8 RAVINTOPERIAATETTA, JOILLA PYSYN KUNNOSSA

*Sisältää mainoslinkkejä

Miten jaksat tuollaista kurinalaisuutta vuodesta toiseen? Miten pysyt aina noin tikissä? Näitä kysymyksiä saan arvatenkin usein ja todella paljon. Noh, nämä kaikki ovat suhteellisia asioita, ja se mikä toinen kokee äärimmäisen rajoittavaksi on toiselle samaan aikaan superrentoa toimintaa. Sama juttu on myös ”tikissä pysymisessä”. Yhdelle toisen unelmakunto voi olla se lössöin mahdollinen. Makuasioista on siten turha kiistellä. ;)

Inspauduin aiemmin kesällä Ainon postauksesta, jossa käsiteltiin omia henkilökohtaisia periaatteita jatkuvaan ”tikissä pysymiseen”. Tämä herätti myös tämän likan kaivelemaan vintin perimmäisiä ajatuksia omien ruokailutottumusten takaa, vaikka minäkin kilpaurheilulajini luonteen vuoksi jojodieettailen pitkin vuotta. Välillä olen solakammassa kuosissa ja välillä puolestaan luontaisesti tuhdimmassa, mutta rasvaprosentti ei ole se asia, joka omassa päässäni määrittelee sporttisen kunnon tai ”tikissä” olemisen. Tässä kuitenkin kahdeksan ravintoperiaatetta, joilla pysyn iskussa ympäri vuoden, ja ei kun itse asiaan!

Syön pääosin vain ruokaa, jota minulla sillä hetkellä tekee mieli

Minulla ei lue aamupalan kohdalla määritelmää, mitä söisin, mutta päädyn kyllä lähes aina samaan aamupalakomboon, koska se on vaan niin hemmetin hyvä. Lounaaksi kokkailen sitä, mihin kaapista löytyy ainekset, ja välipalaksi suuhuni nappailen juuri niitä asioita, mitä makuhermoni sillä hetkellä pyytävät. Ruoka on minulle suuri nautinto.

Edellä mainitulla periaatteella menen jokaisella aterialla, ja käytännössä jokaisen ateriani kokoan keväällä aiemmassa postauksessa esittämälläni periaatteella: Tuloksia ilman tiukkaa ruokavaliota? Miten syödä?. Tällä tavalla pistää myös taloutemme komeampi treenaava osapuoli päivittäin menemään, joten sillä ei ainakaan mene ihan hutiin. Kilpaurheilun vuoksi träkkäilen kuitenkin markojakaumaani (IIFYM- eli if it fit your macros-tyyliin) ja energiasaantiani loppupäivästä ”myfitnesspal”-appin avulla, ja syön illalla vielä jäljellä olevat safkat naamariin.

Syön riittävästi

Syön mieluummin enemmän kuin liian vähän. Riittävä ravinto on oikeasti äärimmäisen olennaista kehitykselle kilpaurheilussa (ja ihan yhtälailla tavoitteelliselle treenaajalle ilman kisatavoitteita). Hyvin ravittu voi muutenkin paremmin kuin aliravittu, ja tällöin myös mielihalut pysyvät kurissa, kun kroppa ja vintti on saanut tarpeeksi ruokaa. Mieluummin syön joka päivä riittävästi ja reippaammin kuin nipistelen arkena ja viikonloppuna ahmin herkkuja senkin edestä. Riittävästi syöminen ei tarkoita lihomista vaan nimenomaan pistää kropan toimimaan ja kehitystä tapahtumaan sekä pitää mielen ja kehon tasapainossa.

En suunnittele erillisiä vapaasyöntipäiviä tai cheatmealeja, vaan sisällytän herkut päivittäiseen makrojakaumaani (energiasisältöön).

Noudatan IIFYM-periaatetta, eli laskeskelen kaikki safkat päivittäiseen vakioituun makroravinnejakaumaani. Joka päivä saan siis suurin piirtein saman verran proteiinia, hiilaria ja rasvaa (ja näin ollen kaloreita). Siellä täällä olevat pikkuherkkuset tämän puitteissa eivät siis heilauta kokonaisuutta sen suuremmin, kun kokonaisenergiansaanti pysyy hanskassa.

Kahteen ensimmäiseen periaatteeseeni jatkaen, kun päivittäin saa säännöllisesti oikeasti tarpeeksi ruokaa ja vielä juuri sellaista, mitä sillä hetkellä tekee mieli, niin en koe tarvitsevani herkkupäiviä tai cheatmealeja. Itselleni herkkuja voivat olla muhkeat herkkuleivät, tortillat, huolella hauduteltu mehevä puuro kunnon höysteillä, kuohkea smoothie, proteiinipatukka tai vaikka ihan rehellinen jäätelö, ja näitä voin vedellä vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu. Olen muutenkin enemmän suolaisen herkun ja ruuan ystävä, joten normaaliin arkiruokaan panostamalla ja suurella vaihtelunvaralla pysyy tämän likan mielihalut ihan näissä, mitä ruokavalion puitteissa voi huuleen popsia. Sinne saa sujautettua vaikka ja mitä ihan sitä normaalia ruokaa, ja oppiipahan samalla tekemään myös vähän parempia valintoja.

En pelkää poiketa suunnitelmasta ja käytän sopivasti maalaisjärkeä

Häät, sukujuhlat tai muut tärkeät tilaisuudet. Näissä kinkereissä kyllä syön juhlapöydän antimia, mikäli en satu kilpailudieetillä olemaan. Kisaprepilläkin saattaa juhlien salaattipöydästä löytyä sopiva kokonaisuus, jolloin kokoan sen silmämääräisesti ilman vaakoja. Elämässä pitää olla itselläni mukana rentoutta ja joustovaraa, ja jos muutenkin joskus tulee fiilis, että rutiineista pitäisi päästä hetkeksi irtautumaan, niin sitten irrottelen. Ja jos teen näin, teen sen ilman morkkistelua ja hymyssä suin, koska muuten siinä jo vähän vesittyisi koko extrarentoutumisen idea.

Harvemmin suurempia irrottelun tarpeita kuitenkaan enää tulee, sillä en pyri rajoittamaan itseäni muutenkaan liikaa arkena tai pyhinä, ja elämäntapani on kasvanut minuun luonnollisesti ja ajansaatossa hiljalleen minun näköisekseni. Kesäterdelläkin voin nauttia olusen, jos tekee mieli ilman, että sitä tarvitsee merkitä kalorilaskuriin, ja Jumpan kakkupaloista saattaa aina verokarhu viedä maistiaiset. Ja ihan ilman ruokavaakaa ja träkkäämistä. :D

En noudata väkisin asioita, jotka minusta ei tunnu mukavalta tai luontevalta

En usko, että viisi vuotta sitten minusta olisi ollut tällaisen ruokafilosofian noudattamiseen ja tällöin tämä nykyinen tyylini olisi varmasti aiheuttanut minulle enemmänkin ahdistusta ja paineita. Nykyinen toteutusmallini on muodostunut hiljalleen ajan kanssa, enkä tietoisesti ole missään vaiheessa tehnyt suuria muutoksia. Huomaamatta olen löytänyt itselleni pienin kokeiluin ja muutoksin juuri minulle toimivan ja luontaiselta tuntuvan toteutusmallin. Jostain minunkin oli kuitenkin lähdettävä liikkeelle, ja alussa tiukka paperilta luettava ruokavalio opetti minut hieman parempiin ravintotottumuksiin, ja koostamaan ateriani ja ruokarytmini oikein sekä löytämään sopivan energiamäärän takaamaan kehitykseni kilpaurheilua ajatellen.

En panosta hifistelyyn ja yksityiskohtiin, vaan tarkastelen kokonaisuutta

En tarkastele yksittäisen ruoka-aineen ”terveellisyyttä” (mitä yksittäisen ruuan terveellisyys edes on?), vaan tuloksia saadaan nimenomaan kokonaisuudella. Ruokaympyrästäni löytyy kaikkea makeutusaineista superfoodeihin sekä jäätelöstä selleriin mutta kaikkea kohtuudella. Kun laatu ja kokonaisuus on pääosin kunnossa, niin kaiken ei tarvitse olla vimpan päälle mietittyä, vaan vintillekin saa tarjota nautintoa. Muutenkin mielestäni ihmiset miettivät ihan liikaa ”terveellisiä yksityiskohtia”, vaikka korjattavaa olisi ensisijaisesti ihan jo pelkästään päivittäisen energiansaannin määrässä (ollaan joko täysin ala- tai yläkantissa) ja kokonaiskuvassa.

En juo sokereita

Mehut ja sokerilimpparit eivät jotenkin vain enää itselläni toimi ollenkaan. Saman litkun voi juoda ilman sokeria light-versiona tai tämän sijaan valita ihan vaikka lasin vettä. Mieluummin muutenkin syön saman energiasisällön, kuin kaadan kurkusta alas ja vetäisen hirveän sokeripiikin. Smoothiet toki erikseen, mutta niissäkin olen loppupeleissä melko valikoiva sisällöltään, sillä niihinkin saa iskettyä hirveän mällin sokeria hedelmien, hunajan ja muiden sokeristen ”luonnontuotteiden” kera höystettynä. Ja kyllä. Sokeri on usein silti sokeria, vaikka se olisi intiaanien tai mehiläisten valmistamaa tai tehty siitä sokerijuurikkaasta (joka yksinomaan saa suurimman paheksunnan osakseen). Keho voi käyttää näitä hieman eri tavoin, mutta hanuriin ne silti kertyvät ihan yhtälailla, jos niitä liioin kiduksiinsa imee.

En juurikaa syö karkkia tai muuta tiukan sokerista tavaraa

Ensin sokerijuomat menivät alitajuisesti pannaan, ja lopulta sinne ovat menneet huomaamattani myös karkit. Yhden tai pari karkkia tulee aina silloin tällöin kaverin pussista napattua suuhun, mutta syömään niitä en ala kuin erityisenä juhlapäivänä. Jouluun kuuluu toki ehdottomasti suklaat, ja kisojen jälkeen pistelen mielelläni karkkia ja suklaata naamariin, mutta muuten nämä ovat aikalailla ”no go”-luokkaa.

En ole siis tarkoituksella kieltänyt näitä itseltäni, vaan jotenkin nykyään tuntuu todella karulta vetäistä naamaan pelkkää sokeria niin tiiviissä muodossa ihan kuten sokerilimsojenkin kanssa. Liika tietoisuus sokerin todellisesta määrästä niin tiiviissä paketissa on ajanut tähän pisteeseen, mutta hyvä niin, koska ei ihan oikeasti tee edes mieli, koska hyi. Olen siis vanha rajumman luokan karkkihiiri, ja todella ihmettelen, miten olen nykyään tässä pisteessä. Karkeissa on itseasiassa vähän sama kuin alkoholissa, että en niillä vaan kykene övereitä vetämään, mutta sivistyneesti voin maistella. Haha! :D

Puma T-paita: TÄÄLTÄ* // Puma-legginsit: TÄÄLTÄ* // Reebok-tennarit: TÄÄLTÄ*

Toivon edelleenkin, ettei kukaan suoraan kopioi minun periaatteitani, vaan tarkoituksenani oli tuoda enemmänkin erilaisia näkökulmia ja inspiraatiota ravinnosta kiinnostuneille ihmissieluille. Muistutan edelleen, että tässä on kyse ammattilaistason fitnessurheilijan ravintoperiaatteista, joihin ei tarvitse väkisin kenenkään itseään iskeä. Jos en tähän urheilulajiin olisi hurahtanut, niin hyvin todennäköisesti päivittäiset lautaseni näyttäisivät jokseenkin erilaisilta, vaikka paljon samoja ruokia siellä silti löytyisi.

Tärkeintä tasapainoisessa, terveessä ja oikeasti pitkällä aikajänteellä kestävässä ravintokokonaisuudessa on mielestäni nimenomaan se sopivuus juuri sinulle. Kaikkien ei tarvitse eikä kuulukaan toimia samalla tavalla. Toisille sopii tiukka paperilta luettava askeettinen ruokavalio kuin nenä päähän, ja toisille passaa paremmin täysin rajoitteeton sekä rento toiminta. Se, että naapurisi ja työkaverisi syövät päivittäin paperilapun mukaan ei tarkoita, että sinunkin pitäisi. Joskus toki tarkka ruokavalio voi kuitenkin auttaa hahmottamaan sopivia annoskokoja ja aterioiden koostamista, mutta jos koet, ettei tämä kiinnostaa pätkääkään, niin hei, ei se mitään! Kyllä ihminen on selvinnyt tälle vuosituhannelle ilman paperista ohjeistusta jonka mukaan syödä, vaikka ravinnon yltäkyltäisyys ja laadun muutos on toki asettanut meille uusia haasteita, joihin kirjatuilla ruokavalio-ohjeilla voidaan tarpeen tullen löytää apua.

Makoisaa loppuviikkoa!

Tsekkaa myös: Ruokapäiväkirjaani ennen kisaprepille siirtymistä

Edellinen juttuni: Ei rintoja – Hakusanat, joilla blogiini on päädytty

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

18 vastausta artikkeliin “8 RAVINTOPERIAATETTA, JOILLA PYSYN KUNNOSSA”

  1. Ihanaa, kun olet niin avoin ihminen ja olet todella hyvässä kunnossa, vaikka et ole ravinnon suhteen mikään tiukkis! :D :)
    Mites kun juot jonkin verran energiajuomia, niin eikös ne sisällä kuitenkin aika paljon sokeria…?

    • Kiitokset! Energiajuomat juon aina sokerittomina light-versioina, ja niitä on nykyään kauppojen hyllyillä aika laaja valikoima :)

  2. Hei! Kiva kun jaoit oman ruokafilosofiasi :) kuulostaa rennolla ja järkevältä. Sulla on muutenkin ihana asenne. Itse en juo mitään lighteja vaan valitsen mieluummin aina oikealla sokerilla makeutetun, koska jotenkin luotan enemmän siihen kuin teollisesti valmistettuihin makeutusaineisiin. Minua kiinnostaakin, että miksi muuten noin terveellisesti syövä ja elävä valitsee mieluummin makeutusaineen kuin sokerin? Ja siis kiinnostaa ihan siltä kantilta että haluaisin itse käyttää esim eri makuisia heroja leivontaan tai muihin terveellisiin herkkuihin mutta aina se tökkää makeutusaineisiin. Eli lyhyesti miten terveellisyys ja makeutusaineet mahtuvat samaan lauseeseen sinun mielestäsi?

    • Kiitos Tiina! :) Kuten tekstissäni jo mainitsin, niin terveellisyys on suhteellisesta (yksilön kokemaa) ja kaikkea kohtuudella. Sokeripommeista tulee yksinkertaisesti itselleni helposti myös paha olo sokeripiikin takia, enkä koe saavani siitä mitään hyötyä, ja pidän itse isoa määrää sokeria haitallisempana kuin pientä määrää makeutusainetta omakohtaisesti. Jokainen saa toki ravintofilosofiansa itse määrittää, enkä kellekään makeutusaineita erikseen tuputa, mutta en näe niissä kohtuukäytöllä mitään pahaa. :)

      En ole vielä tänäkään päivänä törmännyt tarpeeksi hyvään perusteluun, miksi makeutusaineita minun ei kannattaisi kokonaan hylätä. Makeutusaineita on tutkittu todella kattavasti, paljon sekä puolueettomasti, ja meillä täällä EU:n alla on todella tarkat säädökset lisäaineiden käytössä. Jos kohtuukäytöllä makeutusaineita käyttää, niin en näe siinä mitään vaarallista.

      PS. Jos teolliset makeutusaineet heraproteiinissa tökkää, niin testaa FASTin Natural-heraproteiini, jossa kaikki huimat 3-4 ainesosaa tulevat luonnosta, ja makeutus on 100% stevialla. ;)

  3. Piti itelläkin nyt kommentoida kun samoilla linjoilla itsekin olen ja liikkuminen on ehkä eniten ohjannut itseäni pois näistä paheista (sokeri ja karkit) ja olen oppinut itselle rentoon tapaan syödä mutta joitakin se tuntuu kovasti häiritsevän ja aiheuttavan välillä ihmetystä :) Toki myös ykköstyypin diabetes on vaikuttanut sokerin välttämiseen (ja makeutusaineiden käyttöön) kun sokerista vain tulee niin huono olo kun verensokeri kohoaa.Välillä sitä kyllä saa syödä kaksinkäsin kun ollaan matalilla mutta siinäkin ennemmin mehua kuin irtokarkkia :)

    Ja pitää vielä mainita että ite raskausaikana vältin myös makeutusaineita ja silloin söin ennemmin tarvittaessa sokerin sokerina ja sen myötä makeutusaineet jäivät myös vähälle käytölle raskausajan jälkeenkin mutta sanosin että kohtuus kaikessa,kaikessa ei tarvi olla ehdoton ja jokainen syököön niinku itse parhaaksi näkee ja kokee :)

    Kiitos Piia hyvästä blogista,seurailen taustalla usein.

    • Ravinto ja liikkuminen usein kulkevatkin käsi kädessä, ja treenaamisesta innostuminen monesti innostaakin panostamaan myös ruokapuoleen. Ja pakko kompata tuohon, että kaikessa ei tosiaan tarvitse olla ehdoton, ja jokainen syököön itse itselleen parhaimmaksi kokemallaan tavalla. ;)

      Kiitos vielä kivasta kommentista ja mukavasta palautteesta! :)

  4. Ihana lukea näitä terveitä ravintopostauksia. Ja kyllähän sen yleensä viimeistään naamasta näkee onko kroppa muokattu terveellisesti oikealla ja monipuolisella ruualla vai pelkällä salaatti&proteiini kituutuksella.
    Itse liputan terveellisen perusruuan perään, hifistelyksi riittää vehnän, sokerin ja alkoholin tarkkailu. Ja toimii :) Vielä kun perheessä on urheileva teini (telinevoimistelu) on perusruokaa oltava koko ajan ja paljon. Oletko muuten koskaan ajatellut että voisit olla nuorille hyvä esikuva treenauksen ja ravinnon yhdistämisestä varsinkin lajeissa joissa vaaditaan kropalta paljon. Tietysti kisaprepit erikseen, mutta tarkoitan tuota normaalia ravinto-treenaus rytmiäsi. Liian paljon on nykyään ravinto-ongelmia noilla kovaa treenaavilla nuorilla.

    • Kiitos sulle ihanasta kommentista! Itselleen kun löytää sopivimman tavan, niin sillä pääsee pisimmälle, eikä nuppi levähdä kesken matkaa. Syöminen on kuitenkin ihmiselle aika perustavanlaatuinen osa elämää, ja siitä ei pääse yli eikä ympäri. Urheilevalle nuorelle nimenomaan se riittävä perusravinto on kaiken a ja o, sillä kulutuskin on usein aika hurja. Nuorella iällä jos siitä ravinnosta lähtee jo kituuttamaan ja tinkimään, niin siinä voidaan jo tehdä suurta tuhoa aineenvaihdunnalle ja ravintokäsityksille aikuisikää ajatellen, ja hienoa kuulla, että teillä ruuan riittävyyttä korostetaan!

      Täällä blogissa ja somessa muutoin yritän kyllä jakaa tuon riittävän ravinnon merkitystä, ja yllättävän laajalti on tuota palautetta jo tullut, että syömään on vihdoin uskallettu ruveta nipistelyn sijaan. :)

  5. Ihana Piia! <3 Mun mielestä on aina niin virkistävää lukea maalaisjärkisiä ravitsemuspostauksia tässä villissä someviidakossa. Tosi mielenkiintoinen postaus muutenkin ja erittäin hyviä perusohjeita sovellettavaksi ihan tavalliselle tallaajalle. Esimerkiksi sokerin juominen limppareiden tms muodossa on sekä hampaiden että kehon kannalta lähinnä vaan pöljää! Sillä samalla sokerimäärällä sais jotain oikeasti hyvää ja täyttävää herkkua ;)

    Kiitos asiantuntevasta ja viihdyttävästi kirjoitetusta blogista! Ilolla aina seurailen :)
    ~Heidi K.
    https://heidikinnunen.wordpress.com/

    • Kiitos sulle Heidi ihanasta kommentista! Maalaisjärki on kaiken A ja O puhuttiinpa sitten mistä tahansa, ja ravinnon osalta informaation rajussa ristitulessa se tuntuu hämääntyvän ihmisillä välillä tosi voimakkaastikin. Perusasioilla pääsee pitkälle. :)

  6. itelleni pätee kanssa nuo lighti juomat ja kuuluisa vitsi ”big mac isoilla ranskiksilla ja öö lighti cola” :D karkkipussejakaan ei tee millään mieli ostaa itselleni, enemmänkin irttarit nappaa edelleen (ja sieltä ne suklaat……. ja ehkä muutama laku) vaikka joskus lauantaina meni kokonainen pussi. miksi? no koska vain silloin oli karkkipäivä :D oivoi

    • Haha! Mutta tuokin on jo pieni parempi valinta aterian yhteyteen. ;) Ja kyllä sitä karkkia saa syödä, jos se itselleen passaa ja oman viikonlopun kruunaa, kun kaikkien ei tarvitse elää samalla lailla. ;)

  7. Nyt jonkun aikaa blogiasi seuranneena olen alkanut miettiä omaa suhtautumista ruokaan ja missä ns mentiin metsään joskus.
    Ihanaa kun korostat kerta kerran jälkeen sitä että pitää syödä tarpeeksi, sitä ei kotona tullut ikinä oikeastaan niinkuin OIKEASTI kuultua.
    Lapsuuteni ja nuoruuteni kuulin usein lauseen ”kun syö vähän, vatsalaukku pysyy pienenä ja laihtuu/ei liho”
    Kuulin toki myös lauseen ”pitää syödä että jaksaa” mutta kukaan ei oikeasti korostanut ravinnon merkitystä. Joten sitä sitten ajautui tielle, jossa ruat olivat pieniä (tai ei ainakaan riittäviä) ja napostelu jatkuvaa.
    En ole tätä syy-yhteys asiaa ikinä aiemmin tiedostanut tai edes ajatellut, vaikka olenkin jo aikuinen, ja vaikka ravinto asioista puhutaan tänä päivänä jatkuvasti. Eihän vanhemmat tietenkään tarkoittaneet antaa tuollaista elämänfilosofiaa, mutta lapsi sitten nappaa kuulemansa miten sattuu kai..

    Niin että oikeasti suuri kiitos sinulle!! Olen hiljalleen uskaltanut alkaa syödä oikein ja se alkaa näkyä nyt muutamassa kuukaudessa enemmän kuin tämä vältä liikaa ruokaa periaate ikinä. (niin ulkonäössä kuin virkeydessä) Eipä tarvitse napostella ja olo on parempi, treenitkin sujuu ihan eri tavalla.

    • Kiitos sulle ihan huikeasta kommentista ja mielenkiintoisista ajatuksista! Meillä on taas kotona aina syöty kunnolla, eikä aterioiden koosta ole ikinä keskusteltu. Peruskotiruokaa on aina ollut tarjolla ja paljon, ja ruualla on kyllä nautiskellen pistetty menemään. Ehkäpä sieltäkin omat juuret tähän positiiviseen suhteeseen ruokaan on peräisin.

      Omasta ravintokasvatuksesta muistan yläasteikäisenä omien treenien loppuneen _aina_ valmentajan käskyyn, että menkää kotiin katsomaan Salkkareita ja syömään oikein kunnolla. :D Tätä kyllä kuuliaisena tottelin, ja kotiin päästyäni täytin ison tarjottimen voileivillä, kaakaolla, hedelmillä, jugurtilla ja myslillä ja mussutin vatsan pullolleen. :D

  8. Tämä on ihan mutulla heitetty, mutta se että sokeri ei sen koommin edes maistu niin voisko se olla merkki että kroppa toimii oikein..?

    • Tuohon en osaa sen koomin yleisesti mitään sanoa, mutta itselläni tämän uskon ainakin johtuvan siitä, että laadukasta ruokaa saa riittävästi ja tasaisesti, jolloin verensokerit eivät niin rajusti heittele. Sokeri on myös oikeasti koukuttava aine, ja jos sitä ei muuten kovin isoja määriä syö, niin eipä sitä usein tee mielikään. :)

  9. Olet niin järkevä näissä asioissa kiitos auttaa minuakin kohti tervettä, sallivaa ja hyvinvoivaa ruokafilosofiaa. Sitä sokeutuu välillä omalle toiminnalle luulee tekevänsä oikein. Tuo riittävä syöminen on edelleen haaste eikä välillä tiedä itsekään onko tämä annos nyt ”normaali” ja pitäisikö nyt syödä enemmän kun jäi nälkä? Harmi ettei ole älypuhelinta jolla saisin tuon myfitnesspalin sitä on kyllä kehuttu paljon. Kurinalaisuus sopii mulle ja kuten kirjoitit ei sovi kaikille tärkeintä löytää se oma juttu. Kiva lukea siitä ettei tarvitse syödä kuten muut tai miellyttääkseen muita. Jos oikein ymmärsin? Missä olen samoilla linjoilla: karkkeja en syö en syönyt 15vuoteen ei tee mieli ja pelkkä sokeri/lisäaineet/väriainekombo ei houkuttele, en keskity yksityiskohtiin siinä ollaan kyllä menty välillä yli mietitään mikä kasvis sisältää nyt eniten c vitamiinia, superfoodit, ruokien yhdisteleminen ym. en juo kaloreita ellei kookosvettä(tosin niin vähän kaloreita)ja teetä hunajalla lasketa?

    • Kiitos Ninna ja ihan mahtava kuulla, että näistä höpinöistä saa ajatuksia irti hyötykäyttöön! Ja muita miellyttääkseen ei pitäisi koskaan ruveta syömään, mutta enemmän tässä kirjoituksessa hainkin sitä, että ei pidä antaa muiden elämän valintojen sotkea omaa nykyisellään hyvin toimivaa elämänkulkua. Kaikki tavat eivät sovi kaikille, vaikka useampikin kaveri ympärillä tietyllä tapaa innostuisikin tekemään. Turha sotkea omaa elämää, vaikka ympäristössä toisin tehtäisiinkin. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 82
Tykkää jutusta