Flunssassa treenaamaan? Vai eikö sittenkään?

Flunssa-aalto näyttäisi taas lähteneen komeasti vyörymään ja pöpöt tuntuvat suorittavan nyt joukkoinvaasioita täällä peräpohjolassa useampaankin ruhoon. Snäpin puolella on nyt pariinkin otteeseen tullut ihan viime päivinä kyselyä, että kannattaisiko flunssan iskiessä lähteä silti treenille vai mieluummin jäädä kotiin ottamaan lepiä.
Jokainen voi muodostaa oman kantansa asiaan, mutta omani on aikalailla simppeli. Jos nokka pikkaisen vuotaa tai kurkku on lievästi karhea, saatan painella treenille. Jos kuitenkin kurkkukipu on kova tai pääkin on kipeä, niin kotisohva on kohdallani aivan selkeä ratkaisu, jota suosittelen toki lämmöllä muillekin. Pienestä ekstralevosta tuskin haittaa on kenellekään varsinkaan, jos niitä tunteja sorvin äärellä vietetään muutenkin jo kiitettävä määrä hikisissä tunnelmissa.
Itse mieluummin valitsen muutaman päivän ekstralevon kuin mahdollisen pitkittyneen jälkitaudin tai pahimmassa tapauksessa jopa sydänlihastulehduksen (jonka hankkiessani en osaisi antaa itselleni kovin helposti anteeksi). Lisäksi jos oikeasti halutaan treenata pitkällä tähtäimellä tavoitteellisesti ja hakea selkeää kehitystä, niin tämä vaatii monissa tapauksissa itsensä vetämistä ainakin jossain määrin äärirajoille, jotta progressiota saadaan aikaiseksi. Jos flunssa verottaa sinulta paukkuja ja puhtia, ja ajattelit mennä vain kevyesti jotain treenin tyylistä puuhastelemaan, niin teetkö sen kuitenkin vain oman itsesi viihdyttämiseksi (siinä ei sinänsä toki mitään väärää ole), koska tällä kevyellä leikittelyllä tuskin kovin suurta kehitystä saisit aikaiseksi.
wfc-tampella-2
wfc-tampella
Vuodessa on 365 päivää. Jos siitä uhraat ylimääräiset neljä päivää flunssan tiukimmille päiville, niin jäljelle jää silti 361 mahdollista treenipäivää. Tämä ei pitkällä kaavalla hirveästi tee lommoa treeneihisi tai kehittymiseesi. Ei ne lihakset siinä sula tai kehitys tyssää. Lievässä flunssassa vietetty treenilepo voi jopa palauttaa kehoasi ja hermostoasi, ja antaa jopa potkua tuleviin treeneihin. Esimerkiksi kisaprepeillä flunssaillessani oma kunto on jopa humahtanut poikkeuksetta eteenpäin, kun olen malttanut ottaa lonkkaa pöpön iskiessä kohdalle. Enää ei siis viikon pöpöilyt edes prepillä itseäni henkisesti hetkauta, sillä tiedän homman toimivan siltikin kuin junan vessa, ja aikaa sekä energiaa jää tällöin treenien sijaan myös muille mukaville mieltä ylentäville puuhasteluille.
Itse en koe juurikaan huonoa omatuntoa tai treenikaipuuta flunssalevosta. Käytän tämän ajan mieluummin itselleni muihin tärkeisiin tai mielihyvää tuottaviin asioihin panostamiseen, joihin jää pöpöillessä treenien sijaan enemmän aikaa kuin normaalisti. Ystävät, lautapelit, kokkaaminen, leffat, hyvä kirja tai vaikka asioiden hoitaminen kotoa käsin koneella ovat ainakin itselleni oikein passeleita asioita flunssaisenakin treenin sijaan. Eli tiivistettynä oma vinkkini flunssapotilaille on, että chillisti vaan ja sohvalle naatiskelemaan hyvästä leffasta tai puuhastelemaan muuta kehittävää. Ehtii sinne treenille parinkin päivän tai vaikka viikonkin päästä. Ei ne painot mihinkään salilta häviä tai lenkkitossut eteisestä katoa. 😉
xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Elämäni parhaan syksyn master plan!

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen

Kommentit (9)
  1. Joo ja sen jälkitaudin meiningeissä voi tulla miinus 365 päivää ehdoton ei hikiliikunnalle. Itse sairastin vakavan sydänlihastulehduksen 2013. Ei kyllä treeneillä aiheutettua, ainoastaa kiireinen elämäntapa ja paska mäihä tällä kertaa riitti. 4pv teholla, 3 viikkoa osastolla, 3 kk kuntoutusta ja perään toi 365 pv hikiliikunta kieltoo 🙁 No onnelline oli että hengissä saa porskuttaa mutta ikänsä urheileena tuntu vuos elinkautiselta 🙁 Noh nykypäivänä joka kerta mennään treeneihin hymy korvissa, onnellisena että sinne saa mennä <3

    1. Piia Pajunen
      9.9.2016, 09:54

      Härreguud! 😮 Noh onneksi tuo on sulla nyt takana päin, vaikka voin vain kuvitella kuinka karmea kokemus tuo on ollut kokonaisuutena. Noh, eipä se siis vaadi nähtävästi edes aina treeniä kipeänä, että se voisi noinkin rajusti yllättää. Hui! Mutta superihanaa syksyä, huikeita treenejä ja terveitä päiviä sinne! 🙂

  2. Voi kun olisit postannut tämän viime viikolla kun olin 3päivää kurkkukivussa ja nuhassa. No salille menin kyllä kevyesti tekemään, ajan kuluksi enimmäkseen. Ei jaksanut olla 4seinän sisällä ja kuumetta ei ollut. Kevyesti otin kylläkin, ei aerobista, hengästymistä tai isoja painoja enimmäkseen keppijumppaa ja keskivartaloa+kevyttä kävelyä ulkona. Ihana jos pystyt lepäämään ilman morkkista. Itselle tosi vaikea. Otan kyllä opikseni isästäni joka viikon kuumeen jälkeen meni heti spinningiin; tulos 2viikon totaali sänkylepo keuhkokuumeen kera. Tädin mies taas riesakseen loppuelämän sydämen vajaatoiminnan. Että se siitä… Koitan pitää mielessä nämä vaikka sitä aina ajattelee “ei mulle” ja kevyt treeni on ok. Hassua kuinka aktiiviliikkujille se flunssa on kauhea pahis kun taas laiskoille flunssaa pidetään hyvänä tekosyynä olla liikkumatta. Tekosyynä on hyvä pitää “pientä flunssantunnetta” ja jippii ei tarvii mennä lenkille. Tämä pisti kyllä miettimään jos flunssa vielä iskee.

    1. Piia Pajunen
      9.9.2016, 18:53

      Tähän aiheeseen sain lähipiiristäni juuri kommentin, että tämä henkilö miettii itse kuinka paljon kehitystä/lihasta pystyisi edes yhdessä viikon treeneissä saamaan (vastaus: todella vähän), niin kuulemma helpottaa kummasti “morkkista” tämä ajatus. Malttia siis sinnekin jatkoon, ja paljon terveitä päiviä! 🙂

Kommentointi suljettu.