Kun kroppa leviää alle

voimalaitos

Takareidet. Nuo ikuiset murheenkryynit, mitä tulee tämän likan urheilu-uraan. Niiden kanssa on tullut rämmittyä aikamoinen matka vuodesta 2008 ja itketty litroittain kyyneleitä niin kivusta, pettymyksestä kuin epätoivosta. Niiden kanssa on kokeiltu lähes kaikkea, ja toivo on ajoittainut nostanut päätään, mutta joka kerta olen vain saanut pettyä karvaasti. 2011 eteenpäin olen lopettanut toivomisen ja rypemisen, ja keskittynyt yksinkertaisesti pelaamaan niillä korteilla mitä käytettävissä on. Kukaan ei ole vielä tänä päivänä saanut yksiselitteistä diagnoosia vaivastani, ja kuvista ei löydy mitään. Olen siis lopettanut jo aika päiviä syyn etsimisen, sillä en enää usko, että syytä tai parannuskeinoa löydetään.

Tarina alkoi siitä, kun joulukuussa 2007 heitin itseni väsyneenä niskoilteni niin että rysähti kesken volttisarjan (onneksi tämä edes tallentui videolle, koska muuten olisi mennyt hukkaan, hah!), mikä näin jälkikäteen tarkastellessa on todennäköisesti aiheuttanut selkärangan iskun myötä jonkun suojareaktion, joka heijastuu alaselän kautta takareisiin. Tammikuussa 2008 oikea takareiteni vetäisi eräänä aamuna bussissa matkalla kouluun totaalikramppiin ja nytkyttelin pari päivää kuin osittaisesti halvaantunut. Diagnoosina revähdys, ja tällöin järkeilin, että nyt voin pistää heikomman vasemman jalan venyvyyden samalle tasolle. Pari viikkoa eteenpäin, ja sama juttu vasurissa.

Diagnoosina edelleen paha revähdys ja kaikennäköisiä fysioterapia- ja hoitomuotoja kokeiltiin parisen vuotta, mutta kaikista seurasi vain entistä pahempaa kipua ja samat krampit sekä tuhansia euroja köykäisempi lompakko (onneksi oli opintolaina sekä vanhemmat). Krampin palautuessa jaloilla pystyi treenaamaan täysin normaalisti, mutta seuraavat päivät käveltiin taas vaappuen pingviininä, kun tavallisen askeleen ottaminen venytti takareittä jo ihan tarpeeksi ja tuntui kuin puukolla olisi viiltänyt.

Pari vuotta jopa tyhmän sitkeänä päästelin menemään, mutta aloin välttämään takareiskoja ärsyttäviä liikkeitä (kaikkea venyttävää), mutta lopulta tilanne oli se, että pelkissä räjähtävistä ponnistuksista tai jopa juoksusta seurasi useiden päivien helvetilliset hermokiskonnat ja tauoton totaalikramppitila.

voimalaitos-3

Molempiin takareisiäini käytiin sitten puukon kanssa ronklaamassa kansainvälisen huippukirurgin toimesta kesällä 2010, kun tämä kertoi jatkuvan tulehdustilan aiheuttaneen takareiden lihaskalvojen paksuuntumisen, jolloin lihas kramppaa kivuliaasti kaikesta ärsykkeestä sen ollessa jatkuvasti ahtautuneena. Leikkauksen luvattiin hoitavan koko ongelman (voi luoja miten onnellinen olin), mutta eihän se kokonaan sitä kuitenkaan ratkaissut, mikä oli aluksi todella kova pala niellä. Takareisien faskiotomia oli kuitenkin täysin tämän arvoinen, sillä tämän jälkeen olen pystynyt kävelemään päivittäin täysin normaalisti ja saatanalliset kramppitilat sekä kivuliat hermotuikkimiset jäivät historiaan. Mikä parasta, niin tavallinen treenaaminen on onnistunut tämän jälkeen täysin, kunhan vain maltoin välttää takareiden venyttämistä.

Edelleenkin takareittä venyttävät staattiset tai dynaamiset liikkeet tekevät kipeää, tai usein kipu tulee vasta seuraavana päivänä kestäen muutaman vuorokauden ajan. Joskus ne ärsyyntyvät helpommin kuin yleensä, mutta kokonaisvaltaisen kehonhuollon ja liikkuvuuden pitäminen visusti matkassa helpottaa näitä vaivoja. Eri puolella kehoa esiintyvät kireystilat tai heikkoudet heijastuvat yllättävällä tavalla muualle kehoon, joten tästä minulla ei ole todellakaan varaa tinkiä, sillä se kostautuu heti.

Perhosvoltit, useat hypyt, hyppyjen alastulot spagaatiin ja lukuisat muut aiemmin luistaneet liikkeet, joista nautin aivan suunnattomasti, ovat jääneet täysin unholaan. Salilla takareisien treenaaminen koostuu melko rajoitetusta repertuaarista, ja mm. kaikenlaiset SJMV-variaatiot, raskaat eristävät liikkeet ja muut vähääkään venyttävät takaosaston liikkeet ovat lukeutuvat täydellisesti no-go-kategoriaan. Monet pakaraliikkeet aiheuttavat myös kipua takareiteen, ja on välillä päivästä kiinni, mitä pystyy tekemään. Jalkatreenit ovat itselläni toisaalta se pienin rajoitteista, sillä ehdottomasti kovin osuma tulee vapaaohjelman puolella.

voimalaitos-5

Spagaatiin sujahdan vain ja ainoastaan kisapäivänä kisalavalla (ammattilaispuolella fitnessissä on pakolliset liikkeet, ja spagu on yksi niistä). Edes käsilläseisontaan en pysty ponnistamaan tavanomaisesti seisoma-asennosta suoralla jalalla, koska takareiteen kohdistuu nopeahko venytys. Tässä kun tätä kirjoitan, niin muistan taas, kuinka hemmetin paljon tämä vamma on rajoittanut uhreiluani ja treenaamistani, mutta toisaalta voin samalla olla ylpeä, kuinka pitkälle olen päässyt kaikesta huolimatta, ja ennen kaikkea kuinka äärimmäisen vähän uhraan tälle paskalle enää ajatustoimintaani (lue: en oikeastaan yhtään, whaat?!?!). Jes, hyvä Piude!

Toisaalta olen myös erittäin kiitollinen takareisieni kohtalosta, sillä se oli yksi merkittävä syy, miksi vapaaohjelmafitnessin pariin päädyin. Kilpacheerleadingin parissa joukkueen kanssa treenatessa ja kisatessa pakolliset liikkeet oli vain pysyttävä suorittamaan vaikka sattuisi, mutta vapaaohjelmafitnessissä (amatööripuolella) pakollisia liikkeitä ei ollut, ja ohjelman sai rakentaa omien liikkeiden ja vahvuuksien varaan, kunhan vain tiettyjä arvosteltavia osa-alueita pystyi ilmentämään. Tämä siis tuntui lähes täydelliseltä ratkaisulta itselleni ja takareisilleni (ja parille muulle silloiselle vaivalle), ja sitähän se tosiaan näin jälkikäteen tarkasteltuna on osoittautunut olemaan. Enää ei tarvinnut väkisin uhrata kroppaansa ja sinnittelemään kivun kanssa. Ei edes hyvän tarkoituksen ja joukkueen puolesta.

Positiivisuudella eteenpäin ja plaa plaa ei paljon kuran osuessa omaan tuulettimeen paljoa lämmitä. Nyt jälkikäteen asian hyväskyttyäni jo aika päiviä sitten voin sanoa saaneeni tästäkin rapakeissistä jotain oppia irti, ja tässä ne tulevat tiivistetysti:

  • Luoviminen myös muiden sattuneiden urheiluvammojen kanssa (lähes aina on plan A, B, C ja Ö)
  • Lepo, kropan kuuntelu ja kokonaisvaltainen kehonhuolto on saaterin kova juttu
  • En ole kuolematon (kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta)
  • Selän notkeuden hankkiminen, kun jaloista sitä ei enää saanut irti
  • Etukäteisviisaus on usein parempaa kuin jälkiviisaus
  • Päätyminen aivan mielettömään lajivalintaan (pidempi lista mitä tästä olen saanut)

voimalaitos-2

Paskoilla korteillakin voi päästä pitkälle, jos ne vain osaa pelata oikein. Mielestäni niin elämä kuin kilpaurheilu on hyvin pitkälle strategista touhua, ja pelisilmää tulee löytyä, jos haluaa päästä mahdollisimman menestyksekkäästi eteenpäin. Olisin voinut lopettaa urheilun jo aikapäiviä sitten, mutta halusin kokeilla luovia kaikesta huolimatta silti eteenpäin, ja onneksi niin tein. Se on todellakin ollut kaiken sen arvoista, vaikka matka ei ole aina ollut helpoimmasta päästä, mutta toisaalta, onko se meistä kellään.

Voisin keskittää ajatukseni siihen, kuinka pirun monipuolinen ja näyttävä voisin olla vapaaohjelmassani ja kuinka paljon monipuolisemmin voisin muutenkin treenata, jos takareiteni toimisivat normaalisti, mutta mitä sillä saavuttaisin. Nämä ovat realiteettini tällä hetkellä, ja ovat olleet sitä viimeiset kahdeksan vuotta, joten on vain pakon kautta opittu menemään niillä, mihin on voitu vaikuttaa. Voisin myös hakata edelleen väkisin kipua aiheuttavia liikkeitä, mutta se on jo onneksi opittu kantapään kautta, että sillä ei hankita kuin tervaa ja höyheniä omaan niskaan. Turha itseään on tuhota, kun voi keskittyä kehittämiseen. Tilanne on omassa hallinnassani, eikä ole pahentunut 2010 vuoden leikkauksen tuoman helpotuksen jälkeen enää ollenkaan, kun olen malttanut kuunnella itseäni. Ja perkule, miten pitkälle olen silti päässyt.

piia-pajunen-takareidet

Olipas osittain synkeä postaus, mutta Raimo Silakkaa lainatakseni: ”Urheilu on kivaa, ja mulla on kotiasiat kunnossa”. ;)

Rauhallista Itsenäisyyspäivän iltaa! ♥

Edellinen juttuni: Kysy, niin mä vastaan!

Piia Pajunen

19 vastausta artikkeliin “Kun kroppa leviää alle”

  1. Olet sä kyllä saaterin kova mimmi. Itse koen olevani järkevä realisti, kun ajattelen, että niillä mennään mitä on, tehdään parhaamme, pidetään hauskaa ja se riittää. Sä onnistut jotenkin viemään tän vielä seuraavalle tasolle. Ei varmastikaan ole ollut helppo matka päästä siihen, missä olet nyt henkisesti ja fyysisesti, ja sen vuoksi mun ihailu ja arvostus sua kohtaan vaan kasvaa. Mä olen hirveän huono kommentoimaan blogeja, mut sulle tulee ajoittain kirjoitettua ja aina armoton ylistyskommentti :D mut ei voi mitään, sillä mielestäni vastaanottaja sen on aina ansainnut ja koska saat mulle aikaan hyvän mielen niin haluan antaa jotain myös takaisin :)

    • Voi kiitos sulle tästä ”armottomasta ylistyskommentistasi”! :D Vetäisit tavoitteellasi suoraan napakymppiin, ja hyvä fiilis kantautui kyllä takaisin näytön tänne päähän! ;)

      Mä itseasiassa luen itseni hyvin pitkälle tuohon samaan kategoriaan, ja olen itse nimittänyt itseäni optimistiseksi realistiksi. Niillä pelataan mitä on, ja parempi keskittyä matkan varrella myös siihen hauskanpitoon ja tehdä kliseisesti sanottuna parhaansa, koska enempää et voi tehdä, ja käteen jää homman päätteeksi ainakin edes se hauska matka. Hyvä fiilis motivoi mulla ainakin puskemaan enemmän kuin liiallinen kuumotus ja paine. Jokainen on yksilö, ja toisilla toimii puolestaan ”kaikki tai ei mitään” tai ”hopea on häviö”-asenne, mutta itse olen oppinut kantapään kautta, että v*tuikshan se mulla tuolla menolla aina menee. :D

  2. Kaikki huippu-urheilu lähes lajista riippumatta on veitsen terällä taiteilua entisten, nykyisten ja tulevien vammojen kanssa. Valitettavasti urheilija ei kovin montaa tervettä päivää nää ja kisat käydään niiden kesken, jotka ylipäänsä pystyvät hyvässä kunnossa kisoihin osallistumaan. Aika raakaa, että hyvin monella vammat aiheuttaa loppuelämäksi kaikenlaisia rajoitteita ja kropasta ei semi-tervettäkään tule uran loputtua.

    Elämä on täynnä valintoja ja urheilijan halu kehittyä ja menestyä valitsemassaan lajissa saa tekemään sellaistakin, mikä ei välttämättä ole järkevää.

    • Sitähän tuo itseasiassa juurikin on, eli naulan kantaan. Onneksi omat vaivat heijastuvat vain urheilusuoritusten puolelle lukuunottamatta tuota aiempaa takareisivaivaa, joka leikkauksen jälkeen ei enää häirinnyt arkeani). Uskon vahvasti, että oma ruhoni on iskussa vielä pitkään urheilu-uran päättymisen jälkeenkin, jollei jotain todella odottamatonta tässä kerkeä tapahtua. Tietty oma sukurasitteeni nivelrikko on voinut ottaa potkua kovista nivelrasituksista nuorella iällä, mutta parempi elää kuin pelätä.

      Tavalla tai toisella meistä jokainen tuhoaa itseään joka hetki, ja näyttöpäätteellä istuminen, raskas fyysinen työ, stressi, alkoholi, nikotiini, liikkumattomuus, huono ravinto tms. ei myöskään tee ihmiselle hyvää, mutta eihän täältä elossa lähde kukaan. :D

  3. Timo Silakka ja valmentajansa Raimo Vormisto! Sori, vanhan vannoutuneen Kummelifanin oli ihan pakko.. 😜 😂
    Ei mut tosissaan mahtava syke ja tekemisen meininki sulla, kaikesta huolimatta! 👍👍👍

    • Hahaa! Silakka ja Vormisto on urheilumaailman kiistämättömiä kuninkaita! :D :D

  4. Oot kyllä vaan niin huikee!! Sä oot Urheilija isolla U:lla näiden kaikkien pyllistelijöiden keskellä (ei niin etten niitäkin ihailisi suunnattomasti, mutta sä erotut eduksesi). Oot tosi inspiroiva sun positiivisuuden ja sinnikkyyden kanssa, ja nimenomaan sellasen aidon positiivisuuden, ei tekopirteyden! :)

    • Kiitos sulle Minni ihanasta kommentista! Pus! <3

  5. Hei, tää oli ihan supertsemppaava postaus! Mulla on jäänyt sairasteluista ja 1,5 vuoden liikuntakiellosta muistoksi lihasaineenvaihdunnan ongelmia vino pino eli palautumisessa on ongelmia ja pohkeet pahimpana ongelma-alueena on sellaiset, että niitä ei voi treenata ollenkaan suoraan ja ne myös kipeytyy päiväkausiksi kaikenlaisesta kehonhuoltoyrityksistäkin. Niin aina välillä on vähän semmonen olo et onks tässä mitään järkeä, mutta tää taas vahvisti että on järkeä! :D Kehoa kuunnellen ja ne rajoitukset huomioidenkin niin pystyy tehdä vaikka mitä!

    Oot kyllä ylipäätäänkin jotenkin tosi motivoiva ja sulta saa myös parhaat jäätelövinkit! Aina kun tekee mieli jätskiä niin tsekkaan herkkukornereita, että mitä sitä tällä kertaa testais :D

    • Kiitos Krisu sulle huikeasta kommentista! :)

      Olen itsekin monesti paininut tuon ajatuksen kanssa, että onko tässä touhussa mitään järkeä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että asioista, joista oikeasti nauttii, niin on loppupeleissä juurikin se suurin järki. :D Jos sun laji on salitreeni, niin kyllä ne pohkeet voi jättää vaikka treenaamattakin, jos siitä tulee vain itkua ja hampaankiristystä. Ja kuten säkin jo totesit, niin omillakin rajoitteilla pystyy tekemään silti vaikka ja mitä! Sehän tekee hommasta toisaalta mielenkiintoisen, että pääsee hiomaan ja toteuttamaan strategiaa, miten pystyy luovimaan omien paskojen korttien kanssa sinne toivottuun lopputulokseen. ;)

    • Faskioita on käsitelty multa monillakin eri metodeilla, mutta suoraa apua niistä ei ole ollut, vaikka yleisesti tekeekin hyvää. :)

  6. Moikka!

    Oletko kokeillut muitakin hoitomuotoja kuin leikkaus? Tuli mieleen jäsenkorjaaja sekä vyöhykeratahieroja.. Kannattaa kokeilla jos et ole vielä käynyt!! He ovat uskomattoman taitavia kehon hoidossa.

    • Moikka! Olen testannut jäsenkorjaajia, kalevalaisia kansanparantajia, kiropraktikoita, osteopaatteja, LPG:tä, akupunktiota ja vaikka ja mitä :D Olen jo käytännössä luovuttanut tuon parannusprosessin suhteen, kun ne ”kovatkaan kaverit” eivät ole saaneet ratkaistua vaivaa.. Jäsenkorjaaja on edelleen mulla ”käytössä” toki muuten aina tarvittaessa, koska sieltä on saanut apua muihin yleisiin vaivoihin :)

  7. Hei tuo faskiotomia alkoi kiinnostaa, kerrotko lisää? Miten siihen päädyttiin? Mitä kaikkea teit ennen?
    Mulle on 4 vuoden takaisen ylikuntona ja loppuunpalamisen jälkitilana jäänyt etenkin selän faskiakalvoihin jumitila, joka aiheuttaa kramppeja muttei kipuja, mutta joka jumittaa siis 247 enkä voi rentouttaa itseäni täysin ja verenkierto tuntuu häiriintyvän koska minua huimaa herkästi, olen valonarka ja niveleni ja olkapäät etenkin paukkuvat aivan jumalattomasti. Akupunktio, faskiakäsittely, hieronta ja lääkkeet – kaikki paitsi psykoterapia ja veitsi on jääneet kokeilematta! Kuulostaa tutulta tuo oire, vaikken kipua tunnekaan vaan tensiota 247

    • Itellä siis diagnoosina revähdys, kunnes tämän diagnoosin kanssa mut lähetettiin Turun Mehiläiseen Sakari Oravan (operoinut mm. David Beckhamin) luo puukolla rassattavaksi. Orava kuitenkin vaihtoi diagnoosin samantien jalkoja vilkaistuaan jatkuvan tulehdustilan aiheuttamiin paksuuntuneisiin lihaskalvoihin, ja päädyttiin tekemään huomattavasti ”simppelimpi” operaatio. Lihaskalvot siis avattiin parista kohtaa molemmista takareisistä, jolloin itse lihakseen ei tarvinnut sisälle asti kajota. Tämä siis auttoi huomattavasti, ja palautti normaalin toimintakyvyn ja mahdollisuuden treenata lähes normaalisti. Krampit jäivät historiaan, ja itsellähän se kipu iski juurikin ilmeisesti ison hermon jäädessä puristuksiin krampin vuoksi.

      Tätä ennen siis kokeiltiin kaikkia mahdollisia hoitokeinoja pakkolevosta, lääkkeisiin, hierontaan, akupunktioon, LPG-käsittelyyn, erilaisiin fysioterapioihin ja kuntotusliikkeisiin (joita paukuttelin menemään aina tunnin päivässä), mutta eiväthän ne muuta kuin pahentaneet oireita, kun väärää asiaa hoidettiin. Eikä tuota olisi muuten voitukaan ratkaista kuin operoimalla, kun ei sitä paksuuntuntta lihaskalvoa sieltä enää normaaliksi olisi saanut palautettua. Suosittelen kyllä pyörähtämään jonkun faskia-asioihin erikoistuneen ortopedin juttusille (en tiedä miten helposti sellaisen löytää käsiinsä) tai kyselemään tällaista vaihtoehtoa (että voisiko siitä ylipäätään olla apua tilanteessasi), koska operaatio on ilmeisen helppo ja siinä on nopea toipumisaika. Itse sain vain paskalla mäihällä puolen vuoden epäsuoran jälkikomplikaation tähän päälle, mutta normitilanteissa noista pitäisi kai toipua 1-2kk :)

      Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi ennemmin tai myöhemmin, koska tiedän kuinka turhauttavaa (ja silkkaa kuraa) tuollainen on pitkällä tähtäimellä! Tsemppiä sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta