KUN LÄSSYTYS ON VAIHDETTAVA PESISMAILAAN

*Sisältää mainoslinkkejä

harmaa neule

Perseelleen menee, mutta menkööt! Sen sijaan, että ratkaistaisiin asia, niin korjataan puhjennut rengas purukumilla, heilautetaan kättä ja leikitään, että kyllä se sillä kunnossa pysyy, kunnes huomenna ollaan taas samassa pisteessä. Eihän siihen nyt jakseta käyttää vaivaa eikä aivoja, että ratkaistaisiin kiperä kysymys ja toistuvasti vaivaava kommervenkki kerralla ja kunnolla, kun ongelman voi lakaista aina uudestaan maton alle tai etsiä sopiva laastari avohaavaan.

Miksi meille ihmisille eivät kelpaa ne oikeasti toimivat ratkaisut? Miksi vastauksia haetaan maalaisjärjen ja tasapainoisen elämän sijasta pillereistä, ihmetuotteista, somejulkkisten tärpeistä ja trendiratkaisuista? Rahalla kun ei kaikkea saa, sormia napsauttamalla ongelmat eivät ratkea, eikä laastari pysy elämän myrskyissä kovin kauaa paikallaan, vaikka kuinka niin haluttaisiin uskoa. Välillä tuntuu, että on pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön, että oikeasti homma menisi jakeluun.

Kun kirjoitat mielestäsi kattavan ja pätevän artikkelin esimerkiksi kehonhuollosta tai vastustuskyvyn vahvistamisesta, niin eihän sitä kukaan lue. Se on liian tylsää ja tasaista. Arkista tavaraa, joka ei mullista kenenkään elämään. Ei tarjoa elämyksiä, pikafiksauksia tai vippaskonsteja, vaan niitä oikeita arjen ratkaisuita. Jo seuraavana päivänä kysellään taas joka tuutista, että voisitko kirjoittaa tästa aiheesta ja olisiko sinulla helppoja vinkkejä tähän. Facepalm. Justhan mulla niitä ratkaisuja oli.

Autapa vaan armias, kun päräytät vähän jyreämmän tekstin herätellen tästä samasta aiheesta. Pistät vähän maustetta kehiin jo otsikkoon, ja annat näppiksen sauhuta oikein tunteella turisten heittäen kaikki patoutuneet tunteet aiheeseen liittyen. Johan jengi alkaa heräämään. Silmäpareja tarttuu matkaan, kommenttikenttä laulaa ja postauksen sydännappia hakataan antaumuksella. Ja taas seuraavana päivänä alkaa virtaamaan kyselyitä, että oliskos mulla mitään vippaskonstia tuohon ja tähän asiaan. No ei ole. Edelleenkään.

harmaa neule

harmaa neule
Taulut: Desenio // Harmaat tyynynpäälliset: TÄÄLTÄ*

Ihan tavalliseen ja hyvän elämän saavuttamiseen ei nimenomaan tarvitse niitä vippaskonsteja ja poppasratkaisuita. Ihan maalaisjärjellä ja sillä ”peruskauralla” saat yleensä parhaimman lopputuloksen aikaiseksi. Viikonlopun ahmimista et saa bloggaajan dippikurkkuvinkeillä ratkaistua, jos elät viikot nälissäsi kitukaloreilla. Liikkuvuuteen ja kehonhuoltoon et tarvitse yhtä maagista liikettä tai juuri sitä yhtä ja oikeaa toteutustapaa. Netti on pullollaan tuhansittain todella toimivia videoita, artikkeleita ja ohjeistuksia, joista nämä kaikki voivat olla äärimmäisen tehokkaita, mutta vain silloin, jos rupeat niitä säännöllisesti ja monipuolisesti tekemään. Jos nykyiselläänkään et jaksa jäykkiä lonkankoukistajiasi venytellä, niin minun jakama liikevinkki tuskin asiaa parantaisi.

Hyvän unen saavuttamiseen et tarvitse ihmepilleriä, vaan ihan riittävästi sapuskaa ja rauhoittumista iltaisin. Palautumisen tehostamiseen suosittelen myöskin sitä riittävää ruokaa, unta ja treenimäärän kohtuullistamista, ja sitten kun on perusasiat kunnossa, niin vasta lisäravinteita, kylmäkylpyjä tai kompressiosukkia edes harkinnan asteelle. Flunssapöpöjen etäällä pitämiseen edelleenkin tarvitset riittävästi apetta ja unta kuulaan, jonka jälkeen voidaan vasta pohtia hifistelyhommia.

Tämä pätee myös ihan arjen kanssakäymisissä. Kun läheisellesi toteat, että nyt ihan oikeasti meno on tällä jo liian lujaa tai kelkka on menossa aivan väärään suuntaan, niin vastaukseksi saat vain nättiä hymyä ja joojoodiipadaapaa ja ”kyllähän-mä-sen-tiedän-mutku-ei-täs-viel-mitään”. Miksi pitäisi järjestää tosi-TV:n tapaisia interventioita, ja laittaa se rakas ihminen henkisiä litsareita iskien lyttyyn itkemään, että asia menisi sinne kaaliin, ja asioille tajuttaisiin tehdä itsekin jotain? Olisi meinaan kaikille kiva, kun tajuaisi jarruttaa ennen kuin kaasuttelisi pedaali pohjassa päin tiiliseinää. Nätti puhuminen ja pään silittely ei vain auta, mutta miksei?

harmaa neule
Harmaa neule: TÄÄLTÄ* // Dr. Denim-farkut: TÄÄLTÄ*

No ei sillä, ettäkö itse tämän homman nappisuorituksella hanskaisin. Aina välillä sitä pohtii päänsä puhki ja huokailee elämänsä kanssa, vaikka ratkaisu on ihan siinä omilla käsillä. Stressi valtaa oman kupolin, ja helpotusta etsii pikalaastareina hetkestä, eikä siitä kokonaiskuvasta ja oman elämän hallinnasta, josta se itse perimmäinen syy löytyy. Piru vie, kun elämä onkin välillä niin hankalaa, vaikka oikeasti se on ihan todella helppoa, jos vain sen oikein oivaltaa, hah! Henkistä pesismailaa siis tarvitsi itse kukin aina säännöllisin väliajoin. Myös minä, joten läimimään vaan!

Häikäisevän aurinkoista pakkasviikonloppua joka tupaan!

Vilkaise myös:
Uni ja palautuminen – Parempaa unta safkalla!
& Aktiivitreenaajat karmean huonossa kunnossa?!

Edellinen juttuni:
Hyvät Netflix-sarjat – 5 vinkkiä jakoon!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

11 vastausta artikkeliin “KUN LÄSSYTYS ON VAIHDETTAVA PESISMAILAAN”

  1. Moi!

    Kovin montaa blogia en aktiivisesti edes seuraile, mutta sun tekstejä odotan aina innolla. Kirjoitustyylisi todellakin iskee tänne puolen läppäriä, lisäksi ihailen sun tervettä suhtautumista niin moneen eri asiaan, päällimmäisenä nyt tietysti tuo treeni- ja ravintopuoli. Kiitos siis suuresti sulle aktiivisesta kirjoittelusta ja ihanan pirteästä olemuksesta sekä niistä maalaisjärkeä korostavista ajatuksista, joita sosiaalisessa mediassa jaat! Huippua lopputalvea, toivotaan että aurinko paistaa jatkossakin! :)

    • Moikka Tiia ja KIITOS aivan mahtavasta palautteesta! <3 Vitsit tästä tuli kyllä hyvää fiilinkiä tähän viikonloppuun, ja pakko toivottaa myös ihan älyttömän huikeaa lopputalvea sinnekin! ;)

  2. oma tyyli paras tyyli.monet kopio valmiita treeniohjeita vaikkei huvittaisi tai sopisi tehdä ikäänkun olisi pakko.ja tehdään kuten äiti sanoi juo lämmintä teetä ennen nukkumaanmenoa tai kuten somejulkis meikkaa katkotaan vaan sen takia että toinen tekee ja sanoo.mitä minähaluan?mikä minulle toimii?nukkumaanmenos neuvotaan välttää kovaa Greeniä mut mua ei esim haittaa.enkä syö aamupala heti herättyä.en osta älypuhelinta vaikka sitä kehotetaan.en hanki lapsia koskaen halua vaikka yhteiskunta suosittelee.koska elän omannäköistä elämää.matkiminen ehkä lapsilla mut ei aikuisilla.ja mitä siitä saa jos ottaa kaikki neuvot ja ideat jota seuraa?kokeilu tietty hyvä mut ei väkisin vai?

    • Mitään ei todellakaan ole pakko tehdä, ja sehän siinä onkin, että mieluummin valitaan se helppo ja nopea ratkaisu, kuin pureuduttaisiin oikean ongelman ratkaisuun. Useasti myös luullaan, että halutaan muuttaa jotain, muttei ollakaan tarpeeksi motivoituneita pureutumaan asiaan tai toimimaan muutoksen vaatimalla tavalla. Nämä ovat kyllä kiperiä kysymyksiä. :D

  3. Luin taannoin suomalaisen kirjan, joka käsitteli sitä miksi niin usein teemme ns. huonoja päätöksiä. (Valitettavasti unohdin jo kirjan nimen.) Mielestäni kirjassa oli kiinnostava pointsi, jonka mukaan ihmisen aivot on oikeastaan evoluutiossa kouliutuneet toimimaan ”mahdollisimman taloudellisesti”, koska aktiivinen aivotyöskentely on tosi vaativaa ja kuluttavaa, ja arjesta tulisi liki mahdotonta ellemme menisi ison osan ajasta jonkinlaisella puoli-automaattiohjauksella.

    Mutta tästä hienosta taloudellisuudesta seuraa myös esim. että:

    – Laastariratkaisut on aina yksinkertaisempia, joten ne vetoavat aivojen säästötaipumukseen.

    – Pikavoitot (kirjassa puhuttiin ”hunaja-ansoista”) vetoavat aivoihin, ja hektinen yhteiskunta ruokkii tätä ominaisuutta entisestään: aivojen ”kestävyyskunto” eli kyky kärsivällisyyteen ei tule juuri treenatuksi, ellemme ryhdy kehittämään sitä erikseen. Siksi jos valittavana on yksi karkki nyt tai viisi huomenna, moni ottaa yhden nyt.

    – Aivoille taloudellisinta on rutinoida mahdollisimman iso osa asioista ja toistaa opittuja reaktioita ja malleja. Siksi on niiiiin helppoa palata vanhaan ja tuttuun, ja siksi toisaalta kannattaa koittaa tehdä hyvistä elämäntavoista rutiineja koska silloin ne tulevat puoli-itsestään. :)

    • Kiitos Tuulia sulle aivan järkyttävän mielenkiintoisesta ja analysoivan avaavasta kommentista aiheeseen! :) Tuo varmasti pitää aika hyvin paikkansa, että aivotkin pyrkivät taloudellisuuteen ja säästämään itseään tässä jatkuvassa informaatiotulvassa. Tuokin on varmasti totta, että treenauttamalla tätä kestävyyskuntoa voidaan kuitenkin ottaa isojakin harppauksia.

      Ja tuo rutinoitumisen ”anatomia” on tullut itsellekin tutuksi, ja uusia rutiineita pystyy todellakin oppimaan, jonka jälkeen monestakin aiemmin aivotyötä vaatineesta (ja joskus jopa vastahakoisuutta aiheuttaneesta) asiasta tulee aika automaattista toimintaa ja osa arkea. Olipas tässä kyllä mielenkiintoisia ajatuksia!

  4. Kirjoitit taas niin asiaa!! Ihanaa että tuollaisella kaltaisellasi menestyvällä urheilijalla on niin jalat maassa ja maalaisjärki tallella!❤
    Olen pt: nä huomannut että monet haluavat nopeita ja helppoja ratkaisuja, vaikka ne järjellä ajatellen olisivat täysin kahjoja ja mahdottomia. Näen suorastaan velvollisuutena, että liikunta- ja terveysalan ammattilaiset herättelevät ajattelemaan (välillä vaikka sen pesismailan avulla) 😄
    Toki alallakin on monenlaista säätäjää…

    Kiitos Piude ihanista ja monipuolisista teksteistä! Jatka samaan malliin👍

    • Kiitos sulle Sanna aivan ihanasta kommentista! Pus! <3

      Täytyy heittää propsit myös sinne, ettet mene ammattilaisena sieltä mistä aita on matalin. Tottakai se tuntuisi asiakkaasta siinä hetkenä houkuttelevammalta ottaa se pikaratkaisu (joka ei pitkällä tähtäimellä edes toimisi), ja silloinhan olisi aika suuri houkutus myös sellaista PT:nä tälle tarjota (varsinkin kun näitä pikafiksejä tarjotaan joka nurkalla). Kyllä se kuitenkin palkitsee moninkertaisesti, kun malttaa opettaa myös sitä järkeä ja malttia sille asiakkaalle, ja varmaan oletkin huomannut, että kyllä se kiitos vaan lopussa seisoo! ;)

  5. Nii! Ja miks mulle ei pamahtanu heti samanlaista habaa kuin sulla, kuin puin päälleni sen topin jonka tilasin kun bongasin sen täältä blogista?! Eikä ne vatsalihaksetkaan ilmesty jumppapallon ostamisella :D

    • Hahahah! Just näin! :D :D :D Kyllä se vaan vaatii pitkän aikajänteen ajattelua ja oikeaa toimintaa, että tulosta tulee. Vaikka kyllähän se uusi ja päheä treenitoppi aina piristää sitä peruspuurtamista kummasti, heh! :D

  6. Tuli vielä mieleen näistä pikaratkaisuista sekin, että samperi niihin uppoaa rahaa ihan tolkuttomasti.
    Ostellaan eri tyyppien ruokavalioita (syö näin 4 viikkoa ja saat kivikovat vatsalihakset ja laihdut 20 kiloa, tee näin ja takapuolesi on isompi kuin Kardashianilla) ja todetaan lopulta, että ei se homma toiminut.
    Ensinnäkin puolet aineista oli sellaista, mitä et voi sietää ja loput ajasta meni siihen kun on niin nälkä ja otanpa tosta vähän sipsiä ja tosta pullaa jaaaaaaaaaaa tulos on nolla.
    Oon itsekin tähän sortunut ja lopulta kun käväsin oikeesti ammattitaitosella ihmisellä joka hioi juuri _mulle_ sen ruokavalion niin johan ne kilot lähti tippumaan mutta kyllä se vei aikaakin, ei löytynyt pikaratkaisuista onnea :D

    Ehkä noita pikaratkaisuja suositaan, koska some ja netti on täynnä niitä. On ennen ja jälkeen kuvia ja välissä vaan 4 viikkoa ja tulokset on aina ihan huikeita. Helppo mennä lankaan, kun tilanne on epätoivoinen ja tuloksia on saatava.

    Onneks sulla on niin jalat maassa kirjoituksia! Annat hyvää esimerkkiä myös nuoremmille lukijoille :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 104
Tykkää jutusta