En ole Tero Pitkämäki

Edellinen tekstini herätti paljon ajatuksia suuntaan ja toiseen, ja joiltakin meni tekstin pääpointti jossain määrin ohitse, ja täytyypä todeta, että taisin ilmaista itseäni paikoittain hieman huonosti. Tarkoituksenani oli korostaa, ettei jokaisen tarvitse eikä kuulukaan pystyä tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa kaikkiin asioihin, ja jokaisen ei tarvitse elää fitnessurheilijan ”2 weeks out”-elämää kaiken muun elämän ohessa, jollei sinne kisalavalle oikeasti sitten tähtää siinä kahden viikon kohdalla. Toki näin saa tehdä, mutta tällöin on hyvä löytää se kuuluisa tasapaino ja löytää ne oikeasti olennaiset asiat sieltä treenistä ja ruokavaliosta, eikä kopioida irrallisia asioita ajattelematta kokonaisuutta.

Moni on nykyään sekoittanut sosiaalisen median tuoman tietotulvan puitteissa kilpaurheilijan ja ”tavallisen treenaajan” treeniohjelmat ja ruokavaliot keskenään. Kilpailevan fitnessurheilijan treenimääristä ja ruokailutottumuksista on tullut normi. Tiedän oikeasti olevan olemassa lukuisia tapauksia pelkästään täällä Suomen rajojen sisäpuolella, jossa naiset ja jopa miehetkin elävät ilman hiilihydraatteja ja välttelevät rasvaa. Tämän lisäksi vedetään väkisin kuutta aamuaerobista tyhjällä vatsalla ja yritetään treenata viisi kertaa täysillä salilla, koska fitnessurheilijatkin niin tekevät. Ei vain ymmärretä sitä, että fitnessurheilijat eivät elä tällä tavalla koko vuoden ympäri. 11 treenin ja äärimmilleen kiristetyn ruokavalion lisäksi käydään töissä kahdeksasta neljään, ja yritetään löytää aikaa kotitalouden ylläpitämiselle, läheisille, muille harrastuksille ja täysmittaisille unille. Sitten ollaan loppu. Todella loppu, ja tämä ei ole yksittäinen tosi tarina. Aina ei puhuta pelkästään aikuisista, vaan jopa 12-vuotiaat lähestyvät minua kehonmuokkauskysymyksillä, ja se jos jokin on huolestuttavaa.

”Normaalitreenaaja” (mikä se sitten ikinä onkin, kun parempaa sanaa en tälle keksinyt) saa ehdottomasti treenata lujaa, ja se voi olla jopa suotavaa. Se saa syödä kanaa ja parsaa, jos siltä tuntuu. Se saa tavoitella vaikka tuplasti isompia olkapäälihaksia kuin minulla, ja voi hyvinkin onnistua siinä, koska omanikin ovat vähän varjossa kasvaneet. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun tähän yhtälöön isketään joidenkin fitnesslajien kilpailijoiden kisadieettien viimeisten viikkojen järisyttävän niukka ketoosiruokavalio, ja yritetään elää sillä ihan oikeasti ympäri vuoden, koska halutaan samalla myös se sixpäkki esiin, niin tahmea soppa on lähes väistämättä valmis. Äärirajoilla voi jokainen meistä treenata, mutta koko elämäänsä ei kannata vetää äärirajoille jatkuvalla syötöllä.

Homma mitä hain takaa, oli juurikin kokonaisuuden ymmärtäminen. Juuri tätä halusin tuoda esille edellisessä tekstissäni. En siis suinkaan oman itseni ylivertaisuutta. En pidä itseäni minään täydellisenä veistoksena tai lue itseäni mihinkään urheilijoiden kermaan. En muutenkaan pidä omaa kehoani nyt niin erityisenä, ja siksi minua jopa hämmentävätkin nämä imartelevat kysymykset koskien kehoani kuitenkin toki positiivisessa mielessä. Harmi vain, että nämä edellisessä tekstissäni mainitsemani kysymykset, miten henkilö saisi samanlaiset jalat kuin minulla, tulevat juuri kireimmän kisakuntoni ympärillä, joka ei pidemmällä tähtäimellä tervettä ja kestävää olotilaa edustaa juuri millään lailla. Ja mitä siihen lihasmassaani tulee, niin ihan neljällä säännöllisellä viikkopunttitreenillä tämä on saavutettu, enkä pidä sitä minään erityisenä temppuna. Siihen pystyy varmasti helposti monikin, mutta se kireyden tavoitteleminen tähän kylkeen voi sotkea monella elimistöä varsinkin, jos sitä lähdetään toteuttamaan mututuntumalla omilla sovelluksilla kopioiden muilta.

Vastauksena kysymyksiin minulta ei kuitenkaan koskaan saa minkään tason tylytystä, vaan jaan oikein mielelläni hymy huulilla treeni- ja ravintovinkkejä, ja tykkään jutustella ihmisten kanssa. En halua missään nimessä pahoittaa ihmisten mieliä, ja mieluummin jaan niitä kuuluisia ”positive vibeseja” kuin näyttäisin pitkää naamaa nokka pystyssä. Hyvän fiiliksen jakamisesta tulee itsellekin hyvä fiilis, ja on suorastaan ihanaa, jos vain pystyn antamaan jollekin intoa ja paukkuja omaan treeniinsä oli sitten kyse toisesta kilpaurheilijasta tai siitä ”normaalitreenaajasta”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tarvittaessa saatan kuitenkin ystävällisesti muistuttaa, että kyse on kisakunnosta, ja en minäkään tältä aina näytä.

En pidä itseäni minään ylijumalana tai superihmisenä. Olen itseasiassa mielestäni aikalailla tämän vastakohta. Olen itsekin kamppaillut sen kanssa, kun olen yrittänyt tehdä liikaa asioita liian täysillä, ja pitänyt itseäni aivan liian heikkona, kun en pystynytkään pitämään kymmentä eri rautaa tulessa yhtä aikaa. Yritin liikaa kaikkea ja väsyin täysin. Olen kokenut olevani epäonnistut elämässäni. Se on osittain myös yksi syy, miksi kirjoitin tuon edellisen tekstin. Pitää osata olla itselleen armollinen, ja hellittää joissain asioissa. Suodattaa ja inspiroitua, muttei kopioida ja suorittaa väkisin jonkun toisen somekiillotettua elämää, ja verrata itseään muihin.

En mielestäni ole ylimielinen ihminen, enkä ole koskaan kuullut tällaista palautetta keneltäkään lähimmäiseltäni tai tutultani. Tekstin kautta itsensä ilmaisu on kuitenkin haastava laji, ja saatan siinä välillä epäonnistua, mutta jokaista mahdollista ajatusta on hankala juurta jaksaen avata jo ihan tekstin järkevän pituuden puitteissa. En pidä itseäni mitenkään erityisenä saati todellakaan muita parempana ihmisenä. Oma urheilulajini ei myöskään ole sen parempi kuin kenenkään muukaan. Kaikenmaailman tittelit ovat mielestäni pelkkää sanahelinää, eivätkä ne muuta ihmistä mihinkään. Itsehän en myöskään treenaa mielestäni järisyttävän kovaa vaan pikemminkin mahdollisimman optimaalisesti. Olen kuitenkin ylpeä saavuttamistani asioista, ja puolestaan vähemmän ylpeä asioista, joita en saavuttanutkaan. Minäkin olen vain ihminen. Ole siis sinäkin, ja salli tämä itsellesi.

Ja Pitkämäen Tero on kova kaveri, jolle täytyy nostaa hattua. Itselläni on vielä matkaa samalle tasolle, mutta teen parhaani oman lajini sekä henkisen ja fyysisen kapasiteettini puitteissa. Jalat pidän maassa jatkossakin niin ihmisenä kuin urheilijana, paitsi tietysti volttitreeneissä.

xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Älä herranisä kopioi

Piia Pajunen

23 vastausta artikkeliin “En ole Tero Pitkämäki”

  1. Todella hyviä tekstejä, kuten sinulta muutenkin.

    Ja sitä paitsi saisit kyllä puolestani lukea itsesi jokaikiseen kermapurkkiin ja ylälauteelle, sillä SINÄ kuitenkin olet ammattilainen. Ammattilaisuuden tavoittamiseksi pitää vähän jotain jo ollakin :) Ihmisten tulisi tämäkin muistaa, eikä vain suoraan pistää kaikkia samalle viivalle. Sunnuntaibodari saa olla kuinka täysillä tahansa, mutta pienin paras mahdollinen on usein juuri hyvä.

    Kyllä ihmiset vielä hoksaa, että tasapainon ja oman itsensä tuntemisen kautta nämä hommat skulaa parhaiten. Ehkä se hetken äärikuurilla eläminen iskostaa tietyt suuntaviivat selkärankaan, joista sitten wiisauden kertyessä osaa sopivasti alkaa joustamaan. Mutta annetaan herrain Norton & co. jatkaa näistä ;)

    • Haha kiitos ihanasta kommentistasi! :D Taidan jättää itseni pois sieltä kermapurkista, ja jos joku minut omalle ylälauteilleen haluaa asettaa, niin toki saa, mutta itse saunon mielelläni siellä missä jokainen muukin. Itselleni olen vain ihan pelkkä Piia, ja toivon, että olisin sitä muillekin. :) Turiset täyttä asiaa, ja tasapaino on aikas kova juttu, jossa jokaisella meistä on varmasti jossain asioissa aina opettelemisen varaa. Ihan kuten minullakin. :)

  2. En voi ymmärtää sitä, että blogitekstejä luetaan kuin piru raamattua. Tätä tapaa useissa blogeissa nykyisin ja välillä tuntuu siltä, että ymmärretään ihan tahallaan väärin. Toki rehellisiä väärinymmärryksiä sattuu, ja paraskaan meistä ei osaa aina ilmaista itseään niin, että kaikki varmasti saavat saman käsityksen. Musta edellisen tekstin tarkoitus oli vallan selkeä vertauksineen kysymyksistä, joita ammattilaisille esitetään. Tiedä sitten kuinka paljon lukijan sen hetkinen mielentila vaikuttaa tulkintaan.

    Toisten mallien kopiointia yritetään käyttää oikotienä onneen, mutta valitettava totuus on se, että kaikki ammattilaisten mallit ovat vuosien mittaan rakennettu kokonaisuus. Itsekin sorrun joskus siis ajattelemaan, että tuolla mallilla minäkin voisin saavuttaa tuloksia. Onneksi se jää aina ajatuksen tasolle. Meidän tavallisten kuntoilijoiden olisi nyt vihdoin ja viimein paukutettava tajuntaan se, että helppoa tietä ei ole, vaan on löydettävä se oma tapa. Piru vaan kun se on niin vaikeaa lähteä toteuttamaan. :D
    Kuten säkin muistaakseni jossain sanoit (eri sanoin tosin), niin sun tehtävä ei ole tarjota valmista mallia, vaan toimia inspiraationa ja rohkaisuna, jotta sitä omaa tapaa olisi helpompi lähteä etsimään. Mielestäni olet onnistunut tässä erinomaisesti nostamatta itseäsi jalustalle. Tero-vertauksen idean väärin ymmärtäneet säikähtivät ehkä sitä, että nyt joku tusinafitnesspirkko on nostanut nesteet hattuun ja vertaa itseään koko kansan urheilusankariin. Lajien kansallisella tunnettuudella ja suosiolla koko kansan silmissä on kuitenkin edelleen suuri ero. No mene ja tiedä, kunhan pohdiskelen. Tusinatavaraa et kuitenkaan ole, ja jalatkin vaikuttaa olevan vakaasti maassa. Ehkä jonain päivänä ennakkoluulot fitnessurheilua kohtaan pienenevät ja kaikki tajuavat, että se on yhtä oikeaa urheilua kuin keppien viskominenkin. :D

    • Kiitos sulle ihanan analyyttisestä kommentistasi! Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Tämä on juuri se pointti monelta menee ohi, että sellaisenaan treeni- tai ravinto-ohjelmien kopiointi ei välttämättä sovi suoraan toiselle. Jos joku toinen kopioisi grammalleen esimerkiksi tämän hetkisen ruokavalioni, niin joku toinen voisi lihota ja joku toinen laihtua. Jollekin ruokavalioni voisi olla ihan joustava ja joku voisi kokea sen ahdistavan rajoitetuksi. Jollain treeni voisi lakata kulkemasta, ja jollain toisella voisi alkaa luistaa kuin öljytty käki! Lisäksi monet kilpaurheilijat ovat muokanneet muun elämänsä kilpaurheilua tukevaksi, ja oppineet elämään urheilijan elämää hiljalleen vuosien mittaan, jolloin ”tavalliselle treenaajalle” voi olla liian kova pala kopioida äkikseltään kilpaurheilijan ravinto- ja treenikuviot sellaisenaan omaan käyttöönsä treenikärpäsen purressa. Jollakin tämä voi toki toimia, mutta näkemäni perusteella ei kovinkaan monella.

  3. Olen ihan samaa mieltä jo aikaisempien kommentoijien kanssa.
    En tajua miksi ihmiset vetävät noin herkästi herneen nenään. Minusta noin herkkien ihmisten itsetunnossa on jo jotain vikaa kun pystyy poimimaan ja tulkitsemaan edellisen tekstisi noin negatiivisesti.
    Ensiksikin sinähän olet ammattilainen, olet tehnyt kovasti töitä urasi eteen, mennyt treenaamaan väsyneenä, dieetannut useita viikkoja ja kovan työn ansiosta olet saavuttanut tämän pro kortin mitä monet vain haaveilevat. Olet lahjakas, joten tottakai olet huomattavasti kovempi treenaaja kuin nämä ns.peruspirkot. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisit millään lailla muiden yläpuolella tai parempi ihmisenä kuin muut, etkä sitä ole yrittänyt sanoakkaan. Nämä herkkänokkaiset kuitenkin nähtävästi tulkitsivat asian niin.
    Minusta sinun blogisi on aivan mahtava ja kirjoitat tosi hyvistä aiheista! Jatka samaan malliin. Tälläistä blogia missä on kunnon asiaa jaksaa lukea ja seurata. Nykyään on liikaa näitä liibalaaba blogeja missä koko ajan vain kerrotaan miten kivaa kaikki on ja miten saat sixpäckin. Tässä blogissa on jotain uutta aihetta ja uskalletaan sanoa asioita mitä kaikki vain ajattelevat.

    • Kiitos ihanan pohdiskelevasta kommentistasi! Hassua kyllä, en ole edes millään kirjoituksella tarkoituksella hakenut mitään suurta mielipidehaloota tai tuonut tieten tahtoen ”voimakkaita tai rohkeita” mielipiteitä esille. Olen luonteeltani toisinaan todella pohdiskeleva ja analyyttinen ihminen, joten kai se heijastuu näissä kirjoituksissakin. Minulla on mielipide monesta asiasta, mutta tykkään myös siitä, jos joku onnistuu muuttamaan mielipiteeni ja avaamaan siten maailmankuvaani :)

  4. Mielettömän hyviä tekstejä, sun kirjoitustyyliä on hauska lukea ja sisältökin vieläpä täyttä asiaa. :) Sua on tullut seurailtua jo jonkin aikaa vaikka en muuten fitnesstä liiemmin seuraile ja vaikutat kyllä ihan huikeelta, jalat maassa -tyypiltä! 😊 Ihanaa kesää!

    • Voi kiitos Essi ihanasta kommentistasi! Aivan huikeaa ja aurinkoista kesää sinnekin! :)

  5. Kiitos tästä ja edellisestä kirjoituksestasi. Kiitos itseasiassa monesta aiemmastakin. Arvostan suorasanaisuuttasi, ja sitä että vähän ravistelet fitnesskansaa, ja varsinkin fitnesskansalaisiksi haluavia kirjoituksillasi.

    Itse kuulun tavoitteellisesti, mutta ilman kisatavoitetta treenaavien ryhmään. Olen lajin aloittanut alkujaan jo silloin, kun se kulki nimellä salilla käynti ja idoleita ei ollut kuin Kike Elomaa. Ihan siis vain ns. rakkaudesta rautaan. Toki aika häröilyä se silloin oli, ja innostus lopahtikin yleensä viimeistään puolen vuoden kohdalla ja jonka jälkeen seurasi taas pitkä tauko.

    Ensimmäistä kertaa sain harrastukseen tarvittavaa jatkumoa vasta reilu kolmisen vuotta sitten, jolloin tuli mukaan treeniä tukeva ruokavalio, mukavuusalueelta pois siirtyminen sekä fiksummat treenijaot. Ja pikkuhiljaa tässä sitten on imeytynyt syvemmälle ja syvemmälle, nykyisellään on etukäteen suunniteltuna ja ajoitettuna myös dieetit ja kehityskaudet.

    Omaa motivaatiota ja syitä siihen, että tavoittellisesti mennään, on toki tullut useampaankin kertaan mietittyä. Tähän olen päätynyt:
    – Pidän yhä siitä itse tekemisestä. Sopivan yksinkertaista, meditatiivista ja siten hyvä vastapaino arkielämälle.
    – Fysiikkani on sellainen, että vaikken mikään äärilahjakas ole, responoi se kuitenkin kiitettävästi. (Viime InBodyn mukaan 3kk seurantajaksolla +0,5 kg lihasta). Saan siis ihan konkreettista, näkyvääkin palkintoa treenistä ilman hampaat irvessä -suorittamista.
    – Kiristely/dieetti ei ole minulle vaikeaa.
    – Olen aina ollut yksinkertaista ruokailua preferoiva, enkä esim. mikään suuri makeanystävä. Siihtiskösti (80/20 -periaatteella) syöminen ei siis ole mitenkään vaikeaa tai uhraus. Päinvastoin, nyt sille on jopa nimi; Iifym.
    – Olen ns. sosiaalinen erakko ja se korostuu, mitä enemmän ikää tulee. Aikaisin nukkumaanmeno tai muuten vaan kotisohvalle jääminen ja siksi jonkun ilta/viikonloppumenon väliin jättäminen treenien ja palautumisen ehdoilla ei siis sekään ole uhraus, koska olisin jäänyt kotiin mielummin joka tapauksessa.

    Imho tuossa on sellainen alustava hyvä chekkilista monelle muullekin sitä miettiessä, onko se fitness sopiva laji.
    Jos motivaatio tämän harrastuksen aloittamiseen on vain ’haluan lavalle’ tai ’haluan Piia Pajusen jalat’ niin kehottaisin miettimään aika monta kertaa uudestaan. Varsinkin jos ikää on hätäiset 18, jos sitäkään. Osa toki tietää varmuudella jo siinä kohtaa haluavansa kilpaurheilijaksi, loppujen kannattanee kuunnella sitä toista epäjärjen ääntä, joka sanoo että nyt bailataan aamunkoittoon. Koti-iltoja ehtii kyllä viettää ihan riittämiin sitten myöhemmin. :)

    • Heips!

      Kuten jo aiemmissa kommenteissa kirjoitin, niin on sinänsä hassua että, en ole edes millään kirjoituksella tarkoituksella hakenut mitään suurta mielipidehaloota, mutta pohtivan ja analyyttisen luonteenpiirteeni vuoksi se kai jotenkin heijastuu näissä kirjoituksissanikin. En siis ole mikään jäärä, vaan mielipiteistäni huolimatta toisinaan jopa erittäin avoin itsekin pienelle ravistelulle ja maailmankuvani avaamiselle. Kokemus on osoittanut, että se voi olla jopa aika kehittävää itsensä kannalta.

      Ihana kuulla, että olet löytänyt juuri sinun juttusi! Joillekin se voi olla tuo bailaaminen aamunkoittoon ja joillekin kova jalkatreeni perjantai-iltana. Nämäkin toki voivat vaihdella elämän varrella, ja tärkeintä onkin, että tekee juuri sitä, mistä saa oikeasti nautintoa ja henkistä tyydytystä. :)

  6. Olin yksi edellisen kirjoituksen soraäänistä ja olen yhtä mieltä siitä, että siinä avattiin asiat hieman puolitiehen ja yksioikoisesti. Tämä varmastikin aiheutti negatiivisen palautteen ”ryöpyn” siinä laajudessaan.

    Itseäni ei Pitkämäki-vertaus haitannut. Tarkoitus oli kuitenkin tuoda ajatusta lukijalle selväksi eikä rinnastaa itseänsä Ilmajokelaiseen seipään viskojaan. Minulle ongelmaksi nousi tavallista treenajaa käsittelevä osuus tekstissäsi.

    Tämä teksi on kuin edellisen puuttuva puolikas ja saa ajatukset vaikuttamaan paljon järkevämmiltä. Peräänkuuluttamasi kokonaisuuden hahmottaminen jäi ensimmäisessä kirjoituksessa liki mahdottomaksi lukijalle.

    Toivottavasti tämä kirjoitus on omaa itseäsi eikä pelkkä reaktio negatiivisille kommenteille, jotka varmasti herkästi aiheuttavat pienoisen pelähdyksen. Jos olet oikeasti jotain mieltä ja uskot siihen vakaasti, älä anna soraäänien pelästyttää. Nöyristely ei tässä maailmassa kannata.

    Näillä saate sanoilla täältä peukku ja hymiö.

    • Kiitos Jere mukavan pohdiskelevasta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi! Nyt kun tuon sanoiksi puit, niin totta tosiaan hämmennyin äkikseltään noinkin voimakkaan oloisista vastareaktioista edelliseen tekstiini. Tässä siis varmasti oli osittain kyse liikaa aukkoja sisältävästä tekstimuotoisesta ilmaisustani, mutta kiva kuulla, että tämä teksti selventi pointtiani. :)

      Mielipiteitä saa ihmisellä olla, ja eivät ne koskaan voi kaikilla yksiin osua. Se, miksi tämän tekstin vastineeksi vielä perään kirjoitin, oli siis osittain se, että jotkut näkivät minut tekstieni kautta ylimielisenä ja itseään jalustalle nostavana henkilönä, vaikka itseni ja läheisteni mielestä olen melko kaukana tällaisesta luonteenpiirteestä. Pidän itseäni oikeasti ihan tavallisena tallaajana, joka on nyt vain sattunut menestymään jossain määrin urheilussa kovan työn tuloksena. Tämä teksti oli siis myös pieni seivaus itseäni kohtaan, ei siis ajatuksiani ja mielipiteitäni, joiden takana kyllä seison olivat muut mitä mieltä tahansa. Mutta kommenttisi perusteella mielipiteeni/ajatukseni tarkentaminen oli siis myös ihan paikallaan, joka tuli onneksi sitten samalla tehtyä. Itse sitä on vain aina kirjoitusta julkaistaessa vaikea arvioida, onko ajatus puettu tarpeeksi selkeästi sanoiksi. Oikein mukavaa kesäaikaa sinne! :)

  7. Aivan uskomatonta millaisen kommenttivyöryn edellinen postaus aiheutti… Ihan kuin ihmiset haluaisivat tahallaan ohittaa pointtisi ja ymmärtää, että olet ylimielinen, katsot ”tavallisia treenaajia” alaspäin jne. Mielestäni tämä ja edellinen postauksesi osuvat naulan kantaan. Koska fitness on nyt muodikkaampaa kuin koskaan, monet kokevat pakkomielteekseen tavoitella kisakuntoista kroppaa ymmärtämättä eroa kilpafitnessin ja ”everyday fitnessin” välillä. Tekstisi kiteyttää tärkeitä asioita, jotka jokaisen fitness-touhuista kiinnostuneen tulisi ymmärtää. Ja miksei niidenkin, joita koko f-sana vain puistattaa. Ehkä he sitten tajuaisivat, että fitness voi olla elämäntapa eikä silti tarvitse syödä aamupalaksi raakoja valkuaisia ja karttaa leipää kuin ruttoa.

    Olet upea ja inspiroiva nainen, kiitos mielenkiintoisista kirjoituksistasi!

    • Kiitos Ida ihanasta kommentistasi! :) En kyllä tosiaan osannut ajatella, että tuo teksti voisi noinkin paljon keskustelua herättää. :D Kiva kuulla, ettei se kuitenkaan täysin metsään mennyt, jos edes osa sai hakemani juonen päästä kiinni. Ja vastakkaiset mielipiteet toki hyväksyn ihan avosylin, ja ne ovat minusta hyvin esitettyinä erittäin mielenkiintoisia ja toisinaan jopa silmiä avaavia hyvine perusteluineen, mutta lähinnä itseäni tuossa harmitti, että tekstini jätti joillekin minusta ylimielisen kuvan, mutta ei voi kaikkia tässä maailmassa miellyttää.

  8. aiheesta ulkona, snäpissä sulla oli et löysit täydellisesti istuvat housut; mitkä ne oli? näytti nii pirun hyviltä!

    • H&M:n Skinny Super Stretch-housut! Ihan huiput, ja maksoi vain 14,90€. Täytyy itsekin käydä rohmuamassa niita heti parissa muussakin värissä lisää, heh :D

  9. Hienosti ajateltu. Ja myös se edellinen.

    Samoja hommia itsekin olen ihmetellyt, että mikä ajaa sen ”tavallisen” treenaajan suoraan tekemään ”huippujen” ohjelmaa kun ensin pitäisi kasvattaa vankkaa perustaa hyvällä progressiolla.

    • Kiitos Antti! Ehkä siinä on taustalla niinkin luonnollinen asia, kuin tiedostamaton tiedon puute tai väärät uskomukset. Niitä tuolla edellisellä kirjoituksella yritinkin kumota. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta