NAIMISISSA – HUH HEIJAA, MITKÄ HÄÄT!

Whoop whoop! Nyt on tämä likka talutettu alttarille ja titteli on muutettu neidistä rouvashenkilöksi (kuulostaapa nuorelta ja mediaseksikkäältä, hah!). Hunajakuukautta vieteltiin tähän perään harjoitusversiona järisyttävän upeassa Islannissa viiden mojovan päivän ajan, ja onnistuin kuin onnistuinkin pitämään ihan oikean reilun viikon mittaisen loman. To-del-lakin oli kannattava veto, ja teki enemmän kuin eetvaarttia. Vasta eilen siis palattiin takaisin aviomiehen (aviomiehestä aikuispisteitä ainakin 76) kanssa tuon häähumun keskeltä, ja tänään onkin sitten painettu asioita liikkeelle arjen parissa.

No mutta niihin häihin. Kuvamatskua on tuloillaan hääkemuista ja huikea läjä, kunhan kuvaaja kerkeää koko massan tunteella ja taidolla käsittelemään. Päivästä on myös taltioitu kasapäin videomatskua, mutta sen editoimisessa tubekelpoiseksi (häävieraita sekä omaa itsekunnioitusta kunnioittaen, haha!) voi kestää vielä pieni tovi, mutta älkööt huoliko: Sitä on tulossa! Omasta takaa kameran linssi ei ihan hirveästi kerennyt räpsähdellä, sillä halusin keskittyä nimenomaan olennaiseen. Suoraan omista käsistä ei siis matskua vielä hirveästi löydy. Ainakaan, jos puhutaan vähänkään julkaisukelpoisesta materiaalista, joten nappiin meni! :D

Postauksen ensimmäinen kuva: Tiina Uimaluoto

Matkalla kirkkoon. <3

Itse vihkimisen puolesta lottoaminen meni omalta osaltani aivan männikköön, sillä mies pysyi koossa koko vihkimisen ajan, kun taas minä alon vollottaa heti urkujen alkaessa pauhamaan, ja kaikilla voimillani sain kyynelvirran pidettyä edes jossain määrin hallittuna, vaikkei tuo ihan helppoa ollut. Koko vihkiminen ja jatkojuhla ohjelmineen oli aivan ihana ja kliseisesti laukaistuna juuri meidän näköisemme. Ei liian totinen sekä ruoka oli järjettömän hyvää ja sitä oli riittävästi (älyttömän suuri peukku Kestit Cateringille). Mukana juhlistamassa oli meille tärkeät ihmiset, ja sehän sen suurimman arvon näille peijaisille toikin.

No mitä päällimäisenä muuten mielessä häistä? Näissä kekkereissä minä ja ilmeisesti pari muutakin löysi itsestään aivan uusia (tai vähintäänkin unohdettuja) puolia. Kun DJ pisti paardivaihteen päälle (meidän vähän poikkeavan) häätanssin jälkeen, niin siinähän sitten todellakin laitettiin jalalla koreasti eikä vaan meinattu. Oma henkilökohtainen yllärini omasta kykeneväisyydestäni oli se, että painoin ja tamppasin (aivan kirjaimellisesti) menemään tanssilattialla yhteensä seitsemän (7!!) tuntia aina iltakasista kolmeen yöllä. Non stoppina. Niinkun miten. Siinä vaiheessa ei enää häälookki ollut ykkösenä mielessä, kun kihara alkoi liimaantua niskaan kiinni ja hääpuvun helman alla virtasivat soijanorot. Oonan antaessa mojovan halauksen täysin rehellinen tokaisu tälle läpimärälle morsiammelle oli: ”Kaduttaa että halasin.” :D

Krebaamisen tunnelmasta ja koukuttavuudesta kertoo ehkäpä se, että iltapalan halkaisijaltaan 80 senttiset megapitsat kannettiin siihen aivan viereen kympin jälkeen, mutta slaissia naamariin pääsin tunkemaan vasta keskiyön jälkeen. Ja kyllä. Tällöinkin imin pitsaa kiduksiini tanssilattialla samalla kun reivasin. Jos tämä likkaa skippaa ruokatarjoilun jopa pariksi tunniksi kunnon kekkereissä, niin täytyy olla aivan hä-vyt-tö-män kova meininki. Tarkoitus oli myös vaihtaa tanssilattian auetua korkkarit tuliteriin hopeisiin glitteritennareihin, mutta en päässyt koskaan sinne asti. Korot meinaan potkittiin pois kintuista ja siinä mentiin se seitsemän tuntia paljain varpain (seuraavana aamuna muuten tuntui) pienissä häissä. Hieman alempana kuvatodisteita lopputuloksesta. Hups. Onneksi liukeni helposti vedellä.

Ja mitä ylipäätään itse tanssilattialla tapahtui, niin siellähän nähtiin illan sekä yön aikana vaikka ja mitä. Krebausta, luisteluhyppyjä, savukonetta, tuoleja, rajuja sooloja, akrobatiaa, ripaskaa, shampanjaa, slalomia, saippuakuplapyssyjä, macarenaa, yläfemmoja, yksisarvisia ja käsilläseisontoja. Näin muutamia mainitakseni (ja ei todellakaan kaikki edes omasta takaa). Dämn, kun olikin hauskaa, hämmentävää ja suorastaan sekopäistä! Tästä toki ison kunnian nappaa sekä DJ Jangler (ylivoimaisesti kovin hää-DJ ikinä, hands down!!!) mutta myös erityisesti se älytön poppoo, joka jaksoi vispata mukana ja äärimmäisellä antaumuksella. KIITOS! Kiitos myös aivan jokaiselle mahtavalle vieraallemme, juhlien ympärillä auttaneille käsille, mun huikeille kaasoille sekä sanavalmiille seremoniamestarille! Päivä oli aivan mieletön. <3

häät

Häiden puolesta täytyy todeta, että olen ylitsepursuvan onnellinen päivästä mutta myös siitä että se on ohi. Paljon olen saanut lukea ja kuulla haikeista häähumuisista jälkimainingeista, jossa tuo ainutkertainen päivä haluttaisiin elellä uusiksi edes yhteen kertaan. Itselläni tällaisiin fiiliksiin asti en ole (ainakaan vielä) päässyt, sillä täytyy myöntää, että tässä viime vuosien aikana on tullut elettyä useampiakin ”mullistavan huikeita” päiviä (aika monessa näistä tuo mieskin mukana) ja vietettyä aika montakin ikimuistoista hetkeä, että sen enempää tunnelmaa ja hääpäivän arvoa latistamatta tämä lukeutuu tuonne samojen mahtavien muistojen kirjojen väliin.

Totta turisten olen yksinkertaisesti ja puhtaasti kiitollinen, että elämässä on sattunut ja tapahtunut. Mulla on järkkymättömän vahva usko ja visio, että tällaisia päiviä tulee vielä jatkossa lisää ihan kourakaupalla, kun sitä elämää malttaa vain eteenpäin elää. Jos kohtalo kuitenkaan ei pahemmin kustannuksellani kujeile ja koijaa, niin alttarille en ajattelut tepastella enää uudemman kerran, ja eiköhän sitä juhlan aihetta muustakin saada tulevaisuudessa aikaiseksi. Ja jos ei muuten, niin tekemällä sitten! ;)

Avioliiton solmimiseen liittyy toki kaikenlaista muutakin, joten sukunimistä ja sormuksista vielä yhden postauksen verran lisää huomenna! Kokoan myös jossain vaiheessa muutenkin ylipäätään hääjärjestelyistä jonkinnäköistä ytimekästä postausta kokoon, ja sinne tubeenkin varmasti lävähtää videota, kun tuon kunnianhimoisen editointiprosessin saan alkuun, hah! :D

PS. Mun AVIOmies on aika 6/5! <3

Terkuin,
antaumuksella lomaillut
huolella levännyt
rakkaudella kyllästetty Piia

Vilkaise myös:
Asioita, joita elämälläni teen
& Mies avautuu: Mikä minussa ärsyttää?

Edellinen juttuni:
Me mennään naimisiin – TÄNÄÄN!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

14 vastausta artikkeliin “NAIMISISSA – HUH HEIJAA, MITKÄ HÄÄT!”

  1. Ihanaaa, oikein paljon onnea teille! <3 kun muistaa toista pienillä arkisilla asioilla, ei voi mennä mönkään:) mä niin yhdyn tuohon sinun kirjoitukseen.. Oma hääpäivämme oli ihan huikee enkä mitään vaihtaisi, mutta ihan järjettömän ihanaa ja helpottavaa oli myös se kun häät oli ohi!! =D 8vuotta aviota takana ja näin on edellee oikein hyvä, täydellinen <3

    • Lämpimät kiitokset! Arkinen muistaminen ja vastapuolen päivittäinen arvostaminen on kyllä se ykkösjuttu. :) Onnea kyllä sinnekin huikeasta suorituksesta onnistuneiden aviovuosien kohdalla, ja eiköhän niitä sitten sinne kerry vielä tulevaisuudessa moninkertaisesti lisää! <3

  2. Onnea teille ❤
    Ihana postaus ja tuo kuva sun jaloista on oikeesti tosi hieno kuva 👌😊

    • Kiitos Outi! Ja siis mustakin tuo jalkakuva on oikeasti ihan huippu! Haha! :D

  3. Ihanaa! Mitä tuossa kukkakimpussa oli näytti niin täydelliseltä. Voin kuvitella tanssilattian menon; macarena loistava valinta vielä the ketchup song, gangam style ja madonnan vogue niin olisi muuvit kohdallaan=)

    • Kiitos! Tanssilattialla kyllä nähtiin vaikka ja mitä, haha! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 288
Tykkää jutusta