Jaa lähtikö offikunto käsistä?

Sis. mainoslinkkejä*

Kuusi kiloa kisapainosta ympäri vuoden tekee hyvän kilpailijan? Kuka näitä sääntöjä keksii? Omat kulmani nousevat lähes aina hieman koholleen näistä maagisista säännöistä pitää kisapaino tietyn kilomäärän päästä kisapainosta ympäri vuoden. Omaksi tavoitteeksi toki jokainen voi asettaa mitä itse haluaa, mutta muille näiden tuulesta temmattujen ohjenuorien jakaminen yleispäteviksi ohjeistuksiksi on mielestäni jopa vastuutonta.

Pahimmillaan nämä ihmeelliset kilpailukautta seuraavat painonnousun ohjenuorat joko itsensä tai ulkopuolisten asettamana voivat aiheuttaa sekä henkistä että fyysistä pahoinvointia, rajoittaa urheilijan kehitystä sekä hankaloittaa tulevia kilpailurupeamia, kun sitä ruokaa ei uskalleta syödä riittävästi. Fitnessurheilija elää muutenkin jo melko kurinalaista elämää riittävän osan ajasta vuodessa, joten tarvitseeko tämä tosissaan enää enempää ohjenuoria kertomaan miten elää elämäänsä kilpailukauden ulkopuolellakin.

On toki eri asia, jos kilpailija aikoo vetää tarkoituksen mukaisesti toisen kilpailukauden putkeen, jolloin painonnousua lyhyellä tällä aikavälillä ei ole ehkä suotavinta päästää täysin valloilleen. Pidemmällä offillakin sitä vaakalukemaa voi olla jossain määrin hyvä tarkkailla silloin tällöin varsinkin, jos aiemmat kisakunnot ovat jääneet selkeästi vaadittua löysemmäksi ja kisakauden ulkopuolella on tapana ollut ottaa huomattavia määriä tatinaa ihon alle, enkä nyt edes puhu mistään kympistä.

offseason-4

offseason-5

Mietitäämpä vähän. Me jokainen olemme erilaisia. Genetiikkamme, aineenvaihduntamme, ruumiinrakenteemme, pituutemme, lihasmassamme sekä kuluneen dieettimme kulutustaso ja energiansaanti vaihtelevat hurjasti. Jotkut voivat täydellisen hyvin pienilläkin rasvoilla vuodesta toiseen, ja toisten kehon toiminta alkaa tasaantumaan vasta selkeästi korkeammissa rasvaprosenteissa. Se mikä rasvaprosentti takaa toiselle hyvinvoivan kehon ja mielen, voi toiselle olla silkkaa kärsimystä ja suorastaan mahdotonta ylläpitää ilman hermojen tai kehon romahtamista. Joillekin tämä kuusi kiloa on siis realistinen ja sopiva, mutta ei todellakaan kaikille ja kaikissa tilanteissa.

Jalostetaanpa ajatusta hieman käytännön tasolle. Kuusi kiloa on hieman eri asia kisapainossa 48 kiloa painavalle 159 senttiselle ensikertalaiselle hintelälle bikinikisaajalle, kuin kisapäivänä 60 kiloiselle 172 senttiselle bodyfitness-konkarille. Eikä edes tarvitse mennä vertailemaan kilpailijoita eri lajien tai pituusluokkien välille, kun lavalla rinta rinnan kisaavistakin löytyy iso kirjo eri kokoisia ja taustaisia kilpailijoita. Lisäksi, jos kilpailija onnistuu riipaisemaan itsensä suorastaan änkyräkireäksi kisapäivään mennessä, niin tähän sama määrä fläsää on hieman eri asia, kuin muutaman rasvakilon liian pehmeäksi jääneelle kanssakilpailijalle. Eli vieläkö kuusi kiloa kisapainosta kuulostaa sopivalta yleispätevältä ohjenuoralta?

Kilpailukunto on myös hyvin kaukana luonnollisesta tilasta. Hiilihydraattien vähyys ja viimeisten viikkojen kuivattelut ajavat merkittävän määrän luonnollisia nesteitä pois kehosta. Kilpailujen jälkeen normaalitilaan hiljalleen siirryttäessä kroppaan iskeytyy takaisin rasvan lisäksi myös sitä luontaista nestettä, joka näkyy myös vaa’an viisarin heilahduksena. Suurempi lihasmassa ja huiviin popsittu hiilarimäärä sitoo enemmän nestettä kehoon. Kun tästä maagisesta kuudesta kilosta menee vielä osa kehon nestevarastoihin, niin siinä ei paljoa tilaa luontaisilla rasvoille jokaisella kilpailijalla jää.

offseason-3
*Trikoot: täältä // Toppi: täältä // Kuulokkeet: Jam

Fitness-lajien kilpailijan keho on jatkuvassa muutostilassa, ja se mikä pari vuotta sitten samassa painossa tuntuu ja näyttää ulospäin, voi olla tänä päivänä aivan erilainen. Omaa ajatusmaailmaa olisikin syytä kehittää oman fyysisen kehityksen mukana, vaikka se saattaa olla toisinaan melko hankalaa. En olisi ikinä ajatellut, että vajaa 60 kiloa tässä 156 senttisessä ruhossani voisi näyttää melko solakalta. Jos tuijottaisin neuroottisesti vaakalukemaa ja määrittäisin tämän pohjalta ulosantini tai jopa itseni urheilijana, niin ajatukseni voisivat olla täysin erilaisia.

Tai itseasiassa ei sittenkään. Olenhan joskus offilla ollut lähes 65 kiloinen kääpiö (no persjalkainen olen kyllä edelleen), ja ollut ihan rehellisesti sanottuna erittäin tyytyväinen itseeni ja kuluneeseen offikauteen. Olipahan mistä puristaa, treeni kulki, kehitystä tuli ja seuraava kuin vettä vaan kulkenut kisapreppi oli suorastaan helppoa kauraa palautuneella ja hyvinvoivalla keholla sekä virkeällä mielellä. Tuloksena kireä ja freesi kisakunto, Suomenmestaruus täysillä tuomariäänillä, Arnold Europe Amateurin overall-voitto sekä ammattilaiskortti. Mitä tästä opimme? Offilla saa ottaa painoa enemmän kuin kuusi kiloa.

Niin ja hei, haluatko näyttää urheilijalta ympäri vuoden? Katso peiliin, sillä siellä on urheilija oli kiloja pamahtanut sitten kuusi tai kuusitoista. Ja jos vaatteet alkavat puristamaan, niin osta isompia.

Lisää aiheesta: Millainen on hyvä offikunto naiselle?

Edellinen juttuni: Brutaali olkapäätreeni treenivideon kera

Piia Pajunen

22 vastausta artikkeliin “Jaa lähtikö offikunto käsistä?”

  1. Voi olisitpa sinkku ja olisinpa minä mies, niin etsisin sinut heti käsiini! Hahha, siis oikeasti. :D Niin fiksua puhetta pukkaa ja kirjoitusta näppäimistöllä, että en voi kuin ihailla sinua. Olet niin hyvä esimerkki tällaiselle 19-vuotiaalle ”hei maailma täältä tullaan” -tytölle. Kiitos, että olet. :)

    • Hahahaha huutonaurua! :D :D :D Mä kiitän sekä makeista nauruista että aivan ihanasta kommentista! Tsemppiä maailman valloittamiseen! ;)

    • Noi kuullokkeet on Jam-merkkiset, ja on ollut kyllä todella pätevät vekottimet! Akku kestää pidempään kuin esimerkiksi huomattavasti kalliimmissa Beatseissa. :)

  2. ”Pahimmillaan nämä ihmeelliset kilpailukautta seuraavat painonnousun ohjenuorat joko itsensä tai ulkopuolisten asettamana voivat aiheuttaa sekä henkistä että fyysistä pahoinvointia, rajoittaa urheilijan kehitystä sekä hankaloittaa tulevia kilpailurupeamia, kun sitä ruokaa ei uskalleta syödä riittävästi.”

    Näinhän se on täällä mennyt. Onneksi tästäkin sai taas oppia, kantapään kautta kyllä mutta kuitenkin!😃✌🏻️

    • Kiitos Dina! Ja täytyy antaa sulle vielä iso hatun nosto rohkeasta, todella fiksusta ja kypsän oloisesta kirjoituksesta sun blogissasi. Ja oppi on aina hyvästä, vaikka tulisi sieltä kantapään kautta. ;)

  3. Hyvä Piude!!! Niin mahtavaa lukea tällaista älykästä tekstiä, ja eritoten terveyden _arvostamista_. Se tuntuu jäävän vähän kakkoseksi. Asioita kun voi tehdä paljon lempeämmin, ihan vaan tekemällä niitä vähän järkevämmin. :)

    Monilla varmaan hämärtyy kuvien välityksellä kisakunto, näyttävät korut ja viimeistelty meikki ja kerrassaan upea ulkomuoto, mutta luonnossa se on aika pikkuruinen. Armottomissa lavavaloissa täytyy olla tirisevän kireä, mutta monesti vähän energisempi ja lihaspaineisempi kondis on ainakin omaan silmääni miellyttävä, niin miehillä kuin naisilla!

    • Suuret kiitokset! Joo oon tosiaan sitä mieltä, että näissä lajeissa kun joutuu oikeesti muutenkin jo vetämään kisaseteissä vähän pakostikin sen ”terveysviivan” alapuolella (kuten kilpaurheilussa yleensäkin), niin vastapainoksi joutuu sitten siihen terveyteen panostamaankin, kun sen aika oikeasti on ja niillä elementeillä millä siihen on mahdollista panostaa.

      Ja tosiaan samperin kireä ja rapsakka kisakunto näyttää kisalavoilla (ja toisinaan myös kuvissakin) aivan mahtavalta, mutta luonnossa se on monesti aika pikkuriikkinen ja näivettynyt, ja ei meistä lähes ketään ole siinä kunnossa tarkoitettu pysymään vuoden ympäri, ja vain harvoja edes lähellä sitä. :)

  4. Voi Piia kiitos tästä! Itse en edes kilpaile, mutta silti tuppaa aina liikaa miettimään painoa ja uskallanko syödä kunnolla.. Tämä taas palautti ajatukset siihen, että nyt vedetään treenit täysillä ja ruokaa kunnolla naamariin! Oot niin ihanan oloinen tyyppi :)

    • Voi kiitos sulle superkivasta kommentista! <3 Ei se paino oo niin justiinsa, ja ruokahan on tehty syötäväksi. ;)

  5. Vähän off topicia, mutta voisitko tehdä postausta salikengistä, joita suosittelet? :) on vaikea löytää sellaisia missä on pohja, jolla voi kyykätä mutta myös hyppiä :D

    • Pakko vinkata Inov8 crossfitkengistä, tasainen pohja eli pystyy kyykkäämään ja tekemään mavea ja myös hyppimään. :) Niitä on montaa eri mallia kaikki aika samalla periaatteella, varmasti löytyy itselle sopivin malli sieltä!

    • Hei kiitos vinkistä, pistin tilaukseen kun sportamorella oli alennuksessa noita :) !

    • Mulla ei ole muista hirveästi kokemusta kuin Niken tossuista salilla. Niillä on omat kyykyt kulkeneet, pomput irronneet ja askel kiitänyt juoksumatonkin päällä. Eivät tosiaan ole ehkä parhaimmat kengät kyykkyihin, jos niitä alkaa ihan todenteolla painamaan, mutta muuten olen tykännyt niiden monipuolisuudesta ja soveltuvuudesta vähän joka treeniin. Nuo Essin tuossa ohessa vinkkaamat vaikuttavat itseasiassa päteviltä, ja crossfit-kenkienhän juuri pitäisi olla vähän joka toimintaan suunnitellut. :)

  6. Olet täysin oikeassa ja jälleen kerran ajatuksia herättelevä. Osaat niin hyvin tuoda uusia näkökulmia esille turhaa syyllistämättä. Ehkei se paino määrittele kaikkea ja nimenomaan olemme erilaisia. Se unohtuu välillä, vertaa toisen saman pituisen ihmisen painoa ja kehitystä vaikkei se itselle ole ehkä se optimaalisin. Ehkä sen oman hyvinvointipainon tietää parhaiten kun on ollut erilaisissa painolukemissa? Oma tavoite olisi nyt nostaa painoa, mutta minne en tiedä. Ajattelen että x kg olisi hyvä mutta mistäs sen tietää jos se vaatisi enemmän?

    • Kiitos Ninna! Olemme jokainen yksilöitä ja oma kroppa täytyy vaan oppia matkan varrella tuntemaan :)

  7. Hitsin hyvä kirjoitus myös muiden lajien harrastajille. Vaikutat kyllä aivan huipputyypiltä! :)

    • Voi kiitos Essi! Kiva kuulla, että osuu myös muuallekin kuin fitness-lajeihin. :)

  8. Just kirjotin omaan blogiin, että tavoitteena olisi pitää +5 kg kisapainoon, mutta sait tosiaan mut ajattelemaan asiaa uusiks. Oon vielä niin alottelija tässä lajissa, tulee liikaa uskottua muita ja kuunneltua niitä ei niin hyviä neuvoja. Tavoite on kuitenkin nyt alkaa kunnon lihatalkoisiin, joten varmasti oma kroppa kertoo koska energiaa tulee tarpeeks ja missä kunnossa se treenaaminen on kaikken tehokkainta. Nää sun tekstit on kyllä hyviä!

    • Ei sitä painonnousua kannata offilla liikaa jännittämään, ja liian tarkasta vaakalukeman tuijottelusta saa vain lopulta päänsäryn aikaiseksi. Voihan se olla, että sulla pysyy helpostikin siinä viiden kilon päässä kisapainosta, mutta jos se lähtee nousemaan tämän yli, niin ei kannata liikaa lähteä itseään soimaamaan. Ja kuten sanoit, niin ensikertalaisena ei voi tietää mitä tuleman pitää, eikä kukaan pysty täysin ennustamaan miten kehosi käyttäytyy. Siksi kannattaa vain seurailla menoa, keskittyä kehittymiseen ja koviin treeneihin ja nauttia elämästä. :) Itsellä ainakin tuo pelkkä femma pamahtaa ruhoon todella helpolla kisojen jälkeen, vaikka kuinka tarkkaan söisi, ja lähes kaikki lähipiirini kisaajat voivat myös tuon saman allekirjoittaa, eli no worries!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta