PÄÄ HAJOAA REISSUSSA – NYT NEGATAAN!


Tättärää! Nyt kitistään vähän, koska ei sitä ilmoja pidä sisällään pitää, ja avautuminen helpottaa aina. Alun perin tämän postauksen piti olla tiivistelmä juhannuksen vietosta Miami Beachilla, mutta plah. Vihaan sokerilla kuorruttamista, ja sitä, että kaikki on vaan niin ihanaa vaikka todellisuudessa ketuttaisi kuin pientä oravaa, joten NYT NEGATAAN TUNTEELLA! 😀 Kirjoittelin tämän postauksen suurimmaksi osaksi jo eilisen puolella, ja täytyy sanoa, että pieni avautuminen ihan oikeasti helpotti, ja tänään taas tuntuu huomattavasti pipo löysemmältä, hah. On siis välillä ihan okei myöntää, että nyppii niissä tilanteissa, joissa ei periaatteessa kuuluisi, kuten Miami Beachin lempeän auringon alla palmujen katveessa.
Snäpin puolella olenkin jo vihjaillut, että ei haittaisi Suomi ja +11 astetta, ja se ei tosiaan ole ollut kettuilua. Olen vaan ehkä oikeasti liian suomalainen ollakseni näin “pitkään” putkeen maailmalla (kun kotonakin olisi ihan riittävästi tekemistä) vaikka yhtäjaksoisella kohdevalinnalla on myös varmasti asian kanssa tekemistä. Eikä itseasiassa Miami Beachille olisi to-del-la-kaan muuten tullut neljäksi viikkoa jämähdettyä, mutta kisasuunnitelmien valossa tämäkin reissu tuli hankittua ja maksettua jo joulukuussa. Onhan Miami Beach oikeasti tosi jees mesta, mutta totuus on, että tämäkin on loppupeleissä aikamoinen turistirysä.


Sen sijaan, että kirjoittaisin, kuinka ihanan lempeä merituuli hulmutti hiuksiani Atlantin äärellä juhannusaattona, aloitan rehellisesti sillä, että eilen lauantaina tuntui ekaa kertaa siltä, että nyt alkaa oikeasti hajoamaan pää täällä, ja tekisi mieli ottaa äkkilähtö samalla sekunnilla takaisin kotiin Manseen. Vaikka jäljellä olisi vain kolme yötä (ja toki vuorokauden matkustus), niin sekin tuntui jo liialta. Siis onhan täällä reissun päällä ollut ihan huippua, mutta kaikkihan tietää sen, kun saa makeaa mahan täydeltä. Ihan kaikkeen oikeasti jossain vaiheessa alkaa turtumaan. Jossain vaiheessa myös tietyistä asioista alkaa tulemaan yliannostus, ja omaa oikeaa elämää kotipuolessa alkaa kaipaamaan ja todella kovaa. Pidän tätä kuitenkin todella hyvänä merkkinä, sillä nyt ainakin ihan aikuisten oikeasti tiedän, että pidän elämästäni ja arjestani kotosalla. En sitä nyt aiemmin olekaan epäillyt, mutta vahvistava leima tuli tämän päälle. Plussana nöyrästi sanottakoon, että Suomi on paras mesta ikinä vikoineen kaikkineen!
Miami Beachia hehkutetaan joka puolella, ja olihan tämä ensimmäisen viikon oikeasti aika jees mesta, mutta sen jälkeen todellisuus iskee. Neljännen viikon tullessa täyteen, on ihminen jo valmista kauraa. Olen oppinut, miksi täällä tarvitaan sanontaa “excuse me”. Ihmiset eivät ihan oikeasti väistä muuten, eikä totta puhuen tämän kanssakaan. Ei kaduilla, ei käytävillä, ei kaupoissa. Oli kyseessä vanha tai nuori ihminen, niin kukaan ei oikeasti väistä, ja vaikka tulisit lujaa hölkäten jo kaukaa suoraan päin näkökenttää vastaan, niin eväkään ei liikahda keskeltä katua edes vähän reunempaan, että mahtuisit ohi ilman poikkeamista ruohikon kautta.

Olen myös vihdoin oppinut, miltä pilvi haisee, sillä tältä tuoksahdukselta ei yksikertaisesti voi välttyä ja vaikkei täällä ketään näy suoranaisesti örveltämässä, niin lomalle päästyäeen paikallinen jengi tuntuu villiintyvän välillä täysiksi eläimiksi. Onneksi majaillaan Miami Beachin saaren puolella, sillä opittiin jo kerrasta, että Miamin puolella pilven tuoksu vaihtuu vahvasti virtsaksi ja ghetto on todellinen silmiä hivelevien pilvenpiirtäjien kanssa vuorotellen. Ekalla viikolla oli myös ihan hauskaa, että kadulla kävellessä saat joka ikinen kerta kuulla siitä, kuinka “däämn girl, you are fit as hell”, mutta jossain vaiheessa joudut jo alkamaan huokaista syvään, kun levy tuntuu junnaavan paikoillaan. Suomalainen antisosiaalisuus ja kuiskuttelu. Siinä on sitä jotain! <3
Alkuun oli myös ihan huvittavaa treenata salilla, jossa toiminta jengillä on kuin netissä leviävistä salisketseistä. Yleensä en edes huomaa mitä ympärilläni salilla tapahtuu, kuka siellä tekee mitäkin ja millaisia kanssatreenaajia siellä pumppaa. Tehkööt jokainen omiaan, ja treenaamaan sinne salille ovat kuitenkin kaikki tulleet. Pantaa alkaa kuitenkin jossain vaiheessa kiristämään, kun oma treeni menee ihan palapeliksi ja piparimuruksi, koska jengi tulee aurinkolasit päässä salille vääntämään catwalk-kävelyä puoleksi tunniksi juoksumatolle, jonka jälkeen varaa salin ainoan hyvän taljan, että voi leikkiä siinä loppuillan spidermania. Aurinkolasit päässä sinkoillaan, keinutaan ja pompitaan ottaen vauhtia taljasta, ja tässä ei ole tippaakaan värikynää mukana. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ja etsin sivusilmällä piilokameroita samalla kyyläten, milloin itse pääsisi taljaan oikeasti treenaamaan.
Toinen istuu vartin handsfreellä puhelimeen kovaan ääneen jauhaen alataljassa toinen käsi kahvalla. Kolmas jauhaa purkkaa jalkaprässissä viiden kilon levypainoa tunnin ajan jyystäen ja nitkutellen kelkkaa liikkeelle. Heti kun jalkaprässi vihdoin vapautuu, niin seuraava kaveri tulee kirjaimellisesti pomputtelemaan sitä liikkeelle. Tjaaaa. Putum. Joku osa aivoistani ehkä vaurioitui peruuttamattomasti. 😀

No joo. Ettei nyt lähdetä liikaa dissaamaan, niin onhan täällä oikeasti ollut myös huippua, ja ehkä tässä oli seassa oikeasti pientä koti-ikävää ja perinteisen juhannuksen kaipuuta kaikkien tykittäessä ihania Suomi-juhannusfiiliksiään somen täydeltä. Mulla olisi myös niin monta eri projektia odottamassa kotosalla, ja vaikka osaa pystyy toteuttamaan täälläkin, niin pienessä yksiössä matkalaukkujen keskellä työskentely ei ole se kaikkein optimaalisin työympäristö villille luovuudelle ja sauhuavalle tehokkuudelle, heh.
Mehän toki aloitettiin juhannus silti ihan mainioissa merkeissä Key Westin päiväreissulla torstaina, jossa sijaitsee Jenkkien eteläisin kärki. Tämä reissu oli kyllä todella osuva, ja kolmen tunnin ajomatka minibussilla trooppisten saarien ja pitkien keskelle merta rakennettujen siltojen keskellä oli tosiaan passeli, ja matkanäkymät olivat aika silmiä hiveleviä. Perillä käytiin untuvikkoina näppärällä snorklausreissulla, ja vaikka luvatut korallit olivat aikalailla kuolleita, niin nähtiin siinä snorklaillessa muutamia aika upeita kaloja ja päästiin nauttimaan muikeasta merituulesta paatin katolla. Aika viis kautta viis. Onhan täällä Miami Beachilla myös todella paljon hyviä puolia, josta on saanut nauttia täysin rinnoin. Mistä sitten olen oikeasti täällä pitänyt:

  • Ruokakaupoista löytyy monia tosi huippuja kestosuosikkeja aterioille, joita tulee kyllä ikävä.
  • Limsaa saa ihan hävyttömän halvalla, ja light-vaihtoehtoja on ja paljon. Namii.
  • Uberilla ja Lyftillä kulkeminen on niin näppärää ja edullista. Saisi laillistua Suomessakin tämäkin touhu, sillä ympäristön muuttumista teknologian mahdollisuuksien mukana ei vaan voi pitkällä tähtäimellä estää.
  • Raikkaat pastellin sävyt rakennuksissa ja katukuvassa sekä upean punaiset kävelykadut. On muuten nättiä!
  • Pienet shortsit sekä urkkatoppi tai bikinin yläosa ovat ihan hyväksyttäviä päivävaatetukseksi. Näillä voi myös aloittaa päivän ja illallakin tarkenee vähän turhankin hyvin ilman vaatteita. Ihan kuten kaikki muutkin täällä.
  • Hyvää jääkahvia saa kaikkialta ja kohtuulliseen hintaan. Erityisesti kuubalaiset kahvit ovat aika 5/5. Iso sydän myös Las Olas-kahvilalle!
  • Aamulenkit pikkushortseissa ja urkkatopissa lempeässä auringonpaisteessa merituulessa, vaikkei niitä liikaa olekaan tullut harrastettua. Täytyy vielä vikana päivänä ottaa varastoon yksi. <3
  • Kaupunkia, jota ei pistetä pariksi vuodeksi ihan sekaisin vain siksi, että saisi verorahoilla kivikautisen raitiovaunun rakennettua, vaikka ollaan viittä vaille 2020-luvulla. Haha! #vaintamperejutut


Huh. Kylläpä helpotti purkaa. Ja kommentoin jo valmiiksi, ettei kenenkään tarvitse tulla sormi pystyssä viisastelemaan. Ei kannata lähteä maailmalle, vaan pysyä Suomessa neljän seinän sisällä… 😀 Done. Nyt kenenkään muun ei tarvitse. Ja älkää ottako turhan vakavasti. Vähän kieli poskella tätä kirjoittelin, heh. Syyskuussa sitten mennään puolestaan Vegasiin, mutta sinne en todellakaan jämähdä yhtään pidemmäksi, kuin kisojen kannalta on järkevää. Tyttö voi poistua hetkeksi Suomesta, mutta Suomi ei lähde tytöstä.

Mieletöntä viikonvaihdetta ja voimia juhannusmenoista selviytymiseen!

Lisää aiheesta: 10 x Mikä jenkeissä nyppii?

Edellinen juttuni: Parhaat asiat miehessäni!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (23)
  1. Ihanaa, että joku avaa myös tätä negatiivista puolta, haha! Mikään kun ei ole täydellistä. 😄 Haluaisin vielä kysyä, että mitä nuo jääkahvit ovat joita on monesti näkynyt niin instagramissa kuin snäpissäkin? Eikö ainakin suomesta saatavissa jääkahveissa ole monesti hyvinkin paljon sokeria messissä? 🤔

    1. Piia Pajunen
      26.6.2017, 00:33

      Negaaminenkin on musta välillä ihan jees, kunhan ei lähde lapasesta. 😀 Ja siinä olet myös oikeassa, että kaikella on aina puolensa. 🙂
      Tilaan jääkahvin aina mustana eli ilman sokeria, siirappeja tai maitoa. Cold Brew-kahvia (eli kylmäuutettua kahvia) saa mielestäni melko hyvin Suomestakin, ja monissa kahviloissa myös jääkahvi tehdään muutenkin ihan normaalin kahvin päälle runsaiden jääpalojen kanssa. Monissakin kahviloissa ja ketjuissa tarjoiltavat frappuchinot tms. kylmät härpäkkeet ovat kyllä aikamoisia sokeripirtelöitä, ja ne kyllä passaan. 😀

  2. Miksi raitiovaunu ja 2020-luku eivät mahtuisi samaan lauseeseen? Ihmettelen suuresti.

    1. Piia Pajunen
      26.6.2017, 00:44

      Nämä ovat toki monitahoisia mielipidekysymyksiä, ja aiheesta löytyy paljon hyviä ajankohtaisia ja kriittisiä artikkeleita, kun aihe on sattuneesta syystä melko kuumana. Jonkin verran raideliikenteeseen olen perehtynyt logistiikan sisältyessä vahvana osana pääainettani, ja mielestäni tuossa Tampereen toteutuksessa on liikaa epäkohtia saavutettuihin hyötyihin ja kustannuksiin suhteutettuna, joiden avaamiseen tarvittaisiin omalta osaltani joko oma blogipostaus tai kirjallisuustutkielma, hah. 😀
      Esimerkiksi Helsingissä homma varmasti toimii, ja siellä toki infrastruktuuri on rakennettu ajan saatossa jo olemassa olevan ratikkajärjestelmän ympärille ja sitä hyödyntäen. Mutta joo, tämä oli vain oma mielipiteeni, ja oikeasti toivon olevani asian suhteen vahvasti väärässä, ja että tuo ratikan rakentaminen Tampereelle osoittautuisikin menestykseksi. 😀

Kommentointi suljettu.