Kropan palautuminen pitkän kisakauden jäljiltä

Nyt alkaa olemaan pattiarallaa kaksi kuukautta edellisestä kisaurakastani Arnold Internationalin jäljiltä, ja kroppa on alkanut ilmoitella yhä enemmän palautumisen merkkejä. Hyvinhän niitä on ollut jo ilmoilla, mutta nyt vain niitä tuppaa huomaamaan entistä tiuhempaan tahtiin. Itselläni kun ei ole takana vain yhtä kisasettiä, vaan käytännössä olen ollut aikamoisessa preppiputkessa viime kesäkuun alusta, joten hengähdystauko tähän väliin teki kyllä poikaa. Mielestäni on aina parempi lopettaa hyvän sään aikana, ettei tarvitsisi omaa typeryyttään juosta pää edellä seinään. Täysiä. Ja ilman kypärää.

Täydellinen palautuminen kisaprepin jäljiltä ottaa aivan järkyttävän paljon aikaa, ja nyt olen vasta päässyt hyvään alkuun. Oikeastaan näin jälkikäteen ihan naurattaa, kun muistelen olleeni ensimmäisen prepin jälkeen kahden viikon kuluttua sitä mieltä, että meitsihän on jo palautunut, ja valmiina uuteen kisarykäisyyn. No uusi kisarykäisy tuli vedettyä perään ja vielä melko passelein energiatasoin ja lopputuloksin, mutta kolmas kisasetti tähän perään olisi ollut jo kerääntyneen kuormituksen puolesta melkoinen kamikaze.

Kuluneen viikon sisään olen huomannut erityisesti mystisesti ilmestyneen jäätävän paineen tunteen lihoissa. Treenissä ei ole tarvinnut kuin pari suoraa sarjaa ottaa alle, kunnes kanuunat ovat jo täysin härkäisen pumpin vallassa. Treeni kulkee siis kuin öljytty käki, ja kroppakin tuntuu ihanan vetreältä ja joustavalta. Päivittäiset ruokamäärät olen saanut myös nostettua jo minua henkisesti tyydyttävälle tasolle, mikä on aika metka juttu, sillä syöminen on yksi lempipuuhistani, mikä Snäpissäni (@piiapajunen) saattaa tulla toisinaan ilmi. Kehonhuolto on myös ollut yksi kovimmista teemoistani nyt kisakauden jälkeen, ja tämäkin on tuottanut toivottua tulosta.

Kuluneen vappuviikonlopun yksi ohjelmanumeroista oli istua ringissä puristelemassa Janinan jalkoja ja päivitellessä jokainen vuorollaan, kuinka karmeaan jamaan ihminen voi kinttunsa treenillä ja kehonhuollon laiminlyönnillä ajaa. Sovinkin näppärästi El Juniorin kanssa, että lähden tämän kylkeen vääntämään sen kuuluisan sympatiaintervallin keskiviikkoaamuna, jonka perään sitten tosissaan huolletaan sitä kroppaa. ”Isosisko” kun valvoo vieressä, niin ei pääse hommasta luistamaan. Tämä sirppana olikin jo kerennyt nappaista neuvosta vaarin ja putkirulla oli liuhunut ruhon alla jo useampaan otteeseen alkuviikosta ja loppuviikosta luvassa oli vielä ruhtinaalinen hieronta.

Itsehän päätin myöskin kunnostautua tämän pitämäni viikonloppuisen palopuheen ja saarnan välimuodon johdosta. Yleensä sisällytän kehonhuollon treenien yhteyteen ja hierojakäynneille, mutta maanantain lepopäivä sai osakseen tunnin verran tehokasta kehonhuoltoa rullan ja pallon päällä pyöriessä asianmukaisesti vaikerrellessa ja muutamaa v-alkuista sanaa silmät ristissä yksinäni huudellen. Oli sen verran tehokasta shokkihoitoa nähdä huollon laiminlyönnin tulos ihan käsinkosketeltavassa muodossa, että mielummin kärsin sen tarvittavan huoltohetken ja liitelen muutoin vetreänä sekä kivuttomana pitkin kontuja. Vaikka itse pidän kehonhuollon miltei päivittäin matkassa mukana, niin kehonhuoltoa ei kuitenkaan voi koskaan harrastaa liikaa. Kilpaurheilijan treenikuormituksilla tuskin selviää ilman minkäänlaisia kiputiloja, vaikka kuinka hyvin ja säännöllisesti kroppaansa hellisi.

Palautumispelin välineet

Itselläni tämä viikko on ollut siitä poikkeuksellinen, etten varsinaiselle kehonhuoltamolle ole päässyt kertaakaan, enkä tulekaan pääsemään. Nyt olen useamman viikon ajan ravannut tiuhaan tahtiin hierojalla möyhimässä lihaa pehmeämmäksi, ja tämä on tehnyt totaalisesti eetvarttia. Hierontapalvelun sijaan kävinkin sutaisemassa lettini kuntoon täällä FitFashionillakin sanallista arkkuaan säännöllisesti raottavan Umpun hoivissa, ja näillä kikkuroilla kelpaakin ottaa parin päivän ansaittu treenilepo isosiskon tykönä, kunhan ensin käyn riipaisemassa tissit pumppiin vinopenkissä tankoa pusertaen. Light weight baby!

Letti hyvin, kaikki hyvin.

xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Kahvinistin päiväkirja

Piia Pajunen

9 vastausta artikkeliin “Kropan palautuminen pitkän kisakauden jäljiltä”

    • Emmä mikään megavahva ole, mutta vinopenaa käsipainoilla tehtäessä tänään irtosi 10×22,5kg per hanska ja 5x25kg (toistot tippuivat aika huimasti) taisi vielä liikkua omin avuin. Tangolla en ole progressiivisesti hetkeen tehnyt, kun olen innostunut nyt jostain syystä heiluttelemaan noita käsipainoja. Tai oikeastaan syy on se, että noita isoja käsipainoja liikutellessa tulee niin vahva ja lyömätön olo haha! :D

  1. Hei, voisitko tehdä postauksen lepopäivistä ja niiden tärkeydestä? Itselle kaijean vaikeaa pitää lepopäiviä. Kiitos :) tiedät kuitenkin asiasta varmaan aika paljon.

    • Voisin kyllä asiaa tässä lähiaikoina sivuta näiden jorinoiden ohessa! Kiitos toiveestasi! :) PS. Ja annan sulle jo etukäteen käskyn pitää niitä lepopäiviä, koska ne tekee oikeasti terää! ;)

  2. Öljytty käki!!! :´DD Tänne blogiin ei pitäis kyllä eksyä ennen yöunia kun sun sanavalinnat aiheuttaa mussa liikaa hilpeyttä… :DD Tuun aina hyvälle tuulelle sun kirjotusten jälkeen! :)

    • Haha! Eli suosittelen vaihtamaan tän blogin selailuajankohdan ehdottomasti väsyneisiin aamuihin :D Ja iso kiitos sulle sun kommentista! Nyt mäkin tulin vuorostani hyvälle tuulelle! :)

  3. Oikeassa olet; kehonhuoltoa ei voi koskaan tehdä liikaa. On tosi ihana lukea (yksi harvoista) kun panostat siihen niin paljon. Lepopäivät tiedän että ovat tärkeitä mutta silti ne tuppaa välillä unohtumaan tai sit innostuu lähtemään vaikka vesijuoksemaan ”palauttavana” harjoituksena. Petraamista siinä….. Onneksi hieronta ja foamroller käytössä viikottain!

    • No ei meistä kukaan täydellisiä ole, mutta se on jo paljon, että tietää itse, missä petrattavaa löytyy. :) Mutta kiitos sulle aivan ihanasta kommentista! Kiva kuulla, että jutut kiinnostavat! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta