ONKO ELÄMÄSI TYLSÄÄ? MIKÄ NEUVOKSI?

Onko arkesi tylsää? Puuduttaako? Kaipaatko elämääsi pientä twistiä rutiinien ohelle? Olenko ainut, joka haikailee toisinaa niiden lapsuus- ja nuoruusvuosien perään, jolloin saattoi innostua täysin epärationaalisista ja hulluista asioista, ja paukuttaa menemään into piukeana tunti kausia ihan järjettömien, mutta niin hauskojen asioiden parissa? Silloin jaksoi aina hypätä kotisohvalta liikkeelle, jos kaverit ehdottivat jotain typerää. Miten se on vain mennyt aikuisiällä siihen, että kahdeksan aikaan illalla antaakin vastaukseksi ”Emmä taida nyt tänään, kun kellokin on noin paljon” ja seuraavan päivän yllättävä Lintsin reissutarjous likkaporukalla torpataan verukkeella ”Tuli liian nopeesti ja puskista”. Ja ripulinmarjat!

Itsehän olen rutiinien mestari. Olen niiden osalta suorastaan niin taitava, että välillä tulee blokattua todella huikeitakin tarjouksia ja tyydyttyä paukuttamaan sitä samaa kaavaa joka päivä ja päivästä toiseen, koska noh. Se vaan tuntuu helpommalta pysyä siellä mukavuusalueella. Silloin ei tarvitse vaivautua, ja voi vain jäädä haikailemaan kokemusrikkaamman elämän perään. Kuitenkin aina, kun jokin onnistuu nämä tylsän kankeat rutiinini edes hetkeksi romuttamaan, niin voi jehna, miten on ollutkaan letkeä, energisoiva ja intoutunut fiilis, ja virtaa on löytynyt vaikka länsinaapuriin jakaa. Ja tämän jälkeen sitä on taas palattu samoihin vanhoihin rutiineihin.

Eräänä iltana kuitenkin havahduin siihen, että nyt alkaa olemaan jo tasaista arkea kerrakseen, ja kaipaan oikeasti maustetta ihan siihen arkiseen elämään. Päätin, että nyt sanon KYLLÄ kaikille vähänkään kutkuttaville ehdotuksille ja asioille. Päätin, että nyt en enää mieti, että olisi kiva joskus, vaan toteutan asioita NYT. Päätin, että tutut, turvallisen ja mukavat Netflix-illat viltin alla voisivat olla välillä jotain muuta, ja että poistuisin pihalle tutkimaan, mitä maailmalla on oikeasti tarjottavaa. Päätin myös, että iltakahdeksan ei ole liian myöhä millekään, ja vielä kymmeneltäkin voi touhuta ja toteuttaa asioita ilman, että yöunet kärsivät.

Ja miten kävi? Voi jösses sentään, miten paljon huikeita kokemuksia rikkaampi olen. Osa on pieniä juttuja, ja osa taas isompia. Tämän on heijastunut myös omaan vireystilaan, luovuuteen ja innokkuuteen, ja vitsit miten paljon tässä likassa on taas enemmän potkua ja poltetta. Olen nukkunut paremmin. Olen aikaansaavampi ja tehokkaampi myös arjessa. Olen virkeämpi ja iloisempi. Olen suorastaan tulessa!

Mitä kaikkea on tullut tehtyä:

  • Kierrelty ja tutkittu kotikaupunkiamme Tamperetta kävellen, pyörällä tai autoillen. Miten huikeita juttuja omasta kaupungista voikaan löytyä, kun lähtee tutkimaan ennakkoluulottomasti! Tästä ensimmäisestä kohdasta on saatu irti ja paljon!
  • Käyty yöuinnilla elokuun vilpoisina iltoina. Hitto, miten kylmää vettä, mutta hauskaahan tuo on!
  • Kaivettu vanha kunnon Pleikkari ykkönen varastosta, ja hakattu nostalgisia pelejä tunteella.
  • Treffattu kavereita ja lähipiiriä entistä ahkerammin. Vierashuoneemme yösija on ollut myös kovassa käytössä, ja näillä näkymin se tulee olemaan myös tästä eteenpäinkin, hah!
  • Testattu eri treenimiljöitä, ja koeajettu ennakkoluulottomasti myös kartoittamattomia ulkotreenipisteitä.
  • Hypätty kesäteattereissa, leffassa ja konserteissa. Pyynikin kesäteatterille iso plussa sekä Robbie oli Ratinassa kova!
  • Lippuja on ostettu myös syksylle, ja ainakin JVG sekä Jari Sillanpää täältä tullaan. PS. Jartsa on kova!
  • Isketty lukkoon reissuja ihan kotimaanmatkailun merkeissä myös syksylle. Suunnittelu ja hullujen ideoiden iskeminen kalenteriin porukalla on osa hauskuutta!
  • Köpötelty auringon laskiessa rantaväyliä pitkin. Ihanaa. <3
  • Vietetty huikeita lautapelisessioita vaikka ja millä porukalla. Huutonaurua, ristikettuilua ja vastapuolen nöyryyttämistä. Parasta sosialisointia ja mittelöintiä.
  • Testattu eri kahviloita ja pikkuputiikkeja.
  • Ja vaikka mitä muuta jännää!

Eli nyt haastan silmäpareja siellä ruudun toisella puolella heittämään ennakkoluulot ja tekosyyt nurkkaan, ja sanomaan KYLLÄ entistä hanakammin ja tiheämpään tahtiin! Aina elämän maustaminen ei tarvitse isojakaan asioita tai suuria seteleitä lompakossa, ja pienet asiat ovat niitä, jotka elämästä tekevät kokemisen arvoista. Toistuvat illat kotisohvalla jäävät vähän liiankin helposti tutuksi ja turvalliseksi, ja vaikka toki niitäkin toisinaan tarvitaan, niin välillä on vain nieltävä oma puutumuksensa pitkän päivän jäljiltä ja loikata mukavuusalueelta veks! Väsymys ja puutumus saa kyllä kyytiä, kun itsensä vauhtiin pistää. Ainut mitä tarvitsee tehdä on sanoa omille tai muiden toiveille, ajatuksille sekä ehdotuksille KYLLÄ ja NYT!

Elämyksellistä viikonloppua!

Kurkkaa myös: Parhaimmat farkut treenatuille jaloille

Edellinen juttuni: Mitä pitäisi ymmärtää ”sopivista” kalorimääristä?

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

24 vastausta artikkeliin “ONKO ELÄMÄSI TYLSÄÄ? MIKÄ NEUVOKSI?”

    • Voin kyllä sanoa, että mäkin oisin! :D Kolmatta kesää mun lemppari-croptop, ja tämähän oli aikoinaan löytö mun frendin kirpparikasasta! :D

  1. KYLLÄ kuuluu täältä! Challenge accepted ja seuraavan kerran teenkin juuri noin, sanon kyllä. Osaan itse myös olla rutiinien kuningas… :)

  2. Todellakin on. Välillä aktivoidun enemmän mutta kun ei ole ketään kenen kanssa tehdä mitään niin pelkkä yksinään eri asioiden toimittaminen piristää vain tiettyyn pisteeseen asti. Mistä miehetön/lapseton yli 30 v nainen löytää ystäviä, ei mistään..tiedänpähän millaista eläkkeellä olo on, jos elää puolisoa/ystäviä jne vanhemmaksi, aika karseaa!

    • Äh, voi vitsit! No mutta nyt sitä suuremmalla syyllä kannattaa rohkeasti kokeilla lähteä ennakkoluulottomasti mukaan harrastuksiin, kursseille, tapaamisiin tms. joilla tapaa uusia ihmisiä, tai sitten lähestyä rohkeasti puolituttuja tai työkavereita ehdotuksillaan. :)

  3. Mä mietin just tätä samaa eilen! Mihin katosi kaikki ex-tempore pihalla hillumiset ja pienet seikkailut? Itse en jaksa olla kovin rutinoitunut kuin aamukahvin suhteen 😁, mutta itselläni on sama ongelma kuin edellä kommentoineella, ystäviä ei ole oikeastaan edes yhden käden sormille eikä puolisoakaan löydy ja yksin hilluminen ei oikeastaan tee muuta kuin lisää ahdistusta.. Näiden muutaman kaverin kanssa irrottelu tarkoittaa lähinnä kahvittelua tai ruokailua kaupungilla päivällä, vaikkei lapsiakaan löydy kuin yhdeltä 😕

    Mut ihan mahtavaa että ympäriltä löytyy tyyppejä jotka jaksavat pyytää ja olla avoimin mielin oikealle elämälle, ei kannata
    todellakaan heittää hukkaan mahdollisuuksia sanoa kyllä 😊

    • Siis niinpä! Mitä meille tapahtuu aikuisina? Voin sanoa, ettei itsellänikään ole mikään superlaaja ystäväpiiri, mutta sen verran, että muutamat hyvät riittää ja aina voi myös omien perheenjäsentenkin kanssa tehdä vaikka ja mitä (oma äiti on mun bestis nykyään, hah!). Jos sulla on edes tuo muutama kahvittelufrendi, niin nyt painostat ja kiristät ne tekemään sun kanssa jotain ihan muuta kuin kahvittelua/lounastelua, etkä anna heille vaihtoehtoa kieltäytyä vaihtelevasta menosta! :D

  4. Moikka! Ei liity postaukseen, mutta kyselisin teidän Miamin lomasta. Mitä kautta hommasitte teidän majoituksen? Asustan jenkeissä töissä ja ennen Suomeen paluuta olisi kahden viikon loma tiedossa ja olen suunitellut meneväni Miamiin. Majoituspaikka keittiöllä kiinnostaisi ja sillä nyt kyselen sinulta infoa ja hyviä neuvoja, kun siellä juuri olitte. :)

    • Moikka! Ohi aiheen saa aina heittää! Mehän siis ei asuttu Miamissa vaan Miami Beachilla (eri kaupunkeja ja Miami Beach on oma saari, vaikka vierekkäin ovatkin). Me vuokrattiin kämppä tuttuun tapaan AirBnB:n kautta ihan yksityishenkilöltä, ja sieltä kyllä löytyy tosi näppäriä asuntoja kohteesta kuin kohteesta ja vielä suopeaan hintaan, jos vaan ajoissa varailee. :)

  5. Minäkin olen sellainen rutiinimestari että tosiaan pitääkin opetella tekemään jotain rutiineista poikkeavaa :) KYLLÄ JA NYT <3 Ihanaa viikonloppua <3

    • JEAAH! Ihan huippua! Mahtavaa viikonloppua sinnekin! :)

  6. Ite tykkään ”tylsästä” ja tavallisesta arjesta. 😊 Itellä kun on lapsikin, niin ei voi ihan extemporee juttuja aina tehdä, mutta täytyykin ehkä vähän kuitenkin kunnostautua tässä asiassa! 😆 Tosin on tässä koko syksy täynnä ohjelmaa ja reissua, niin tulee piristystä arkeen! ❤️

    Ps. Jartsa on ihana! 😍 Miehen kaa käytiin kattoon Jaria pari vuotta sitten(?) Olympiastadionilla ja hyvä oli! 👍

    • Mäkin kyllä rakastan sitä tylsää ja tavallista arkea yli kaiken, ja arkihan sen elämän ytimen ja merkityksen juuri muodostaakin. <3 Sitä vaan kun pikkaisen välillä jaksaa maustaa, niin siitä pystyy saamaan niin paljon enemmän irti ja energiaa elämään. ;) Ja eihän vaihtelun todellakaan tarvitse olla isoja juttuja, vaan ihan pienillä piristeillä voi saada nimenomaan ihan huikeita vaikutuksia aikaiseksi. Ja huippua, että innostuit säkin tästä ajatuksesta, jes! :)

      Ja mä oon fanittanu Jartsaa pikkulikasta asti, enkä oo vielä koskaan nähnyt sitä livenä! Onneks sain toisen fanin kylkeen mukaan, eli äiskän kanssa mennään! :D

  7. Moi Piia!! Sulla on loistava blogi, enkä liioittele sanoessani, että olen saanut järjen mukaan ruokavaliooni sinun ravintopostaustesi ansiosta (eli tuplasti lisää ruokaa koneeseen niin palautuminen on ennenäkemätöntä ja tulostakin tulee). Snäppiäsi seuratessa heräsi nopea kysymys, eli miten teet sen aina niin näppärän näköisen päälaellasi keikkuvan treeninutturan? Ainainen ponnari salilla -tyttö haikailee tutoriaalivideon perään. :)

    • Moikka Katariina ja KIIITOS ihan älyttömän mahtavasta palautteesta! Tuo on oikeasti ehkä parasta palautetta, mitä tämä likka voi saada, että ruokaa uppoaa enemmän ja homma pelittää ihan uusilla sfääreillä. Jes! <3

      Voisin kyllä tästä nutturasta joskus oman tutoriaalin riipaista, mutta eihän se muuta vaadi kuin superkorkean ponnarin, ja jättää viimeisen ponnarin vedon vain läpi vetämättä, jolloin hiukset jäävät päälaelle lenkille. Sormilla vähän kiristelyä ponnariin ja asettelua, ja voila. Ei vaadi edes peiliä ja koko hommaan menee 5 sekunttia enemmän kuin normiponnariin. :D

    • Hartwall Arenalla! Tai sinne ainakin oletin ostaneeni siskoni kanssa liput, hahaha :D

  8. Siis mulla on ollut ihan sama ongelma :D tai monet tuntuu puhuvan siitä, miten on vaikeaa sanoa EI, kun taas itselle on paljon vaikeampaa sanoa KYLLÄ. Oikeestaan kaikki mun kaverit on vielä tosi spontaaneita ihmisiä, eivätkä ikinä suunnittele päiväänsä yli kymmentä minuuttia eteenpäin, kun taas itse oon jo tarkkaan aikatauluttanut mihin aikaan syön ja treenaan (sinänsä kyllä ihan fiksua, tuleepahan syötyä tasaisin väliajoin enkä treeniäkään sitten lykkää niin myöhäiseksi, että lopulta kuitenkin jäisi sitten menemättä).

    Oon nyt tän vuoden ajan haastanut itseni vastaamaan kaikkiin (okei, ehkä nyt pienellä varauksella, mutta kuitenkin) ehdotuksiin kyllä, ja oon kans saanut tosi hauskoja uusia kokemuksia, vaikka oonkin poistunut sen mukavuusalueeni ulkopuolelle.

    • Mäkin kuulun tohon ihan samaan ryhmään, joka päätyy loppupeleissä aina mieluummin kotisohvalle, koska väsyttää/aikainen herätys/on vielä hommia tekemättä jne jne. :D Mulla toisaalta kaveripiirissä on paljon samankaltaista porukkaa (esim. juuri urheilijoita), joilla elämä on loppupeleissä aika rutiininomaista, mutta kyllä sieltäkin aina riipaisuja kuitenkin tulee ilmoille! :D Nyt siis päätin tarttua niihin, ja tartuttaa itsekin samaa omaan lähipiiriin, heh :D

  9. Tein tällä viikolla saman huomion, kun löysin itseni kahtena iltana jostain futiskenttien laidoilta ja toisena niistä potkin ite rankkareita yhden koutsimiehen opissa joskus iltaysin jälkeen toisella paikkakunnalla :D Mut eipä olisi tuota jälkimmäistäkään tullut koettua, jos olisin vain jäänyt kotiin.

    • Hahaha! Aivan mahtavaa, ja juuri tuollaiset sopivan hämmentävät ”miten tähän päädyttiin?”-tilanteet ovat aivan parhaita! :D

  10. Tää haaste tuli niin tarpeeseen, ehdoton kyllä!

    Aiemmin kirjoittaneille yksinäisille haluan mysö sanoa, että kyllä uusia ystäviä ja hyviä kavereita voi löytää ihan missä iässä tahansa, eikä siihen tarvita perheen tai lapsien olemassaoloa. Uusi harrastus on usein mitä parhain lähde tämmöiseen, koska siellä tapaamistasi ihmisistä tiedät että teillä on VARMASTI ainakin yksi yhteinen kiinnostuksen kohde. Mä olen löytäny 30 ikävuoden jälkeen koko joukon harrastuskavereita juuri tällä tavalla, ja olen sentään ollut alunperin tosi ujo introvertti joka mieluummin nörtteilee kotona kuin juttelee ihmisille.

    Oma isäni puolestaan (vanhempani olivat eronneet jo vuonna kivikausi) löysi uuden rakkauden 65-vuotiaana, vaikka hänkin on enemmän kotisohvan kuluttaja eikä harrastanut edes lavatansseja (joissa kuulemma 80-vuotiaatkin löytävät uusia ystäviä). Eli rajoitteita on oikeasti paljon vähemmän kuin luulisi, jos vain itse pitää mielensä ja silmänsä auki :)

    Ihanaa, yllätyksellistä syksyä Piudelle ja tsemiä loppurutistukseen kohti kauden huipentavaa koitosta!

    • Moikka Tuulia ja kiitos ihanasta kommentista! Ihania tarinoita ja eläviä esimerkkejä oikeasta elämästä! Ja kyllä täytyy sanoa itsekin, että vaikka avoin, puhelias ja ulospäinsuuntautunut olenkin, niin uusien ystävyyssuhteiden muodostamisessa olen jokseenkin aina hieman varautunut, ujo ja ylipäätään vähän ”huono”… :D Silti aikuisiälläkin on tullut tehtyä uusia ystäviä ihan muiden kuin nykyisten kavereiden tai puolison kautta, vaikka olenkin monesti aika huono näissä tilanteissa. :D

      Huippu juttu, että innostuit lähtemään tähän mukaan! Jes!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 60
Tykkää jutusta