EN HALUAISI ELÄÄ HÄÄPÄIVÄÄMME UUDESTAAN

finlayssonin kirkko

finlayssonin kirkko

hääpäiväämme

hääpäiväämme

Monesta tuutista saa aina kuulla, kuinka ihana hääpäivä morsiammella ja sulhasella olikaan. Kaikki oli täydellistä, paikalla olivat juuri ne tärkeimmät ihmiset ja päivä oli unelmien täyttymys. Puhutaan, kuinka haluttaisiin elää se mahtava, rakkaudentäyteinen ja ikimuistoinen päivä uudestaan. Mitä jos sellaista fiilistä ei kuitenkaan itselle jäänyt? Mitä jos päivä olikin ihan mahtava, mutta that’s it, ja ei sitä erityisemmin tarvitsisi repeatilla uudestaan elää tai aikakoneella uudestaan kokea, vaikka saisi?

Ennen kosinnan kolahtamista omalle kohdalleni mulla oli pitkään fiilis, etten välttämättä haluaisi järjestää mitään perinteisiä häitä. Ajatus siitä hirveästä kilpavarustelusta, tietyistä ”standardeista” sekä siitä, että päivän kuuluisi olla täydellinen tuntui lähtökohtaisesta ahdistavalta ja tukahduttavalta. Paineet onnituneista, näyttävistä sekä rakkaudentäyteisistä juhlista tuntuivat tukahduttavan ne häidet parhaimmat puolet. Ja toisaalta. Entäs jos ne parhaat puolet jäisivätkin vaisuiksi? Mitäs jos ne häät olisivatkin vain ihan kivat tai pahimmassa tapauksessa eivät tuntuisi miltään?

Toki ääni kellossa muuttui siinä vaiheessa, kun vajaan kymmenen vuoden seurustelun jälkeen se kosinta pamahti yllättäen eteeni, ja huomasin kuitenkin haaveilevani niistä ”oikeista häistä”. Päätin heittää romukoppaan kaiken sen, mitä häistä olin omassa kupolissani ajatellut, ja järjestää tulevan aviopuolisoni kanssa juuri meidän näköiset häät. Sellaiset todellakin saatiin, vaikka monessakin kohtaa loppupeleissä huomasin haluavani vaalia ainakin osittain niitä perinteitä.

hääpäiväämme

hääpäiväämme

Suunnitteluvaiheessa kuitenkin huomasin, että omassa kupolissa oli edelleen hieman ristiriitaisia viboja. Hääblogit, häälehdet ja some kun toinen toistaan toitottavat vain niitä mielettömiä kertomuksia ikimuistoisesta päivästä, johon haluttaisiin palata uudestaan. Oli niin rakkauden täyteistä, ja kaikki oli täydellistä. Ei sillä, ettenkö uskoisi näihin jaettuihin fiiliksiin. Ei myöskään sillä, ettenkö itse olisi nauttinut suunnattomasti tuosta meille tärkeästä ja ihanasta päivästä. Entä jos ne häät eivät alunperin olleetkaan nyt niin merkittävä etappi itselle? Entä jos yksi syy järjestää kunnon häät olivat se, ettei ainakaan jäisi myöhemmin kaduttamaan, että oikeita häitä ei ikinä järjestetty?

Meidän hääpäivä oli totta tosiaan ihan mahtava. Jatkuvaa tajunnanräjäytystä ja toinen toistuvaa ilotulitusta se ei tarjonnut, mutta hauskaa meillä piru vie oli ja pari kyyneltäkin tuli tirautettua muutamaan otteeseen. Kolmeen asti jatkunut krebaaminen tanssilattialla DJ:n iskiessä musalla, strobovaloilla ja savukoneella parastaan oli ihan huippua ja parasta oli jakaa päivä meille tärkeiden ihmisten kanssa. Huutonaurua ja huikeita tilanteita, eli kaipa sitä voisi sanoa, että aivan täydelliset kekkerit juuri meille.

Tuon talvisen tammikuun juhlapäivää edeltynyt vuosi oli toisaalta ollut melkoista tykitystä, ja takana oli kuluneen vuoden varrelta jos monen moista merkittävää ja ikimuistoista päivää sekä erilaisia elämän etappeja (ehkä vähän liiankin keskittyneesti yhdelle vuodelle). Yhtään sen enempää tuon hääpäivän arvoa ja merkitystä latistamatta, niin tämä kyseinen päivä lukeutui yksinkertaisesti yhdeksi näistä mahtavista ja ikimuistoisista kokemuksista, jossa jokaisella on oma merkityksensä meidän molempien elämässä. Meidän hääpäivämme ei siis ollut ”paras päivä ikinä” elämässäni, enkä ole ihan varma sujahtaako se suoraan edes top 3:een (aika lähellä toki). Silti muistoissa se säilyy aina erittäin tärkeänä ja ikimuistoisena päivänä ja merkkipaaluna meidän kahden yhteisessä matkassa.

hääpäiväämme
Kuvat: Tiina Uimaluoto

Postiluukusta ja kavereiden käsistä on sujahtanut jo useampi hääkutsu tälle tulevalle kesälle, ja näihin painellaan mieheni kanssa huikeilla fiiliksillä juhlistamaan tulevien avioparien ikimuistoista päivää.  Näin jälkikäteen ollaan meinaan miehen kanssa molemmat yhtä mieltä siitä, että onneksi ne omat häät on jo juhlittu. Oli niiden järjestämisessä oma rumbansa, ja nyt voidaan onneksi huokaista helpotuksesta, ettei jäänyt enää tälle kesälle järkättävää, vaan ”hoidettiin homma alta pois” jo keskellä talvea puolen vuoden varoitusajalla, hah! Hyvillä mielin siis muistellaan omaa hääpäiväämme, mutta ei niinkään kaiholla, ja voidaan keskittyä nauttimaan läheisten tärkeistä päivistä ja rakkaudentäyteisestä häähumusta nyt toisenlaisessa roolissa. <3

Pusuja alkavaan viikkoon!

Edellinen juttuni:
Hyviä Netflix-sarjoja? 6 Tärppiä jakoon!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Piia Pajunen

14 vastausta artikkeliin “EN HALUAISI ELÄÄ HÄÄPÄIVÄÄMME UUDESTAAN”

  1. Hei Pia!
    Minusta se paras päivä on sinulla vielä edessä. Kun saat ensimmäisen lapsen, niin se on maailman parhain päivä!

    • Heips! Mulla on itseasiassa tästä myös aika kova aavistus, että kun se päivä joskus koittaa, niin ykköseksihän se varmasti pamahtaa. :D

  2. Oi ihana kun joku muu on samaa mieltä minun kanssa: rn järjestäisi häitä enää uudestaan, vaikka olikin yksi parhaimmista juhlista ikinä! Siinä on vain se oma stressi ja järkkääminen, joka kyllä riitti mulle kerran! Miehen kanssa ollaan just puhuttu, että järjestettiin kerralla isot häät nii eipähän tarvi uudestaan mennä naimisiin! :D Sen verran ”nuorena” mentiin niin nyt on ihana käydä muiden häissä fiilistelemässä! :)

    • Siis jep! Hyvin pitkälle häät järkkääntyivät aika käsiä heilutellen, mutta siinä vikoilla viikoilla oli sen verran iso läjä sitä kaikkea pientä sälää, että huhheijaa! Voin siis samaistua noihin sun ajatuksiin ihan täysin, ja ihan sairaan helmeä painella nyt vaan kiertelemään muiden häitä ja nauttia fiiliksestä. :D

    • Nuo ovat Nelly.comista ja löydettiin ne vuoden vaihteessa vielä sieltä alepuolelta, eli lykky kävi! :D

  3. Oon niin monesta kohtaa samaa mieltä.. Ensin mietittiin että halutaanko lainkaan häitä vai sujautetaanko vain parin todistajan läsnäollessa kaikille yllärinä naimisiin. Mutta minua haittasi myös ajatus siitä että alkaisin myöhemmin katua kun kunnon juhlaa ei tullut järjestettyä joten järkkäräsimme kunnon kekkerit aiks perinteisellä kaavalla. Häät oli ihanat ja olen vielä 8 vuoden jälkeenkin ikuisesti kiitollinen kaikille läheisille jotka niin paljon järjestelyissä meitä auttoi<3 mutta en liiottele yhtään jos sanon että paras fiilis oli se kun häät oli onnellisesti ohi ;D Ihana päivä, mutta en mistään hinnasta haluaisi järkätä/ viettää häitäni uudelleen…

    • Niin sama fiilis! :D Kyllä kannatti järkätä, ja eipähän ainakaan jäänyt kaduttamaan! :D Parasta oli, kun häät saatiin purkkiin ja päästiin painelemaan vailla huolta ja häivää häämatkalle! :D

  4. Minä olen ihan häähullu: hääkansio ollut varmaan jostain yläasteelta saakka, katson kaikki maholliset sekä mahottomat hääohjelmat Unelmähäistä ja Ensi treffit alttarilla -sarjoista (Suomi, Tanska, USA, Australia :D :D ) Häähulluihin sekä Tahdon morsiuspuvun! -ohjelmiin! :D :D Haha! :D Ja itken niitää kaikkia kahtoessa, aina! :D

    Toivottomana romantikkona olen vaaleanpunaiset lasit silmillä aina haaveillut omista häistäni, toki vain ja ainoastaan sen oikean kanssa <3 Olenkin onnekas, sillä suudeltuani vääriä sammakoita tuli kohdalleni se todellinen rakkaus joka kolahti kerrasta <3 Hän kihlasi minut viime lokakuussa ja häät ovat suunnittelilla kesälle 2019.

    Mietinkin, että olisi mielenkiintoista lukea hääsunnitteluun tai lähinnä budjettiin, sen muodostamiseen liityttyen blogipostaus? :) Jotain oletkin noista askarteluhommista kertonut mutta oliko teillä esimerkiksi ennalta sovittu budjetti ja kuinka hyvin siinä pysyttiin? :)

    Häihin liittyen suurin unelmani jää kuitenkin toteutumatta, sillä haaveenani oli aina ensimmäisen koirani toimiminen sormuspoikana <3 Tämä rakkain pappa lähti kuitenkin sateenkaarisillalle viime marraskuussa, vain hetki kihlautumisemme jälkeen. Onneksi hän sai vielä olla osana kihlajaisjuhlaamme <3

    Nuorimmista "veljistään" ei sormuspojiksi olisi – niin höntsäilijöitä että varmaan nielaisisivat koko kapistuksen ja juoksisivat riehumaan vieraiden sekaan! :D :D Haha <3

    • Eikä! Mutta siis aivan ihana, että häät sytyttävän noin paljon, oih! Olen jopa vähän kade, etten saanut suunnittelusta noin paljoa irti, heh! Ja voi ei tuo sormuskoira! Aiiiivan ihana ajatus, mutta onneksi hän sai olla osana teidän kihlautumista, ja säilyy muistoissa aina. <3

      Voisin tosta budjetoinnista kirjoitella joskus enemmänkin, mutta tiivistettynä emme lähteneet edes laatimaan alunperin mitään budjettia, koska todettiin molemmat, että ollaan sen verran rahoista tarkkoja ja toisaalta myös tiedettiin mitä haluttiin, että olisi vain harmittanut, jos budjetti olisi paukkunut, hah! Ei siis laskettu, että paljon häihin loppupeleissä meni, ja käteen jäi vain huonoja arvioita. :D

      Enemmän kuitenkin sinne häihin sujahti, kuin oli ehkä tarkoitus, kun matkan varrella yhtäkkiä haluttiinkin muutamia lisäjuttuja häihin, joita luultiin aluksi, ettei haluta. :D

  5. Mulla nää tuntemukset liittyy vahvasti siihen häitten järjestämiseen, siihen liittyvään (etenkin viime hetken) stressiin ja ennen kaikkea siihen että olen luonteeltani kallellaan introverttiin. Rakastan juhlia, joissa kaikki rakkaat on kokoontuneet yhteen, mutta vaikka ihmiset on tuttuja, heidän jatkuva läsnäolo väsyttää. Eli nämä asiat on tosi ristiriitaisia, RAKASTAN järjestää kaikennäköistä, mutta vihaan viime hetken stressiä, kun haluaisin jo virittäytyä juhlan tunnelmaan. Ja toisaalta sitten se että ihanaa kun kaikki rakkaat on samassa paikassa, mutta yhteenlaitettuna kaikki on vaan vähän liikaa ja siitä tarvitsee toipumisaikaa :D

    • Pystyn jollain tapaa samaistumaan tuohon, että samanaikaisesti on monenlaisia fiiliksiä. Mä kanssa tykkään järjestää, mutta vihaan sitä viime hetken stressiä ja tavallaan huolta siitä, että onko kaikilla muilla hyvä fiilis. Mä kanssa tarvitsen aikaa toipua kovasta rytäkästä ja kovan menon vastapainoksi tarvitsen sitä hiljaisuutta ja rauhallisuutta.

  6. Juu on niin samat fiilikset itellänikin. En jääny ikävöimään häitäny,en haluis uudelleen kokea sitä päivää. Ei jäänyt kokemuksena elämän parhaimmaksi päiväksi.

    Häät nyt eivät jostain syystä vaan ollu semmonen elämän ykköspäivä. Ehkä johtuu siitäkin että niissä sattui muutamia ikäviä juttuja ja pitopalvelu mokas mikä aiheutti hirveitä aikataulun venymisiä, ite olin just raskaana ja olin aika väsyny ja kramppas se pitkä päivä ja ei voinu ottaa muutenkaan rennosti kun piti kokoajan miettiä et sujuuhan kaikki niinku pitää. Kaasoni ei spiikannutkaan niitä juttuja mitä piti ja jouduinkin ite sanomaan osan niistä jutuista mitä hän unohti, koska oli ottanut vähän liikaa… Ja myöhäisillasta yksi miesvieras rupes räyhäämään ja haukkui mutkin lopulta rumasti, kun oli niin kännissä. Siitäkin jäi paska maku. Ja lopulta oma mies joi ittensä semmoseen känniin et meni jatkoille vieraiden kaa kaupungilleja minä raskaana olevana morsiamena ajauduin yksin viettää hääyötämme yhteen mökkiin ja odotin turhaan koko yön tuoretta miestäni sinne. Mökissä oli kamalan kylmä, ei mitään ruokaa tai juomaa ja mulla järkyttävät suonenvedot ja pahoinvoinnit. Seuraavana päivänä kun muut potivat krapulaa, mukaanlukien mieheni, minä siivosin anopin kanssa hääpaikkaa… Eli nyt kun mietin, niin ei ole ihme kun en pidä hääkokemustani elämäni parhaana päivänä.. jos uudelleen menisin naimisiin, en pitäisi häitä vaan karkaisin suoraan jonbekin lämpimään paratiisilandiaan häämatkalle!

    Kyllä aivan heittämällä elämäni parhaimmaksi päiväksi menee tyttäreni syntymä. Sen päivän voisin mielelläni kokea uudelleen. Se oli todella ikimuistoinen, rakas päivä. Muistelen sitä aina rakkaudella, sillä se oli niin hyvä kokemus jaolin silloin niin rakkaudesta pakahtunut.

    • Voihan jehna! Ymmärrän kyllä, miksei sulla nuo häät sytyttäneet niin paljoa, mutta eihän sen meillä kaikilla tarvitsekaan olla se ykkösjuttu elämässä. Mä kanss uskon myös, että oman lapsen syntymä sitten hamassa tulevaisuudessa tulee vetämään riman aika korkealle, ja se on sellainen asia, johon mikään ulkoinen tai muu pysty millään vaikuttamaan tai sitä vesittämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 88
Tykkää jutusta