Monipuolisella ja kohtuullisella, runsaasti kasvikunnan tuotteita sisältävällä ruokavaliolla pääsee jo pitkälle, ja siihen yhdistettynä fyysinen aktiivisuus ja tupakoimattomuus vievät usein vielä pidemmälle. Ei sen toteuttamiseksi oikeasti tarvita ravitsemusväittelyä ja diettiguruja asioita vaikeuttamaan.

    Kiitos siis, että jaksat ottaa kantaa ravintoasioihin kriittistä ajattelua käyttäen! Terveisin Iiris (ETK ja tuleva ravitsemusasiantuntija)

    • Kiitos puolestaan Iiris sulle mielenkiintoisista ajatuksistasi sekä kivasta palautteesta! Itse nimenomaan kannatan tuota ajatusta, että on oikeasti niin monta erilaista tapaa syödä hyvin ja terveellisesti, ja harvoista asioista voidaan huudella, että olisi ylitse muiden. Kyse on aina yksilöstä ja kokonaisuudesta, sillä vaikuttavia tekijöitä on aina lukuisia.

      Tuokin on niin totta, että omaa näkökulmaa tukevaan valitaan vain ne puoltavat argumentit ja tutkimukset. Jos haluan perehtyä uuteen minulle vielä vieraaseen asiaan, niin haluan etsiä molemmin suuntaista tietoa sekä puolesta että vastaan. Välillä kyllä kiehuttaa, kun kommenttiboksiini minulle heitetään liuta tutkimuksia, jotka puoltavat vain tiettyä näkökulmaa, ja ilmoitetaan, että asia on muuten näin. Se jo itsessään saa minut epäilemään, sillä kriittisen kokonaiskuvan muodostaakseni haluaisin myös punnita asiaa toiselta kantilta (sitä toistakin puolta on varmasti tutkittu, ja sitä edes jossain määrin tukevia tuloksia myös saatu ainakin joissakin olosuhteissa). Kriittisyyttä pitäisi saada oikeasti ihmisille, eikä se tee kenestäkään ihmisestä tyhmää (päinvastoin), jos välillä suostuu tarkastelemaan myös niitä omia mielipiteitään ja kantavia ajatuksiaan toiselta puolelta. Edes pikkuriikkisen.

  15. Tää postaus kyllä iski! Taas täyttä asiaa tuttuun ja niin ihanaan humoristiseen tyyliin. Musta on ihan parasta miten aina jaksat kannustaa ihmisiä syömään paljon ja liikaa miettimättä. Oman tilanteen takia kiinnostais kuulla sun mielipide meistä ”läpipaskoista”, jotka lappaa sitä puuroa nassuun minkä ehtii mutta tavara tulee hetkessä läpi. Voimatasot kyllä kasvaa kovaa tahtia mutta lihaskasvu pysyy turhankin maltillisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 91
Tykkää jutusta