TODELLA RANKAT KAKSI PÄIVÄÄ…

todella rankat kaksi päivää

Aina ei mene elämä todellakaan kuten haluaisi tai odottaisi. Ikäviä asioita, murheita ja huolia tulee eteen väkisin, eikä vahinko tule kello kaulassa. Tämä ja eilinen ei meidän taloudessa ole olleet ihan niitä parhaita, ja mukavasti alkanut sunnuntai muuttui ihan sekunnissa melko kurjaksi.

Olin aloittanut kuvaamaan tubeen my day-videota sunnuntaina heti aamusta, ja jätin tämän suosiolla kesken, koska huoli vei mennessään tuon meidän pienen puolesta. Jatkoin kuitenkin videon tänään loppuun, koska elämässä välillä vaan käy paska mäihä, jolle ei voi mitään.

Onneksi kaikki näyttäisi olevan täällä päässä nyt hyvin, ja Pöpö näyttää voivan olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Omakin huoli hiljalleen alkaa vähän helpottaa, vaikka leikkaus on vasta edessä päin ja paraneminen pääsee alkamaan vasta parin päivän päästä kunnolla. Todella lämmin kiitos Tampereen Reviirin henkilökunnalle tämän korvaamattoman laadukkaasta hoidosta. Taas kerran.

Vähän parempaa viikon alkua just sinne!

Vilkaise myös:
Miten selvitä elämästä hengissä?
& P***a päivä, kakku pelastaa // my day video

Edellinen juttuni:
11 x Miksi on siistiä olla aikuinen

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Piia Pajunen

7 vastausta artikkeliin “TODELLA RANKAT KAKSI PÄIVÄÄ…”

  1. Pakko oli kirjoittaa ja kertoa, että kun on vauhdikkaita karvalapsosia, niin ei voi välttyä pieniltä eikä suuriltakaan kolhuilta :D oma pieni norjalainen metsäkissa onnistui vielä kasvattajalla ollessa kymmenviikkoisena tippumaan kiipeilytelineestä, eikä se kissa aina jaloilleen tipahda.. tämä villi yksilö tuli alas kankulleen ja siinä samassa sai murtuman takajalan polven lähettyville kasvulinjaan.. sehän operoitiin ja nyt pentu reilu seitsemän kuukautta eikä näy jälkeäkään ja meno edelleen yhtä hurjaa 😂 viimeinen kontrolli vielä heinäkuussa, mutta näitä sattuu!

    • No nähtävästi näitä ei voi aina välttää! Ja onhan tuokin säätänyt lyhyen elämänsä aikana jo paljonkin, ja nyt vain sitten osui vähän huonompi tuuri kohdalle. Tuota kasvulinjan murtumaa tälläkin aluksi epäiltiin, mutta olikin mennyt vähän jykevämmästä kohdasta luu vähän rikki, ja vierestä pienempi luu kokonaan poikki. Onneksi tuo eläinlääketiede on niin kehittynyttä, että nämä pystytään korjaamaan. <3

  2. Voi että, paranemisia pikkuiselle ❤️ Mutta niinhän se todella on että koska vaan voi sattua ja tapahtua ja se kuuluu elämään, mahtavaa että suhtaudut siihenkin niin hyvällä asenteella! Ihanaa kesää!🌞

    • No tätähän se elämä välillä on, että sattuu ja tapahtuu, ja aina ei voi itse vaikuttaa sen kulkuun. Kyllähän se vähän sydäntä särkee, kun pieni ja viaton kärsii, mutta kyllä se onneksi siitä selviää. <3

      Kiitos sulle, ja aivan ihanaa kesää sinnekin! :)

  3. joskus saa olla ihan sydän syrjällään näiden karvapalleroiden kanssa :( monesti toivonut että oij pystyisitpä puhumaan niin osaisin auttaa! meillä neiti 4 vuotta sitten jähmettyi eikä liikkunut. Jouduin kantaan kotiin ja oli jo aivan velttona, päästiin päivystyksen tutkimuspöydälle ja neiti virkosi ihan itsestään. Ei koskaan selvinnyt mikä oli, siellä ne sanoi et epilepsia / sydämessä vikaa, tuo sydän tutkittiin ja se ei ole syy, eikä varmaan epilepisakaan kun ei toista kohtausta ole ollut? Olisin siinä tilassa kyllä toivonut että olis voinut koiruus kertoa mikä tuli :(

    Toinen on vetänyt 2m alas kyljelleen ja sai siitä onneksi vaan hauikseen venähdyksen ja todennäköisesti mojovan mustelman. Käytiin kyllä sarjahoitona laser-hoidossa. Vähän on itsestään luuloja kun luulee osaavansa melkein lentää.

    Pöpölle pikaista paranemista ja kärsivällisyyttä ja malttia niin pääset taas kirmailemaan <3

    • Voi että, mitä näille eläimille kyllä sattuukaan. Onneksi tosiaan tuo eläinlääketiede on niin kehittynyttä, että saa vain olla kiitollinen, että niin laadukasta ja ammattitaitoista apua on tarjolla. Kyllä ovat hoitaneet omistajan henkistäkin puolta aina niin taitavasti, että on ollut hieman helpompi hengittää toisen hädän ja vaivojen alla. <3

      Iso kiitos vielä sulle! Toivottavasti tuo veijari pääsisi vielä loppukesästä nurmista täysiä nauttimaan, ja onneksi on vielä vuosia paljon vasta edessä. <3

  4. Voi Pöpöä! Tuollaiset tapaturmat ovat aina yhtä kauheita. Sitä on itse sydän syrjällään ja toivoisi, että voisi toiselle selittää, miksi nyt pitää hetki olla iisisti.

    Muistan edelleen, kun jäin muutama vuosi sitten vanhempien kotiin kaksistaan pikkujässikän kanssa vanhempieni lähtiessä mökille. Koiruus ei tainnut olla silloin kuin 3-4 kuukautta vanha ja puuhastelimme pihatöiden parissa. Jossain vaiheessa karvakaveri laukkasi pihan kiviportaita ylös, kompastui viimeiseen rappuseen ja lensi kaaressa nurtsille. Muistan vielä sen muljahduksen sydämessä, kun houkutteluista huolimatta toinen ei pääse ylös ja joka kerta yrittäessään nousta alkoi ulina. Mä sitten kaappasin palleron syliin ja mentiin sisälle. Ajattelin, että katsellaan jonkin aikaa, miten tilanne etenee ja onneksi vielä saman päivän aikana pentu nousi kolmen tassun varaan ja lopulta olikin jo neliveto taas käytössä. Vaikka meillä tilanne raukesikin saman päivän aikana, voin silti samaistua teiän sunnuntaisiin fiiliksiin. Siinä jättää sydän yhden lyönnin välistä.

    Pikaisia paranemisia Pöpölle ja tsempit teille kaksijalkaisille, pian siellä varmasti touhutaan jo tuttuun tapaan! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 21
Tykkää jutusta