MILLOIN KARJALANPAISTISTA TULI LIKAISTA?

*Sisältää mainoslinkkejä

puhdas ruoka

Puhdas ruoka. Termi, jolta tänä päivänä ei yksinkertaisesti ole kukaan enää voinut välttyä. Mitä se ihan oikeasti tarkoittaa, ja minne katosi ajatus, että treenaavan ja itsestään huolta pitävän ihmisen ei kuuluisi syödä äidin valmistamaa lihamureketta, tuoretta leipää ja margariinia? Karjalanpaistikaan ei kelpaa, kun ei edes haluta ymmärtää, että eihän siinä päädy lautaselle muuta kuin possua, nautaa, sipulia, suolaa, pippuria, vettä ja laakerinlehteä. Tarjolla olevaa salaattia ei voida syödä, koska siinä on seassa siemeniä, pari oliivia sekä muutama krutongin pala, jotka eivät kuulu ruokavalioon.

Puhdasta ruokaa sen olla pitää, ja muuhun ei kosketa muuta kuin herkkupäivinä viikonloppuna ja juhlapyhinä, jolloin vedetään sitten sitä likaista ruokaa niin että napa ruskaa. Ai että kuitenkin, jos joku sen tiistain lounaan menee saastuttamaan tuikituntemattomalla tomaattikastikkeella, niin syömäkelvottomaksi menee. Sääntöjä luodaan omassa päässä sille syömiselle, ja määritellään niin tarkkaan sen puhtaan ruuan rajat, vaikkei siinä aina ole edes logiikkaa. Perunamuussikaan ei kuulu ruokavalioon, vaikka siinä olisi pelkkää rehellistä pottua ja liraus rasvatonta maitoa. Pottua toki voi mussuttaa erikseen, ja kahvissa tuo maito menee, mutta ei missään nimessä yhdessä.

puhdas ruoka

Puhdas syöminen ja terveellisyys eivät välttämättä tarkoita samaa asiaa. Terveellinen syöminen ei nimenomaan tarkoita sitä, että joka ikinen suupala pitäisi olla tarkkaan optimoitua ja prosessoimatonta luomutuotetta. Terveellinen syöminen tarkoittaa mielestäni ihan jo pohja-ajatuksena riittävää ravintoa, jolla taataan jaksaminen arjen pyörteissä ja aktiivisen ihmisen osilta myös siellä treeneissä ja palautumisessa. Terveellinen syöminen tarkoittaa sitä, ettei joka päivä tarvitse olla ahdistunut syömisistään. Terveellinen syöminen tarkoittaa sitä, ettei tavallisista ruokatottumuksista poiketessaan itseään jäädä rankaisemaan henkisesti ja kokemaan epäonnistumisen tunnetta. Terveellinen syöminen ei tarkoita sitä, että nämä normaalit vaihtelut ja poikkeamat tekisivät sinusta onnistuneen ihmisen. Jos puhtaan ruuan metsästyksessä mennään ääripäähän ja liiallisuuksiin, niin moni näistä tekijöistä voi häiriintyä.

Ymmärrän kyllä täysin, ettei eineskebakoihin tai lauantaimakkaraan välttämättä halua jokainen koskea, ja se on ihan fine. Jos kuitenkin laadukkaista aineksista tehdään ihan perinteistä suomalaista kotiruokaa, niin se ei ihmistä todellakaan ojaan kaada. Myöskään bolognese-kastikkeen imeminen kiduksiin ei tarvitse tarkoittaa likaista, epäterveellistä ja lihottavaa ruokailua. Puhdasta jauhelihaa, puhdasta tomaattimurskaa, puhdasta porkkanaa, puhdasta valkosipulia ja puhtaita mausteita sekä yrttejä. Monta puhdasta yhdessä ei tee siitä likaista.

Myöskään ruoka, jonne sekaan on livahtanut murto-osa sitä jotain ”vaarallista ja likaista”, ei tee siitä heti epäterveellistä. Mikäli kauramuroihin näyttää ravintoselosteen mukaan sujahtaneen pieni määrä sokeria, niin tästä syystä ei kannata pakettia lähteä roviolla heti polttamaan. Mikäli siinä 100g muroja löytyy se 8g sokeria, niin siihen 30 gramman aamupala-annokseesi humpsahtaa sitä sokeria reilu kaksi grammaa. Huitaisepa naamaan parin sentin siivu banaania, niin tämä määrä on jo täynnä. Vaihtoehtoisesti popsi yksi rasia sitä ”puhdasta” maitorahkaa, niin saat tästä jo nelinkertaisen määrän sokeria. Ja kyllä. Maitotuotteissa on luonnostaan mukana sitä (maito)sokeria. Sokeri kuin sokeri.

puhdas ruoka
Treenisvetari: TÄÄLTÄ* // Treenitrikoot: TÄÄLTÄ*

Ja hei. Tässä vaiheessa on myös pakko nostaa esille muistuttava sormi, etteivät kaikki ruokiaan punnitsevat, sapuskojaan tarkkailevat tai vaikka siitä mummon makaronilaatikosta kieltäytyvät ihmiset ole syömishäiriön alkutekijöissä. Joskus sillä tarkemmin määritellyllä ruokavalioilla voidaan nimenomaan löytää sitä sopivaa tasapainoa elämään ja saavuttaa passelit annoskoot (suunnassa tai toisessa). Joillekin juurikin näillä ruokavalioilla saadaan riittävä energiantarve turvattua ja hyvinvointi vauhtiin tai potkua kilpaurheilun pyörteisiin. Anna ihmisten toteuttaa elämäänsä kuten haluavat, mutta keskity nimenomaan tunnistamaan ne syömiseen liittyvä stressi ja ahdistus. Etenkin sieltä omasta takaa.

Maistuvaa viikonlopun odotusta!

Vilkaise myös:
Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte

Edellinen juttuni:
Aktiivitreenaja vain sairastaa enemmän?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

24 vastausta artikkeliin “MILLOIN KARJALANPAISTISTA TULI LIKAISTA?”

  1. Nimenomaan. Mä tykkään syödä terveellisesti, pääsiassa samalla tavalla 80-90% ajasta ja ainakin hiilarin ja rasvanlähteet punniten ja protskut silmämääräisesti arvioiden. Sit tulee välillä päiviä kun ei vaan jaksa/kerkeä punnita tai tehdä ruokaa, ei kaada maailmaa vaikka ottais kaupasta jotain erilaista mukaan kuin normaalisti söisin. Kuitenkin edes hieman sinnepäin annoskokojen kohdalla mennään, mutta ruuastakin pitää voida nauttia. Ruokailusta tehdään mediassa rakettitiedettä ja monesti internetistä tai muualta kaivettua ruokailuun liittyvää valtavaa määrää erilaista tietoa ei osata tulkita maalaisjärjellä tai millään järjellä ja sit mennäänkin isosti vikaan suuntaan tai toiseen.

    • Juuri näin! Maalaisjärki, kokonaiskuvan ajattelu, sopiva rentous ja nautinto kun pysyvät mukana, niin sillä päästään jo pitkälle. Ei se ruoka nimenomaan rakettitiedettä ole, eikä se keho toimi kello kaulassa tai mittari vatsalaukussa. ;)

      Tuo punnitseminenkin on toisaalta musta myös toisesta suunnasta turhaan parjattu ruuan mittaamisessa, ja kyllähän monet ”ruokavaliottomatkin” kasaa puurohiutaleensa sillä desin mitalla aamulautaselle. Ongelmahan siitäkin tulee siinä vaiheessa, jos ei osata soveltaa ja se alkaa aiheuttamaan stressiä ja ahdistusta. Renkinä hyvä, muttei isäntänä.

  2. Pakko nyt kommentoida, koska tää teksti osu ja uppos! Toi kuvaa mun ajatusmaailmaa niin hyvin. Ihailen kuinka osaat kirjoittaa ajatukset sanoiksi. Itse suhtaudun syömiseen aivan kuvailemallasi tavalla, asenteella rennon pedantti muttei välinpitämätön. Välillä voi just kokeilla erilaisia ruokavalioita jotka sopivat toisten elämäntapaan ja kehoon muttei kaikille. Ruoka on kuitenkin vain ruokaa.

    • Kiitos sulle! Kultainen keskitie ja nimenomaan se maailaisjärki sopii hyvin kaikkeen, ja kuten sanoit, niin välillä voi kokeilla erilaisia asioita ilman, että pään tarvitsee mennä sekaisin. Jos tavoite on kova (ja siihen osaa suhtautua oikein) tai esimerkiksi kilpaurheilu ”vaatii”, niin tiukemminkin voi joskus tarvittaessa mennä, mutta koko elämää se ei saisi muuttaa tai ainakaan pysyvästi. Ja se ruoka on tosissaan vain ruokaa. :D

  3. Aloitin salilla treenaamisen pari vuotta sitten ja samalla aloin tarkkailla syömistä just noin kun kuvailit. Punnitsin ruuat ja kieltäydyin perheen kanssa syömisestä, vaikka ruoka olikin ihan terveellistä. Nyt mä opettelen löytämään keskitien herkuttelun ja ortoreksian välillä. Ehkä sitä keskitietä voisi kutsua normaaliksi elämäksi?

    • Eihän tosta kannata itseään ainakaan soimata, ja välillä kuppi heilahtaa vähän liikaakin kumoon toiseen suuntaan. Varsinkin uutta elämäntapaa opetellessa ja tavoitteiden kiiluessa kirkkaana mielessä ymmärrän täysin, että mennään ”tiukemmin”, mutta tietty jos se ottaa liian ison palasen omasta päästä ja aiheuttaa stressiä tai ahdistusta, niin silloin kannattaa pyrkiä hakemaan juurikin sitä tasapainoa ja hengittelyä. Elämä vaatii välillä opettelua itse kullakin omilla kulmillaan, ja nimenomaan elämää se vain on. :)

  4. Just tänään kirosin tätä ihme hifistelyä ja sekoamista tavallisesta ruoasta… luen yhden fitnesskilpailija/julkkiksen blogia ja joka helevetin kerta kun ajattelen että ”oooo resepti, kiva, ehkä voisin tehdä tuota”, ja sit luen sen reseptin NI eiiihhhh!! On macaa, lucumaa, heraa, mcttä, suolakaan ei oo sitä tavallisesta kaupasta saatavaa suolaa. Ärsyttää, paristakin syystä: mulle tulee olo että oon jotenkin huonompi ihminen kun syön jauhelihasoppaa ja demonisoidaan kaikki normaali ruoka, se on huono asia kun ajatellaan niitä nuoria tyttöjä jotka seuraa just tämmöisiä semijulkkiksia. Blaah. Olen puhunut.

    • Pieni purkaminen voi joskus helpottaa. :D Ja oon niin monesti kyllä itsekin törmännyt tuohon, että hyvänkuuloinen resepti jää testaamatta, kun mitään ei tahdo löytyä valmiina kaapista, ja niiden hankkiminen maksaisi vähintään 50€, hups. :D

    • Tätä kuvaa hyvin ”Jaksa paremmin” eräs jakso, kun henkilö valmistaa libidoa parantavan illallisen = kypsentää broilerin jauhelihan mikrossa (koska hei terveellisyys ja höyrytys on in) ja sotkee siihen harmaan jauhelihan + jauhelihanesteen joukkoon protskupatukan palasia (suklaa), protskujauhetta (suklaa) ja jotain muuta oksettavaa ja on niiiin terveellistä, herukullista ja mitä vielä.
      Kyllä se sitä sitte vielä kattilassa liedellä vatkaa ja kaataa joukkoon jotain tomaatitmurskaakin.

      Meinasin oikeesti oksentaa suuhuni kun kattelin sitä sotkua, tähänkö on tultu!

  5. Mun oli pakko kommentoida tätä: ”Perunamuussikaan ei kuulu ruokavalioon, vaikka siinä olisi pelkkää rehellistä pottua ja liraus rasvatonta maitoa. Pottua toki voi mussuttaa erikseen, ja kahvissa tuo maito menee, mutta ei missään nimessä yhdessä.”

    Mä ainakin oon käsittänyt puhtaan syömisen niin, että esim toi muussi just nimenomaan on ok :D tai et kaupasta ostetaan vaan ns puhtaita ja aitoja tavaroita (esim perunaa ja maitoa jonku epämääräisen valmismuussin sijaan), mut sit niitä aineksia voi kokkaillessa sekoitella just niin paljon kuin haluaa.

    Mut muuten oon ihan samaa mieltä sun kanssa, ja tää on ehdottomasti tärkeä aihe. Niin moni stressaa syömisestä ihan liikaa nykyään, ja unohtaa että välillä voi ottaa myös rennosti.

    • Erittäin osuva kommentti, ja maalaisjärjellähän tuo menee juurikin noin! :D Siinä meneekin monilta tämä puhtaan ruuan ajattelu hutiin, kun perunamuusi nähdään sopimattomana vaihtoehtona, ja suostutaan syömään vain riisiä, bataattia tai perunaa sellaisenaan (tai itse valmistetun ruuan seassa). Eli sulla on just tuo pointti aivan eikä melkein kohdallaan. :)

  6. On se kumma ja ärsyttävää jos/kun leimataan syömishäiriöiseksi jos kieltäytyy kylässä leivonnaisista tai ravintolassa vaihtaa ranskalaiset salaattiin. Nyt lukemassa Timo Kettusen miksi syömisestä tuli niin hankalaa, suosittelen ellei ole jo tuttu? Siinä viesti on jokaisen oma asia miten määrittelee puhtaan prosessoimattoman ruoan, se on jokaiselle yksilöllistä. Maalaisjärjellä pärjää sanotaan mutta kukaan ei voi tarkalleen kertoa mitä se oikeasti on. termi ei kerro mitään. kaikki on epämääräistä. Joillekin on täysin normaalia kantaa omia eväitä toiselle se on täysin järjenvastaista. Ei ole olemassa absoluuttista normaalia, se on opittu juttu. Esim. joku voi olla katsomatta tvtä viikkon toinen ei pärjää päiväkään. Krittiisyys on kuitenkin paikallaan; päätämmekö jo etukäteeen mikä on normaalia? Vastaako se omia arvoja vai onko se ulkopuolelta opittu(blogit, julkikset, ravintogurut…)ovatko asiat normaaleja koska teet niitä vai teetkö koska ne ovat normaaleja? Paljon myös mukataan uskomuksia sellaisiksi jotka vastaavat omaa ihannetilannetta. Sen sijaan että uskotaan faktaa uskotaan sitä mitä halutaan uskoa.

  7. Mitä tuohon margariinin terveellisyyteen tulee niin se on oikeasti todella ”likaista” ravintoa. Prosessoitua, käytännössä transrasvaa, jota kaikkien ihmisten tulisi välttää.
    Kannattaa ehdottomasti korvata jollain kertatyydyttyneellä rasvanlähteellä

  8. Niin niin totta! Äärimmäisen hyvä teksti. Itse olen hairahtanut tuohon ’puhtaan ruoan’ syömiseen ja joo kieltäydyin jopa siitä perunamuusista. Onneksi löytyi se kultainen keskitie ja nyt on järkeä enemmän päässä kuin 18-vuotiaana! Hienoa, että otat asioita esille. Tämä on nyt hölmöä tuoda toisen blogin postausta tähän, mutta harmikseni eräästä blogista luin ’Veikkaan että kaupan kassalla joka toinen ostaa edelleen maitoa ja ruisleipää. Korista saattaa löytyä pussi ravinneköyhää ja mautonta vaaleanvihreää salaattia.’ Eihän maidossa, leivässä ja vaaleanvihreässä salaatissa mitään pahaa ole..

    • Kultainen keskitie on yleensä paras, ja tietty sehän on ihan normaalia, että välillä huomaa päätyneensä vähän sinne toiseenkin laitaan. Ei siitä kannata itseään soimata, sillä se on usein osa sitä prosessia. :)

      En kyllä itsekään näe maidossa tai ruisleivässä yhdessä mitään demonisoitavaa, ja tietty kun en koko tekstiä ole lukenut, niin konteksti ja kokonaisymmärrys itseltäni uupuu, joten en osaa sanoa juuta eikä jaata. :D Tietty ymmärrän, jos kirjoittajalla on yliherkkyyksiä itsellään näitä kohtaan, tai maitotuotteiden eettisyyden puolesta on omat ideologiansa.

    • Jeps. Kyseisessä blogissa kirjoittajalla on itse yliherkkyyksiä ja on siksi julistanut nämä pannaan… Pelottaa nuoret lukijat, jotka uskovat kaiken eivätkä uskalla juoda maitoa tai syödä leipää…

  9. Haluaisin nostaa yhden näkökulman esille aiheesta. Mitä tulee ruuan puhtauteen, mä itse käsitän siihen myös ruokaan sekä sen tuotantoon liittyvän eettisen puolen. En voi hyvillä mielin syödä tehotuotettua (tai edes luomua) kananrintaa – onhan se joskus ollut oikea eläin eikä varmastikaan halunnut joutua tapetuksi. Ymmärrän toki pointtisi, että siinä kohtaa kun valintojen täytyy aina olla täydellisen optimaalisia terveyden kannalta, ollaan hakoteillä ja terveellisyys kääntyykin epäterveellisyydeksi. Minulle itselleni tämä puhdas ruoka vain merkitsee ennen kaikkea sitä, ettei lautaseltani löydy kuollutta eläintä.

    Pakko kuitenkin vielä aiheesta poiketen todeta, että arvostan sun elämänasennetta älyttömästi ja blogisi on loistava. Tietenkin toisinaan näin vegaanina särähtää korvaan jotkut asiat, mutta kukin taaplaa tyylillään. Olisi muuten hauskaa nähdä enemmän videoita, sun ääntä on niin piristävä kuunnella. :D Mukavaa joulunodotusta!

    • Tuo on ihan mielenkiintoinen ja laajentava näkökanta puhtaaseen ruokaan. Itse käsittelin tietty tässä vain tuota henkistä puolta sen terveysajattelun kannalta, ja kuten olenkin jo aiemmin kirjoittanut, niin en sen enempää välttämättä halua heittää lusikkaani soppaan näissä eettisyysasioihin, vaikka itse niitä pohtisinkin. Kaikkea tai jokaista kun en voi kaikessa aina ikävä kyllä ajatella. :)

      Kiitos sulle superihanasta sekä samalla niin mielenkiintoisesta palautteesta, ja aivan mieletöntä joulunodotusta sinnekin! :)

    • Kasveilla ei ole tunteita – kasvit toki reagoivat ympäristöönsä, kuten kaikki elävät olennot ameeboista ihmiseen, mutta kasvi ei silti ole tiedostava olento. Plus olisihan se siitä huolimatta eettisempää syödä vain se tuntevakin kasvi sen sijaan, että ensin se kasvi syötetään eläimille, joka sitten syödään itse.

      Eettisen ruokavalion pointti ei ole olla täydellinen tai eliminoida kaikkea kärsimystä maailmasta. Pointti on optimoida kulutuksensa niin, että tuottaa niin vähän kärsimystä kuin mahdollisuuksien rajoissa voi.

  10. Aivan mahtava teksti jälleen ja täyttä asiaa! Olen niin samaa mieltä kanssasi ja vaikka itsekin syön terveelisesti, minua ärsyttää suuresti, kun syömisestä ja ruoasta tehdään elämän ja kuoleman kysymys.

    • Kiitos Ida! Ja jep, ruokaa se vain on, eikä sen kuuluisi niin vakavaa olla. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 148
Tykkää jutusta