JUOSTEN KUSTU

Nykyihmisen elämäntyyli tuntuu olevan yhtä pikavoittojen etsimistä, ja eletään niin hetkessä, ettei osata katsoa asioita yhtään pidemmälle. Ja älkää käsittäkö väärin. Päivä kerrallaan elämistä ja hetkestä nauttimista pitäisi jokaisen ihmisen harrastaa, mutta kaikkea sopivissa määrin. Ei hattaraa ja sokerikuorrutetta mahan täydeltä, koska siitä tulee vain massu kipiäksi ja vallan karmea olo hetken päästä.

Etsitään nopeita ja täysin riskittömiä keinoja rikastua, halutaan olla alansa mestareita sormia napsauttamalla, tavoitellaan täydellistä vartaloa mahdollisimman helposti, halutaan yksinkertaiset vastaukset kaikkeen ja vielä mielellään ilmaiseksi. Googleakaan ei enää jakseta käyttää, vaikka siellä meillä olisi kaikki tieto ja informaatio tarjolla, mutta sen etsimiseen kuluu aikaa ja tiedon suodattamiseen pitäisi käyttää liikaa omaa päätään ja vaivaa.

Halutaan muka niin kovasti jotain asiaa, mutta voivotellaan sen maksavan liikaa. Ostetaan kuitenkin omilla säästöillään mieluummin heti välitöntä nautintoa tuoma kallis merkkilaukku tai lomamatka (osta toki pois, mutta älä valita) kuin priorisoitaisiin sama raha itsensä kehittämiseen pitkällä tähtäimellä. Onhan valmennuskurssi tai maksullinen vuoden mittainen koulutus unelmien uralle kuitenkin niin järkyttävän kallista lystiä puhumattakaan ammattitaitoisen PT:n hankkimista tulosten saamiseksi. Välillä taas keksitään, että nyt haluan sitä ja tätä, mutta projekti unohtuu ja hiipuu äkkiä pois, kun huomataan, ettei kolmessa viikossa siitä tullutkaan yhtään mitään, ja palataan samaan vanhaan, vaikka oltiin jo ihan oikealla suunnalla. Kärsimättömyys kuitenkin tappoi.

Sitten kun joku toinen omalla työllään ja vaivannäöllään saa jotain aikaiseksi (oli sitten pienyrittäjä, kovan luokan yrityspomo, kilpaurheilija, perheenäiti tai opiskelija) on helpompaa keksiä satuja siitä, kuinka tämä on saanut kaiken helpolla ja ”hyvähän on sen sanoa”. Kyllä siellä jokaisella on takanaan aika monia tiukkoja tunteja omien unelmiansa parissa tinkimätöntä työtä paiskien, joita kukaan ei ole ollut näkemässä. Kukaan näistä ei varmastikaan selvinnyt ilman lukuisia ja tiukkoja pelonsekaisia ja stressaavia vastoinkäymisiä matkansa varrella.

Kaikki ovat joutuneet tinkimään aina jostain sekä ottamaan edes jonkin tasoisia riskejä. En itse ehkä nostaisi tässä esille suoraan sitä kateuskorttia, vaan ehkä silkkaa ymmärtämättömyyttä ja kokonaiskuvan hahmottamisen puutetta. Asiat eivät usein ole niin mustavalkoisia, ja lehden kannessa hymyilevä yritysjohtaja kovalla palkkashekillä varustettuna tai huikean stipendin saanut opiskelija ei ole sinne sattumalta pamahtanut.

Tiedostan, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia Suomen lintukodossakaan. En ole tyhmä. Jokaisella on kuitenkin jossain määrin varaa valita. Jokaisella on mahdollisuus ottaa riskejä, panostaa vähäisimmätkin resurssinsa omiin unelmiinsa ja ainakin yrittää taikoa tyhjästä jotain hienoa. Koskaan ei ole liian vähän tai liian myöhäistä, vaikka vaikeaa se voikin olla. Joku aina onnistuu ja joku epäonnistuu lähtökohdista riippumatta. Jokainen onnistuja ja menestyjä on kuitenkin tehnyt huolellista sekä pitkäjänteistä työtä, ottanut riskejä ja tinkinyt joistain muista tärkeistä asioista elämässään. Jokainen onnistuja on todennäköisesti myös epäonnistunut lukuisia kertoja ja sössinyt asioita matkan varrella ottaen niistä oppia. Ei elämä ole kenelläkään pelkkää kiiltokuvaa, vaikka kuinka haluaisi nähdä niin.

Väliin pieni tarina omasta takaa. Olin lukion pitkän matikan tunneilla totaalisen kujalla oleva tapaus, jossa opettajilla oli todella tiukkoja hetkiä kanssani, sillä vaadin ja tivasin loputtomiin asti. Pääsin sisään kaupungin kovatasoisimpaan lukioon, ja yläasteella saamani matematiikan opetuksen taso ei ihan vastannut samoja standardeja. Ensimmäinen kurssi meni aikamoisessa kulttuurishokissa ja vaaditun pohjatiedon kuilua kuroessa, ja todistukseen tuloksena 7 numero sitkeästä yrityksestä huolimatta. Prkl. Hyvä strartti ponnistaa tästä ylös. Tunsin olevani tyhmä kuin saapas.

Laskin jatkoi kuitenkin suhisemistaan, MAOLiin luotettiin kuin Raamattuun ja pyrin kattavan ymmärryspohjan luomiseen jyystäen hyppytunneilla ja iltaisin treenejä ennen vintti pyörällä matematiikan perusteita. En opiskellut sitä varten, että saisin kyseisestä kurssista mahdollisimman hyvää numeroa, vaan että voisin ymmärtää perusteet kunnolla, jotta siitä jäisi jotain päähänkin ulkoa opettelun sijaan. Tiedostin, että parin vuoden päässä tarvitsen tätä kirjoituksissa, ja seuraavalla kurssilla myös tarvitaan tämän kurssin oppeja, ja kappas. Pitkästä matikasta kirjoituksissa täydet pisteet ja L paperiin. Yllätti itseni lisäksi aika monet muutkin. Varsinkin ne, ketkä olivat läpi lukion samoja kursseja kanssani käyneet, ja nähneet kuinka hemmetin kujalla suurimman osan ajasta olin.

Erään kurssikaverin pohtiessa ääneen kenelle harvalle nuo lukiomme täydet pisteet olivat menneet, olisi reaktio äänensävyineen ja ilmeineen olisi ollut tallentamisen arvoinen, kun totesin olleeni yksi heistä. ”Täääh? Sinäkö?”  Ja ei, tämä ei ollut itsekehuni multihuipentuma blogissani, vaan yksi niistä hetkistä, jolloin itse tajusin, että pohjatyö ja pitkäjänteinen pakertaminen kannattaa. Lähes aina.

Kun teet, niin tee kunnolla. Mitä huolellisemman pohjan ja jykevämmän kivijalan luot toiminnallesi, niin sitä hurjempaa satoa tulet aivan varmasti keräämään myöhemmin. Olen myös urheilupuolella valmentajana niin kilpacheerleadingin parissa sekä tavoitteellisissa salivalmennuksissa huomannut saman. Kun otetaan rohkeasti askel taaksepäin, ja vaihdetaan tavoite huomisesta (roskikseen kaikki-mulle-heti-nyt) pitkälle tähtäimelle kuitenkin koko ajan tehokkaasti ja suunnitelmallisesti toimien, niin huomattavia tuloksia on lähes joka kerta tullut ihan järkyttävän nopeaa. Itse olen valmentajana yllättynyt tulosten merkittävyydestä ja nopeasta ilmestymisestä lähes joka kerta, vaikka olen nähnyt saman jo lukuisia kertoja aiemminkin. Yllättää se vaan joka kerta, ja olen todennut sen toimivan niin opiskelijan, urheilijan, valmentajan ja yrittäjän roolissa.

Usein se meneekin niin, että jos haluat asioita nyt tai vähintäänkin heti, saat hyvällä mäihällä jotain. Jos haluat jotain kestävää tulevaisuutta ajatellen aktiivisesti toteuttaen, saat usein yllättävän paljon ja jopa melko nopeaa. Eräs viisas ihminen kerran totesi, että vuosi tästä taaksepäin tuntuu lähes jokaisen ajatuksissa menneen ihan järkyttävässä humauksessa, mutta vuosi tästä eteenpäin tuntuu ihmismielissä ihan hirvittävän pitkältä ajanjaksolta. Mikset siis aloittaisi tekemään asioita huolella nyt, kun vuosikin todellisuudessa sujahtaa aika vauhdilla. Ei varmasti kaduta jälkikäteen, että asioihin on panostettu alusta alkaen hyvin.

Jos halutaan saada tuloksia pitkällä tähtäimellä, niin elämässä täytyy osata priorisoida. Mikä on ykkösjuttusi nyt? Mihin oikeasti haluat panostaa, ja mihin olisi järkevintä panostaa juuri nyt ja tässä elämänvaiheessa? Mitä sinun kannattaisi tehdä nyt, että työsi kantaa hedelmää myöhemmin? Mitä asteittaisia edistysteppejä tarvitaan tavoitteesi toteuttamiseksi, ja mistä niistä kannattaisi aloittaa? Mitä ja kuinka suuria riskejä olet valmis ottamaan?

Panosta sinulle tärkeisiin asioihin. Kaikkien ei tarvitse pystyä samaan tai olla kiinnostuneita samoista asioista. Oma erilaisuutesi voi kuitenkin olla juuri sinun rikkautesi ja valttikorttisi. Vaikkei kukaan näe sitä työn määrää tai antaumusta, jolla sinä puuskutat eteenpäin, se kyllä jossain vaiheessa kantaa varmasti hedelmää. Työn jälki ja panostus ei välttämättä kanavoidu esille sillä tavoin kuin itse olit ajatellut, mutta aivan varmasti siitä saat jotain irti. Välillä se voi jopa yllättää, mitä kautta ne lähtevät nousemaan esiin ja millä skaalalla. Jos itse koet saavasi puurtamisesta tulosta irti, niin se riittää. Kenenkään muun ei tarvitse tulla taputtamaan päätäsi työstäsi, ja muiden työllesi osoittaman tunnustuksen jahtaamiseen ei omaa panostustasi kannata perustaa, sillä se liekki ei pitkälle roihua tai kanna sinua eteenpäin epäilyksen ja epäonnistumisten heikkoina hetkinä.

Menestys on myös suhteellinen asia. Eri ihmisille se tarkoittaa usein eri asiaa ja vastaus voi vaihdella myös eri elämäntilanteissa. Omakin näkemykseni menestyksestä on kokenut aikamoisen keikauksen tässä viime vuosina. Mikään niistä ei ole kuitenkaan väärin, eikä keneltäkään muulta pois. Merkittävää pääomaa, suurta palkkashekkiä, titteleitä, meriittejä ja korkeaa koulutusta. Onnellisuutta, taloudellista vakautta, rakastavaa perhettä ja toimivia ihmissuhteita. Vapautta, kokemuksia ja itsensä kehittymistä. Kaikki näistä ovat menestyksen merkkejä omalla mittapuullaan ja merkitsevät eri ihmisille eri verran. Harvaa näistä kuitenkaan on kukaan hankkinut hetkessä ilmaan kovaa työtä, panostusta ja riskien ottamista, vaikkeivät ne päälle päin näkyisikään.

Määrätietoista ja menestyksekästä viikon puolta väliä joka nupille!

Tsekkaa myös: Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?

Edellinen juttuni: Netflixin koukuttavimpia x 4 + 1

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

12 vastausta artikkeliin “JUOSTEN KUSTU”

  1. Mielenkiintoisia ajatuksia, ja varmasti jokaiselle lukijalle ajankohtainen aihe tavalla tai toisella! Sain itsekin taas vähän uutta ajateltavaa omiin tavoitteisiin liittyen tämän tekstisi myötä :-)

    • Kiitos paljon kivasta palautteesta, ja huippua kuulla, että tekstistä irtosi myös sinne päähän potkua! Jes! :)

  2. Viisaita sanoja! Todellakin, jokainen tekee valinnat elämässään itse, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Aina voi aloittaa alusta ja uudelleen, koskaan ei ole liian myöhäistä. Itse olin muutama vuosi sitten fyysisesti siinä pisteessä, että lääkärin kanssa mietittiin jopa sairaseläkettä. Päätin kuitenkin lähteä vielä yrittämään eri polkua elämässäni. Kännykässäni oli sovellus nimeltä ’7 min jumppa’ ja siitä kaikki lähti :) Tänä päivänä fyysinen kunto parempi kuin koskaan ja kipulääkkeitä ym en tarvitse. Salilla 3-4 x viikossa :) Töitä olen tehnyt ja kokenut epäonnistumusia sekä epätoivon hetkiä. Kiitos sinun blogin ja instan, ne toimivat erittäin hyvinä motivaattoreina! Tykkään sun tyylistä jakaa asioita; maalaisjärkeä, urheilullisuutta sekä rautaista ammattitaitoa. Kiitos vielä!
    Ps. Teetkö / otatko vielä ensi syksynä uusia (etä) valmennuksia?

    • Kiitos Katri ihanasta palautteesta! Niinhän se menee, että harva selviää ilman karikoita, ja huonoillakin korteilla voi päästä hyvään lopputulokseen, jos ne vain pelaa oikein. Aina kaikkeen ei voi toki vaikuttaa, ja tietyt realiteetit elää matkassa mukana, mutta aina on olemassa edes jonkinnäköisiä vaihtoehtoja. Mahtava kuulla, että siellä päässä on päästy noin pitkälle, vaikka lähtökohdat eivät ole olleet kaikkein suotuisammat. Tuosta ponnistaminen on vaatinut kyllä asennetta! Propsit sinne!

      Mitä luultavimmin (never say never) en ota uusia asiakkaita tämän vuoden puolella, sillä omat käytössä olevat resurssini menevät varmaankin kilpaurheilun pariin, oman tutkinnon viimeistelyyn ja nykyisiin duunikuvioihin. :)

  3. Kiitos tästä motivoivasta tekstistä! Miten olet kaikinpuolin niin mahtava tyyppi, ei voi kun ihailla. 😊😊Ihanaa lomailua teille!

    Jenni

    • Voi vitsit, kiitos sulle puolestaan ihanasta kommentista! Huippua loppuviikkoa sinne koto-Suomeen! :)

  4. Hyvin kirjoitettu! Antoi itsellekin taas puhtia työpäivään, vaikka vähän väsyttää ja aurinkoinen päivä olisi paljon mukavampi viettää ulkona loikoillen kuin konttorilla exceliä näpyttäen. Itseäni tässä kuitenkin kehitän ja nyt töissä vietetyt tunnit varmasti luovat jotain hyvää tulevaisuudessa (sen lisäksi, että työt on toki pakko tehdä :D) .

    • Jeij! Aivan mahtavaa, että tekstistä irtosi puhtia sinne päähän! Ja joo, välillä se puurtaminen on vaan pakko tehdä, ja vaikka se tavallaan olisikin kivaa, niin duunia se silti on. Päivän päätteeksi on kuitenkin huikeaa fiilistellä, mitä onkaan saanut aikaiseksi sinä päivänä, ja sitten tulevaisuudessa voi fiilistellä vieläkin enemmän sitä, minne asti se onkaan loppupeleissä vienyt. ;)

  5. Täydet pisteet laajan matikan ylppäreistä on kova saavutus, helposti siellä on jokin huolimattomuus- tai täysin triviaali ajatusvirhe, mutta juuri säännöllinen harjoittelu tekee sen että nuo ”turhatkin” virheet jää tekemättä :-)

    Huipulle pääsemiseen tarvitaan kyllä kaikki onnelliset tähdet oikeaan asentoon. Tarvitaan lahjakkuus, genetiikka, hyvä tsägä ja ihan mielettömästi kovaa ja periksiantamatonta työtä! Pelkällä tsägällä ei pitkälle pötkitä eikä kovinkaan työ vie jokaikistä jamppaa huipulle.

    Mutta. ”Tavalliseen” menestykseen kyllä pääsee kovalla työllä. Äärimmäisen harva on päässyt mihinkään näkemättä yhtään vaivaa. Asiat voivat näyttää helpoilta, mutta se juuri onkin harjoittelun tulosta :-)

    • Kiitos kivasta kommentista ja erittäin mielenkiintoisista ajatuksista! Huipulle pääsemiseen tarvitaan tosiaan myös pitkäjänteisen duunin lisäksi toden totta aina ripaus onnea, mutta kuten sanoit, niin pelkkä tsägä ei kovin pitkälle itsessään vie tai ainakaan siellä huipulla tai onnellisena ketään kovin pitkään pidä. Ja nopeat onnenkantamoiset eivät ainakaan itselle tuo lähellekään niin huikeita onnistumisen tunteita, kuin omalla pitkäaikaisella puurtamisella saatu tulos, jota ei voita kyllä mikään! :) ”Tavallinen” menestys on mielestäni ehkä jopa sitä parhainta, ja sitä ei voi kukaan viedä sen saavuttaneelta kovin helposti pois, sillä siinä on usein jotain kestävää ja omalla rautaisella asenteella hankittua, joka lähtee monesti ruokkimaan itseään ja leviämään muillekin elämän osa-alueille. :)

  6. Täydellinen postaus <3 Kiitos!! Itse olen todella kärsimätön ihminen ja siksi mun kaikki laihiksetkin aina kusee, salilla pystyn käydä max 2-3 kk putkeen, kunnes tulen kipeäksi ja sitten se jää siihen. Puolen vuoden päästä uusi yritys.

    Ajattelin pitkäjänteistä tekemistä just yks päivä, kun olin lähdössä kuvaamaan jalkapalloa, että kauas on tultu siitä ekasta kuvatusta kaudesta. Silloin sitä ajatteli, että tästä nyt vaan heti kuvauskeikkaa, mutta vasta nyt, 3-4 vuotta myöhemmin, työn tulos alkaa näkyä jossain. Kädenjäljessä, ajattelussa ja kaikessa. Nyt ymmärrän kuinka ärsyttävän ylimielisesti olen ajatellut silloin joskus. Nöyrtyä jokaisen pitää maailman edessä hiljaa mielessään ja olla kiitollinen myöhemmin, kun halusi oikeasti oppia ja osata.

    • Kiitos sulle ihanasta palautteesta ja huikeasta analyysistä! Ja paras tapa tosiaan oppia ja kehittyä on juurikin ymmärtämällä oma ”heikkoutensa”, jolloin tätä pääsee kehittämään. Silloin myös kun on intoa ja kiinnostusta tehdä asioita, niin kehittyminen pitkäjänteisesti tulee usein omalla painollaan. Jos jokin homma ei vain maistu, niin silloin voi olla, että yksinkertaisesti tekee itselleen vääriä asioita tai itselleen sopimattomalla tavalla, ja ratkaisu voi löytyä vaihtoehtoisella toteutuksella. Se mikä sopii toisille, ei välttämättä sovi itselle. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 81
Tykkää jutusta