Älä herranisä kopioi

Saan toisinaan kysymyksiä, että miten kysyjä saisi esimerkiksi samanlaiset jalat kuin minulla. Huolestuttavinta tässä on, että lähes poikkeuksetta kysyjä on ns. ”tavallinen treenaaja”. Vähän sama asia, kun menisin itse kysymään tosissani Tero Pitkämäeltä, kuinka saisin heitettyä keihään yhtä pitkälle kuin tämä lajilleen lähes koko elämänsä omistanut ammattiurheilun konkari?

Kilpailen itse lajini ammattilaisliigassa. Lajissa, joka itseasiassa suurelta osin keskittyy kehon muokkaamiseen normaalista poikkeavaksi ja ihmisfysiikan lakeja uhmaavaksi. Päiväni, viikkoni ja vuoteni rakentuu hyvin pitkälle kilpaurheilulle omistautumisen merkeissä. Minulle se ei todellakaan ole uhraus tai pakkomielle, vaan kilpaurheilu on suuri intohimoni kohde, jonka toteuttamisesta nautin äärimmäisen paljon. Itse olen niin tottunut kilpaurheilun ympärille rakentamaani elämään, että minulle tämä on täysin normaalia. Oma elämäni kuitenkin on tietyiltä kanteilta ajateltuna todella kaukana ”tavallisen ihmisen elämästä”. Tämän vuoksi minusta tuntuu toisinaan täysin hullulta, että minulta kysytään, miten henkilö voisi saada samanlaiset vatsalihakset kuin minulla tai yhtä rasvattoman kropan kuin minulla on muutamaa viikkoa ennen lajini suurimpia ammattilaiskilpailuja. Toki osa näistä kysymyksistä on jossain määrin retorisia, mutta suurimmassa osassa näissä kyselyissä piilee todellakin tositarkoituksen rippeet.

Minusta on myös huolestuttavaa, että fitnesskilpailijoiden kilpailuvalmistautumiseen osana kuuluvia yksityiskohtia kopioidaan normaalikuntoilijan ”unelmakropan” saavuttamisen tarpeisiin. Suunnitelmallisesti toteutetun kilpailudieetin aivan viimeisiä osia, kuten erittäin vähäkalorisia ketoosiruokavalioita, kopioidaan tajuamatta sitä, että näillä nimenomaan pyritään virittämään kilpailijan jo luonnottomassa tilassa oleva kroppa vielä friikimpään iskuun yhtä ainoaa päivää varten kilpaurheilutarkoitukseen. Hetken siinä tilassa moni kilpailija jaksaa vielä hymyillä, ja ihan vain siksi, että he tiedostavat tämän olevan vain lyhyt vaihe, joka on kohta ohitse, ja kilpailuvuoden huipennus on aivan käsillä. Jos siinä tilassa ja sillä ravinnolla sekä kulutustasolla pitäisi pidemmän päälle ihan oikeasti elää, niin hymy loppuisi aika vikkelään.

Kuva: Mike Sirén

Tavallinen tallaaja lisää viikko-ohjelmaansa useita pakonomaisesti tyhjällä vatsalla suoritettuja ”aamuaerobisia”, ja puntillekin pitää väkisin päästä tekemään sitä bikini fitnessin Suomen kärkinimeltä kopioitua viisijakoista ohjelmaa. Lepopäiviä ei osata pitää, koska oletetaan, että näin ne huiputkin ovat saavuttaneet unelmakroppansa. Väsymyshän on ihan normaalia, koska niinhän ne kaikki kisadieeteilläänsä kärsii, ja nauttii masokistisesti tästä tunteesta. Siksi siis minunkin on nautittava. Cheattipäivänä ähkytään ja sen jälkeen on aivan pakko päästä treenaamaan kaksi kertaa päivässä, koska muuten tulee huono omatunto, ja näinhän nuo fitnesskisaajatkin aina tankkauksen jälkeen tekevät. Siinä on lajin kilpaurheilijoiden kohdalla kuitenkin sellainen vissi ero, etteivät he tee sitä rangaistakseen itseään tai polttaakseen äkkiä syödyt kalorit pois, vaan yksinkertaisesti ottamalla ruuasta saadun lisäenergian hyötykäyttöön. Varsinkin niukalla energiamäärällä varustetulla kilpailudieetillä tällainen energiabuusti treeniin takaa lähes taatusti onnistuneen treenin ja järkyttävän endorfiiniryöpyn.

Kun blogissani jaoin erään viikon treenisaldoni, sain kommentin, jossa todettiin, että treenimääräni viikossa oli huomattavasti vähemmän kuin henkilö oli olettanut. Se, että päivittelen some-tileilleni jatkuvasti urheiluaiheisia kuvia ja päivityksiä, ei siis tarkoita sitä, että treenaan aivan jatkuvasti. Minäkin lepään. Minäkin saatan skipata treenejä väsyneenä tai kiireen keskellä, mutta toisaalta usein myös lähden sinne salilla vaikka väkisin. Miksi? Koska olen kilpaurheilija, ja se vaatii toisinaan äärirajoille vetämistä. Tavalliselle liikkujalle se ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä monissa tapauksissa edes suotavaa.

Kirjoitukseni aiheesta voi toki joidenkin mielestä olla hieman ristiriitaista, sillä itsekin jaan aika paljon omia treenejäni ja joitakin yksityiskohtia urheiluvuoteni varrelta. Näitä en kuitenkaan toivo kenenkään kopioivan kokonaisuutena, vaan näillä enemmänkin toivon seuraajilleni lähinnä inspiraatiota, vaihtelevampia hauskoja treeni-ideoita sekä mahdollisuutta kurkistaa kilpaurheilijan kulissien taakse. Se, että lopettaisin näiden jakamisen, tuskin muuttaisi tilannetta mihinkään, vaan tämän tekstin ideana onkin herätellä ihmisiä olemaan rinnastamatta omaa elämäänsä kilpa- tai ammattiurheilijan vastaavaan. Älä siis herranisä kopioi, vaan opettele suodattamaan ja ajattelemaan tarvittaessa järjellä tunteen sijaan. Inspiroidu. Älä kopioi.

xoxo,
Piia

Edellinen juttuni: Millainen on hyvä offikunto naiselle?

Piia Pajunen

41 vastausta artikkeliin “Älä herranisä kopioi”

  1. Et kai ihan tosissasi vertaa itseäsi Pitkämäen Teroon..? Mites kauan olitkaan ollut lajin parissa? Pitkämäki on aloittanut uransa lapsena, sinä reippaasti aikuisiän puolella. Kovan duunin takana sun lihakset on, mutta ei nyt ihan elämänpituisesta työstä voi puhua… Kaiken kaikkiaan, olipa ylimielinen postaus. Täytyy sanoa että oon vähän pettynyt, koska oon ajatellut että oot jalat tiukasti maassa.

    • Eläpäs nyt suotta vedä hernettä nenään tästä. En nyt suinkaan pidä itseäni Pitkämäen tasoisena ammattiurheilijana, vaan tuon vertauskuvan oli lähinnä tarkoitus olla herättelevä. Mielestäni missään muussa (tai tuossakaan) kohdassa en itseäni jalustalle nostanut. Harmi juttu, jos sait tämän perusteella minusta ylimielisen kuvan. Tarkoitukseni oli nimittäin juuri herätellä ihmisiä, ettei kaikkien tarvitse pystyä jokaiseen asiaan tai näyttää fitnessurheilijalta, kun harmittavan usein ihan tosielämässä ihmiset kamppailevat vastavanlaisten paineiden ja itselleen asettamiensa epärealistisien odotusten kanssa. Ja huolestuttavan paljon on ihmisiä, jotka ihan oikeasti voivat pahoin kopioituaan suoraan kilpailuun valmistautuvan fitnessurheilijan treeni- tai ruokailutapoja. En kirjoittanut tätä itseäni pönkittääkseni, vaan aidosta huolestuneisuudesta koskien ihmisten heikkoa suodatuskykyä ja armottomuutta itseään kohtaan. Kirjoitan siitä mitä näen ja koen, ja olen törmännyt huolestuttavan paljon harmillisiin tapauksiin.

      Enkä minäkään tätä kilpaurheilua ole muutamaa vuotta sitten keksinyt, vaan olen harrastanut kilpaurheilua kansainvälisellä tasolla ennen tätäkin lajia vuosikaudet, joka on antanut minulle myös edellytyksiä tähän lajiin, jossa kehonmuokkauksen lisäksi vaaditaan myös mm. akrobaattista osaamista ja monia erilaisia fyysisiä ominaisuuksia. Ja toisaalta miksei vaparifitness voisi olla ihan varteenotettava urheilulaji siinä missä vaikka tuo keihäänheittokin, vaikka en nyt itseäni Pitkämäkeen vertaisikaan. Olen minäkin lajissa vaadittavan taito- ja ominaisuuspohjani rakentanut nuorilla vuosillani, ja ilman tätä määrätietoista harjoittelua en olisi lajissani näin pitkälle päässyt.

      Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne ruudun sille puolelle! :)

    • Varmasti sun kilpaurheilutausta on antanut edellytykset vaparin osalta, mutta kuten itse sanoit niin ihmiset haluaisivat esimerkiksi reitesi. Ja se on asia joka on kaikkien saavutettavissa kovalla työllä, oikealla ruokavaliolla ja itsekurilla. Onhan näitä muitakin jotka on vuoden-kahden treenaamisen jälkeen noussut lajin kärkinimiksi. Fitnesslajit on todellakin urheilua, MUTTA ne eivät vaadi sellaista elämänmittaista omistautumista ja lahjakkuutta mitä suurin osa muista urheilulajeista. Siksi on erittäin ontuvaa verrata itseään esimerkiksi nyt maailman parhaimpiin keihäänheittäjiin kuuluvaan Pitkämäkeen. Etenkin kun et ole itse edes oman lajisi maailman kärkinimiä. Ja jollet tarkoittanut itseäsi häneen verrata niin kannattaisi ilmaista asia vähän selvemmin, koska tekstissä sanot että on sama asia kysyä miten saa sinun reitesi, kuin että miten saa heitettyä keihästä kuten Pitkämäki. Kuitenkaan edes tämä vertaus ei ole se mun kommentin pääasia, vaan se että tää ei ole edes eka teksti josta huokuu ylimielisyys. Enkä ole pahoittanut mieltäni, tämä oli vain ja ainoastaan palaute, jonka mielestäni annoin vielä melko asiallisesti. Arvostan suuresti tekemääsi työtä ja olet erittäin lahjakas, mutta älä anna sen nousta hattuun.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa myös sinulle!

    • Ehkä tässä on nyt kyse pienistä väärinymmärryksistä tekstin kautta ilmaistuissa asioissa, ja pahoittelen, jos olen itseäni huonosti ilmaissut. Ja kuten itsekin huomasit, niin tekstin kautta asioita ilmaistaessa voi tulla väärinymmärretyksi, niin kuin minäkin ymmärsin väärin sinun ensimmäisen kommenttisi. Ja harmi kuulla, jos sinusta teksteissäni huokuu ylimielisyys. Älä kuitenkaan huoli, sillä minulla on jalat tiukasti maassa ja nuppi ei killu keltaisessa nesteessä. Tule ihmeessä joskus juttelemaan mun kanssa, jos samoihin tiloihin joskus satutaan, niin voin ainakin yrittää muuttaa käsityksesi. Olen monen mielestä ihan mukava likka, hehe :D

      Ja kyllä mulla muutamia ihan varteenotettavia kv-tuloksia on plakkarissa, vaikken Olympiaa olekaan voittanutkaan, ja tuskin koskaan tulen voittamaankaan. En siis kuitenkaan ole mikään fitnessin ylijumala vaan ihan Piia vaan. :) Ja kiitos sulle kommenteistasi! Musta on huippua, jos nämä kirjoitukset herättävät ajatuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan!

    • Jäin vähän ihmettelemään tätä kirjoittelua:

      ”Ihmiset haluaisivat esimerkiksi reitesi. Ja se on asia joka on kaikkien saavutettavissa kovalla työllä, oikealla ruokavaliolla ja itsekurilla.” Eipä muuten ole. Siihen vaikuttaa jo ihan puhdas genetiikka. Kukaan ei pysty saamaan samanlaisia reisiä kuin Piia, koska jo muoto on jokaisella omansa. Ja joillakin ne reidet ei kasva paljoakaan (jos ollenkaan) kovasta työstä, ruokavaliosta ja itsekurista huolimatta. Go figure. Ihmiskehon ja genetiikan ihmeellisyyksiä.

      ”Fitnesslajit on todellakin urheilua, MUTTA ne eivät vaadi sellaista elämänmittaista omistautumista ja lahjakkuutta mitä suurin osa muista urheilulajeista.” Ai? Lahjakkuutta vaaditaan jo genetiikan, motoriikan ja lihaskasvun puolelta fitnesslajeissa mikä on raudanluja kolmoiskombo ihan mihin tahansa urheilulajiin. Ei kaikista jo kropan puolesta tule koripalloilijoita tai pikajuoksijoita. Tai voihan sitä harrastukseksi tehdä, mutta harva on, ketkä ammattilaiseksi pääsee. Mikähän on semmoinen urheilulaji, missä ammattilaisena tarvitaan elämänmittaista omistautumista? :D Suurin osa huippu-urheilijoista päättää uransa viimeistään 27-40v. tienoilla, (paitsi ehkä shakki ja biljardi) kun nuoremmat kropat puskevat päälle paremmilla ja kovemmilla tuloksilla ja temmoilla tai urheilija loukkaantuu sen verran, että ei pysty enää jatkamaan.
      Se siitä elämänmittaisesta omistautumisesta…

      Joten tiivistetäänpä tämä Piian kirjoitus lyhyesti näin: lavakireiden fysiikkalajien ammattilaisten kroppia ja treenejä viimemetreiltä on turha kopioida; ne kun on tarkoitettu kestämään vain hetken. Niistä ei löydä pitkäaikaista ratkaisua omaan tekemiseen. Kuten Tero Pitkämäen treenit, askellus ja tyyli ovat ihan hänen omansa, niin on Piiankin treenit, tyyli ja ruokailu. Teron tekeminen ei todennäköisesti hyödytä toista heittäjää, ihminen kun on yksilö ja Tero oman askelluksensa hionut ja löytänyt monen vuoden tekemisen kautta. Aivan kuten Piiakin omansa. Voíla! So simple :D

      Piia sulle pisteet rauhallisista vastauksista. Ja loistavasta blogi-kirjoituksesta!
      Nykyään ongelmana on juuri se, että informaatiotulvassa kaikki vaan kopioidaan ja viedään suoraan omiin treeneihin miettimättä sen enempiä.

      Keep up the good work, ilo seurata sun tekemistä ja kirjoittelua!! :)

    • Ei, Piia ei verrannut itseään Teroon. Hän vertasi tilannetta, jossa tiedustellaan kuinka saada samanlainen kroppa kuin hänellä (jonka hän on kovalla työllä itselleen hankkinut), tilanteeseen jossa kysyttäisiin Terolta kuinka heittää keihästä yhtä pitkälle (taito, jonka Tero on kovalla työllä hankkinut). En tiedä halusitko ymmärtää tahallaan väärin. Haluaisin myös lisätä, että vaparifitness jos mikä, on laji jota ei vain yhtäkkiä ”aloiteta aikuisiällä”. Siihen tarvitsee aivan järkyttävän hyvän pohjan jo vuosien takaa. Se vaatii yhtäjaksoista, jatkuvaa harjoittelua, koska laji on niin äärettömän haastava. Piia ei häviä ammattiurheilijana jollekin Pitkämäelle tippaakaan!

  2. Hei. Melko ylimielinen ja epäammattimainen kirjoitus sinulta. Itsekin jokusen kilpailun (tosin amatööritasolla) käyneenä ja muutamien naisten reisiä tiirailleena voin todeta, että lihastesi koko on kyllä mainitsemasi ”tavallisen treenaajan” saavutettavissa, siitä ei tarvitse huolestua. Lajisi sisältää niin paljon muuta kuin reisien kokoa tai rasvaprosentin vähyyttä, joten ymmärtäisin kysymyksen huvittavuuden jos sinulta kysyttäisiin, ”kuinka voin menestyä yhtä hyvin kuin sinä?” Tosin en ymmärrä, miksi sen kaltaiseenkaan kysymykseen ei voisi suhtautua ammattimaisen neutraalisti ja antaa vastauksen, jolla se tosiasiassa olisi mahdollista, esim. omistautumalla lajiin, kurinalaisella ruokavaliolla, kovalla treenillä jne. ja antaa lisäksi muutaman treenivinkin kylkeen. Jos Pitkämäeltä kysyttäisiin,”kuinka saan askellajini samanlaiseksi kuin sinulla”, kysymys olisi kutakuinkin luonteeltaan samankaltainen kuin antamasi esimerkki. Erona tosin se, että uskon Pitkämäen suhtautumisen olevan hiukan eri maata kuin sinun. Fitnessmaailmassa on ihmeellinen tarve todistella sitä julkisesti, kuinka rankkaa huippu-urheilua fitnessurheilu on. Suuri osa fitnesslajien ammattilaiset kirjoittavat juuri sinun kaltaiseen tyyliin ja ammattilaisleima minun silmissäni ottaa ko. henkilöiden kohdalla kovan osuman.

    • Moikka! Pahoittelut, jos jutusta jäi sinulle vastaava kuva. En olekaan huolestunut ihmisten lihasmassan hankinnasta, sillä en nyt itseäni niin hurjana lihasrekkana pidä. Tuo reisiesimerkin kysymys tulee yleiseksi vain ikävä kyllä lähes poikkeuksetta silloin kun olen kireässä kisakunnossa tai lähellä sitä. Kyse ei siis ollut pelkästä lihasmassasta vaan tähän yhdistetystä epärealistisesta odotuksesta luonnottoman rasvattomaan kehoon. Fitnesslajien kisaajalle tämän tavoittelu on mielestäni ihan ok, mutta ”tavalliselle treenajalle” (edelleen pahoittelut, kun en parempaa termiä keksi) tämä tuskin on kovinkaan järkevä asia tavoitella.

      Ja niinkuin jo yhteen kommenttiin vastasin, niin en todellakaan lähde ketään kysyessä mollaamaan, vaan vastan yleensä juurikin noin, kuten kommentissasi esitit. En minä nyt herranisä mikään kusipää ole :D Annan myös ilomielin ihmisille treeni- tai ruokavaliovinkkejä, jos he niitä kysyvät, mutta kisakuntoani ihaillessaan muistuttelen ihan asiallisesti ja mahdollisimman ystävällisesti niitä ”tavallisia treenajia” siitä, että se on todellakin äärimmilleen räävitty kisakunto.

      Itse kyllä pitäisin tuota esittämääsi kysymysesimerkkiä ”Kuinka voin menestyä yhtä hyvin kuin sinä?” jopa aika mielenkiintoisena ja ”fiksuna” kysymyksenä enkä lainkaan huvittavana, sillä tuossa jo lähtökohtaisena oletuksena onkin, että kysyjä on kilpailulavoille tähtäävä tai siellä jo pitkään pyörinyt henkilö. Tähän kysymykseen minulla voisi olla aika paljon päteviä vinkkejäkin annettavana. Tekstin tarkoituksena oli ehkä vähiten todistella sitä, kuinka rankkaa tämä touhu on. Ja en itse edes väitä treenaavani suurinta osaa ajasta mitenkään erityisen kovaa. Pyrin treenaamaan sen sijaan mahdollisimman optimaalisesti. Mielestäni tämä ei nyt edes ole mitään äärimmäistä puurtamista, kuin ehkä pari viimeistä kisaa edeltävää viikkoa, ja offikausihan on fitness-lajeissa monesti aika leppoisaa. Tiedän kyllä, että tuolla alle kouluikäiset treenaavat määrällisesti todellakin enemmän ja kovempaa omissa lajeissaan kuin suurin osa fitnesskisaajista, mutta näissä fitness-lajeissa määrän lisääminen vie usein ojasta allikkoon. Lajeja ei voi siis kirjaimellisesti edes vertailla, vaan lähinnä suuntaa-antavasti.

      Tekstin tarkoitus olikin siis herätellä niitä ”ei-kilpaurheilijoita”, jotka ihan oikeasti kopioivat fitnesskisaajien teksteistä irrallisia yksityiskohtia mututuntumalla omiin tarkoitusperiinsä, jossa samaan aikaan halutaan kasvattaa lihaksikas rasvaton takalisto, saada vatsapalat esiin, treenata superlujaa yli kymmenen kertaa viikossa ja elää ympäri vuoden ilman hiilihydraatteja ja rasvaa. Pian ollaankin burn outissa lääkärin vastaanotolla, ja se on todella harmillista. Näitäkin ihan oikeasti löytyy. Ja paljon. Tarkoitusperäni olikin siis yrittää auttaa muita, ei todellakaan missään nimessä pönkittää itseäni urheilijana tai ihmisenä. No way.

      Voihan jumpe, kun tästäkin saisi niin hyvää ja mielenkiintoista pidempääkin keskustelua aikaiseksi, mutta kommenttiboksi menisi jo romaanin puolelle. Kiitos sulle kuitenkin asiallisesta kommentistasi!

  3. Kaikesta sitä näköjään voi mielensä pahoittaa :D Ei ollut millään lailla mun mielestä ylimielinen teksti enkä ymmärrä miten tuosta saa käsityksen että kokisit olevasi lajisi Pitkämäki. Just hyvä ja toimiva vertaus.

    Muutenkin hyvä teksti ihanalla fiiliksellä. Näitä oman elämänsä bikini fitness urheilijoita aina välillä näkee nääntymässä ketoosilla yms että ihan kyllä tarpeeseen tulee tämä(kin) tekstisi.

    Harvemmin edes kommentoin mihinkään blogeihin mutta kävi niin sieppaamaan tuo ensimmäinen kommentti… :D

    • Aihe ja kirjoitustyylini nähtävästi herätti paljonkin ajattelua suuntaan ja toiseen, ja jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä. Jokainen myös heijastaa näkemänsä ja lukemansa omaan kokemusmaailmaansa, joten samat sanat voivat tarkoittaa jollekin toiselle ihan eri asiaa. Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi! :)

  4. miten tästäkin voi joku suuttua?!😅 Ymmärsin ite ainakin sun pointin hyvin. Ei tollasta kroppaa saa sormia napsauttamalla, eikä kaikilla siihen edellytyksiä olekaan, se on vaan fakta.

    • Kiitos sulle kommentistasi! Jokainen näkee asiat omalla tavallaan, ja joku näki tässä sen mitä itsekin yritin ilmaista, mutta osalta meni idea hieman ohitse, ja tartuttiin ehkä hieman eri asioihin, joita itse ajoin takaa. En siis hakenut oman kroppani ylistämistä, koska se nyt on vain itselleni työväline lajissani, vaan juurikin sitä, ettei kaikkien tarvitse tavoitella fitnessurheilijan vartaloa tai varsinkaan sitä elämäntyyliä, jota usein mututuntumalla kopioidaan ymmärtämättä kokonaiskuvaa. :)

  5. Minä en saa kyllä tekstistä ylimielistä sitten millään! :) Hyvä, herättelevä kirjoitus ja tykkään sun tyylistä tosi paljon ylipäänsäkin :)

    Ihanaa kesänaikaa sinulle, sähköjänis! :)

    • Kiitos sulle Jaana! Minä jatkan sähköttämistä, ja oikein huikeaa kesänaikaa sinnekin! :)

  6. Uskon, että tekstin tarkotus oli lähinnä sanoa, että ei tavallisen ihmisen tavoitteisiin edes kuuluisi kuulua nuo todelliset palikka vatsalihakset tai säikeillä olevat reidet. Koska ei niillä ole mitään tekemistä terveellisen elämisen kanssa. Ne on hetkellisiä kisakuntoja, jotka kuuluu urheilulajiin, ei tavalliseen elämään. Mieluummin keskittyy elämästä nauttimiseen, eikä utopististen asioitten tavoitteluun :)

    Mulla ei nyt oo tähän mitään faktaa heittää, mutta kyllä keihäänheitonkin huipulla on musta nähty ihan semmosia, jotka ei oo sitä pelkkää keihästä heittäny lapsesta asti.. Taustalta löytyy monipuolista treeniä ja paljon urheilua, mutta ei välttämättä sitä kepin heittelyä.. Ja keihäänheitto on muuten tosi pieni laji :D Jos mietitään sun lajia, ni kyllä, tuommoiset reidet saa muutaman, viiden vuoden treenillä, itselläni saattaa jopa olla isommat, mutta se vaatii jo ihan oikeesti genetiikka, pitkäjänteisyyttä ja rakkautta painojen kanssa pelleilemiseen! Jos siihen yhdistetään noi voltit ja muut tättäräät, ni mä voinki sitte vaan vilkutella sieltä kateellisten rannalta :D Ja herranjumala mullahan repeis takareidet ekalla yrityksellä :D

    Ite tässä ehkä yritin sanoa, että vaikka Pian ura ei oo tähdännytkään aina Fitnekseen, on se todella kunnioitettava ja kokonaisuudessaan sellainen, jota ei saavuteta muutaman vuoden treenillä, tuskin koskaan, vaikka lahjoja oliskin siunaantunu..

    • Heips! Tuo ensimmäinen kappaleesi oli juurikin naulan kantaan! Ja eiköhän jokaisessa lajissa löydy lahjakkuuksia, joilla hommat kolahtavat maaliin nopeammin kuin toisilla, oli taustalla sitten sopiva/monipuolinen treenipohja, geenit, fyysinen lahjakkuus, henkinen lahjakkuus tai oikea taustatuki. Ei siellä urheilukilpailuissa kysytä sijoja jaettaessa montako vuotta on treenattu ja kuinka paljon, vaan urheilijan esittämä tuotos/suoritus on se jota siellä katsotaan taustasta huolimatta. Mutta joo, meinaa mennä tämä itseltäkin tässä vaiheessa vähän sivuraiteille alkuperäisen kirjoituksen pointista :D

      Ja kyllähän lihasmassassa moni menee meikäläisen ohi, ja toisaalta osalla geenien vuoksi kroppa ei ota vastaan lähes minkäänlaista vastinetta treenille. Meitä on moneen junaan, joten kaikkien ei tarvitse näyttää fitnesskilpailijoilta tai yrittää väkisin kopioida kilpaurheilijoiden elämää kirjaimellisesti, sillä elämä tarjoaa itse kullekin jo muutenkin ihan tarpeeksi haasteita ja rasitetta. Toki saa treenata kovaa ja tavoitteellisesti ilman kilpailutavoitteita, mutta suoraan yksittäisten palasien kopiointi urheilijoiden moniosaisesta kokonaisuudesta voi viedä ojasta allikkoon. Ja kiitos sulle kivasta kommentista!

  7. Luin tekstisi ja ajattelin että hitto miten hyvä blogi näiden kaikkien fitnessblogien seassa. Järkevää, asiallista ja hauskaa tekstiä, ja faktat (joillekin jopa vähän arat aiheet) läväytetään tiskiin.

    Sitten luin kommentit enkä yhtään yllättynyt. Heti jos aihe riipasee vähänkään vaarallisia vesiä niin herneet on syvällä nenässä.

    Jatka samaan suorasukaiseen malliin Piia, sun juttuja on mahtavaa lukea! :)

    • Kiitos Minkku kommentistasi! :) Sinänsä minua yllättivät nämä reaktiot, koska en hakenut tällä kirjoituksella mitään klikkihuorausta, provosointia tai erityistä huomiota. Tavoitteenani oli lähinnä herätellä ihmisiä, joilla tuppaa menemään hommat välillä yli treenien ja ruokavalioiden suhteen. Ja tämä kaikki ihan siis hyvällä tarkoituksella, eikä todellakaan mollata ketään tai asettaa itseäni jalustalle.

  8. Kyllä minullekin jäi päällimmäisenä mieleen tästä kirjoutuksesta asenne ”tavallisia treenaajia” (miksei tavallisia treenajia?) kohtaan. Jos tavan arkitreenaaja tulee kysymään, miten saan tuollaiset lihakset, miksi vastauksen pitää olla ”Olen lajini ammattiliigassa oleva ammattilainen, ei onnistu”?

    En tiedä teetkö päivätöitä vai elätkö puhtaasta ammattilaisuudesta, mutta mikä estää 8-16 työtätekevien omistautumisen ko. lajille? On toki aloja, jotka tuovat haasteita fitnessblogin ylläpitämiseen sekä kanan ja kasvisten oikea-aikaiseen syömiseen suhteessa treeneihin, mutta vähintään yhtä monta alaa löytyy, jotka eivät näihin vaikuta.

    Yleistät myös kaikki tavalliset treenajat itseään treeneillä rankaiseviksi, ruokaan epäterveellisesti suhtautuviksi laihduttajiksi, mikä on omiaan antamasi yliemielisen mielikuvan luomiseen. On myös tavallisia treenaajia, joiden tavoitteena on lihaskasvu, suorituskyvyn parantaminen tai vaikkapa vain hyvä olo jo yleinen hyvinvointi. Monella on varmasti myös hyvä suhtautuminen treeniin ja ravintoon ja voisivat varmasti myös menestyä fitnesslavoilla pienellä panostuksella ja kannustuksella.

    Kyseenalaistan vielä väitteesi, että tavallisen treenajan ei ole järkevää eikä edes suotavaa treenata äärirajoilla. Jos puhutaan puhtaasti terveys- ja kuntoliikunnasta näin tosiaan voi olla, mutta tavoitteellisia harrastajia on näin päivinä yhä enemmän. Jos itseään ei koskaan haasta ja kokeile treeneissä tai kisoissa rajojaan kehitys varmasti ajautuu suvantovaiheeseen enemmin tai myöhemmin. Kaikki eivät kuitenkaan halua treenata vain terveyden vuoksi vaan taustalla saattaa olla hyvinkin erilaisia ja jopa kunnianhimoisia tavoitteita, johon päästäkseen täytyy jo kokeilla rajojaan. Itse en tekisi tästä vain itseään ammattilaisina pitävien yksinoikeutta.

    Lopuksi vielä pahoittelut kirjoitukseni sävystä à la Piia: Olen pahoillani, jos sait sellaisen kuvan, että olisin jotenkin vihamielinen (loistavaa vastuunsiirtoa lukijalle, pitää käyttää useammin).

    • Sori, ilmaisin ehkä itseäni tekstissä huonosti. Annan erittäin mielelläni hymyssä suin kysyjille vinkkejä treeniin ja ruokavalioon lihasten kasvatusta ajatellen ja tarvittaessa niihin kevyisiin kiristelyihinkin. Tykkään jutustella ihmisten kanssa ja auttaa heitä eteenpäin treenien parissa, jos vain oma tietotaitoni siihen riittää. Yleensä harmillisesti lähes poikkeuksetta nämä kommentit jaloistani tai vatsalihaksista tulevat lähinnä kovimman kisakireyden kohdilla, jota en pidä ”tavalliselle treenaajalle” (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, mutta en vain keksinyt parempaakaan termiä) kovinkaan järkevänä tavoittelun kohteena, kun usein ei vielä sisäistetä sitä, että se on vain väliaikainen vaihe, joka ei tuo onnea tai ole pitkällä tähtäimellä terveyttä edistävä tai kestävä tila.

      Olen ollut kilpailuvalmistautumisieni ajan fyysisessä kolmivuorotyössä paperitehtaalla, toimiston puolella paperitehtaalla 7-16 sekä tehnyt muulla alalla 9-17 päiviä täyspäiväisesti toimiston puolella. Olen myös opiskellut täyspäiväisesti ja tehnyt kyljessä töitä samaan aikaan, ja parhaimmillani olen urheillut 12 kertaa viikossa, tehnyt täyspäiväisesti töitä 9-17 ja yrittänyt vielä opiskella samaan aikaan. Kaikkea on siis tullut kokeiltua, ja viimeisin kolmen kombo päätyi burnouttiin.

      Tavallisen tavoitteellisen treenaajan on todellakin syytä treenata välillä siellä äärirajoilla, mutta tuossa tekstissäni tarkoitin juuri sitä kombinaatiota, jossa koko elämä viedään äärirajoille yhdistämällä hurjaan treeni-intensiteettiin äärimmäisen tiukka hiilihydraatiton ja lähes rasvaton ruokavalio sekä arjen tuomat muut ”rasitteet ja velvoitteet” ja yritetään elää tällä tavalla 24/7 ja 365 päivää vuodessa. Olen siis täysin samaa mieltä tuosta tavoitteellisesta treenaamisesta kanssasi. Eniten täytyy mielestäni nostaa hattua niille, jotka treenaavat kunnianhimoisesti ja suunnitelmallisesti ilman kilpailutavoitteita, koska se voi vaatia mielestäni enemmän kuin kilpaurheilun tuoman ulkoisen paineen (kisatähtäin) muovaamaa motivaatiota. Tavoitteellinenkin treenaaminen siinä missä kilpaurheilukin voi olla sitä hyvinvointia, sillä jos henkilö kokee saavansa siitä paljon irti (endrorfiiniä, eri tunneskaaloja, kokemuksia, itsestään oppimista, ystäviä jne.) niin silloin ollaan juuri siellä missä elämässä pitääkin, eli tekemässä niitä juttuja, joista itse tykkää, vaikkei aivan joka hetki olisikaan kivaa. Tavoitteellinen treenaaminen on siis mielestäni erittäin hyvä juttu, oli sitten menossa kisaamaan tai ei.

      Enkä tarkoittanut, että kaikki ”tavalliset treenaajat” rankaisisivat itseään, mutta tällainen ajatusmalli ihan oikeasti joiltakin ihmisiltä löytyy (näitä on ihan oikeasti yllättävän paljon), ja tämä oli siis suoraan kohdistettu tähän kohderyhmään.

      Ja aivan loistavaa vastuunsiirtoa, hahah :D Ja kiitos sulle huikeasta kommentistasi! Vitsi tästä olisi saanut ihan älyttömän mielenkiintoista keskustelua, mutta olisi mennyt jo raamatun mittaiseksi teokseksi tässä kommenttikentässä, heh!

  9. Vertaus Tero Pitkämäkeen ammattiurheilijana on täysin oikeutettu myös sen takia, että Piia on AMMATTILAINEN. Tietämättä sen enempää hänen tulotavoistaan, se kuitenkin tarkoittaa että hän treenaa ammatikseen ja käyttää siihen myös siis aikaa ja vaivaa. Jokaisella voi olla mahdollisuus saavuttaa Piian reidet, mutta kyllä kai se vaatii vähän muutakin kuin sen kolme kertaa viikossa salilla. Mun mielestä Piia yritti hyvin sanoa siitä, että uhrauksiakin pitää noiden tavoitteiden eteen tehdä, riippumatta siitä mikä niiden arvo itselle on. Ja voi olla, että monella olisi helpompi tie päästä fitnesskilpailuihin kuin heittämään yhtä pitkälle kuin Tero Pitkämäki, mutta kumpaakaan ei voi saavuttaa nillittämällä netissä muille niiden tekemästä duunista.

    • Kiitos kommentistasi! :) Urheilulajeja on tosiaan lähes mahdotonta verrata suoraan kirjaimellisesti keskenään, ja siksi yritinkin käyttää tässä yhteydessä kevyttä vertauskuvaa, joka nyt sattui olemaan Tero. Käytin sitä ihan siksi, että kaikki nyt varmasti tietävät Teron, jottei jokaisen tarvitsisi lähteä itselleen vierasta urheilunimeä googlettamaan.

      Pointtini tekstissä siis oli, että tavallinen liikkuja lukee normiksi nykyään kilpaurheilijan treenimäärät ja hetkittäiset ravintofilosofiat, ja kopioivat mututuntumalla niistä itselleen, eivätkä ymmärrä aina sitä kokonaisuutta.

  10. ”– – usein myös lähden sinne salilla vaikka väkisin. Miksi? Koska olen kilpaurheilija, ja se vaatii toisinaan äärirajoille vetämistä. Tavalliselle liikkujalle se ei kuitenkaan ole välttämätöntä eikä monissa tapauksissa edes suotavaa.– –

    Kiitos tästä kommentista, se on täynnä viisautta! Blogeissa usein framilla on ’tavallisten ihmisten elämä’, ja kun väliin tupsahtaa ammattilaisen treenipäiväkirja, saattaa se ihmisiä hämmentää ja sekoittaa ajatuksen siitä, miltä keskimääräinen treenaaja näyttää, minkälaista tämän arki on ja mitkä ylipäätään ovat ei-ammattilaiselle järkeviä ja realistisia tavoitteita.

    KIITOS SIITÄ, että sanot ääneen olevasi ’ääritapaus’ ja tarkoitettu inspiraatioksi, ei kaikkien tavoiteltavaksi normiksi treenimäärien tai ulkonäönkään osalta. Missään nimessä älä lopeta treenikuvien postailua! :)

    • Kiitos Anni sulle kommentistasi! Puit kyllä hyvin sanoiksi tuon, että oma treeni- ja ravintopuoleni on kokonaisuutena nk. ääritapaus, jota ei kannata laskea kenenkään puolesta normiksi. :)

  11. Oho,onpas nyt mielensäpahoittajia liikkeellä!Mun mielestä oli todella hyvä teksti eikä ollenkaan ylimielinen!Naurattaa ihan miten jotkut lukevat blogeja kuin piru raamattua ja yrittävät ehkä jopa tarkoituksella vetää herneet nenään..jatka Piia samaan malliin,sun blogi on huikean hyvä :)

    • Kiitos kommentistasi! :) Tuossa tekstissä saattoi olla joitakin aukkoja ihan kirjoittajan puolesta, mutta teksti on palvellut asiansa, jos se edes jotain on hieman valottanut. :)

  12. mielestäni omat treeniohjelmajulkaisusi ovat ihan tervetulleita koska ainakin sinun olen saanut sen pitääjokapvätreenata uskomuksen kumottua se että vähälläkin treenillä kehittyy kunhan se on laadukasta.ja se ettet ns asu salilla vaan on muutakin elämää ja kilpailet koska haluat ja nautit

    • Kiitos kommentistasi! Aivan mahtava juttu, että olen edes yhden harhaanjohtavan ajatusmallin onnistunut jonkun kohdalla kumoamaan. Laatu ennen määrää ja kokonaisuus ennen yksityiskohtia :)

    • olet todellakin!luin sun napakat kirjoitukset levon merkityksestä ja rupesin ajattelee et jos niin pro kun sinäkin nii kyllä minä noviisikin voin ottaa väh sen yhden lepopvän viikos ja silti kunto ei romahda.

    • Silkkaa mahtavuutta! Lepopäivät kunniaan, sillä levossa kehittyy!

  13. […] Edellinen tekstini herätti paljon ajatuksia suuntaan ja toiseen, ja joiltakin meni tekstin pääpointti jossain määrin ohitse, ja täytyypä todeta, että taisin ilmaista itseäni paikoittain hieman huonosti. Tarkoituksenani oli korostaa, ettei jokaisen tarvitse eikä kuulukaan pystyä tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa kaikkiin asioihin, ja jokaisen ei tarvitse elää fitnessurheilijan ”2 weeks out”-elämää kaiken muun elämän ohessa, jollei sinne kisalavalle oikeasti sitten tähtää siinä kahden viikon kohdalla. Toki näin saa tehdä, mutta tällöin on hyvä löytää se kuuluisa tasapaino ja löytää ne oikeasti olennaiset asiat sieltä treenistä ja ruokavaliosta, eikä kopioida irrallisia asioita ajattelematta kokonaisuutta. […]

  14. Ja siis personal trainerina pakko sanoa, että mua niin surettaa nähdä meidänkin salilla nuoria tyttösiä (ja joo joo sukupuolittava ja arvottava sana ehkä, mutta tarkoitan sellaisia hädin tuskin aikuisia, pajunvarren ohuita nuoria naisia), jotka repii just sitä jotain 5-jakoista fitnessohjelmaa huteralla tekniikalla. Kun ei tajuta sitä myöskään, ettei kaikki salitreeni ole fitness-urheilua ja vaikka olisikin niin se peruskunto ja tekniikka pitäisi hanskata ensin. Aloittelevan kuntoilijan ei pitäisi aloittaa saliharrastusta netistä revityllä monijakoisella ohjelmalla vaikka haluaisikin mielettömät reidet. Ja just tästä ilmiöstä mun mielestä sinä Piia yrititkin sanoa. Koitan toki varovaisesti näihin tilanteisiin puuttua ja puhua jotain järkeä hommaan, mutta haastavaahan se on.

    • Tämä oli juuri se mitä hainkin takaa. Tässä kun oikeasti voi käydä aika huonosti, ja monille on jopa jo käynytkin, kun lähdetään kopioimaan suoraan kokeneiden tai vähemmän kokeneiden kilpailijoiden treeniohjelmia ja ruokavalioita ymmärtämättä kokonaiskuvaa. En siis tarkoittanut ketään suinkaan loukata, mutta jos sain edes jonkun henkilön ajattelemaan asioita uudelta kantilta, niin olen erittäin tyytyväinen. Ja iso kiitos sulle Helena kommentistasi! :)

  15. Yllätyinpäs joistakin kommenteista, kun itse ajattelin tekstin luettuani että jälleen hyvää tekstiä Piialta. Nyt ei tullut mieleenkään, että tekstin olisi voinut käsittää niin eri tavoin kun minä sen ymmärsin ja mitä tarkoitit, ei vaikka luen tekstisi uudelleen. Vertauskuvien ja ajatusten heitto on yleensä tarkoitettu tuomaan pointtia esiin ja näin mä otin nämä sun esimerkkiheitot.

    Kopioiminen muutenkin esim. diettiin suhteen ei ole kovinkaan kannattavaa, kaikkien meidän keho kun toimii eri tavoin…

    • Itsekin olin hieman hämmentynyt, millaisia reaktioita tämä herätti, sillä kirjoitin omasta mielestäni jopa melko neutraalin tekstin, mitä se ei sittenkään ehkä ollut. Mutta koskaan ei voi etukäteen tietää :D

  16. Itse kirjoituksen luettuani ajattelin, että ihanan fiksua tekstiä. Hämmentävää miten jotkut taas olivat ymmärtäneet sanoman ihan toisin. En ymmärrä itsekään miksi ”tavallisen ihmisen” pitäisi näyttää fitnessurheilijalta tai treenata ja syödä kuten fitnessurheilija. Ei ole millään tavalla ylimielistä sanoa sitä ääneen. Kiitos tästä.

    • Kiitos sulle puolestaan ihanasta kommentistasi! Kiva kuulla, että ymmärsit tekstini pointin :)

  17. Hei,
    anteeksi, jos et jaksa enää kommentteja tähän postaukseen, mutta minun on pakko kertoa, miten tämä minut herätti. Olen lukiota käyvä tyttö, joka harrasti viime vuoden voimistelua 4-5 kertaa viikossa ja yritti päälle vetää tätä fitness- touhua. Ei ihmekään, että olin loppu koko talven. Kiitos Piia tästä jutusta, koska se sai ainakin minut tajuamaan, että kaikilla ei tarvitse olla rasvattomat reidet tai muutenkaan näyttää samalta, kun fitness- kisaajat lavalla.

    Mukavaa kesää ja KIITOS! :)

    • Kiitos sulle puolestaan aivan ihanasta kommentista! <3 Ihan mahtava kuulla, että tämä kirjoitus auttoi! Ja tosiaan itselleen tulee olla armollinen, ja pelkässä voimistelussa 4-5 kertaa viikossa + opiskelussa on aivan tarpeeksi palaa purtavana muun elämän ohessa. Moni ei pystyisi edes tuohon komboon. Ihanaa kesää sinnekin ja tsemppiä sulle jatkoon! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta