KUN SOME VIILAA LINSSIIN JA RAJUSTI


Jokainen meistä voi olla somessa kaikkea ja melkein mitä vaan, joko tahattomasti tai tietoisesti. Eivät kaikki tuo tarkoituksella tietynlaista kuvaa itsestään, vaan jokaisella on oikeus jättää siellä kertomatta tai näyttämättä asioita, joita eivät muiden tirkisteltäväksi ja töllöteltäväksi tahdo päästää. Se, mitä somessa ei näy, ei tarkoita, etteikö sitä olisi. Se, mitä somessa näet, ei myöskään tarkoita, että se olisi ainoa totuus. Myös se, mitä somessa näet, voi olla heijastus omasta ajatusmaailmastasi, joka saattaa hämätä sinua näkemättä asian todellista laitaa.
Joulupukki ja hammaskeiju on jo kaikilla meistä taakse jätettyä elämää, mutta onneksi nykyään on tarjolla monenlaista somepersoonaa myös aikuiseen makuun. Onhan se kuitenkin kiva, että jokaisella meistä voi olla näitä omia satuhahmoja, joihin sinisilmäisenä aikuisiälläkin vielä uskoa. Voimme nähdä siistejä koteja, ihania illallisia ystävän kanssa, naurua, onnellisia hetkiä ja lähes täydelliseltä vaikuttavia parisuhteita. Voimme myös nähdä esille tuotuja pettymyksiä, vastoinkäymisiä ja menetyksiä, mutta harvoin niistäkään todellinen kokonaiskuva puhelimen näytöltä vastaanottajan mieliin välittyy halusi päivityksen julkaisija sitä tai sitten ei. Täytyy kuitenkin sanoa, että suurimman osan näistä satuhahmoista luomme omassa päässämme ihan itse eläessämme omissa harhaluuloissamme, kun oletamme, että somessa on se koko totuus.

Totuus ihmisten somelukutaidosta on ikävä kyllä kohtalaisen heikko. Se pistää kyllä järkyttämään, että jengi ihan tosissaan luulee, että some kertoo siellä aktiivisesti tykittävien elämästä kaiken. Luin erään mielenkiintoisen postauksen, jossa hyvin näkyvä somepersoona kertoi saamistaan palautteista ja kommenteista. Jos tämä snäppää keskellä päivää pari pätkää sohvaltaan, niin jengi luulee tämän loikoilevan siinä koko päivän. Jos tämä käyttää kiireessä koiraansa pikapissillä keskellä päivää, niin seuraajat luulevat, ettei koiralle koskaan muuta tarjotakaan. Lisäksi näitäkin on nähty, että kun bloggaava äiti kertoo menevänsä tunniksi treenaamaan lapsen jäädessä turvallisesti isän hoiviin, niin tehdään heti sormi pystyssä oletuksia, että äiti humputtelee jatkuvasti omilla menoillaan lapsen jäädessä oman onnen nojaan. Whaat?! Somelukutaitoa ja ihan sitä maalaisjärkeä kehiin, kiitos!
Itsekin huomaan ilmiön kyllä siitä, että jos arkena tuikkaan snäppiin keskellä päivää katsovani välipalan ohessa jakson Netflixiä, niin heti joku kysyy, mitä teen työkseni. Ei varmasti mitenkään pahalla tarkoitettu kysymys, mutta ehkä tässä on kyse hieman samasta ilmiöstä. En siis todellakaan istu koko päivää sohvalla tekemättä mitään, vaikka siihen hetkeksi istahtaisin. Ihmisiä tuntuu myös ihmetyttävän, miten aina olen treenaamassa salilla. Noh, nostelen rautaa neljästi viikkoon, eli en ole siellä aina, vaikka sieltä paljon materiaalia ulos tykitänkin. Tottakai siis someni ulosanti on treenipainotteista, koska se on elämässäni suuressa keskiössä, mutta suurin osa ajastani menee ihan muualla kuin siellä treenimestoilla, ja mielenpäällä pyörivät muutkin asiat kuin treeni. 😉
Tässä muutamia kohtaamiani harhaluuloja itsestäni vs. todellisuus:

  • Olen jäätävän iso lihaskimppu. Todellisuudessa olen jopa aika todella pieni. Normaaleissa arkivaatteissa näytän ihan tavalliselta urheilijalta tai perusjampalta. Tästä kirjoitinkin jo pari viikkoa sitten oman postauksen.
  • Olen aamusta iltaan salilla nostamassa rautaa. Todellisuudessa nostelen rautaa “vain” neljästi viikossa.
  • Olen “keskimittainen”. Todellisuudessa olen aika pätkä 156 senttisellä ruhollani.
  • Olen todella asiallinen ja korrekti (mistä tämä on tullut? :D). Tarvittaessa voin olla toki sitäkin, mutta “vapaa-ajalla” olen aika rempseä ja huoleton höpöttelijä.
  • Lihakseni ja vatsalihakseni pursuavat joka paikasta. Todellisuudessa niitä pitää jännittää, että esille tulevat. Vatsalihaksiakin joutuu usein hieman spennaamaan.
  • Höpöttelen snäppiin ja skroillailen somessa pitkin päivää. Whaat? Todellisuudessa kenellä siihen olisi aikaa?


Neiti Iso-kuusela meni ja räväytti ilmoille blogissaan viime syksynä paljastuspostauksen ihan vaan keskittyen meikäläisen elämään. Suvilta olen kuullut jo useampaan otteeseen, että snäppini on pelkkää kiiltokuvaa siitä, mitä oikeasti tapahtuu kulissien takana, kun todellinen minäni vastaa kuulemma lähinnä sketsihahmoa, hah! Niinhän se vaan menee, että ne parhaat tilanteet eivät todellakaan katso kännykän kameran linssiä, eikä niitä voi ennustaa. Ystävien seurassa en muutenkaan tahdo koko aikaa hengailla sormi luurin liipasimella, vaan suurin osa elämän parhaista hetkistä onkin niitä, joita ei somessa jaeta.
Se, että huomaan jo useampana aamuna putkeen aivan unenpöpperössä istuvani olohuoneen sohvalla kahvikuppi kädessä nauraen hallitsematonta huutonaurua tahattomalle tilannekomiikalle tuon paremman puoliskon tehdessä minusta hävytöntä pilkkaa toiminnastani, on silkkaa parhautta. Se, että lauantai-iltana joukko frendejä pamahtaa iltaysiltä meidän ruokapöydän ympärille kettuilemaan sanojaan säästelemättä toisilleen ristiin ja mupeltamaan Kinder-piirakkaa, on todellista elämää. Se, että saan seurata siskoni maailman herttaisempien kaksostyttöjen kommelluksia ja kasvamista, saa hymyn huulilleni joka kerta. Ei näitä tule snäppiin tai Instagramiin, vaan ne koetaan sellaisinaan siinä hetkessä. Todellinen elämä ja onni on jossain muualla kuin somessa, vaikka sinne voi pieniä ripauksia siitä livahtaakin. <3

Puma-college: TÄÄLTÄ (alessa!) // Adidas-trikoot: TÄÄLTÄ*

Häikäisevää viikon puoltaväliä jokaiselle tätä tekstiä tiiraaville! Tsaijajai!

Kurkkaa myös: Kun ilo ja positiivisuus menevät sekaisin

Edellinen juttuni: Mikä olisi hyvä iltapala? Q&A videolla! ft. Ristiote

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Blogit.fi // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (10)
  1. Tämä on kyllä NIIN totta! 😊 Ite laitan esim. Instagramiin kuvia itsestäni treenaamassa, kuvia ruoista, leipomuksista tai muusta todella tähdellisestä. Mitä näitä nyt on! 😂 Mun instasta saa varmaan kuvan, että en ole ollenkaan kotona enkä vietä aikaa miehen ja lapsen kanssa. Mutta oon vaan päättänyt, että en halua lapsestani laittaa kuvia koko maailmalle töllisteltäväksi, eikä mies ole mikään linssilude. 😉 Mutta tosiaan eipä sillä väliä mitä muut ihmiset ajattelee. Perhe ja ystävät kuitenkin tietää, että on mun elämässä muutakin kuin minä itse! 😂

    1. Piia Pajunen
      29.3.2017, 21:34

      Sepä se! Jokainen itse kuitenkin tietää mikä se totuus on, ja niin tietävät myös ne kaikkein tärkeimmät eli omat läheiset 🙂
      Ja somehan on vähän kuin valokuva-albumi, ja sinne laitetaan vain ne kuvat, joita itse pidetään merkittävinä ja olennaisina. Ei valokuva-albumiin tai Ifolor-kirjaan päädy kuvia, joissa painellaan huonosti nukutun yön jälkeen silmäpussit hehkuen töihin, halaillaan rakkaan kainalossa iltaisin sohvalla tai käydään Lidlissä tuulipuku päällä ostoksilla, koska eihän niistä edes kuvia kukaan ota. 😀 Ja jokainen saa myös päättää mitä itse tähän julkiseen valokuva-albumiinsa laittaa, ja perhe- ja ihmissuhteet sieltä monilta jääkin pois, mikä on täysin ymmärrettävää. 🙂

    2. Hyvä tuo albumivertaus. Kohta vanhoja valokuvia katsellessa ajatellaan, että elämä on ennen ollut pelkkää juhlaa ja reissaamista. 😂 Tai en tiedä, miten muilla, mutta meiltä ei kotoa paljon arjesta muuta kuvia löydy kuin satunnaiset lapsuuskuvat.

      1. Piia Pajunen
        30.3.2017, 21:12

        Hahahaha! 😀 😀

  2. Myönnän käsi sydämellä, että sillointällöin tulee ajateltua jonkun tyypin some-postauksista yms.blogeista vähemmän kivasti.. 🙁 Mutta! Olen tehnyt tässä asiassa paljon parannusta, mm.miettimällä mitä KIVOJA juttuja, ja ajatuksia minulle herää.
    Ja aika usein tympeät ajatukset toisista tulee siitä omasta huonosta fiiliksestä, ja tyytymättömyydestä, mutta se ei ole syy kommentoida ilkeästi.
    Se kyl täytyy sanoo, että sun mikään somettelu tai blogikirjoitus ei oo koskaan ärsyttäny mua =)

    1. Piia Pajunen
      29.3.2017, 21:41

      Kiitos sulle kivasta ja pohtivasta kommentistasi! 🙂 Ja näin myönnän minäkin ajatteleeni, mutta nykyään on onneksi oma maailmankuva vähän laajentunut, ja somessa näkyvä tai sinne kirjoitettu asia on harvoin se suora totuus, ja jokaisella meistä on myös oma päätäntävalta, että haluaako nämä tahallaan ymmärtää väärin. 😉
      Niinhän se myös menee, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa tai avautua vaikka sitten frendilleen tai poikaystävälleen asiasta sen sijaan, että menee huutelemaan näitä julkisesti toisten ihmisten kommenttibokseihin. Sekin ihmisiltä unohtuu, että somessa huuteleminen on kuitenkin täysin julkista ja kaikkien nähtävillä, ja harva kuitenkaan kehtaisi mennä rautatieasemalle ruuhka-aikaan megafonin kanssa meuhkaamaan, kuinka typeriä ajatuksia tai ruma naama jollakin ohikulkijalla siellä on. 😀

Kommentointi suljettu.