KEHITYKSENI FITNESSIN VAPAAOHJELMISSA VUODESTA 2013


Koska valmistautuminen kohti syksyn kinkereitä on tällä likalla taas tämän viikon myötä käynnistynyt, niin sen kunniaksi päätin fiilistellä vähän vanhoilla kisameiningeillä! Pamauttelin tuossa viime syksynä tulille kehityskuviani kisakunnoissa, ja nyt ajattelin sopivana jatkumona (näin reilu 10 kuukauden jälkeen) availla vähän edistysaskeleitani toisessa lajini erittäin olennaisessa osa-alueessa eli vapaaohjelmassa. Vapaaohjelmasta on muutenkin kyselty paljon, että millainen se on ja mitä se sisältää, joten tässä vähän vihiä tiedonjanoisille ja asiasta kiinnostuneille käytännön esimerkein.
Saan edelleen paljon kyselyitä, että mikä tämä oma lajini oikein on. Bikini fitness ja body fitness tunnutaan tietävän jo aika hyvin, mutta oma lajini on viralliselta nimeltään ihan vain “fitness”, joka tunnetaan puhekielellä täällä Suomenmaalla ehkä hieman paremmin kuvaavammalla nimellä vapaaohjelmafitness. Fitnessissä amatööripuolella pisteistä puolet rakentuu vapaaohjelman pohjalta ja toinen puolikas tulee atleettisen x-mallisen fysiikan perusteella, joka muistuttaa hyvin pitkälle body fitnessissä haettavaa kuntoa. Ammattilaispuolella vaparin arvo nouseekin sitten kahteen kolmasosaan, ja sehän muuten passaa minulle!
Tässä niitä vanhoja vapaaohjelmiani nyt sitten tulee loogisesti aikajärjestyksessä, ja samalla pientä kertausta matkastani lajin parissa. Pieni kunnia koreografioista myös Madame Pajulahdelle, joka järkkymättömällä luovuudella ja rautaisella kokemuksella on pistänyt jokaisen spektaakkelini iskuun. Boom!

NORDIC FITNESS EXPO 2013

Centipede-teema: SM 1.sija

Vuonna 2013 kilpailin ensimmäistä kertaa Nordic Fitness Expossa, ja voitin samalla ensimmäistä kertaa myös Suomenmestaruuden lajissani. Olin tällöin vielä juniori-ikäinen, mutta minut tuikattiin suoraan kisaamaan yleiseen sarjaan kansainvälisissä kilpailuissa. Tämä osoittautui kuitenkin ihan passeliksi ratkaisuksi, ja debyyttivuotenani voitin naisten EM-pronssia sekä nappasin naisten MM-kilpailuissa finaalipaikan sijoittuen siellä kuudenneksi. Nälkä alkoi kasvaa, ja seuraavalle vuodelle janosin vielä lisää.
Nyt jälkikäteen tätä pätkää katsoessani olen toki tyytyväinen, mutta hurja kasa siistittävää ja hiottavaa näyttää löytyneen. Intoa ja menoa oli kyllä tällöin vaikka muille jakaa, ja tosiaan sitä sähköä ajoittain vähän turhankin paljon, joka ilmeni jonkinasteisena höntyilynä vähän siellä täällä. Mutta niinhän se menee, että lavalla on välillä käytävä vetämässä show, että näkee oikeasti missä mennään, vaikka tälläkin pärjättiin oikein hyvin jokaisessa viidessä kisassa, missä tuon samaisen setin paukutin. Valmis ei kuitenkaan ole kukaan ikinä, enkä minäkään ole sitä vielä tänäkään vuonna, heh.

ARNOLD EUROPE AMATEUR 2014

Viidakkoteema: 1.sija + overall voitto + pro kortti

Vuoden 2014 vapaaohjelmassa lähdettiin aika eri näkövinkkelistä liikkeelle, ja vapaaohjelmasta pyrittiin tekemään hieman kansainvälisille kilpailulavoille sopivampi. Cheer-taustastani paistavaa jäätävää tykittämistä ja sähköttämistä valjastettiin vähän eri muotoon, ja yritettiin saada mukaan hieman sulavuutta sekä huolitellumpaa ja viimeistellympää kokonaisuutta. Olin vuoden aikana panostanut selän liikkuuvuuteen ja uusien käsilläseisontakombinaatioiden kehittämiseen, sillä ne tuntuivat minulle luonnollisimmilta ja potentiaalisimmilta kehityskohteilta. Vanhojen urheiluvaivojen rajoitettamista kintuillani kun ei lajissa arvosteltavaa liikkuvuutta tahtonut saada ilmennettyä, niin se piti taikoa selästä. Sehän fitnessissä onkin parasta, kun koreografian voi rakentaa täysin omanlaiseksi ja omien vahvuuksien pohjalle. Tämän vuoksi lajista alunperin innostuinkin, kun ei enää tarvinnut väkisin paukuttaa liikkeitä, joissa vammat vaivaavat.
Arnold Europe Amateuriin lähdin kilpailemaan ihan vain nähdäkseni oman tasoni verrattuna maailman kärkeen, ja päätavoite oli ehdottomasti tulevissa MM-kilpailuissa (jonne paikka oli toki vielä saavuttamatta tulevien SM-kisojen kautta). Tuossa skabassa kävikin aika vekkulisti, sillä voitin yllättäen oman sarjani ja nappasin vielä pituusluokkien välisen vertailun voiton (overall-mestaruus), mikä tarkoitti sitä, että sain lunastettua lajin ammattilaiskortin ja MM-kisoihin sitten ei enää mentykään. 😀 Tuo oli yksi elämäni hienoimmista päivistä hands down, ja tuli koko homma pienelle tytölle vähän puskista, hah!

NORDIC PRO 2015

Viidakkoteema vol 2:  3.sija (ammattilaisdebyytti)

Seuraava haaste olikin muokata koreografia ammattilaislavoille sopivaksi. Ohjelmaan piti saada puolisen minuuttia lisää pituutta ja muutama hassu pro-puolella vaadittua pakollinen osa tuli mukaan kuvioihin. Teema pidettiin samana, mutta sisältö meni hyvin pitkälle uusiksi. Eniten innoissani olin tuosta rekvisiitan hyödyntämisen mahdollisuudesta, ja raahasin mukaani lavalle Iskä-Pajusen mittatilaustyönä rakentamat käsilläseisontapuut. Tämä kässäriosa jännitti jonkin verran, sillä se oli itselleni täysin uusi valtausalue. Hieman vajautta liikerajoissa, mutta selvisin kunnialla ja pysyin päällä. 😉
Ylitin kyllä itseni kokonaisuudessaan tässä skabassa napatessani kolmannen sijan, joka ylitti kaikki odotukseni, kun kyseessä oli ensimmäinen kisani ammattilaisten joukossa. Kisapreppi kun vielä lähti kahden kuukauden täyslevosta mykoplasman tähden, niin oli kyllä huikea fiilis tuon kisan jälkeen. Saman koreografian vedin vielä seuraavana keväänä Arnold Internationalissa (2016), vaikka kroppa ei ollut ehkä ihan yhteistyössä tuona keväänä, kun vasta reilut viisi viikkoa ennen kisapäivää pääsin kävelemään omin jaloin ilman kipsiä ja keppejä. Perussettiä… 😀

TORONTO PRO SUPERSHOW 2017

Moulin Rouge-teema: 1.sija + paikka 2017 Olympiaan

Aijjettä mä sitten tykkäsin tästä viimeisimmästä vaparistani! Moulin Rouge oli homman ydin, ja tätä teemaa en ikinä ollut edes voinut kuvitellakaan itselleni, sillä aivan tarpeeksi näitä loppuun kulutettuja “can can”- tai “burleski”-renkutuksia oli amatööripuolella näkynyt. Noh, sattuman kautta kuitenkin löytämäni musiikit nappasivat allekirjoittaneen vipattaviin kinttuihin niin lujaa, että oma (hieman sähäkämpi) versio tästä oli ehkä pakko pyöräyttää, sillä hakusessa oli muutenkin pro-puolen menoon sopeutuvampi selkeämpi kantava teema. Lisäksi mukaan saatiin ripaus naisellisuutta (vaikka alussa leikinkin itse sutenööriä, hah) sekä hyvänä kombona sopivasti sähköä ja vekkulia pilkettä silmäkulmaan tyylilleni uskolliseen tapaan. Tuo vapariasuni oli myös täysi kymppi, ja siitä jälleen kerran kiitos Biancanevelle!

Kuva: Tommi Mankki

Syyskuussa pääsen sitten pamauttamaan punaista helmaa uudestaan tulille vielä vähän isomman yleisön edessä Las Vegasissa, ja viskelemään flikflak-sarjaa astetta kovemmissa kinkereissä. En malta odottaa, ja silinteri odottelee jo hyllyn päällä uutta esiintymistään.
Ja vink vink! Saattaapi myös olla, että tämä likka vetäisee syksyllä myös Lahden Messukeskuksessa Nordic Fitness Expoilla guest posingia kehiin, eli pääsen ottamaan taas pitkästä aikaa lempparilavani haltuun ja tarjoamaan vaihtelun vuoksi myös suomalaiselle body-kansalle viihdettä ja sirkushuveja volttien ja sähinän merkeissä. Lippua siis kehiin sunnuntain SM-kisaan, niin pääset todistamaan meitsin menoa ja tykitystä ihan livenä! Jau!

Sähäkkää viikonloppua!

Vilkaise myös: Kuva- ja videomuisteloita kisaprepeiltä vuosien takaa

Edellinen juttuni: Kitise hei vielä vähän lisää!

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (10)
  1. Mitä tässä kotimaisia fitness-kisaajia seurannut, niin kyllä täytyy sanoa, että erottaudut juurikin eduksesi tuolla sähäkkyydellä ja tykittämisellä. Sulla vahva ja jäntevä fysiikka ja todella monipuolinen vapari. Ei oo pelkkää kärrynpyörää ja käsilläseisontaa vuoron perään ja vähän tanssiaskelta sinne tänne. Sulla on voltteja, käsipuita ja monta muuta elementtiä, mitkä tekee susta semmosen, että jaksais kattoa pidemmänkin ohjelman läpite ja jäis silti odottamaan lisää. Kaikesta loistaa vahva tekemisen ja oppimisen halu. Mikäli kaikki menee suunnitellusti, niin kyllä hienon ja pätevän setin meet tykittää Vegasiin! Ei muuta kun hirveästi tsemppiä ja ruutia pyttyyn.
    Toivottavasti samanlaista videosettiä saat tuupattua ulos Vegasista mitä Torontosta 🙂

    1. Piia Pajunen
      23.7.2017, 11:39

      Kiitos sulle Suski ihan huikeasta kommentista! 🙂 Toki myös oma vaparini erottuu myös ihan senkin takia, että amatööripuolella rekvisiitan ja “välineiden” käyttö on ollut kiellettyä, eli käsilläseisontapuita tai kylttejä ei Suomen lavoille saisi edes tuodakaan sääntöjen puitteissa. 🙂
      Ja Vegasista olisi kyllä suunnitteilla ehdottomasti kuvata videosettiä ilmoille, ja varmaan myös tavaraa tätäkin ennen, mikäli päivissä vain riittää tunnit, heh 😀

  2. Huikeaa menoa! Kerro vielä, mitä ‘ammattilaiskortti’ käytännössä tarkoittaa? Sen olen ymmärtänyt juu että eri kisat kun amatööripuolella, mutta saako esim. kilpailla jonkun tietyn ajanjakson ym. sekä rahoitus jne.

    1. Piia Pajunen
      23.7.2017, 11:51

      Kiitos Katri! Ammattilaispuoli on siis täysin erillinen liiga, ja ammattilaiskortin voi saada nykyisellään pääosin vain voittamalla jonkun kansainvälisen kilpailun (esim. EM-, MM- tai Arnold Amateurit), ja IFBB Pro Leaguessa kilpaillessa ei saa kilpailla enää amatööritason kilpailuissa.Taso on siten myös astetta kovempi, sillä kaikki ovat pro-korttinsa amatöörivoittojensa kautta ansainneet.
      Käytännössä ammattilaisena kilpaileminen tarkoittaa sitä, että kilpaileminen tapahtuu kansainvälisillä kilpakentillä, ja kisat sijoittuvat pääosin lähinnä Pohjois-Amerikan puolelle. Omassa lajissani Euroopassa ei ole tälle vuodelle tarjolla yhtään kisaa, eli kisatessaan pitää olla valmis matkustelemaan ja pistämään myös omaa rahaa ja aikaa melko suuresti kehiin. Pro-kisaaminen on tavallaan bisnestä, eli siellä liikkuu melkoisen isot rahat taustalla, ja palkintorahojakin voi kisoista saada, mutta niillä itsellään ei kyllä tosiaan pysty elämään. Jos ammattilaisuraa haluaa tosissaan lähteä tekemään, niin se edellyttää myös melko tiheää kilpailutahtia, ja rahoitus on hoidettava itse näihin kuntoon. Pro-kortin säilyttääkseen ei voi myöskään pitää yli kolmen vuoden taukoa kisaamisesta. Toki paljon muitakin vaikuttavia osatekijöitä on, ja kyllä tässä on matkan varrrella huomannut, että kyse on jossain määrin erilaisesta menosta kuin ennen ammattilaiseksi siirtymistä, vaikka itse tekeminen varsinaisen urheilun puolella ei ole muuttunut käytännössä mihinkään. 🙂

Kommentointi suljettu.