SUURI RUOKAHALUISEN NAISEN ONGELMAT

*Sisältää mainoslinkkejä

ruokahalu

Ruoka on kuulkaas hyvää, ja sitä syön mielellään aika runsaasti. Olen tässä viime aikoina herännyt pohtimaan omaa suurta ruokahaluani ja vatsani vetoisuutta. Itsehän olen melkoisen kaikkiruokainen, eikä näin suoranaisesti tule mieleen yhtäkään asiaa, joka ei maun puolesta itselleni maistuisi. Aterioilla tavallinen ”peruskaura” maistuu paremmin kuin hyvin, ja toisinaan annoskokojani katsellessa tuppaa heikompien vatsalaukkua huimaamaan. Tähän postaukseen iskin koostetusti oman elämäni haasteita suuresta ruokahalusta johtuen, heh. ;)

SUURI RUOKAHALUISEN NAISEN ONGELMAT

Normaalit astiat eivät vain riitä. Puuroa varten oli pakko hankkia Arabian tarjoilukulho ja Iittalan iso tarjoiluvati toimii usein itselläni salaattipohjaisten aterioiden lautasena, kun muihin ei vain yksinkertaisesti mahdu. Ongelmiahan usein syntyy siinä vaiheessa, kun ruokailen jossain muualla kuin kotona… heh.

Isokin paistinpannu menee aivan piripintaan yhdestä kerta-annoksesta. Taitaa mennä wokkipannu ostoslistalle.

Uunin pellille ei mahdu myöskään kuin yksi kerta-annos, jos haluaa perunaa tai muita juureksia sisältäviä ruokia valmistaa. Et siis pysty valmistamaan kovinkaan monia ruokia isoja satseja kerralla, vaikka halu olisi kova. Keittiöremppaa ja kiertoilmauunia odotellessa, niin saisi parikin peltiä kerralla kypsymään.

Omalle ”taloudelle” kokkaaminen on myös melko haastavaa, sillä monissakin ruuissa koko annos hujahtaisi itselle. Onneksi vielä ei tarvitse laittaa ruokaa perheelle, koska äiskä söisi koko perheen ruuat, ja muut olisivat sitten varmaan nälässä, hah!

Kohtaan usein ihmettelyä ja toisinaan jopa huutonaurua omista ruokasatseista. Itse toki otan nämä ihan positiivisesti vastaan, eli eipä suuremmin ärsytä tai hetkauta. :D

Ulkona syömisestä jää oikeasti melkein joka kerta nälkä. Siksi se tuntuu aika turhalta, vaikka sitäkin olisi kiva harrastella enemmän. Esimerkiksi eihän nyt yhdestä uuniperunasta täyty vatsa edes lisukkeiden kera. Niitähän pitäisi huitaista nassuun ihan minimissään viisi, ja sekään tuskin riittäisi.

ruokahalu

Aiemmin mainittujen uunipeltien ja paistinpannujen lisäksi pata-astiat tuntuvat myös aivan liian pieniltä. Olen tässä jo hetken yrittänyt tsekkailla sopivaa pataa, johon mahtuisi enemmän kuin kaksi annosta, ja miehellekin joskus riittäisi…

Erilaisia reseptejä tutkaillessa joudut joka kerta kurtistamaan kulmiasi, sillä tsekkaillessasi ainesosien määrää huomaat annoksen olevan juuri sinun yksi ateriasia, vaikka resepti olisi tarkoitettu 4-6 hengelle.

Myös neljän hengen pakasteperunamuusipakkauksen naamaan yksin huitaisessasi et ole edes ähkynä, vaikka rinnalla tuhoutuu myös pihvi sekä kasviksia.

”Ei ole nälkä” tai ”ei maistu” ovat melko vieraita kokemuksia.

Joudut aktiivisesti hillitsemään itseäsi porukassa yhdessä syödessäsi, koska A) hotkaisisit itse annoksen parissa minuutissa ja B) söisit muihin nähden liiankin helposti moninkertaisen annoksen ja C) söisit kaikkien muiden ruuat. :D

ruokahalu
Aim’n-collegepaita: TÄÄLTÄ* // Superstretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Tällaista tämä minun elämäni suuren ruokahaluni kanssa, hah! Onko muilla olemassa vastaavanlaisia haasteita sapuskahommien kanssa? Löytyykö muita hevosen ruokahalun omaavia sielunkumppaneita? :D

Maukasta alkuviikkoa! ;)

Vilkaise myös: Keittiön lifehackit – Näillä lähtee!
& Vaihtelua kanalle ja riisille? 3 x palautuspannu

Edellinen juttuni: Eikö kinostele? Ottiko motivaatio ritolat?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

35 vastausta artikkeliin “SUURI RUOKAHALUISEN NAISEN ONGELMAT”

  1. Hep! Mulla on oikeesti ihan pohjaton vatsa mut kun painoa pitäis tiputtaa niin ei onnistu ne isot annokset.

    Pohjaton maha on esim myös herkuissa ja varsinkin jäätelössä esim. Aino jäätelörasian voin todellakin syödä kerralla eikä edes tunnu pahalta. Söisin varmaan toisenkin rasian kepeesti. :D

    Ps. Käy joskus Morrisonissa syömässä hampurilainen, siellä on aika kohtuu isot annokset ja maksaa 14€ :)

    • Siis jäätelörasiahan menee yksin aivan helposti ilman minkäänlaista tunkua! :D Toki kahta en ole yrittänyt vielä vetäistä putkeen, mutta voishan sitäkin testata, haha! :D Voispa tuon Morrisonin joskus testata, jos samaan kaupunkiin eksyn! :)

  2. Siis mulle aiheutuu sellanen älytön naurukohtaus kaikista valmisaterioiden teksteistä, missä lukee tyyliin ”neljälle henkilölle” :D sori nyt vaaaaan Atria ja muut, mutta tämä tytteli syö kuin varpunen, eli kaksi kertaa oman painonsa verran. Ja muistuupa mieleen, kun kaveriporukalla söimme Turun Morrisonissa ja nälkäisenä tilasin KingKong-burgerin (2 x 180g pihviä, kaikki lisukkeet ja ranut) tarjoilijan ilme oli vähän epäileväinen. Mutta kaikki meni kurkusta alas. Nälkä tosin jäi, joten kotimatkalla oli ihan pakko pysähtyä kauppaan ostamaan ruokaa. Ja jos joku erehtyy pyytämään multa ruokaa, nii vastaus on ”Niina doesn’t share food!”

    • Jep! Nuo valmisaterioiden annoskoot ovat kyllä ihan närppijöille! :D Mutta täytyy antaa respectit sinne suuntaan tuosta sun esimerkkitapauksesta! Dämn, sulla on kyllä oikee asenne! Haha! :D

  3. Voi vitsit Piia, sun teksteihin on aina niin helppo samaistua! Itse olen kanssa hirmuinen suursyömäri, kun kulutus on tosi korkealla. Salitreenien lisäksi tulee pyöräiltyä viikossa reilut 100km koulumatkoja, ja kun liikuntaa opiskelen, on koulun puolesta kaiken näköstä liikuntaa viikossa rutkasti, joten saa vegaanina popsia ruokaa aina kun kerkiää :D Erityisesti tuo paistinpannujen ja lautasten koko-ongelma on tuttu juttu!

    • No sun kulutuksella tuo ruokahalu ei todellakaan ole mikään huono juttu, ja ihan huippua, että ruoka uppoaa! :D Ja oon kyllä huomannut, että itsekin kun kasvisruokaa (vaikken kasvissyöjä tai vegaani olekaan) kokkailen, niin annoskoot kasvavat varsinkin aina ihan huikeiksi! :D

  4. Varsinkin lukioikäisenä oli kulutus kovaa harrastusten takia ja kaverit katsoivat silmät pyöreinä mun annoksia, ihmettelivät sitäkin, miten voi olla niin pienikokoinen, jos syö niin paljon… Niin no… Nykyään vähän vanhempana tuntuu, että ruokahalu on pienentynyt🤔Voikohan ikä vaikuttaa tähän? Tuntuu, että mieli tekisi syödäkin enemmän, mutta vatsa ei vedä. Mutta viisi ateriaa on päivässä oltava!

    • Yleensähän tuo aineenvaihdunta sopeutuu monilla tosi hyvin siihen ruuan määrään, ja yleensä siitä normaalista tavallisesta perusruuasta ei kovin moni rasvaa vyötäisilleen kerrytäkään, vaikka toisin harmittavasti ajatellaan. Vatsalaukku on myös toinen, joka sopeutuu tehokkaasti menoon, eli kyllä sekin lähtee pienentymään, jos annoskoot hiljalleen lähtevät pienenemään. Eli siinä voi olla sullakin se syy, ja tietty jos kulutus on laskenut paljon nuoruuden urheiluvuosista, niin kyllä sekin osalla hillitsee reilustikin sitä ruokahalua. :)

  5. Olemme täysin päinvastaisia, mä taas tulen täyteen hyvinkin nopeasti esim. 400g eineslaatikkoa en jaksaisi kerralla syödä puhumattakaan paketista riisikakkua(ihmettelen välillä kun joku sanoo syövänsä koko paketin, oikeesti?)Onko sulla ollut vaikea hyväksyä suuri ruokahalusi meinaan ahdistaako ärsyttääkö se joskus? Onko suurella ruokahalulla mitään tekemistä aineenvaihdunnan kanssa tiedätkö? Samaa mieltä tosin resepteistä; varsinkin keitot ovat älyttömän pieniannoksisia 4hgen annos riittää kahdelle ehkä. Salaattireseptejä en edes katso koska niitä voi keksiä itse.

    • Ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa suuren ruokahalun kanssa, ja pidän sitä lähinnä ihan positiivisena ominaisuutena, vaikka noita tiettyjä haasteita välillä putkahtaakin eteen, heh. :D Ja riisikakku paketti tuhoutuu aivan heittämällä ja helposti allekirjoittaneelle, ja menisi varmaan toinenkin. :D En osaa sanoa tuosta aineenvaihdunnasta ja ruokahalusta, mutta veikkaisin, etteivät ne suoraan ainakaan yksiselitteisesti korreloi keskenään, mutta jotain tekemistä niillä toki voi olla. :)

  6. Aijaijai! 😂 pakko kommentoida. Mies just viime viikolla kysy, kun täytin mun muoviämpärin (mulla on ruokailuun sellanen taikinakulho) yhdellä aterioistani, että ”Meinaaksä syödä ton kaiken?” ”Ööö..joo. ja ompun jälkkäriks” 😂

    Ja joo…jos ei mee noutopöytään vaan tilaa valmiin annoksen niin nälkä jää. Btw..mun sushibuffa enkka on 46 sushipalaa! :’D En ymmärrä miten kellekkääm riittää esim. 12????

    • Muoviset taikinakulhot ovat täälläkin olleet käytössä, haha! Nykyään meiltä siksi löytyy myös noita keraamisia Arabian ja Iittalan tarjouilukulhoja, että voisin syödä ”oikeista astioista” :D Ja 12 sushipalaa on aika kesy, ja kyllähän niitä sushipaloja nyt enemmän uppoaa. :D

  7. Heii olipa hauska kirjoitus :D
    Voin kyllä niin samaistua.. Kotiin äiti hommasi mulle omat valtavan suuret lautaset, kun normikokoisille ei mun sapuskat ole enää mahtuneet :D Koulussa on välillä hankaluuksia saada ruuat mahtumaan pienemmille lautasille, ei auta kun ottaa salaatille ja ruualle omat lautaset :D

    Oon nyt viimepäivinä kokenut aikamoisen valaistuksen näiden ruokajuttujen suhteen sun ihanien vastausten avulla.. Musta tuntuu, että nyt pikkuhiljaa alan ymmärtää sitä ”kokonaisuus” käsitettä.. Esimerkiksi aiemmin ajattelin, että kouluruoka on tosi epäterveellistä ja sama kuin esim. aterian syöminen Mäkkärissä. Nyt oon tajunnut, ettei se jos syö kouluruuassa olevaa kastiketta tee siitä koko ateriasta epäterveellistä, kun ei sitä kastiketta siitä kuitenkaan saavikaupalla syö :D Kuitenkin ruokaa tulee joka päivä niin suuria määriä, ettei se kastike muodosta kovin suurta kokonaisuutta, vaikka viidesti viikossa sitä söisikin.

    Ei kai ruokavalion kokonaisuus vielä siitä menis pilalle jos arkisin syö kouluruokaa ja vaikka kerran viikossa ruisleivän sijasta sämpylän tai pienen annoksen jätskiä kerran kuussa? Mitään herkuksi tai roskaruuaksi luokiteltavaa kun en ole uskaltanut syödä yli vuoteen, niin ehkä vihdoin joku päivä uskallan! :) Myöskään painon nouseminen ei enää tunnu niin pelottavalta ajatukselta, ainakin varmasti voimatasot lähtisivät uuteen nousuun treeneissä!

    Kiitos sulle Piia! Sä oot aivan upee <3

    • Hahaa! Äitille isot propsit osuvista hankinnoista! :D Ja ihan mahtava kuulla, että tuo kokonaiskuvan merkitys on valaistunut sinnekin, ja puit muuten kyllä itseasiassa todella hyvin sanoiksi tuon koko homman! Ja vaalea leipä on kyllä mielestäni aivan liian parjattu asia, ja viljaa se vehnä on siinä missä kaura, ruis tai ohrakin. Ehkä vaaleassa höttöleivässä ei ole kuituja niin paljoa kuin rouheassa ruisleivässä, mutta jos niitä kuituja saa jo ihan riittävästi muiden ruokien mukana, niin en näe siinä mitään ongelmaa syödä yhtä hyvin sitä sämpylää. :)

      Herkut myös uppoavat sinne kokonaiskuvaan ihan siinä missä moni muukin, ja eihän se herkuttelu tarvitse olla mitään sangollista karkkia ja kolme big macia kerralla. Jos herkuttelu tuntuu ahdistavalta, niin kokeile ihmeessä aloittaa pienellä herkulla, ja toisaalta ei sen herkuttelun tarvitsekaan olla mitään sen kummempaa. Yksi korvapuusti tai jäätelö ei muutenkaan ole kovin tiukkaa tavaraa, ja menee siinä missä voileipä tai banaani. Ja mitä painonnousuun tulee, niin salitreeni lisää luonnollisesti sitä painoa suurimmalla osalla, ja sehän on silloin nimenomaan ihan huikea juttu! ;)

      Kiitos myös sulle ihanasta kommentista! <3

  8. Mäkin syön aika isoja annoksia. En oo kuitenkaan kauheen nopea syömään ja nytkin esim. kun oon just alottanu uudessa työssä niin syön paljon pienempiä annoksia kuin kotona.. Ihan vaan, että koitan pitää safkiksen saman pituisina kuin muutkin eli syödä about samaa tahtia = tietysti vaikeampaa, jos oma lautasella on safkaa monta kiloa mutta syömistahti ei ole kovasti muita nopeampi :D Jossain vaiheessa varmaan uskaltaa valua enempi omiin tapoihinsa mutta vielä on vieraskoreusvaihe päällä. Ja silti yks esimiehistä tuli kommentoimaan (ihan hyväntahtoisesti siis), että syönpä mä paljon! Öö, tässä on joku yks kolmasosa mun normi safkoista..
    Ootapa vaan kun paljastan todellisen karvani. Sitten varmaan hymy hyytyy ja jää vitsit vähiin :DDD

    • Ahahahah! Aivan ihana asenne! :D Pian siis pääset järkyttämään työyhteisöäsi, ja just huikeaa, että ruoka maistuu täydellä ylpeydellä! Siinä on sitten vasta muilla ihmettelemistä, kun saavat nähdä mitä tuleman pitää!

  9. Ihana lukea näitä sun kirjoituksia! Asenne niin kohdallaan! Oot super :) itse samaistun tohon muiden ihmettelyyn hyvin. Aina saan kuulla, että miten sä voitt syödä ton kaiken ku oot noin pieni XD. Kesätöissä toisessa kaupungissa ollessani asuin opiskelijakämpässä, jossa oli yhteiskeittiö ja mun iltapala oli siellä joka päivä kaikkien samaan aikaan keittiöön sattuvien suurin puheen- ja ihmettelyn aihe. Oon aina vaan todennut, että kun liikkuu näinkin paljon , mitä itse liikun, niin voi ja TÄYTYY syödä! Ja oon siitä sekä mun nopeasta aineenvaihdunnasta pirun ylpeä! ;D

    • Hahah kiitos! <3 Ja mahtava kuulla, että sielläkin ruoka maistuu ja vielä nokka pystyssä ja täydellä ylpeydellä! Se on oikein se! Mullakin etenkin perunamäärä herättää aina ihan valtavaa ihmetystä, kun toisinaan tulee lapattua yksi lautanen täyteen perunaa, ja toisen lautasen omistan lihalle ja kasviksille. Piru vie vaan, kun peruna on niin "hiilariköykäistä" safkaa, että sitä pitää syödä niin järkyttävä kasa, että saa tarpeeksi puhtia koneeseen. :D

  10. Haha, niin totta joka sana! Itsekin syön helposti kolme isoa lautasellista vaikka perunoita ja jauhelihakastiketta ja salaattia enkä edes täyty. Koulussa syön moninkertaisesti kavereihini nähden. En vaan ymmärrä että miten jollekin riittää kolme lihapullaa, mä syön ainakin parikymmentä. Aika moni ihmetteleekin, miten näin pienikokoiseen tyttöön mahtuu niin paljon ruokaa! :D No kulutan sen verran että ruokaa uppoaa aina.

    • Siis tuo perunan määrä kyllä järkyttää aina jengiä :D Peruna on kyllä niin hiilariköykäistä tavaraa, että sitä tosiaan saa syödä aika hyvä kasa, että saa tarpeeksi löpöä tankattua. Ja kolme lihapullaa tekee vaan vihaiseksi. :D

  11. Hehhee itellä kans hevosen ruokahalu. Välillä oikein kuumottelee syödä porukassa eniten😂 mutta nälkä on voitettava👍 Ja sit miettii että riittääkö treenin määrä tasapainottamaan, mutta jätän sen aina vain ajatuksen tasolle ja porskuttelen menemään toisenkin lautasellisen jos siltä tuntuu.

    • No tottakai pitää syödä jos nälkä on! Ja kyllä se keho sitä safkaa imee, jos sen on opettanut siihen, eli turha sitä on lähteä nipistelemään, jos sille ei ole mitään tarvetta tai rationaalista syytä. Santsia kehiin vaan, jos siltä tuntuu ;)

  12. en kestä niin hyvä postaus! niin kuin sulla kyllä yleensä tuppaa aina olemaan mielenkiintoista luettavaa! sun kirjoitustyyli on musta niin huikea, että pitkiäkin postauksia jaksaa lukea mielenkiinnolla :)

    oon itse huomannut että välillä vähän hävettää olla kaveriporukassa se suursyömäri ja jopa kaksimetrisen isäni rinnalla tuntuu että samat määrät uppois ihan helposti mitä hän suustaan alas pistää :D oonkin sitten vaan yrittänyt ajatella että urheilen kuitenkin paljon ja olen pienestä pitäen urheillut aktiivisesti, joten tarvitsen energiaa ja sitä myös kyllä kuluu, eli eikun ääntä kohti vaan sen verran että olen kylläinen ja tunnen että kroppa pelittää :)

    • Kiitos aivan ihanasta palautteesta, ja huikeaa kuulla, että nämä raapustukset nappaavat tyyliltään ja aiheiltaan. Jes!

      Ja todellakin safkaa koneeseen ja murua rinnan alle, ja eihän sillä ole mitään väliä, mitä muut popsivat. Jos kroppa imee, safka maistuu ja olo on mitä huikein, niin miksipä sitä menoa mihinkään muuttamaan. ;)

  13. Hyvä postaus kyllä! Kaikki naiset ei viittii myöntää et ne syö oikeesti paljon ja syövät sitten porukassa vähemmän vaikka se paljon on itelleen normi.
    Ja joo sama täällä, ruoka uppoo hyvin ja syön melkein enemmän mitä poikaystäväni vaikka hän reenaa enemmän ja säännöllisemmin, heh. Sit kans jos on jossain kylässä ja ruokaa pitää riittää kaikille (ei siis voi santsata) niin yleensä se vatsa jää vähä tyhjäks eikä sit haluis syyä tuttujen jääkaappia muutenkaa tyhjäks jos vaikka yökyläilee:D voevoe tätä

    • Tuo on kyllä todella harmittavaa, jos joutuu ”piilottelemaan” omaa ruokahaluaan, ja herääkin kysymys, että mitä hävettävää siinä on. Ymmärrän kyllä vieraskoreuden siinä, ettei viitsi kylässä tarjoilupöytää tyhjentää yksin, mutta esim ruokaloissa tms. muissa vastaavissa, jossa kenenkään taloutta ei santsilautasella tuhota tai muita nälkään jätetä. :D

  14. Ihana kirjoitus!! Oot niin symppis! Vähän vertaistukea muillekin suursyömäreille… Itse kun vetelen 100g riisiä PER lounas/päivällinen (+ kaikki muut ruoat) niin kyllä siinä miehellä ja vanhemmilla on lystiä :D Mutta mikäs siinä, kun rauta nousee kevyesti ja syöminen on huippukivaa! Monta vuotta kituuttelin 1400-1600kcal ja treenasin itseasiassa vielä enemmän kuin nyt. Sen kerran, kun uskalsin ruveta syömään kunnolla ja nostin kalorit 2500kcal, niin kyllä alkoi kehossa ja salilla tapahtua. Olisinpa vaan uskaltanut tehdä tän jo kauan sitten! :)

    • Puss! <3 Ja jesss nyt on oikea asenne ruuan suhteen! Riittävä safka todellakin on avain siihen kehitykseen ja koviin treenitehoihin, ja kyllähän se tuntuu ja näkyy menossa. Treenimäärän järkevöittäminen on myös erittäin fiksu veto, ja liika on aina liikaa, vaikka tämän toteuttaminen saattaa monille tuntuakin vain "laiskottelulta". Way to go! Boom!

  15. Onpa ilahduttavaa lukea että muut uskaltavat syödä kunnolla eikä omat annokset ole ”ahmimista”/liian suuria, tai en tiedä, ainakaan mitä nyt vaikuttaa. Itse ajattelen ja pelkään vaan päätyväni BEd ahmintaihmiseksi kun joskus menee puoli purkkia maapähkinävoita tavallisen aterian lisäksi. Ja iltapala mitä mieltä onko ”liikaa” kun saatan vetäistä: 300g kurkkua, 2dl kaurahiutaleita, desin pähkinöitä, 2dl marjoja ja 3dl jogurttia?

    • Eipä ne kunnon annokset ole mitään ahmimista ja kyllähän sen omassa kokonaisfiiliksessä jo havaitsee, että ovatko ne hyvästä vai ei. Tietty toisinaan ähkyyn syöminenkään ei ole ketään tuhonnut, joten ei siitäkään kannata itseään soimata, hah! Ja tuo iltapala on mun mielestä ihan perussettiä eikä millään tavalla mitenkään merkittävän suuri. :)

  16. Ihan off topic, mutta olenko ymmärtänyt väärin vai valmennatko myös? Jostain postauksesta sain käsityksen että valmennat myös :D
    Terv. Valmentajaa vailla

    • Moikka! Tällä hetkellä en tee sen suuremmin valmennushommia, kun omat resurssit ovat olleet vähän tiukilla viime aikoina monellakin suuntaa. Keväällä tuli tehtyä näitä hommia vähän runsaammin, mutta pakko oli vapauttaa aikaa kalenterin ja päivien täyttyessä vähän liikaakin, heh. :D Jos vain itseni saisin monistettua, niin valmennushommia tekisin kyllä edelleen huomattavasti laajemmin. :)

  17. Moikka Piia!

    Vähän aiheen sivusta, mutta tässä preppauksen alla ja pari viikkoa kisaan ja haluaisin kuulla sun mielipiteen/kikkakolmoset. Mikä on paras tapa hillitä itsensä dietin jälkeen?? Tottakai valkku pitää huolen reverse dietistä mutta ne pari päivää kisan jälkeen huolestuttaa..

    Näin kisa untuvikkona se on ehkä suurin huoli, silmät kun tuppaa syömään enemmän mitä maha vetäis.

    Kiitos mahtavasta blogista! Ja terkkuja Australiasta ❤

    • Itse olen kisa kisalta ”oppinut” yhä enemmän prepistä palautumisesta, ja oma vinkkini onkin, että nämäkin oppii kokemuksen kautta. Itse ehkä tärkeimmäksi vinkiksi antaisin sen, että uskaltaa vain rohkeasti nostaa sitä normaalia ruokaa heti alkuun jo oikeasti reippaasti, koska kroppa kyllä imee sen tehokkaasti käyttöön ja se nostaa treenitehojakin sen verran, että kulutuskin imee siitä omansa. Jos jatkaa liian pienillä kituuttamisella ja liian varovaisilla ruokanostoilla, niin se kyllä ajaa sinne hurjan ja hallitsemattoman mättämisen puolelle. :D

      Ja jos innostuu syömään ja herkuttelemaan muuten vähän enemmän, niin sitä ei kannata jäädä morkkistelemaan, vaan nauttia siitäkin. Sen myös itse olen oppinut, että herkut ja nannatarjoilut eivät tästä maailmasta syömällä lopu, ja joka nurkan takana on kaikkea uutta ja ihanaa tarjolla. Jos tietää, että lapasesta meinaa lähteä liian helposti, niin kannattaa kieltyätyä, mutta jos itsehillintä on sillä tasolla, että pystyy ottamaan yhden kakkupalan ilman rynnäkkömättöä, niin antaa mennä vaan. :)

      Ei sitä kannata liikaa stressata, ja kisojen jälkeinen aika on just ihanaa, ja kaikesta voi aina oppia. :) Tsemppiä vikoihin rutistuksiin sinne Aussien puolelle!

  18. Mäkin syön paitsi isoja annoksia, myös tosi nopeasti. Nolottaa välillä tyhjän lautasen kanssa odotella muita jotka hitaasti närppivät pientä annostan. Heiiii muuten, Laitatko kuvia millasista astioista niitä ruokia syöt ja millasia sun annoskoot on? Olis kiva nähdä instankin puolella sulta enemmän esim ruokakuvia. Kuvien ei tarvis mun mielestä bloggareilla olla edes aina niin siloiteltuja. Eikös tietynlainen realistinen tyyli ala olla uus instatrendikin? :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 106
Tykkää jutusta