MITÄ PÖPÖLLE KUULUU? #doggielog

*Sisältää mainoslinkkejä

koiranpentu tulee kotiin

Kuis pissii Pöpö? Miten koiranpentu on sopeutunut meille? Mikä on ollut hankalaa, ja millaisiin ennakkoluuloihin ollaan törmätty? Tätä tekstiä kirjoittaessani Pöpö vetää antaumuksella sikeitä mun sylissä (toimistokoira 5/5), eli kaipa sitä vois tokaista, että yhdessä tämä teksti on riipaistu tulille!

No lähdetäänpä kuitenkin siitä liikkeelle, että musta tuntuu, että tuo veijari kasvaa ihan silmissä ja aivan liian nopeasti! Meille tullessaan 11 viikkoisena painoa oli pattiarallaa 900 grammaa, ja nyt viime viikonloppuna kuusi viikkoa tästä eteenpäin, kun se taas pistettiin taikinakulhossa ruokavaa’alle, niin digitaalinäyttö tiesi kertoa elopainoa kertyneen tälle natiaiselle jo 1240 grammaa. Saisihan tuolla mötikällä jo takaolkapäät lämmiteltyä. :D

Värikin on meidän Paskanakkelilla (sen lempinimi meillä, hahah!) alkanut tummumaan aivan selkeästi. Meille saapuessaan Pöpö oli lähes kokovalkoinen, kun nyt alkaa vaaleanruskea raita vahvistua koko selän mittaisena vauhtijuovana, ja lisäksi korvat sekä tassut ovat alkaneet imaista tätä samaa sävyä pintaansa (mikä ei kyllä kuvista ilmene). Kyllä siitä niin kaunis likka tulee, ja sitähän se toki on jo. Sydän pakahtuu joka kerta, kun sohvan vilttikasasta putkahtaa esiin suloiset pystykorvat ja musta nenänpää sekä pikimustat nappisilmät tuijottavat takaisin. Tovi tämän jälkeen ollaan joko niin pärinöisään tai vaihtoehtoisesti heittäydytään selälteen pyytäen massurapsua.

koiranpentu tulee kotiin

Kuolen myös ehkä söpöyspakahdukseen joka kerta sohvan uumenista tuon pikkupaviaanin pissireissulle kaapatessani, kun sylissä riipaistaan aina valtaisa haukoitus, joka on maustettu vielä pienellä kimelällä lohikäärmeen rääkäisyllä. Muutenkin tuo kaveri on niin ilmeikäs, eikä meinaa kameran linssi pystyä taltioimaan niitä lukuisia eri naamavärkkejä, joita tuo nakkelee aina päivien mittaan. Huutonarua tuo aiheuttaa päivittäin moneen otteeseen, sillä sen verran vekkulimaisella menolla tuo touhottaa täällä omiaan. Mm. sukkien varastelu, mun kasseihin hautautuminen ja päättömät vauhtirallit ovat Pöpöllä kovaa huutoa!

Ainut, mikä tässä on vähän tuottanut harmaita hiuksia, on tuo kynsien leikkuu. Ekat kerrat menivät vallan mainiosti, mutta tämän jälkeen tämä Keijo-Kolmonen on päättänyt, että homma on täyttä ripulia. Nyt ollaan otettu vähän askeleita taakse ja namien kanssa harjoiteltu päivittäin ihan vaan sitä, että niillä kynsisaksilla vain sipaistaan kynsiä.

Ja myös jos rehellisiä ollaan, niin kyllähän tämä haasteita arkeen on tuonut, mutta ehkä eri näkövinkkelistä, mitä entuudesta olin ajatellut. Kun koiranpentu tulee kotiin, niin riittäähän siinä puuhaa. On todellakin ihana pystyä tekemään hommia kotosalla, ja varmasti tämä seura maistuu myös tälle karvakaverillekin. Tämä kuitenkin aiheuttaa pientä haastetta omaan fokukseen ja tekemiseen, sillä näin alkuaikoina aika tiuhaan tahtiin on joutunut irrottamaan itsensä koneen äärestä pikapisseille, lyhyisiin koulutushetkiin tai ylipäätään heittelemään oranssia vinkusikaa noutoleikkeihin. Ihan yhtä kovalla ja ”itsekkäällä” tykityksellä ei siis ole voinut paukuttaa menemään, mutta toisaalta itsekin on tässä tullut opeteltua sitä kuuluisaa tauotusta, heh.

koiranpentu tulee kotiin

Sisäsiisteys on Pöpöllä aika hyvällä tolalla, ja asiointi tapahtuu aika sujuvalla otteella jo pihalla. Meillä on huushollissa edelleen kaksi pissialustaa, jonne tämä natiainen osaa kyllä akuutin hädän iskiessä käydä tortut tuhertamassa tai pissit luikauttamassa, jos kukaan ihmisolennoista ei hädän hetkellä tajua reagoida. Öisin pissejä ei tule lainkaan, mutta Pöpön eturaajan kokoinen torttu saattaa vielä alustalla nököttää aamuisin herätessä. Onhan tuo suoli tuon kokoisella rääpäleellä kuitenkin suhteellisen lyhyt, ja jos hätä iskee, niin pakkohan sitä on päästellä. Ainakin itse en aamukahvin jälkeen pysty kovin kaukana vessasta hengailemaan. :D

Kyllähän tuo hurmaa tuota jengiä ympärillä siihen tahtiin, että huvittavia tilanteita tulee pissireissuilla ja julkisilla paikoilla päivittäin. Parasta vielä on, kun porukka pysähtyy täällä keskustassakin AUTOLLA keskelle tietä, ja jää silmät lautasina tuijottamaan, haha! Tätä ei ole todellakaan tapahtunut vain yhtä kertaa. Huvittavin keissi olikin, kun iltapissillä viereen pysähtyi auto, joka jatkoi kuitenkin nopeasti matkaa. Noin 10 metrin päästä auto pysähtyi uudelleen, ja pisti pakin päälle yksisuuntaisella tiellä ja peruutti takaisin viereeni. Ikkuna aukesi, ja siellä istunut nuori mies pyysi lupaa ottaa kuvan, koska ei kuulemma ollut nähnyt hetkeen mitään niin ihanaa. :D

koiranpentu tulee kotiin

koiranpentu tulee kotiin
Vaaleanpunainen neule: TÄÄLTÄ* // Stretch-farkut: TÄÄLTÄ*

Aikamoisia ennakkoluuloja on myös karistettu viime aikoina, ja moni onkin ihmetellyt, että miksei tuo chihuahua hauku. No kyllähän se välillä haukkuu, mutta eiväthän nämä nyt sen suuremmin räkytä kuin muutkaan koirat. Paljon ollaan myös kuultu pohdintaa, etteivät nämä varmaan tulisi toimeen lasten kanssa, mutta voi jumantsuikka mitä rallia tämä jaksaa vetää vaikka päivätolkulla lähipiirin taaperoiden kanssa.

Myös Pöpön laaja temppurepertuaari on herättänyt suoranaista ällistystä, sillä ilmeisesti chihuilla tuppaa olemaan räikeän punainen tyhmän leima otsassa. Kyllä tuo Pöpö vaan kolmessa viikossa oppi istumaan, maahan, tassut, läpsyt, seisomaan, menemään ympäri, ryömimään ja ota/jätä-käskyt, eli kyllä tuolla pähkinän kokoisissa aivossa jotain kuitenkin liikkuu. :D

Ja hei lopuksi pieni pyyntö kaikille koiranomistajille. Pliis kerätkää ne jätökset sieltä tien varsilta. Ei myöskään ole kiva homma, kun jäiden sulaessa sinne pyöräytetyt tortut uppoavat veteen uimarannoille menoa maustamaan. Kakkapusseja takkien taskuun vaan ylimäärin jemmaan, niin kaikilla on kivempaa! :)

Terkuin,
Piia & Pöpö (aka Paskanakkeli <3)

Vilkaise myös:
Meille tuli koiranpentu / VIDEO
& 6 kultaista treeniperiaatettani – Kehitykseni salat!

Edellinen juttuni:
4 x Vähän fiksummat pääsiäisherkut

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

6 vastausta artikkeliin “MITÄ PÖPÖLLE KUULUU? #doggielog”

  1. Kiva kuulla Pöpön kuulumisia :) Tuo haukkuherkkyys on toisilla suurempi kuin toisilla, mutta kyllähän se koulutus sen määrittää aika pitkälle haukkuuko koira vai ei. Meillä Ingridillä ei ollut haukkuherkkyyttä lainkaan eikä oikein koskaan tarvinut kieltää ja opettaa, Silvian tullessa taloon meinasi tahti muuttua kun Silviapa oli jo 7kk ja oli saanut vapaasti haukahdella. Nopeasti torppasin kyllä ne luulot ja jos ulkona meinasi alkaa jollekin haukahtelemaan niin napakka ”HILJAA!” tai ”EI HAUKU!” riitti. Oon kyllä itsekin ylpeä siitä ettei mulla ole mitään räkyttäjiä, koska niitä just monet vihaa ja se luo sen huonon stereotypian.

    Ihana Pöpö. Laita videota joskus jos ehdit. Siis sellaista missä on myös Pöpö mukana :)

    • Joo tuo haukkuherkkyys on kyllä varmasti todella yksilöllistä, ja itseasiassa kyllä tuo meidänkin Pöpö haukulla saattaa muihin koiriin alkuun reagoida, mutta se just vaatii tuon tietyn ”ärsykkeen” ja ihmisille tuo ei hauku. Tässä just pohdinnan alla meillä onkin juuri, että paljonko sitä haukkua voisi sallia ja missä yhteydessä, mutta tultiin siihen tulokseen, että pihalla se on no-go, koska eihän niistä kävelylenkeistä jatkossa tule mitään, jos jokaiselle vastaantulevalle koiralle morjestetaan haukkumalla. :D Ja itsellekin juuri tuo hyvin koulutettu koira (oli sitten kyseessä iso tai kuinka pieni tahansa) on ylpeyden aihe ja tietty ”kriteeri”, josta ei tingitä. :D

      Pöpöstä tykitän ainakin IG-storyyn aika tiuhaan videota, ja YouTubessa varmasti se tulee mulla MyDay-videissa jatkossakin pyörimään mukana, eli saamasi pitää! :D

  2. Heh tuttu juttu nuo ilmeet ja huvittavat piirteet. Oma chihu varasti pentuna mun kengät, ei purrut niitä rikki tai mitään, vei vaan omaan pesäänsä. Ja ne ihme mouruamiset ja muut äänet on uskomattomia, miten voi koirasta irrota sellainen ääni?! Mahtavaa jos tykkää lapsista, omat ei siedä ollenkaan. Kai ne on vaan niin pelottavia kun itse ovat pieniä. Oletteko muuten jo hampaita alkaneet pestä? Ei mikään vitsi, etenkin chihuilla on todella tärkeää pestä hampaat päivittäin koska hammasongelmat ovat tooodella tyypillisiä. Itsellä ollut aiemmin labradori enkä ollut edes ajatellut hampaiden pesua koirilla, ennen kuin nykyiset kaksi vipeltäjää saapuivat. Kun koira (ja itse) tottuu niin se on tosi helppo rutiini. Eläinlääkärikin varmaan ottaa puheeksi nopeasti viimeistään vuoden ikäisen koiran kanssa kun aletaan hampaiden kuntoa tarkkailla enemmän.
    Ihana koira teillä, tulee ihan koiranpentukuume itsellekin taas!

    • Chihuilla nuo ilmeet on kyllä kultaa! :D Joo tämäkin likka kyllä raahaa omaan pesäänsä aina ja kaikenlaista. Nyt eilen oli vähän normaalia pidemmän päivän yksin viettäneenä raahannut pesäänsä postiluukusta tippuneen kirjekuoren sekä pari kuivaa jukkapalmun lehteä (murusteltuna), jotka oli ylttänyt kasvista nappaamaan. :D

      Joo hampaiden pesu meillä on nyt täällä tapetilla (eläinlääkärikin sitä meille juuri korosti), ja meillä onkin miehen kanssa muotoutunut työnjaoksi, että pääsääntöisesti mä hoidan Pöpön ruuan, temppukoulun ja kynsileikkuuharjoitukset ja mies sitten hoitaa juomakuppipolitiikan ja hampaiden pesun. Tuo hampaiden hoito ilmeisesti tällä rodulla onkin aika olennaista, ja tämä tulikin itselleni tietoon vasta pennun saapumisen jälkeen.

  3. Siis kääk mä kuolen niin söpö veijari! aivan ihana. pennut kasvaa ihan liian nopeasti ja muuttuvat kuten tuo karvan väri. sisäsiisteyteen kannattaa varata aikaa meidän koira oppi 100%vasta 6kk iässä(terrieri)onnekkaita olette kun ei räksytä ja hauku paljon. leikkaatko kynnet yksin? kaksin sujuu paremmin ainakin meillä. joskus voi kokeilla jos onnistuu kun pentu nukkuu tai menossa nukkumaan/väsynyt ei heti esim leikin jälkeen kun on vilkas. miten hihnassa sujuu? entä ruokapuoli? hyvä lopetus samaa mieltä; jätökset pois ja roskiin! mitä järkee jättää se pussi maahan? näitäkin näkee.

    • Tuo likka on kyllä ihana, ja kasvaa aivan liian nopsaa! Sisäsiisteyden opetteluun ollaan kyllä varauduttu pidempäänkin odottelemaan, mutta aika hyvällä tolalla tuo on nytkin jo. Tuo alustalle tarpeiden tekeminen akuutin hädän iskiessä on kyllä todella jees, niin eipä tässä muuta haittaa ole kuin esteettinen häiriö tuosta pissialustasta kotosalla. :D

      Hihnassa kulkee tosi nätisti, mutta kovin pitkiä lenkkejä ei vielä tehdä. Korttelin ympäri ollaan pari kertaa menty, mutta viime metreillä tuo vetää pakit pohjaan, ja syy yleensä löytyy nostamalla syliin, kun matalalla viipottava reppana on aivan märkä ja kurainen leukaa myöten. Ei ihme ettei maistu. :D

      Kynsienleikkuuta olen miettinyt myös nukkuessa kokeiltavaksi, mutta en ole uskaltanut, kun pelkään, että järkyttyisi liikaa herätessään. :D Voisi kyllä tuotakin testata silti, ja katsoa miten käy vaikka yhden kynnen napsaisun jälkeen. Näin meinaan ne hankalammat takatassut saisi ainakin hyvin pätkittyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 103
Tykkää jutusta