Niin karmeaa, että oksettaa

oksu-2

Eipähän mennyt tämän viikon alkupuoli ihan niinkuin Strömsössä tai Pikkukakkosessa. Alkuperäinen plääni tuon Puolan MM-kisareissun jälkeen oli jäädä suorilta käsin tuonne etelän suuntamille isosiskon tykö kaksoslikkojen hoitoavuksi. Vahva tarkoitus oli myös vääntää parit kovat treenit ja kuvata Sirenin Miken kanssa taas seuraavaa treenipätkää, mutta ketuikshan meni kaikki suunnitelmat että heilahti, hah!

Maanantai-iltana mietin, että mikä hitto tässä on, kun sapuska ei uppoa millään (syön aina ja mm. kaiken) ja oli jotenkin todella epämiellyttävä olo, mutta ajattelin sen olevan perinteistä yliväsymystä ja ”reissukrapulaa”. Siinä iltayhdeksältä aloin kiemurtelemaan siskoni residenssin vieraspedissä ja parin tunnin mönkimisen jälkeen päädyin pinkomaan pää kolmantena jalkana toiletin puolelle halaamaan posliinipuhelinta ja puhumaan antaumuksella norjaa. Yöllä ei sitten nukuttu juuri yhtään, sillä syöksyoksuja pukkasi enemmän kuin laki salli, ja ämpäri patjan vieressä oli aivan ehdoton kaveri. Nice!

En tiedä kiitänkö tästä ebolaa, lavantautia vai mustaa surmaa, mutta tiistaista muistan lähinnä vetenäneeni hirsiä houraillen pitkin päivää. Päivän menu koostui pääasiassa muutamasta mandariinista, tuoremehusta ja palasesta lihamureketta, joita pääsin loppupeleissä ihailemaan vatsahappojeni kera valkoisen posliinin ympäröimänä. Lujaa siis mentiin, ja illasta päädyttiin miehekkeen kanssa aikaistamaan loppuviikon kotiinpaluuta suuntaamalla takaisin kohti Mansesteria.

oksu

Tänään olen ollut jo huomattavasti paremmassa hapessa, ja olen jopa läppärinkin jaksanut avata. Safka pysyy jo sisällä, mutta pakki möyrii ja ääntelee kuin viimeistä päivää eikä voimatasoillakaan ihan liikaa juhlita. Netflixiä vaakatasossa ja yritän runnoa naamariin kaikki normaalit päivän safkat, että koneistolla riittäisi voimia taistella tätä invaasion suorittanutta hemmetin alkueläintä vastaan. Vaakalukemakin oli humahtanut nestehukan myötä hävyttömän alas, joten ruokaa, nestettä ja natriumia koneeseen, niin jospa tässä oltaisiin pian taas tykki-iskussa! Täältä tullaan elämä!

Letkeää keskiviikkoiltaa, ja muistakaahan pestä ahkerasti käsiä! T. mutsinne.

Edellinen juttuni: Menoa ja meininkiä fitnesslajien MM-kisareissulla

Piia Pajunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta