Vamos a la ei mitään käryä

Heissulivei ja kesäterveiset, jos siellä nyt kukaan kerkeää näillä helteillä blogeja lukemaan!
Jumpan kanssa otettiin lauantaiaamuna osittain extempore peliliike, ja hypättiin autonrattiin määränpäänä kohti Suomen länsirannikko. Tarkkaa varmuutta mitä tultaisiin tekemään, mihin mennään, missä punkataan ja kenen kanssa ei ollut kummallakaan meistä, mutta toisaalta nämä pienet yksityiskohdat eivät sattuneet ihan hirveästi sillä hetkellä mieltä painamaan. Aika nopeasti tämä siirto osoittautui erittäin loistavaksi valinnaksi, ja nyt sitä ollaan lusittu pitkin kavereiden ja näiden nuoruusvuosien nurkkia ja touhuttu hyvällä poppoolla vaikka ja mitä! Puhelintakaan olen hädin tuskin kerennyt vilkaisemaan, joten luurin päästä tätä likkaa ei ole pariin päivään kovin näppärästi tavoitettu!
reissu-2
reissu
Nyt on ollut kyllä niin mieltäylentävää ja naurunremakkaa sisältävää menoa, ettei paremmasta ole ollut tietoa. On mäiskitty golfia korvaten tekniikkaa voimalla, harjoitettu pokerinaamaa ja vaarannettu ystävyyssuhteita korttipelien tiimellyksessä, polskittu merivedessä (järvisuomen likalle eksoottista), grillattu herkkusapuskaa, runtattu roimasti ennätyksiä rikkovia treenejä salituristina sekä naurettu niin ettei happea saa. Sitä ehkä huomaa tulevansa vanhaksi, kun oppii arvostamaan tätä kotimaanmatkailua, ja toisaalta pelkkä määränpää ei riitä huipennukseksi, jollei seura ole kohdillaan. Ystävät ovat todellakin se elämän suola ja sokeri sekä mehevä mansikka jäätelöannoksen päällä. Taidan olla aika onnekas ihmisolento, kun olen tällaisten janttereiden kylkeen päässyt ujuttautumaan.
Ilmeisesti minäkin olen ihan mukavaa matkaseuraa, kun Suvikin tokaisi minun olevan kuin sketsihahmo, ja Snapchattini ei kuulemma anna laisinkaan todenmukaista kuvaa tämän tytön meiningeistä. Harmi vaan, että suurin osa huikeista tosielämän tilanteista ei tule kello eikä luurin kamera kaulassa, ja valtaosa tilanteista jää vain nähtävästi lähipiirini viihdykkeeksi. Itse kun en aina myöskään tätä komiikkaa omassa tohelluksessani huomaa, mutta kuulemma aistit pysyvät myös valppaina, kun minä olen kyydissä. Jumppakin havahtuu kuulemma aina reissun päällä ihmettelemään autosta ilmaantuvia eriskummallisia ääniä, mutta ennen kuin lähtee autoa pysäyttämään tiensivuun, niin tämä toteaa äänien kuuluvan minusta.
reissu-3
reissu-4
reissu-6
reissu-5
reissu-7
reissu-8
Noh, seuraavaksi otetaan porukalla uusintatrippi kohti niin pirun kaunista ja aurinkoista Yyteriä, joten se on vamos ny! Illasta voisi sitten hurruutella ihan vain kaksin takaisin kotiin Tampereelle, ja käpertyä illan viimeisinä hetkinä sohvalle vahvemman osapuolen kainaloon tuijottelemaan Netflixiä. On tämä elämä vaan aika ihanaa!
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Oliko paska treeni?
Snapchat: piiapajunen
Instagram: piiapajunen
Facebook: täältä

Kommentit (6)
  1. Moi!
    Kyselin keväällä DI-jutuista ja nyt kävi niin, että aloitan ensi kuussa ympäristötekniikan opinnot! Löytyisikö sinulta jotain hyviä vinkkejä fuksivuotta ja ylipäätään opintoja varten? 🙂
    Täytyy vielä kehua blogisi positiivisuutta ja hyvää energiaa, realismia unohtamatta. Ja jäätelöitä saa jatkossakin suositella, Crème Brûlée ei kauaa pakastimessa viipynyt 😉
    Terkuin,
    Johanna

    1. Piia Pajunen
      27.7.2016, 18:33

      Mahtavaa! Isot onnittelut opiskelupaikasta! TTY on kyllä erittäin pätevä opinahjo monestakin eri näkövinkkelistä! Tuo meikäläisen parempi puolisko juuri aloittaa väsäämään ympäristötekniikan puolelle omaa DI-työtään, ja tyytyväinen on tämäkin kaveri ollut valintaansa. Fuksiviikkoon ja ensimmäisiin kuukausiin kannattaa oikeasti panostaa edes jossain määrin, sillä on huomattavasti mukavampaa opiskella, kun tuntee porukkaa omalta vuosikurssilta tai vaikka muiltakin vuosikursseilta. Suurin osa tutkintosi kursseista on huomattavasti miellyttävämpi suorittaa, kun on porukkaa kenen kanssa pohtia itsenäisesti suoritettavia tehtäviä ja ryhmissä suoritettaviin harjoitustöihin löytyy hyvä porukka kokoon. Ensimmäisen vuoden insinöörimatikat ja -fysiikat voivat tuntua vähän työläiltä ja tylsiltä, mutta kun ne “pakolliset pahat” saa ekana vuonna käytyä, niin seuraavana vuonna pääsee oikeasti uppoutumaan enemmän omaan linjansa mielenkiintoisempiin kursseihin. 🙂
      Ja jos jossain vaiheessa tuntuu, että linja olikin väärä, niin aina voi hakea koulun sisäistä vaihtoa (jos keskiarvo riittää) tai hakea näppärästi pääsykokeiden kautta uusiksi. Itsekin vaihdoin pääsykokeiden kautta ekan vuoden jälkeen tietotekniikasta tuotantotalouteen, ja aloin jo fuksivuoden keväällä nappailla tietotekniikan sijaan tuotantotalouden kursseja. Ekana vuonna kuitenkin melkein kaikilla on samankaltaiset perusopinnot juuri noiden matikoiden ja fysiikoiden parissa, ja mitä pidemmälle opinnoissa pääsee, niin sitä enemmän yleensä sitä pääsee valitsemaan ihan niitä itseään kiinnostavia kursseja ja sivuaineita muodostaen omanlaisen kiinnostavan kokonaisuuden. Vinkkinä myös, ettei arvosanoista kannata myöskään ottaa liikaa stressiä, ja pääasia onkin, että kurssit saa suoritettua. 😉
      Jos treenipuoli kiinnostaa, niin TTY:llä on yksi Suomen parhaimmista liikuntapuolista, ja puitteet ja ohjattu tarjonta ryhmäliikunnan, liikuntajaostojen sekä lyhyempien lajikurssien puolesta aivan todella priimaa! Salilla jengiä pukkaa, mutta puitteet ovat olleet oikein passelit, ja itsekin siellä pääsääntöisesti tuli TTY:n vieressä asustaessa treenailtua useampikin vuosi. 🙂
      Kiitos myös ihanasta kommentista ja palautteesta! Jätskipostausta on taas piahkoin tulossa! 😀

  2. Moikka Piia!
    Huomasin kaverini kommentoineen Facebookissa kyseistä kirjoitusta (http://kettunen.gains.fi/fitness-kyborgi-pajulahti/), jossa ruoditaan aika kovin sanankääntein Minna Pajulahden uusinta kirjoitusta Body-lehdessä.
    Lehteä en ole siis lukenut, mutta jutun perusteella olen kyllä myös hyvin huolestunut Minnan toiminnasta – etenkin siitä, että hän vaikuttaa mainostavan hyvin matalakalorista ruokavaliotaan hyvänä keinona elää ja toimia.
    Muistelin, että olet Pajulahden valmennuksessa? Ruokakuvistasi kuitenkin näkyy, ettet taida ihan hänen ideologiaansa nielaista?
    Voisitko ottaa kantaa asiaan tai kertoa oman mielipiteesi?
    Uskaltaisitko riskeerata kroppasi toiminnan ja viitata kintaalla tuhansiin ja tuhansiin tieteellisesti vertaisarvioituihin tutkimustuloksiin, jotka eivät todellakaan tue Minna Pajulahden tekemiä havaintoja alle 1000 kalorin ketoosidieetin soveltuvuudesta pitkäaikaiseen käyttöön?

    1. Piia Pajunen
      27.7.2016, 18:58

      Morjesta! Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi! En ole itsekään ehtinyt tätä artikkelia lehdestä lukemaan, joten tähän sisältöön en osaa ottaa kantaa, eikä se ehkä liikaa minua edes kiinnostakaan, kun tuon Kyborgin (kutsun häntä tästä lähtien oikeasti tällä nimellä, heh) elämää olen ihan livenäkin päässyt seuraamaan. 😀
      Tuo Kyborgi-Pajulahti valmentaa kyllä minua, ja on valmentanut minua koko tämän fitness-historiani ajan. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen saamaani valmennukseen, ja valmennussuhteemme on muovautunut heti alkumetreistä lähtien ja ajansaatossa juuri minulle toimivaksi kokonaisuudeksi. Kyborgin valmennusta en vaihtaisi mihinkään muuhun, eikä tämä ole missään vaiheessa mielessä käynytkään. 🙂
      On myös hyvä huomioida, että Minna on ammattilaistason womens’ physique-kilpailija (sarja, johon monet ammattilaiskehonrakentajanaiset ovat siirtyneet), ja hänellä on myös oma valmentajansa. Eli se mitä tämä kyborgi tekee itse ja mitä kyborgin valmentaja ohjaa tätä tekemään, ei suoraan tarkoita, että kyborgi laittaisi valmennettavansa näin tekemään. Sehän vasta olisikin Minnalta valmentajana typerää laittaa (itseäni toistaakseni) 15 vuotta lajia treenanneen ammattilaistason WPD-kisaajan dieetti esimerkiksi ensikertalaiselle amatööritason bikinikisaajalle, heh. 😀
      Lukematta kuitenkaan artikkelia, niin tiedän, että tuo alle 1000 kalorin ketoosidieetti on kuitenkin ollut vain ja ainoastaan (edelleenkin ammattilaistason womens’ physique-sarjan) kilpailuun tähtäävää, eikä siten pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettua myöskään tällä Kyborgilla. 😉 Lisäksi jokainen meistä on yksilöitä, ja joidenkin aineenvaihdunta vaatii tiukempaa kuin 1600kcal-dieettiä päästäkseen esimerkiksi juurikin yhtä revittyyn kuntoon, kuin Minna oman lajinsa ammattilaistason kisaansa tähtäsi. Epäilen myös vahvasti, että Minna olisi artikkelissa tätä omaa toimintatapaansa suositellut kaikille muille, mutta kuten sanoin, niin en ole tekstiä lukenut, joten enpä oikeastaan tiedä. 🙂
      Kirjoitin tämän vähän huumorilla höystäen kieli poskessa, joten toivottavasti vastauksestani ei jäänyt töykeää kuvaa.

      1. Hei,
        Kiitos nopeasta vastauksesta! Tällaisiin asioihin (kuten elämään yleensäkin) on hyvä suhtautua sopivalla määrällä huumoria, joten no worries tältä puolelta ruutua vastauksen suhteen 😉
        Toki joudun silti omasta puolestani toteamaan, että joko a) Body-lehti on siteerannut “Kyborgia” hyvin harhaanjohtavasti tai b) Pajulahti on äärimmäisten keinojen perässä. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä (ja eläkööt omien valintojensa mukaan).
        Hyvää loppukesää ja antoisia kirjoitteluja!

Kommentointi suljettu.