Missä on valmentajan kunnioitus ja arvostus?

Sis. mainoslinkkejä

Nyt kun ensimmäinen kisaviikonloppu tältä syksyltä on ohitse, niin kaikennäköistä on taas tullut kuultua ja nähtyä. Selityksiä omaan huonoon kuntoon tai sijoitukseen on revitty taas ties mistä. Kun kunto ei näyttänytkään lavalla viisi kiloa kireämpien kilpakumppaneiden vieressä armottomissa lavavaloissa samalta kuin hotellihuoneen selfiessä vielä aamulla, niin pakkohan sitä syytä on hakea jostain muusta kuin realiteeteistä, että kunto tai kokonaisuus oli vain yksinkertaisesti liian heikko parempiin sijoituksiin.

Eniten kuitenkin särähtää korvaani valmentajan syyttäminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen. Ja joo, kyllähän niitä ammattitaidottomia valmentajia varmastikin löytyy, mutta välillä on hyvä miettiä asioiden todellista laitaa ja myös sitä, mitä suoltaa suustansa pihalle julkisesti tai edes vähemmän julkisesti. Joku vastuu on aina myös urheilijalla itsellään, ja ihan ensimmäisenä olisikin mielestäni syytä katsoa peiliin, ennen kuin syitä lähtee muista ihmisistä etsimään. Lisäksi vielä enemmän ihmetyttää tilanteet, jossa huippukunnossa ollut ja hyvin sijoittunut kilpailija arvostelee terävästi valmennustaan. Eikö ihmisille riitä enää mikään?

Toinen asia, mikä tökkää todella pahasti omaan sielunmaailmaani, on valmentajavaihdoksen kohdalla suoritettu paskanjauhanta aiemmasta valmentajasta. Edellinen valmentaja on kuulemma tehnyt niin ja näin, ja kaikki on ollut suoranaista kuraa ja ammattitaidotonta räpellystä. Parhaimmillaan itse oltaisiin osattu paremmin, kuin alalla toistakymmentä vuotta toiminut kovaa tulosta tehnyt konkari. Räikeät tositapaukset sitten erikseen, ja vaikka valmentaja sinulta työstään laskuttaa, niin se harvoin tarkoittaa, etteikö valmentajalla olisi oikeasti ollut myös vilpittömiä intressejä antaa sinulle omaa panostaan menestyksesi eteen.

collegepaita-4

Mietitäänpä vähän. Jokaisella kilpailijalla on oma genetiikkansa, joka määrittelee tämän soveltuvuuden lajiin kuin lajiin. Genetiikka vaikuttaa kilpailijan luuston ja mittasuhteiden rakenteeseen, lihaspaineeseen, lihaspyöreyteen, rasvarakenteeseen (ei mikään virallinen termi, mutta en ole vielä keksinyt parempaakaan) ja pohjimmiltaan myös aineenvaihduntaan, ja nämä tekijät ovat melko määräävässä asemassa, kun puhutaan body- ja fitnesslajeista. Valmentaja ei siis voi mitään genetiikallesi, mutta tiettyyn pisteeseen asti voi onnistua pelaamaan käytettävissä olevat kortit niin, että paras maksimaalinen tulos sinun soveltuvuudestasi lajiin saadaan sillä hetkellä irti. Valmentaja ei kuitenkaan ole mikään taikuri eikä pysty muokkaamaan sinusta pitkälläkään tähtäimellä seuraavaa Sara Backin tai Candice Lewisin kopiota, jos geeniperimäsi ei satu olemaan täsmälleen samanlainen.

Huvittavinta on, että suurinosa näistä selittelyistä ja arvosteluista valmentajaa kohtaan kuuluu täysin kokemattomien keltanokkien suusta, jolla ei ole alkuunkaan minkäänlaista tieto- tai taitopohjaa valmennuksesta tai sen suuremmin edes koko lajista, vaikka itse kovasti niin kuvitellaan, kun on kaksi vuotta salilla treenattu lappu kädessä ja kisadieetti vedetty kerran tai kaksi läpi. On luettu kaikennäköisiä blogeja, ja parhaimmillaan on ehkä jopa käyty pt-kurssi (jolla ei ole loppupeleissä mitään tekemistä kilpavalmennuksen kanssa) ja vähän kuultu kavereiden juttuja muista valmentajista. Oma kisakunto olikin sitten pilalla, kun oman valmentajan viimeistelyohjeissa ei ollut kuivatteluviiniä ja pikkuriikkisen naiskisaajan kroppaa ei tankattu samanlaisilla määrillä kuin 90 kiloisten kehonrakentajien. Dieetilläkin hiilihydraatteja vähennettiin ja aerobista lisättiin, ja siinä kuulemma mentiin pieleen.

Mitenkähän sattuu olemaan, että samalta valmentajalta puskee kuitenkin myös niitä kärkinimiä samoissa kilpailuissa tai ylipäätään pitkällä aikajänteellä. Silloin uskoisin, ettei vika ole valmentajassa, vaan syy löytyy ihan kylmistä faktoista ja realiteeteistä. Aika ei ole ollut nyt vielä oikea tai se ei välttämättä tule kohdallasi koskaan olemaan. Myös oma työpanoksesi tai pitkäjänteisyytesi ei omasta uskomuksestasi huolimatta ole välttämättä ollut riittävä, vaikka oletkin treenannut enemmän ja kovempaa kuin koskaan elämässäsi aiemmin. Valmentaja ei tee asioita puolestasi, ja sinun on itse osattava myös ajoissa avata suusi mahdollisista kokemistasi epäkohdista tai eteen tulleista kysymyksistä.

only-play
College: täältä // Trikoot: täältä // Kengät: täältä

Tiivistettynä. Kirjoitukseni pointti ei ollut todellakaan ilkeillä, vaan avata vähän realiteettejä, sillä epäolennaisiin asioihin keskittyessä hakataan vain usein päätä väkisin seinään. Valmentajan tehtävä on antaa sinulle eväät menestykseen, eikä holhota sinua aivan joka hetki ja toteuttaa jokaikistä toivettasi. Se, mihin niillä annetuilla eväillä päästään riippuu ehkä sadasta eri asiasta, ja hyvään (sekä yhtälailla huonoon) lopputulokseen voi päästä monilla eri tavoilla. Välillä näissä lajeissa on kuitenkin ikävä kyllä niin, että lopputulos on aivan sama, vaikka kilpailijan kohdalla olisi tehty mitä. Silloin se ei ole valmentajan syy, mutta ei välttämättä myöskään kilpailijan. Kaikista ei yksinkertaisesti pysty taikomaan mestaria eikä fysiologisia realiteettejä vastaan pysty määräänsä enempää taistelemaan, ja se on hyvä jokaisen tiedostaa. Kunnioitus, arvostus ja lojaalius sinua vilpittömästi eteenpäin ajanutta henkilöä kohtaan kuuluu mielestäni silti perustavanlaatuisiin arvoihin elämässä.

Valmentajan kanssa ei aina tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, ja jokaisella on oikeus kyseenalaistaa asioita, mutta eriävät mielipiteet tai toimintamallit eivät tee kenestäkään huonoa valmentajaa. Jos valmentaja on tehnyt itse pitkän ja menestyksekkään uran kilpavalmentajan hommissa (ja mahdollisesti vielä itsekin urheilijana, vaikkei se suoraan ammattitaidosta kerrokaan), niin silloin on muutaman vuoden lajissa mukana olleen on suorastaan typerä lähteä pätemään omalla paremmalla tietotaidollaan. On myös hyvin eri asia tulla ajan kanssa tietoiseksi oman kehonsa toimintamalleista, kuin lähteä kyseenalaistamaan valmentajan ammattitaitoa. Valmentajalla ei yksinkertaisesti ole laboratorio- tai psykoanalyysiä vastaavaa sädekatsetta, vaan ratkaisuita täytyy toisinaan yksinkertaisesti etsiä ihan vain kokeilemalla ja yhdessä pohtimalla. Vinkki vitonen: avaa suusi valmentajalle, äläkä huutele kylillä.

Jokaisella valmentajalla on myös omat vahvuus- ja heikkousalueet, eikä kukaan heistä ole täydellinen. Jos oletat saavasi täydellistä kaikkitietävää valmennusta, niin tulet kyllä silloin hyvin todennäköisesti pettymään. Jos koet, että valmentajasi voisi kehittää jotain, ota se rohkeasti ja asiallisesti esille tämän kanssa. On myös matkan varrella täysin mahdollista huomata, etteivät henkilökemiat vain natsaa tai tarjolla ollut valmennussisältö vastaa sinun henkilökohtaisiin tarpeisiisi. Se ei silloin tarkoita, että valmentajasi olisi ollut ammattitaidoton tai huono.

Annetaan siis asiansa osaaville valmentajille se kunnioitus ja arvostus, jonka he ovat ansainneet. Ei ole aina helppoa heilläkään tuo homma.

Edellinen juttuni: Oikeusmurhia, salaliittoteorioita ja tuomaripeliä

Piia Pajunen

3 vastausta artikkeliin “Missä on valmentajan kunnioitus ja arvostus?”

  1. Monet olettavat myös, että jo ensimmäisellä kerralla pääsee siihen ultrakireään kisakuntoon. Toisilla se onnistuu ja toisilla ei. Joillakin voi viedä vuosia löytää se oikea systeemi dietata ja senhän löytää vain kokeilemalla. Mä kisasin silloin joskus kaksi kertaa enkä kummallakaan kerralla päässyt mihinkään uberkireään kuntoon. Toisella kerralla olin kyllä paremmassa kunnossa kuin ensimmäisellä ja se johtui ihan siitä, että lihastakin oli enemmän. Mutta onhan se aina helpompaa syyttää muita puihin menneistä kisoista kuin katsoa peiliin!

    • Joillakin se itselleen toimivan tavan tosissaan kestää pidempään kuin toisilla. Osalla myös kroppa reagoi eri tavalla muilla toimivaksi tai toimimattomaksi todettuihin tapoihin, ja näitähän ei voi koskaan tietää varmaksi ennen kuin kokeilee. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta