NFE 2017 JA SEN SUURET VÄÄRYYDET

NFE oli ja meni, mutta vieläkin viikonloppu on tuoreena monien ihmissielujen mielissä. Osalla unelmat toteutuivat, ja toisilla taas haaveet sirpaloituvat täyteen tupatun katsomon edessä. Vääryyksiä tapahtui jälleen, eivätkä nallekarkit menneet tänäkään viikonloppuna tasan ja niille ketkä olisivat sen ansainneet. Minähän siis olin tänäkin viikonloppuna yksi niistä sokeista aaseista, jotka saleen kännipäissään raapustivat puolueellisia, epäoikeudenmukaisia sekä täysin ammattitaidottomasti luotuja tuomioita papereihin. ;)

Voin varmaan puhua jokaisen tuomaristossa viikonlopun aikana istuneen puolesta, että tuskin kukaan tuomari pystyy väittämään, että olisi ollut 100% lopullisten sijoitusten kanssa samaa mieltä. Suurimmalle osalle tuomareista (ellei jopa jokaiselle) osuu jokaisessa kilpailussa ihan oikeasti kohdalle moniakin tilanteita, jossa loppusijoitus oli joidenkin kilpailijoiden kohdalla edes hieman eri, mitä omaan viralliseen paperiin oli omalla kuulakärkikynällään rustannut. Meillähän on siksikin juuri tuomaristossa yleensä aina seitsemän henkilöä antamassa äänensä, ja näiden äänistä lasketaan se lopullinen sijoitus poislukien kilpailijan saama korkein ja huonoin sijoitus. Se siis siitä tuomaripelistä. Lisäksi kaksi toisistaan aivan eri tyyppistä kilpailijaa voivat olla molemmat erittäin kovia ja omata molemmat omalta osaltaan kovankin kansainvälisen potentiaalin, mutta vain yksi voi voittaa. Se on pelin henki.

Se, että joku on pärjännyt yhdessä tai useammassa kansainvälisessä kilpailussa vaikka kuinka hyvin, ei tarkoita, että sen pitäisi esimerkiksi Suomen kilpailussa automaattisesti voittaa. Kansainvälisissä kilpailuissa tulokset voivat myös heitellä todella suuresti, ja vaikka olisi kyseessä kuinka hyvä ja menestynyt kisaaja, niin ei sekään tiedä automaattista tulosta seuraavassakaan koetoksessa maailmalla. Ilmiö on nähty moneen otteeseen, eikä se tee kenestäkään yhtään sen parempaa tai huonompaa kilpailijaa. Tuomarit arvostelevat sen, mitä he sillä hetkellä näkevät. Ei sitä, mitä he muistavat aiemmista kisoista edelliseltä vuodelta tai vaikka edelliseltä päivältä. Ei sitä, kuka on tarjonnut sulle pitsan edellisenä iltana, haukkunut sinua aivottomaksi apinaksi kolme vuotta sitten tai on käynyt tuomarin osaelinkeinona suorittamassa poseerausvalmennuksessa.

Kokemasi vääryyden kohdalla ei kannata siis tehdä suoria johtopäätöksiä, ja se vain vie fokuksen pois siitä olennaisesta. Missä kilpailijalla on ollut puutetta ja heikkouksia? Miten näitä voisi parantaa? Mitä muilla ohikiilanneilla kilpailijoilla oli parempaa, ja millä aseilla voitaisiin ensi kerralla pyrkiä itse kuromaan tätä eroa kiinni? Tukipilarin roolissa toimiessa on myös hyvä miettiä, mikä auttaa pettymyksen kohdannutta kilpailijaa ihan oikeasti. Suuresta vääryydestä vouhkaaminen joka tuutissa, vai aito läsnäolo ja eteenpäin tsemppaaminen? Ainakin omasta näkökulmasta kilpaurheilijana toivoisin mieluummin tukipilareideni ja lähimmän kannustusjoukkoni antavan minulle tukea ja kannustusta jatkoa ajatellen, kuin aiheuttavan tarpeetonta älämölöä, joka harvoin kantaa mihinkään. Kantaa saa ja toisinaan jopa kannattaakin ottaa, mutta kaikelle on paikkansa, ja tämäkin kannattaa toteuttaa oikeita väyliä pitkin ja asiallisella tavalla.

Jos näissä fitness-lajeissa odottaa täysin selkeää, varmaa tai yksiselitteistä lopputulosta sijoitusten osalta, niin on valinnut väärän lajin. Tässä ei mitata paremmuutta absoluuttisilla mittareilla, kuten juostuilla sekunnin sadasosilla, hypätyillä senteillä tai pallon saattamisesta tiettyjen metallipylväiden väliin, ja lopputulokseen vaikuttavat aina lukuiset eri tiedostetut sekä tiedostamattomat tekijät. Osaan voi vaikuttaa ja osaan ei.

Välillä myös vaan käy suomeksi sanottuna ”paska tsägä”, ja olen kokenut sen itsekin pariin otteeseen. Se on vain kylmästi sanottuna lajin luonne, ja on kyettävä elämään sen kanssa, mikäli leikkiin on lähtenyt. Fokus jatkoon, ja uuden pelisuunnitelmat kehiin, jotta sen hetkisillä resursseilla saataisiin seuraavalla kerralla todennäköisempi tilanne pärjätä tai saavuttaa tavoiteltua menestystä urheilussa sitten vaikka parin mutkan kautta. Eilinen on tänään jo historiaa, joten nokka pystyyn, strategia kuntoon ja sitä toteuttamaan! On myös täysin luonnollista, että laji ja sen tapahtumat herättävät meissä monissa tunteita suuntaan ja toiseen. Sehän vain tarkoittaa sitä, että laji on meille äärimmäisen tärkeä ja rakas.

Vahvaa keskiviikkoa joka kolkkaan!

Tsekkaa myös: Olitko huono kisoissa?
Fitness Classic ja oikeusmurhat

Edellinen juttuni: Kodin piristystä sisustustauluilla

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

6 vastausta artikkeliin “NFE 2017 JA SEN SUURET VÄÄRYYDET”

  1. Olin itse paikan päällä seuraamassa kisoja, jo monena vuonna ollut. Omia suosikkeja useita ja aina oma suosikki ei ole siellä korkeimmalla pallilla minkä toki ymmärtää jos taso kova ja erot pieniä. Suurinta ihmetystä itselle aiheutti Katarina Tunturin voitto; jotenkin jalat niin kovin pienet suhteessa yläkroppaan, olkapäät jopa omaan silmään liian dominoivat (rinnoista puhumattakkaan)…Toiseksi tullut kisaaja oli tasapainoisempi fysiikaltaan, vaan miellyttikö Katarinan (kansainvälinen??) lookki muutoin tuomaristoa?
    Ei voi tietää…tuomaristo päättää ja sillä siisti:)

    • Naulan kantaan! Taso kun on kova, niin finaalissa nähdään monesti useita todella hyviä ja tasokkaita kilpailijoita, joista yksi tosissaan vain voi voittaa. Tunturi oli omasta mielestäni todella tyylikäs paketti ja Suomenmestarina nainen paikallaan, eikä kukaan voittaja voi olla koskaan täydellinen ja vailla puutteita. Jokaisella on aina omat puutteensa ja vahvuutensa, ja kokonaiskuva on aina se joka ratkaisee. Presentaatio (esiintyminen, poseeraus, itsensä kantaminen, naisellisuus, lookki, lajikriteereihin mätsääminen) on myös olennainen asia arvostelussa. :)

  2. Omaan silmään etenkin bikinissä, voittajat erottui muista ihan selkeästi! Tosi mielenkiintosta ja jännittävää seurattavaa oli kisat niin paikan päällä kuin YLE areenassa.

    • Bikinissä oli kyllä tasokasta menoa, ja voittajat ehdottomasti sijoituksensa ansainneet. Jännä skaba minustakin ja onneksi kerkesin tuon sarjan finaalit katsoa ainoana yleisöstä käsin. :)

  3. Nyt on pakko kysyä sun mielipidettä, kun tuomaristossa olet ollut, niin mitä luulet, tuleeko bikinissä iso miinus pohjetatuoinnista? Peittää melkein koko pohjelihaksen. Toki kämmenselässäkin on tatska, mutta aika pieni ja huomaamaton pohkeeseen verrattuna :D tatuoinnit eivät taida olla kovin mieluisessa roolissa.

    • Moikka! Tatuoinnit riippuvat todella pitkälti siitä kokonaisuudesta, ja jos ne vaikuttavat selkeästi kokonaiskuvaan, niin niillä voi olla joissain tapauksissa heikentävä vaikutus tuomarointiin ihan lajikriteerien kannalta. Jos tatuointi vaikeuttaa selkeästi fysiikan arvioimista ja vaikuttaa voimakkaasti kokonaiskuvaan, niin siitä voi tulla ”miinusta”.

      Ei siis todellakaan kannata heittää pyyhettä kehään, sillä Suomessa ja maailmallakin on paljon tatuoituja pärjänneitä kilpailijoita, ja pohje ei sinänsä ole ”pahin” paikka, jossa peittävä tatuointi voi olla, ja jos kerran muualla sulla ei merkittäviä tatuointeja ole. Aina kyse on kokonaiskuvasta, ja pohjehan sulla näkyy vain takanäkymässä kunnolla, joten kovin kokonaisvaltaisesti vaikuttavasta tatuoinnista arvostelua ajatellen tuskin on kyse. :) No worries siis, ja sittenhän sen näkee, kun lavalla on kerran käynyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 49
Tykkää jutusta