KUN SYÖT MUKA TERVEELLISESTI – ONKO NÄIN?

*Sisältää mainoslinkkejä

Törmään ihan älyttömän usein kysymyksiin terveellisestä ruokavaliosta. Paljon kysellään milloin minkäkin ravintoaineen terveellisyyden perään ja kuinka se sopii terveelliseen ruokavalioon. Kysellään eri elintarvikkeiden terveellisempiä korvikkeita ja miten voisi syödä terveellisemmin haastavissa tilanteissa.

Ongelma näissä monissa ”terveellisiä ruokafilosofioissa” on monilla juurikin se, että niissä unohdetaan kokonaan joko henkinen hyvinvointi tai kokonaiskuva. Nautinto sekä hälyyttävän usein jopa riittävyys pistetään sivuun. On se vaan kumma, kun terveellisyys ja jatkuvissa kitukaloreissa nitkuttelu sekoitetaan lähes poikkeuksetta keskenään. Mieluummin noudatetaan väkisin äärimmäisen tiukkoja ja kaverilta kopioituja ”terveellisiä elämäntapoja”, kuin syötäisiin sen verran, että jaksaisi oikeasti hyvin, ja syötäisiin tavalla, joka ei aiheuttaisi jatkuvaa päänvaivaa ja huolta.

Sääntöjä ja rajoitteita alkaa kertyä, ja jokaisen poikkeaman ja ”rikkomuksen” pelätään heti valahtavan vyötärölle ja vetävän vessanpytystä koko kuluneen viikon ”puhtaat ruokailut” ja kovan työn. Alkaa ahdistaa ja stressilevelit paukkuvat punaisena. Palkkari unohtui myös treenin jälkeen kotiin, ja koko salitreeni meni hukkaan ja ollaan koko ilta niin pahalla tuulella, vaikka muuten olisi ollut todella hyvä treeni. Illalla olisi hirveä nälkä ja makean himo, mutta ”kaikki päivän ruuat ovat jo syöty” ja ylimääräinen ruoka vain lihottaisi. Hammasta purren sinnittellään ja nakerretaan hätäpäissään kurkkua ja lipitetään Vissyä, koska niissä ei ole liiemmin ylimääräisiä kaloreita, ja nehän ovat terveellisiä herkkujen korvikkeita. Mieluummin mennään siis nälissään ja ”terveellisesti syötynä” heikkotasoisille unille, kuin annettaisiin itselle sitä, mitä oikeasti tarvittaisiin.

Voiko tätä sanoa terveelliseksi syömiseksi? Miksi säännöt menevät perustarpeen edelle? 

Sitten päästään siihen, että omaan terveelliseen ruokavalioon eivät kuulu herkut (oikeastaan koskaan, paitsi juhlapäivinä ahmitaan kaksin käsin senkin edestä), leipään ei kosketa pitkällä tikullakaan, margariini on täyspannassa, maitotuotteet ovat kuulemma haitallisia ja minkään sortin kastike tai muu lisuke ei kuulu missään nimessä ja ikuna kikuna omaan lautasmalliin. Suolakurkkuakaan ei syödä edes muutamaa siivua, koska siinä voi olla sokeria. Todellisuudessa juuri näistä kieltokoppaan menneistä elintarvikkeista omat makuhermot ovat aina tykänneet, mutta nyt kun tuli tämä ruokaremontti ja vanhat haitalliset tavat ovat pistetty uuteen uskoon, niin roskiin joutavat nämä mokomat! Minä syön vain riisiä, perunaa, marjoja, hedelmiä, kasviksia kanaa ja kananmunia, vaikka niitä onkin vaikea välillä saada alas. Tämä terveellinen ruokavalio on tie tuloksiin, ja muuten kaikki se kova treeni menee ihan hukkaan, jos en syö näin!

Mihin jäi se henkinen ja nimenomaan kokonaisvaltainen terveys? Onko terveelliset elämäntavat mitattavissa vain sillä, kenellä on tiukin hanuri ja nopeimmin kiinteytyvä keskivartalo?

Miten tässä on näin käynyt, että tavallisesta ruuasta on yhtäkkiä tullut kamalan epäterveellistä ja ”likaista”, joka ei kuulu puhtaaseen ruokavalioon. Allekirjoittaneen blogin kommenttikenttä ja snäppi alkaa täyttymään perjantaisin kysymyksistä, että millä terveellisellä voisi herkutella. Öö.. hedelmillä? Tai jotain? En mä vaan tiedä. Terveellisyys kun on katsojan silmissä, ja minäkin kuolevaisena ihmisenä syön leffan äärellä poppareita (nam) ja jäätelöä (tupla-nam), jos oikeasti haluan herkutella.

Sitten alkaa virtaamaan kysymyksiä, että eikö tuossa sun leivän päällä olevassa margariinissa ole mukana kovaa rasvaa. Eikö tuo protskupatukka ole kamalan epäterveellinen sen sisältämän sokerin vuoksi? Miten voit käyttää makeutusainetta sisältävää tuotetta osana terveellistä ruokavaliota? Miten voit syödä noin paljon vaaleaa leipää, kun eikö se ole epäterveellistä? Mitä kun ei meinaa saada puhtaista ja terveellisistä vaihtoehdoista riittävästi ruokaa alas päivän aikana, ja energiansaanti jää siksi aina liian alhaiseksi? Itse voisin tähän todeta, että eikö mun tämän kaiken logiikan mukaan pitäisi olla näin jo aika sairas, ylipainoinen ja epäterve yksilö?

Jos suosikkimargariinissasi on mukana pehmeän rasvan kyljessä 30% kovaa rasvaa, niin et saa sepelvaltimotautia. Jos proteiinipatukassa on sokeria puolikkaan banaanin verran, niin se ei tee siitä suoraan epäterveellistä ja samaa kuin ”Snickersistä”. Jos popsit rehellistä vehnäleipää ruisleivän sijalta, niin se ei ole turmioon vievää lipsumista vaan elämistä. Jos uskallat syödä riittävästi, niin se ei ole epäterveellistä tai lihottavaa vaan nimenomaan terveellistä ja hyvinvointia edistävää. Jokaisen suupalan ei tarvitse olla optimoitu ja terveellisyyden kulmakiveä. Ethän sinä inkiväärishotista muutu terveyden perikuvaksi, eikä yksi siivu kermajuustoa muuta ketään sairaalloisen lihavaksi.

Joskus elämäntaparemontit vaativat joillakin sitä, että opetellaan lapusta käsin annoskoot ja sisällöt tarkkaan noudattaen. Kilpaurheilijoilla tämä voi olla myös olennainen osa riittävän ravinnon takaamista, ja jotkut rakastavat yli kaiken jämptejä rutiineita, mutta kaikista ei siihen tarvitse eikä kuulukaan olla. Nykyään tuntuu, että jokaisen salilla käyvän tai kotijumppia paukuttelevan tytön tyllerön pitäisi kansalaisvelvollisuutenaan välttää vähänkään prosessoituja ruokia henkeen ja vereen, ja ruveta noudattamaan fitnesskisadieettejä perusarjessaan. Rasvat saisi ottaa vain avokadosta ja pähkinöistä, ja valkoinen riisi on ainoa sallittu hiilarin lähde kaurahiutaleiden lisäksi, mutta niitäkin vain kohtuudella että pysytään terveellisissä sfääreissä eikä lihota.

Tämän ylitarkan terveellisyyden perään niuhottamisen ei kuitenkaan tulisi olla tavallisella ihmisellä koko elämän perusta, ja tavoitteellisen treenaamisen tai terveellisen ja tasapainoisen elämäntyylin ei kuuluisi vetää kroppaa jatkuvaan puutostilaan tai mieltä ahdistuksen ja jatkuvan pohdinnan partaalle. Pystytkö oikeasti elämään koko elämäsi näiden rajoitteiden vallassa, ja onko se sen arvoista? Onko se todella terveellistä vai aiheuttaako se sinulle enemmän ahdistusta? Jos näin ei ole, niin paukuta ihmeessä eteenpäin. Jos homma on kohdallasi toisin, niin voi olla hyvä pohtia oman kelkan suuntaa hieman uusiksi.

Adidas-toppi: TÄÄLTÄ* // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ*

Sallittakoon jokaiselle kuitenkin oman näköisensä elämä. Toinen rakastaa herkutella rehellisellä mätöllä, ja toinen nauttii suunnattomasti ”paremmista” valinnoista. Toiselle jämptit ja simppelit sapuskat paperista katsottuna ovat elämän suola, ja toinen haluaa nauttia tavallista kotiruokaa ilman mittakauhaa. On siis syytä muistaa, että se mikä toimii sinulla, voi syöstä toisen turmioon. Ruokafilosofia, jota työpaikan Milja ylistää maasta taivaaseen, ei puolestaan välttämättä toimi siskollasi. Se minkä sinä koet helpoksi ja rennoksi, voi toiselle olla todella ahdistavaa.

Se mitä toivoisin kuitenkin jokaisen ymmärtävän, että terveellinen syöminen on aina kokonaisuus ja monien tekijöiden summa. Pitkäjänteisessä terveellisessä syömisessä saa ja kuuluukin olla mukana nautintoa, joustovaraa sekä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Ennen kaikkea sitä ravintoa tulee olla riittävästi, sillä emme elä enää pula-ajalla. Kohtele siis itseäsi hyvin ja arvostuksella niin henkisesti kuin fyysisesti. :)

Potkua alkavaan viikkoon!

Tsekkaa myös nämä aiheeseen liittyen:
Onko ruokasi oikeasti terveellistä?Tuhoatko itsesi hyvinvoinnilla?

Edellinen juttuni: Onko elämäsi tylsää? Mikä neuvoksi?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

41 vastausta artikkeliin “KUN SYÖT MUKA TERVEELLISESTI – ONKO NÄIN?”

  1. Kuullostaa aikalailla mun meiningeiltä tossa noin vuosi sitten.. Tosin pyrin välttämään valkoistakin riisiä – vain tumma oli sallittu. Leipää ei voinut syödä koskaan ja jos pakko oli syödä niin sitten sitä ruisleipää! Rasvat oli pannassa, oli kyse sitten avokadosta tai pähkinöistä.. Mitä vähemmän rasvaa sen parempi.. tai sitten ei. Eihän siinä toiminut enää aivot eikä kroppakaan kunnolla.

    Nykyään vedän leipää puuron sijaan sillon kun siltä tuntuu. Pastaa riisin sijaan kun huvittaa. Tummaan riisiiä en kotona kokkaa enää koskaan -sillä valkoinen riisi on 1000x parempaa. Ja jos siltä tuntuu niin voinpa vetästä Ehrmanin suklaaprodevanukkaan tai lohilon sen maitorahkan tilalle joka tulee korvista ja nenästä ulos!

    • Aijaiii, mutta mahtava juttu tässähän on se, että eteepäin on menty! Jeaahh! Ei elämää kannata loputtomien kieltojen ja rajoitteiden varaan rakentaa, ja tavoitteellisuus ja terveelliset elämäntavat eivät tosiaankaan poissulje joustavuutta ja niitä asioita, joista itse pitää. :)

  2. Niin totta joka sana!!! Ei voi liikaa painottaa kokonaisvaltaista terveyttä/terveellisyyttä: jos syöt ”puhtaasti” ja luokittelet ruuat sallittuihin ja kiellettyihin, mutta et syö sellaista ruokaa jota oikeasti haluaisit syödä, miten se vaikuttaa mieleen ja sitä kautta kokonaisvaltaisesti terveyteen?

    • Sepä se! Jos askeettinen ruokailu tuo hyvää oloa myös henkisesti, niin silloinhan se on hyvä, mutta jos mielen kanssa joutuu koko ajan kamppailemaan, niin kyllä siinä mennään mielestäni jo terveydellisesti negatiivisella puolella.

  3. Olipa hauska lukea taas juttujasi.
    Tulin juuri salilta ja olin unohtanut palautusjuoman kotiin.
    Nauratti lukea siksi juttujasi.
    Onneksi tajuan, että tavoitteeni eivät siihen tuhoutuneet.

    En kuitenkaan voi syödä yhtä reippaasti kuin sinä koska olet nuorempi ja kulutat enemmän. Mukavuuden halu onneksi on minut pelastanut anorektisesta arvomaailmasta.

    Itse en jaksa mitään orjallista systeemiä, mutta ” kehonrakentajien” ruokavalio on juuri minulle sopiva, vaikka olen noviisi. Olen aina inhonnut sitä n.s ” tavallista kotiruokaa”. Tuo tavallisuuskin kun on niin perhekohtaista. Nyt kun taas treenaan minulla on hyvä syy syödä oudosti. Pidän juuri pelkistetystä ruuasta ilman mitään sen kummempaa. Eli se mikä on toiselle orjuutta ei toiselle sitä ole.
    Popsin onnellisena maitorahkaa ja pelkkiä kananpalasia. Ah, ei tarvitse vääntää ” kotiruokaa”.

    Mutta tosiaan uskon myös, että ihmisen on hyvä välillä nautiskella. En pidä makeasta joten herkuttelen rasvaisilla juustoilla.

    Mutta se on hienoa, että sinä olet nuorena jo oivaltanut sen, että asioita voi tehdä monella tavalla. Ahdistavinta on juuri se toisten ihmisten vahtaaminen, että miten pitäisi asiat tehdä. Tietyt faktat on tietenkin aina faktoja.

    Kiitos näistä jutuistasi.
    Tykkään treenaamiseen liittyvistä jutuistasi erityisesti.

    • Mut sullahan näyttää hommat olevan hanskassa, ja täytyy sanoa, että mäkin oikeasti tykkään kanssa ihan sikana askeettisesta bodyruuasta :D Niinhän sitä pitää elää, miten itsestä parhaimmalta ja luonnollisimmalta tuntuu, eikä iskeä väkisin mihinkään muottiin, koska jotkut muut niin tekevät. Ja voihan se olla, että se oma luonnollisin tyyli voi vaihdella eri elämän vaiheissa. :)

  4. Heh minä taisin siitä margariinista sanoa, anteeksi. Jokainen syököön miten parhaaksi näkee. Ei ole kenenkään velvollisuus neuvoa tai arvostella muiden syömisiä(kokemusta on!)paitsi jos sitä haluaa tai tekee työkseen(rav.terapeutit esim)Pistit taas miettimään etenkin tuo riittävyys. Urheilijan ja liikkujan ravitsemuksen tärkeysjärjestys: 1.riittävyys eli sopiva energiansaanti tavoitteeseen 2. säännöllisyys 3. nesteytys 4. sallivuus 5. riittävä vitamiinisaanti 6.sopivasti makroja 7. hifistely. Ei liikkuja pelkällä salaatilla pärjää, joskus se voi olla jopa huono vaihtoehto. Esimerkki: menossa kovalle jumppatunnille syönkö naposteluporkkanapussin vai sokerisen jogurtin? porkkanat toki terveellisempiä mutta energiaa ei nimeksikään eikä proteiinia, jogurtissa sentään molempia. Hyvin syövä jaksaa liikkua, kunto kehittyy, ja liikunta tuntuu nautinnolliselta. Tärkeintä kokonaisuus kuten sanoit. Sitä vaan liikaa keskittyy välillä epäolennaisuuksiin kuten tuo suolakurkku. Mietin tässä yksi ilta voinko syödä kun siinä on sitä ”pahaa” suolaa ja voinko laittaa ketsuppia ruokaan? Sitten iski herätys; haloo ei se kokonaisuutta kaada. Eri asia jos söisi joka ilta jättipussin sipsejä. Herkuttelusta ihmettelen myös usein tuota ”terveellisyyttä” Ihmiset sanoo rakastavansa suklaata ja jäätelöä mutta sitten se onkin banaanimuusia pakkasesta tai raakakaakaopapuja. Ei voi syödä sitä normaalia fazerin sinistä tai geisha tuuttia vaikka kuinka tekisi mieli. Hedelmät on hyvä terveellinen herkku kuten ehdotit. Mielestäni jos oikeasti haluaa herkutella ei mietitä terveellisyyttä varsinkin jos se herkkupäivä on vain kerran viikossa. Ja miksi esim. kerran vuodessa tehdyt herkut kuten laskiaispulla runebergintorttu tai joulupiparit pitää tehdä proteiinijauheseoksesta? Kerran vuodessa eikö silloin halua ja voi ottaa perinteistä? Hyvä muistaa että liiallinen terveellisyys voi johtaa ortoreksiaan ja sitä kautta anoreksiaan, sekään ei ole terveellistä.

    • Ei huolta, en mä siitä loukkaantunut, enkä kyllä edes muista, kuka multa siitä on kysynyt. :D Oli siis vain todella sopiva esimerkki tähän kohtaan. :D

      Todella mielenkiintoista pohdintaa sulla, ja huippua, että olet itse tunnistanut myös itselläsi ajatuksien haastekohtia ja niinhän se menee, että kokonaisuus ratkaisee! :)

  5. Ihan loistava kirjoitus taas! 😊 👍 Vaikka eipä sulta ole huonoa kirjoitusta vielä tullutkaan! Tää kirjoitus oli kuin suoraan omista ajatuksista! 😊

    • Kiitos Sari sulle ihanasta palautteesta! Jeij! :)

  6. Itse olin ennen just tuo: ei ketsuppia, koska siinä on sokeria. Ei leipää, koska se on epäterveellistä. Ei vaaleaa riisiä, vain tummaa. Ei proteiinipatukoita joissa muutamaa grammaa enemmän hiilareita. Dieetillä ei syöty edes yhtä suklaapalaa ja jos syötiin niin morkkisteltiin lipsahdusta.

    Näytin hoikemmalta kuin nyt mutta en todellakaan ollut onnellisempi. Haluan harrastaa liikuntaa ja näyttää hyvältä elämän ja nautintojen ehdoilla, en toisin päin. Vaikka en usko pysyväni kunnossa läheskään yhtä rennolla suhtautumisella kuin sinä, on sun asenteesi silti mielettömän motivoiva.

    Ohi aiheen vielä: Oon miettinyt, että onko sulla näkemystä hormonaalisen ehkäisyn käytöstä liittyen kehonkoostumukseen/lihaskasvuun? Postaus tästä ois mielenkiintosta lukea, koskettanee monia naisia ja meidän kehonmuokkaustavoitteita :)

    • Oon muuten miettinyt samaa! Siis tuota ehkäisyasiaa

    • Ihan huikean kuuloinen elämän filosofia sulla! Way to go!

      Tuo hormonaalisen ehkäisyn vaikutus itseasiassa kiinnostaisi itseänikin, mutta itselläni siitä ei suuremmin ole kokemusta/asiantuntemusta, sillä hormonaalinen ehkäisy ei ole alun alkaenkaan sopinut minulle yhtään, joten sellaista en ole käyttänyt. Itse kuitenkin sanoisin, että jos ei tosissaan kilpaurheilevasta naisesta puhuta, niin jos muuten hormonaalinen ehkäisy tuntuu itselleen sopivan, niin en välttämättä lähtisi sen vaikutusta kehonmuokkaukseen liikaa pohtimaan, vaikka itseasiassa mielenkiintoinen asia olisikin tietää tarkemmin. :)

    • Tulen vielä jatkamaan tätä spontaania kiitoskommenttiani, että tällaiset kirjoitukset ja viestimiset tämänkin tason urheilijalta ovat kyllä erittäin tärkeitä! Voin aivan käsi sydämellä sanoa sortuneeni todella pitkään siihen ajatustapaan, että mikäli en ruokaile kuin fitnesskuurilla oleva, olen ”luuseri”, näin kärjistetysti. Ja koska siihen en ole kyennyt, niin sitä suuremmalla syyllä vain vetänyt ihan huolella överiksi, kokeilematta edes sitä kultaista keskitietä 😀 Minusta tällaiset kirjoitukset ja mielipiteet ovat erittäin tervetulleita, tuntuu että viime aikona kaikki on mennyt niin järjettömäksi hifistelyksi että sitä itse väistämättäkin hämääntyy siitä mikä on ns.riittävää ja tarpeellista. Kiitos 🙏🏼

    • KIITOS puolestaa sulle! ;) Ja siis osallehan tuo ”jämäkän fitnessruokailun” testaaminen voi olla tosi mielenkiintoinen kokemus, ja avata erilaista puolta ravinnosta. Siitäkin voi siis saada irti todella fiksujakin juttuja, kunhan ei jämähdä siihen liian kirjaimellisesti, ja elä se raamattuna. Kilpaurheilijoilla asiat erikseen, mutta ei kaikkien tarvitse eikä kuulukaan noudattaa kilpaurheilijoiden tiukinta mahdollista vaihtoehtoa ruokavaliosta. ;) Mahtava kuitenkin kuulla, että olet ilmeisesti löytänyt itsellesi vähän sopivamman tavan toteuttaa omaa ruokafilosofiaa. :)

    • Joo, jäikin oleellinen pointti pois omasta tekstistäni, että olen kyllä joo väliajoin koittanut elellä tiukkojen ruokaraamienkin mukaan, mutta ennen pitkää ehkä hieman uuvahtanut, koska luonteeltani olen – noh – hieman kirjaimellinen ;) Näistä äärilaidoista on nyt hitaasti mutta varmasti muodostumassa juurikin se oma ruokafilosofia.

  7. Olipa kerrassaan hyvä ja osuva teksti!!! Ainakin itse olen vasta tässä viime vuoden aikana tajunnut kuinka tärkeätä on syödä TARPEEKSI! Neljä vuotta kävin säännöllisesti salilla ja aina miinus kaloreilla, eipä ihme ettei pala kasvanut 😅 nyt vasta oikeestaan tän vuoden puolella alkanut tuloksia tulemaan (kahdeksassa kuukaudessa lihasti tuli lisää 6kg ja rasvarossa tippui 10%) ja oikeestaan vaan sen takia että söin tarpeeksi ja säännöllisesti. Myös energiatasot ovat pajon paremmat kuin ennen ja reenit kulkee paremmin! Mutta ainakin itsellä auttoi juuri kehonkoostumusmittaukset josta sai selville oman energiakulutuken joka itsellä on 3000 luokkaa (kiitos nopea aineenvaihdunnan) joten senkin ansiosta tajusin että ruokaa voi syödä kyllä ihan kunnolla 😊 joten voin muillekkin suositella sitä, se oli kyllä silmiä avaava ja pystyy seuraamaan kehitystä!

    Kiitos vielä mahtavast blogista, siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle ja tsemppiä tuleviin kisoihin hurjasti!! 😊 täällä ainakin seurataan matkaasi innolla!

    • Kiitos Veera sulle huikeasta palautteesta ja tsempeistä! Ja niinhän se menee, että nimenomaan se riittävä ruoka auttaa pääsemään niihin tuloksiin, ja harmittavan tiukassa onkin se harhaluulo, että vähemmällä ruualla tulokset olisivat parempia. Ihan huippua, että olet päässyt tuosta vaiheesta yli, ja treeni kulkee, kehitystä tulee ja ennen kaikkea elämässä on sitä energiaa enemmän. Jes!!

  8. Mä niin rakastan näitä postauksia! <3 tulee iha oikeesti hymy huulille ku tajuaa eläneensä ennen väkisin just tollasta kuvailemaasi elämää, mut nykyään kaikki vaan sujuu niin paljon paremmin. Ja tulosta tulee ilman, että joutuu rääkkäämään itseään :D

    • Iso kiitos sulle! <3 Tuloksiin pääseminen ei nimenomaan aina vaadi sitä rääkkäämistä, vaan itsestään huolta pitäen niitä tulee tehokkaimmin ja kestävimmällä lopputuloksella. :)

  9. Kuinka joku voi lukee mun ajatusmaailmaa näin hyvin! Liian usein maanantaina luen sun postauksen ja just edellisenä viikonloppuna oon paasannu kavereille samoista aiheista! Kiitos kun kirjotat näitä, ehkä joku päivä päästään taas takas siihen elämään kun kaverit suostu ostaan kahvinkaa pullat cocovin patukan sijaan. Ja leffaillassa ei tarvi kuskata porkkanoita poppareitte sijaa :D

    • Hahaa! :D Ja toki saahan niitä vaihtoehtoisia herkkujakin popsia, jos ne oikeasti kokonaisvaltaisesti toimii henkiselläkin puolella. Jossain vaiheessa kyllä jokainen varmaan huomaa, että sopiiko se itse itselleen pitkällä tähtäimellä vai ei, ja se nimenomaan pitää itse kokeilla ja tajuta. ;)

  10. Mahtava kirjoitus taas! Rakastan sun ruokafilosofiaa, ja oot ihan mielettömän hyvä esikuva jokaiselle naiselle! <3<3<3

  11. täysin samaa mieltä kanssasi :) ennen olin ihan hirveän tarkka ja kaikki mainitsemasi jutut oli pannassa, nykyään voin paljon paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikkin, kun en rajoita elämääni. ja ruokakin maistuu paljon paremmalta, varsinkin herkkusämpylät 😋

    • Ihana kuulla, että sulle sopiva tasapaino on vihdoin löytynyt! Kaikille ei sovi samat jutut kuin toisille, ja siinä onkin se oikean hyvinvoinnin ja terveellisyyden kulmakivi, että löytää itselleen sen sopivan tavan elää (ja syödä) ;) Huippua!

  12. Hyvä aihe, itse olen joutunut miettimään näitä ruoka asioita paljon lähivuosina. Sairastan refluksia johon ei lääkkeet täysin auta. Nyt ollut tämän vuoden myös sappikivi vaivoja ja pahojakin kipukohtauksia. Joudun siis rajoittamaan syömisiäni hyvin paljon, ja kyllä huomaa ettei energiaa ole tarpeeksi ja kun joutuu syömään koko ajan hyvin rajatulla ruokavaliolla ei nautinnosta voi edes puhua. Varsinkin kun kipuja ja oireita esiintyy päivittäin siitä huolimatta. Tekisi mieli skipata useasti ateriat kun ei keksi mitä haluaisi syödä koska ruuat joita voi syödä tulee jo korvista ulos. Haluaisin vain syödä normaalisti, mutta tuskin tulee koskaan toteutumaan. Onneksi on lääkäriaika tällä viikolla, jos saisi edes nuo sappikivet hoidettua pois alta.

    Ennen näitä vaivoja vuosia sitten yritin pysysä tuossa muka terveellisessä ruokavaliossa ja tunsin huonoa omaatuntoa kun en siihen pystynytkään. Ei vain itsekuri pitänyt. Kuinka paljon parempi olo kokonaisuudessaan olisi tuolloinkin ollut jos olisi vain yrittänyt syödä normaalisti. Herkkuja tuli syötyä silloin joka päivä, ja jo niiden rajoittaminen aluksi olisi ollut riittävä toimenpide kun muuten söin jo riittävän terveellisesti.

    • Äh, onpa kyllä todella kurja juttu. Silloin kun itsestäänselvyyksiä viedään itseltä yllättäen pois, niin huomaa vasta, kuinka tärkeitä tietyt parusasiat elämässä ovatkaan. Toivottavasti sulla lähtisi olo paranemaan, edes tuon sappikivien vaivaamisen eliminoinnin jälkeen! Tsemppiä!

  13. Nyt oli kyllä taas pitkään aikaan sekä asiantuntevin että viihdyttävin kirjoitus ruokaan ja syömiseen liittyen. Tähän ei ole juuri lisättävää ja on aivan mahtavaa huomata, että fitness-lajin ammattilainen osaa suhtautua ruokaan ja ylipäätään elämään kuten sinä! Juttu sai nauramaan, mutta samalla se oli todella herättävä ja asiapitoinen kirjoitus. Se tuntuu olevan juurikin niin, että terveellisyys ja niukka syöminen liian usein rinnastetaan toisiinsa. Ja varsinkin juuri se, että syö tarpeeksi vähän on jollain laillla monilla terveellisen syömisen avainasia. Ja kun asia on ihan päinvastoin. Ja hiuksen halkominen vie pahasti metsään tässäkin asiassa. On varmaan ihan sama, onko siinä margariinissa mukana kovaa rasvaa, jos ei sitten vedä sitä koko rasiaa kerralla :D

    • Kiitos sulle ihan huikeasta palautteesta! Ja hauska kuulla myös, että tästä sai irti sekä viihdettä että ajatuksia. :D Mutta tuo on kyllä harvinaisen ”ärsyttävä” ongelma, että niukkoja ruokavalioita pidetään terveellisinä, vaikka jatkuvassa fyysisessä puutostilassa sekä henkisessä ahdistuksessa eläminen on todellisuudessa hyvin kaukana siitä. Toki oikein toteutettuina ”kuureina” noista ei pitkällä kaavalla ole sen suurempaa haittaa, mutta jatkuvana elämäntapana kituuttaminen ei kovin terveelle kaidalle vie.

  14. Moikka, tuosta kehonkoostumusmittauksesta voisi varmaan tehdä oikeen jutunki, se kun on aika tärkeä osa siihen kun aletaan tekemään ”remonttia” ihan joka saralla. Puntaria on ihan turha tuijottaa se ei kerro muutakuin massan, rasvaprosentit ja kehon osien lihaksiston saa paremmin selville inbody-mittauksella. Ja voin omasta kokemuksesta kertoa että säännöllinen mittaus motivoi jääkaapilla ja salilla :) Sisäelinrasvan määrääkään ei puntari kerro. Monet pelkää ihan turhaan mittausta, mutta jälkeenpäin ovat sanoneet että olisi pitänyt mennä aiemmin, niin paljon tietoa omasta kehosta se antaa.

    • Nuo mittaukset ovat kyllä mielenkiintoisia, ja antaa kyllä vähän pätevämpää faktaa kuin perusvaakalukema, joka monia hirvittää. Ja pakko kyllä sanoa, että se puntari on kyllä yksi turhimmista asioista siinä vaiheessa, jos halutaan lihasta lähteä tahkomaan :D

  15. Oon treenannu tavoitteellisesti jo useamman vuoden ja kisasinkin viime syksynä ensimmäisen kerran. Noudatan hyvin pitkälti samaa ruokafilosofiaa kun sä ja herkuttelen kun tekee mieli. Saan jatkuvasti kuulla tutuilta jotka tietää tästä mun harrastuksesta että en varmaan syö mitään ja ihmetellään jos otan illanistujaisissa reilun kakkupalan. Enhän mä voi, koska fitness :D

    • Haha! Juuri näin! Eihän ne fitnesskisaajatkaan koko vuotta syö kanaa ja riisiä, vaan kyllä sinne vähän isommatkin kakkupalat tarvittaessa mahtuvat! Oikein! :D

  16. Kerrankin postaus ruokavalioon liittyen jossa ei demonisoida mitään.
    Kaikkialla muualla puhutaan viljattomuudesta, lihattomuudesta ja maidottomuudesta.

    Noh, toivottavasti ollaan nyt menossa oikeaan suuntaan.
    Itse en syönyt vuosikausiin banaania, koska naistenlehti sanoi siinä olevan jopa 7 sokeripalaa, ei kannata syödä.
    Tai juuri sinappia, ketsuppia, vaaleaa leipää, suolakurkkuja, salaatinkastikkeita…

    Itse on tullut kokeiltua miltei rasvatonta dieettiä (joskus 10 vuotta sitten se oli ”muotia”), karppausta, paleota, vegaaniutta, vähähiilarista…
    Nykyään syön lihaa, peruna, riisiä, pastaa…

    Itsellä tärkeintä on terveellistyys, maku ja suoliston hyvinvointi.
    Päivittäiset valinnat ja kokonaisuus kuitenkin ratkaisevat.

    Tiedän että niin moni nainen syö lounaalla vaan jonkun kaupan fetasalaatin ja illalla jääkaappi tyhjenee.

    ps. Oikeasti. Lisää näitä.

    • Kiitos sulle aivan miljoonasti! Itse tosiaan yritän muutenkin välttää sitä, että postauksissani hirveästi mitään/ketään mollaisin, koska maailma ei ole yleensä kovinkaan mustavalkoinen. Toisilla toimii toiset asiat, kun samat eivät pelitä taas joillain sitten ollenkaan. Ja puhut niin totta tuosta kokonaisuudesta, ja se on se juttu, joka ratkaisee. Ei yhden kanasalaatin syöminen tee kenestäkään hoikkaa, eikä yhden margariinilla valellun paahtoleipäsiivun popsiminen myöskään lihavaa. :)

  17. Tämä teksti kyllä osu ja uppos suoraan ytimeen. Itse ollut etävalmennuksessa nyt reilun vuoden ja jatkuva ruokien punnailu on johtanut siihen, että saatan ahdistua parista grammasta ”ylimääräistä” tomaattia ja miettiä, paljoko lisäkaloreita tulee ketsupista. Sitten kun kohdalle tulee herkkupäivä, syön innokkaasti big mac hampparia ja päälle irttareita, mutta jälkeenpäin taas ahdistelen sitä kalorimäärää jonka juuri ahdoin kitusiin. Jonkinlainen syömishäiriö tämäkin. Positiivista on se, että tiedostan syntyneen ongelman itse ja olen päättänyt ottaa tulevaisuudessa ruokailun suhteen rennommin ja kenties heittää sen vaa’an kaapin perukoille

    • Välillähän siinä käy niin, että pitää käydä ”ääripäissä”, että hiffaa oikeasti sen, mikä itselle sopii. Tuossakin kokeilussa on varmasti ollut paljon hyvää, ja jos lopputuloksena kuitenkin päädyt tasapainoon, niin kokonaiskuvaahan voisi pitää jokseenkin jopa onnistuneena ”epäonnistumisen ja virheiden” sijaan. ;)

      Kuten itsekin sanoit, niin erittäin positiivista juuri onkin se, että tiedostat itse, että nyt oma homma on mennyt pitkällä tähtäimellä vähän liiankin syvälle ruokavalion parissa, jolloin sitä hölläämistä voi lähteä hakemaan. Ruokavaaka voi olla hyvä apuväline, mutta jos se hallitsee elämää liikaa, niin silloin ehkä ollaan menty ojasta allikkoon. Tsemppiä sulle tasapainon löytämiseen! Sieltä se tulee ajan kanssa varsinkin, kun itse tiedostaa homman ytimen! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 240
Tykkää jutusta