OLEN VÄHÄN LOPUSSA

*Sisältää mainoslinkkejä

Mun täytyy tehdä tunnustus. Ehkä eniten itselleni. Olen aika väsynyt. Samaan aikaan mulla menee kuitenkin todella hyvin, ja en puhu palturia kertoessani kenellekään kuulumisia kyselevälle, että kuuluu tosi hyvää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi samaan aikaan olla uupunut.

Mähän olen aina ollut sitä mieltä, etten todellakaan kuulu ihmisenä tähän kuuluisaan suorittajakategoriaan. Tehokkaasti olen hämännyt itseäni tässä jo koko elämäni ajan, ja nyt on ehkä viimein jo myönnettävä itselleenkin, että jarrupoljin ei aina kuulu vakiovarusteisiini. Tässähän viilaa linssiin juurikin se, että osaan kyllä tarvittaessa priorisoida asioita aika julman tehokkaasti ja ottaa myös täydellistä löhöilyaikaa itselleni. Viihdyn siis oikein hyvin vaakatasossa sohvan päällä tekemättä mitään varsinaisesti kehittävää, enkä edes osaa kantaa lötköttelystä huonoa omatuntoa. Hei mähän lepään paljon, eli en voi olla ylikuormittunut.

Itseäni hämään myös sillä, että olen yleisesti aika iloinen, reipas persoona ja helposti innostuva persoona. En tykkää valittaa, koska uskon vahvasti siihen, että jokainen pystyy vaikuttamaan aika pitkälle asioihinsa omilla teoillaan ja pitkäjänteisellä työllä kitinän sijaan. Hei mähän olen pääosin hyvällä fiiliksellä ja saan asioita aikaiseksi, eli en voi olla väsynyt.

Heeei. Hetkinen. Vai voinko sittenkin?

Mun vuosi on kyllä ollut aika hulinaa, vilskettä ja upeita mahdollisuuksia. Toisaalta se on ollut täynnä arkista puurtamista ja pitkiä päiviä, mutta olen tykännyt kaikesta, mihin olen vain päättänyt keskittyä. Diplomityö sekä erikoistyö on hakattu kasaan, ja ylihuomenna käyn suorittamassa yliopistolla vielä kypsyysnäytteen ja byrokratian raksuttaessa useamman mun pitäisi lokakuussa olla virallisesti diplomi-insinööri. Samaan aikaan opintojen ohella on valmistauduttu tammikuun lopusta lähtein yhtäjaksoisesti koko ajan johonkin ammattilaisliigan kisaan, ja reissattu rapakon takana näiden perässä. Soppaan kun heitetään vielä täyspäiväinen yrittäjyys tehden vähän kaikkea ja siltä väliltä, niin onhan tässä ollut säpinää.

Niinhän se vaan menee, että kun on tarpeeksi monta rautaa tulessa ja vielä eri suunnilla, niin kyllä se kuluttaa vinttiä. Varsinaista lomaa on tullut pidettyä tänä vuonna ehkä muutamien päivien verran, ja kyllähän se tietty naista verottaa. Tämä on kuitenkin yksi syy miksi en halua valittaa, koska itse olen tieni valinnut. Itse olen päättänyt, että pystyn samanaikaisesti olemaan opiskelija, ammattiurheilija sekä yrittäjä. Nyt pari ”huipennusta” vaan ajoittui samaan syssyyn, ja kyllähän se näkyy ja tuntuu.

Tänään on tasan 1o päivää yhden urheilu-urani unelman toteutumiseen. Olympia, eli IFBBn ammattilaisliigan se kovimmista kovin, häämöttää aivan nurkan takana, ja lähtöön kotiovelta kohti Las Vegasia on vain kolme päivää. Haluaisin olla asiasta hieman enemmän innoissani, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että salaa jo vähän toivon, että reissu olisi jo tehtynä. Uskon kuitenkin, että matkaan päästyä fiilis siitä lähtee nousemaan, ja aion kyllä ottaa tästä uskomattomasta tilaisuudesta kaiken irti.

Itse kisaa ajatellen fysiikka on ihan hyvässä kuosissa, mutta en rehellisesti usko, että lavalla seistäisiin niin tuoreen rapsakassa ja freesissä kunnossa kuin keväällä Torontossa. Niin se vaan menee, että vaikka asioita kuinka yrittäisi tehdä oikein ja fiksusti, niin keho ei jaksa aina kaikkea, ja tämä on itselleni oikeastaan täysin tuttu ilmiö peräkanaa suoritetuista kisaprepeistä. Ehkä jos pystyisin todeta olevani elämäni iskussa, niin fiiliskin olisi jo valmiiksi astetta huikeampi, mutta tällä mennään eikä meinata. Vapaaohjelman pitäisi onneksi olla iskussa, ja se onkin jälleen kerran se oma ässäni hihassa.

Vaikka väsymys on todellista, niin jaksan kyllä tsempata tämän setin kunnialla loppuun. Jos kuitenkin tietäisin, että järjetön tykitys kaikilla elämän osa-alueilla jatkuisi vielä pidemmälle tämän reissun jälkeen, niin silloin lennettäisiin kuin leppäkeihäs kohti burnoutia tai oltaisiin siellä jo. Tämän reissun jälkeen lupaan itselleni, että otan vähän happea keuhkojen koko laajuudelta. Itseasiassa suuri helpotus tulee jo pelkästään siitä, kun samaan aikaan melkein koko tämän vuoden kestänyt kisakausi pamahtaa pakettiin ja opinnot rapsahtavat pois päiväjärjestyksestä. Kyllä siinä pitäisi likan päästä tasaantumaan, kunhan en keksi heti tilalle jotain uutta. Mua saatte siis ihan luvan kanssa tulla läväyttämään pesäpallomailalla takaraivoon, jos näette mut heti syyskuun lopussa jonkun uuden megaprojektin kimpussa. :D

Huulilla: NYX Professional Cosmetics – Liquid Suede 04 (TÄÄLTÄ*)

Näin loppunidontana sanottakoon, että mulla on kuitenkin kaikki tosi hyvin. Läppä jaksaa edelleen lentää, ja niin myös likkakin. Se ehkä mun tulisi edelleenkin oppia, että jokainen meistä voi olla mitä vaan, mutta ei kuitenkaan kaikkea kerralla. Enkä voi muuten minäkään.

Vahvaa viikkoa joka nupille!

Tsekkaa myös: Juosten kustu

Edellinen juttuni: Asiat, joissa olen järkyttävän huono

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

16 vastausta artikkeliin “OLEN VÄHÄN LOPUSSA”

  1. Hyvä Piia! Sehän taitaa minullakin ja meillä kaikilla ihmisillä olla vaikeinta myöntää, että kivoistakin asioista saa uupua ;) Mutta parempi melkein myöhään kuin ei milloinkaan! Leppoisampaa syksyä sinne ja tsemppiä loppurutistukseen <3

    • Tuo oli muuten aika osuvasti sanottu, että kivoistakin asioista voi ja saa uupua, ja ehkä siksi juuri sen myöntäminen ja perinpohjainen tajuaminen onkin niin haastavaa. Kiitos tsempeistä ja aivan ihanaa syksyä sinnekin! <3

  2. Ei ole ihan yhtä täyteen pukattua oma elämä, mutta harteilta tipahtaa varmasti pieni lasti valmistumisen yhteydessä. Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa.

    • Joo eiköhän tuossä pari kiveä vierähdä harteilta ihan tuota pikaa, niin johan varmasti helpottaa, kunhan itse vain malttaa olla kahmimatta lisää heti perään. :)

  3. Moi! Itsekin painin saman kanssa, miksi minua nyt muka niin väsyttää kun elämä on mennyt juuri siihen suuntaan kun toivoinkin. Mullahan on kaikki hienosti. Mutta niin se vain menee, että kun energiaa kuluu enemmän kuin sitä lataa- uuvahtaa. Ja itsellä vielä se, että nyt monta asiaa saavutettu, joten nyt on ollut alitajunnassa ”lupa” väsyä ja levitä. Siihenkin kannattaa varautua, että pahin väsymys tulee sitten kun työt on tehty ja ollaan tyhjän päällä siinä suhteessa. Mutta sitten vain levätään: ). Kaikkea hyvää ja tsemppiä kisoihin 😊

    • Moikka Ella, ja kiitos ihanasta kommentista! Tämä on kyllä tavallaan aika mielenkiintoinen ilmiö, koska itsekin koen myös, että pääasiassa aivan mahtavia asioita on tässä saatu aikaiseksi ja tupsahtanut eteen, mutta silti olo on aika väsähtänyt kaiken tämän keskellä. Niinhän se kuitenkin tuntuu menevän tämä elämä tietynlaisissa sykleissä, että välillä painetaan ja välillä hengähdetään, ja voi hyvinkin olla, että se pahin väsymys pukkaa päälle vasta kun taakka lähtee purkautumaan, eli sitä odotellessa, hah :D

      Kaikkea hyvää sinnekin, ja mitä mainiointa syksyä! Pus!

  4. Miten toi kuulosti niin tutulle! Työnohella suoritettavat opinnot, harrastukset, koira ja mies vievät paljon aikaa ja energiaa, vaikka kaikki noista luettelemista asioista on rakkaita ja tärkeitä! Ehkä pitäisi välillä osata sanoa ei…? Mutta ei pysty kun kaikki kiva on niin kivaa :D

    Itsekin olen iloinen ja hyväntuulinen ihminen ja välillä itsellä on olo, ettei muita tunteita suvaita ”kun ethän sinä ole tuollainen” vaikka olenkin. Välillä on uuvuttavaa vain olla oma itsensä :D

    Tsemppiä siulle!

    • Jep! Jännä juttu tämä! Mulla vaan itsellä kyllä hämää tuo, että koen aika helpoksi kieltäytyä asioista, mutta vastapainoksi sitten paukutan huomaamattani niillä muutamalla priorisoidulla osa-alueella senkin edestä. Ja tuo oma luonne kyllä kanssa hämää muita ja ennen kaikkea itseäni, sillä jos mut iloisena ja nauravaisena jossain näkee sähköttävän, niin en mä koskaan teeskentele (vaikka olisin väsynyt), koska sellainen mä vaan olen. :)

      Hurjasti tsemppiä sinnekin ja etenkin siihen rentoutumiseen, heh. <3

  5. Sulla on täysi lupa olla uupunut. Moni olisi muuten sitä jo ihan vain kisadieetin loppupuolen vuoksi – saati kaikki muu päälle.

    Nyt ennen kisaa prioriteettilistaa peliin: onko juttuja joita ei ole pakko jaksaa juuri sitä ennen, vaikka aikomus on ollut hoitaa nekin? Yllättävän monenlaista voi vähän lykätä jos tarvii. Tai voiko omaa kehoa tukea nyt esim. vielä jollain erityisen rentouttavilla hetkillä (päähieronnasta saunaan tai musameditointiin, whatever works for you) ennen lähtöä ja ehkä Vegasin alkupäivinä kun? Luulis että siellä oli keinot elvyttää Elviskin puolikuolleista! Kuten sanoit, homma on joka tapauksessa onneksi jo ihan loppusuoralla. Tsemiä, vaikka se on vain sana niin tarkoittaa sitä!

    Onko sulla muuten melatoniini käytössä siirtymän jetlagia helpottamaan?

    • Tuota ei kyllä voi kieltää, että pitkän aikaa tiukemmalla ravinnonsaannilla porskuttaminen myös vaikuttaa myös vahvasti henkisiin energiatasoihin, mutta oma valinta ja kuuluu luonnollisena osana tähän urheilulajiin. Siksi mua välillä niin ihmetyttää, miksi ”tavallinen jengi” haluaa väkisin riuduttaa itseään jatkuvilla kitukaloreilla kaiken muun elämän kuormituksen ohessa. :D

      Aika hyvin olen tässä yrittänyt priorisoida, ja onneksi tämä viikko ei ole kovinkaan ylivoimainen, mutta aiempi kertynyt kuormitus alkaa vain ottaa veronsa. Kyllä tämä tästä, ja voiton puolella ollaan jo! Tiedän kyllä kokemuksesta, että jo pelkästään se, kun saa läntättyä perseensä lentokoneen penkkiin, niin helpottaa jo kummasti ja nostaa fiilistä. Ollaan hyvin varattu tonne reissulle aikaa ihan myös siihen keveään turistitouhuun, eli saa mieli vähän levätä, kun pääsee ihmettelemään maailman menoa siellä päässä. :) Melatoniini on kyllä aina matkassa kisareissuilla jetlagia helpottamaan, ja toivottavasti tällä reissulla tuo selätetään siellä päässä yhtä helposti kuin Torontossa, jossa nukuin ensimmäisestä yöstä alkaen kuin tukki!

      Kiitos sulle ihanasta kommentista, ja mahtavaa syksyn alkua sinne! <3

  6. Taas ihan mieletöntä settiä! Musta on ihanaa lukea tällästä aitoa tekstiä, josta välittyy inhimillisyys. Kaikki väsyy joskus, ja musta on hienoa, että sen tuo esille, eikä yritä siloittaa todellisuutta! Ihan hirveesti tsemppiä viimeiseen rutistukseen! Hyvä sinä!

    • Väsyminenhän on tavallaan ihan normaali osa elämää, ja jokaisella tulee aina jossain vaiheessa vastaan näitä tiukempiakin jaksoja, eli eipä tässä tavallaan kummempia täälläkään päässä. Pääasia, että itse tajuaa ajoissa, missä mennään ja milloin olisi hyvä hengähtää. :)

      Kiitos sulle huikeasta palautteesta sekä tsempeistä, ja mitä mahtavinta syksyä sinne! <3

  7. Väsymys on ihan inhimillistä ja normaalia, varsinkin tuollaisella kuormituksella. Tsemppiä loppurutistukseen! Itsekin olen jokseenkin väsynyt tällä hetkellä, kun valmistuminen häämöttää ja pitäisi jaksaa vielä vääntää opparia ja viimeisiä opintoja. Mutta kyllä se tästä. Jos yhtään piristää, niin olet saanut blogisi kautta tauottua maalaisjärkeä tähän nuppiin syömisen suhteen! Kommentoin joku aika sitten tänne blogin puolelle, että olisi ehkä aihetta kasvattaa ruokamääriä ja erityisesti hiilarin saantia. No, pökköä on nyt pistetty pesään ja en muuttunutkaan valaaksi, vaan kroppa on ehkä hitusen kiinteytynyt ja lihasmassaa tullut lisää. Treenitehot ovat myös nousussa ja olo energinen. Tajusin myös, että olen syönyt joitain ruoka-aineita niiden terveellisyyden vuoksi, vaikken niistä pidä. Olen nyt heivannut tällaiset ruoat pois ja nykyisin ykkös prioriteetti ruoan suhteen on, että sen pitää maistua hyvälle. Osaan myös nykyisin tarkastella kokonaisuutta yksityiskohtien sijaan ja tätä myötä syöminen on vapautunut ihan uusiin sfääreihin. Treenimäärät ovat itselläni olleet jo pitkään järkevät ja opintoihin liittyvän loppurutistuksen vuoksi en käy tällä hetkellä salilla kuin kaksi kertaa viikkoon normaalin kolmen kerran sijaan. Hyötyliikuntaa toki tulee päiviin jonkin verran. Mutta vaikka istuminen ja paikallaan olo on opintojen vuoksi lisääntynyt, niin ruoasta en ole tinkinyt, päinvastoin! Että tiivistettynä: elämä on ihanaa, ruoka hyvää ja treeni kulkee 😊 Kiitos siulle Piia, oot ihan huippu! ✌

    • Ei vitsi kiitos aivan ihanasta kommentista! Ihan mahtava kuulla, että safkafilosofiaan on tarttunut täältä potkua, ja että ruoka maistuu entistä paremmin ja rennommalla menolla. Niinhän siinä usein käy, että kun sitä ruokaa vain uskaltaa lisätä, niin joutuu onnekseen toteamaan, että piru vie, sehän toimii! En mä siis turhia täällä höpise, heh. ;) Ja propsit sulle myös siitä, että olet uskaltanut sopeuttaa myös treenikuormituksen elämän muihin menoihin, koska aina ei tarvitse eikä kannatakaan kaikkea painaa sata lasissa yhtäaikaa.

      Ihan älyttömästi tsemppiä sinne valmistumisen viime metreille, ja kyllä muuten sitten maistuu, kun pakettiin tutkinnon saa! Mahtavaa syksyä sinne! Pus! <3

  8. No siis, eihän siinä olekaan mitään valittamista jos on itse valinnut vaikka harrastaa jotakin urheilulajia intensiivisesti ja se välillä väsyttää. Siihen voi vaikuttaa varsin hyvin jopa vain lopettamalla koko touhun. Sen sijaan jos on vaikka aivosyöpä taikka jos on jäänyt auton alle ja halvaantuu niin näille ei hirveästi voi mitään. Ei se valittaminen silloinkaan tilannetta muuta muttei kyllä valittamatta jättäminenkään. Ei siis vaadi suurta luonteenlujuutta harrastaa lempilajiaan ilman jokapäiväistä itkuvirttä! Kaipa sellaisiakin jossain saattaa piillä mutta onneksi ei usein tule vastaan..

    • No sepä se, kun itse olen tieni valinnut, mutta nyt vain osui pari isompaa rupeamaa tähän samaan syssyyn, ja turha tässä valehdella, että eläisin elämäni kevyintä aikakautta! :D Mielestäni pillejä ei aina kannata heittää pussiin heti ensimmäisen raskaan vaiheen osuessa kohdalle, ja se mielestäni kertoo enemmän luonteen lujuudesta, kuin suunsa kiinni pitäminen, vaikka mitä tulisi vastaan.

      Ja eihän tämä nyt niin vakavaa ole, ja meikä kyllä porskuttaa! Eipä niitä montaa päivää ole tullut, kun on tarvinnut sen suuremmin valittaa, ja ihan sama mitä sitä elämässään tekee, niin ajoittaiselta kasaantuneelta rasitukselta ei voi tuskin kukaan välttyä. Kivaahan tämä elämä on, mutta välillä voi olla hyvä tarkastella niitä asian toisiakin puolia. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 118
Tykkää jutusta