KUN SUN TYÖ EI OLE MILLÄÄN TAVALLA ARVOKASTA

*Sisältää mainoslinkkejä

Et pelasta ihmishenkiä. Et mullista tieteen tai teknologian maailmaa. Et pidä toista ihmistä kädestä työsi mukana. Maailma ei pelastunut tämänkään työpäivän aikana eikä huomisellakaan työsuoritteella tulla Nobelia takataskuun nappaamaan. Onko työsi siis täysin arvotonta? Mistä työn arvokkuus muodostuu, ja kenellä niistä on oikeus huudella?

Työn arvokkuus ei ole pelkästään mielipideasia. Jos työstä maksetaan palkkaa, se usein on jollain tasolla kannattavaa ja arvokasta. Jos näin ei ole, ei palkkaa ja korvausta panoksesta yksinkertaisesti kovin kauaa makseta. Kuka maksaisi kenellekään työstä, josta ei saataisi mitään lisäarvoa kenellekään tai millekään muulle? Niinpä.

Työn arvoa ei myös aina mitata rahassa. Sehän nyt on nähty jo moneen otteeseen, sillä alipalkattuja mutta sitäkin arvokkaampia aloja löytyy ja lehtien otsikoissa. Sitten lisäksi ovat nämä tyhjäntoimittajat, joiden kuulemma pitäisi mennä oikeisiin töihin. On kaikenmaailman tubettajaa, kirjailijaa, taiteilijaa, näyttelijää ja tv-juontajaa. Bloggaajia, somevaikuttajia ja herranisä vielä urheilijoita. Mistä jumankauta niillekin maksetaan! Siellä ne vain hurvittelevat, kun muut istuvat töissä kasista neljään.

Pysähdytäänpä hetkeksi pohdiskelmaan ja pureksimaan asiaa. Jos maailmasta poistettaisiin kaikki nämä so called ”tyhjän toimittajat”, niin mitä jäisi jäljelle? Kun elämä olisi sitä ”oikean työn paiskimista”. Työpaikan kahvipöydistä poistuisivat leppoisat keskustelut eilisestä Temptation Islandista. Kaveriporukan kanssa ei jännitettäisi hiessä ja paineessa kirosanoja heitellen jääkiekkomatsin tuloksia ohrapirtelö lapasessa. Netflix ei enää tarjoaisi enää nollausta raskaan päivän päälle, eikä sen korvaajaksi löytyisi yhtäkään kirjaa, naistenlehteä tai leppoisaa soittolistaa. Netistä ei löytyisi mitään keveää seurattavaa. Vain ilmoituksia avoimista työpaikoista, vakavia uutisia maailman julmuuksista ja läjä tylsiä ja mielikuvituksettomia huonekalumainoksia. Ai että, miten houkutteleva tällainen maailma! Eli menkää vaan kaikki oikeisiin töihin, niin tulee tästä maailmasta vähän parempi paikka!

Levi’s T-paita: TÄÄLTÄ* // Dr.Denim-farkut: TÄÄLTÄ*

Kuka ja mikä määrittää työn arvokkuuden? Kuka tekee oikeasti niin korvaamatonta työtä, ettei sitä voisi tai saisi vähätellä? Me kaikki. Me kaikki maksamme veromme tehtyä työtä vastaan saadusta palkkiosta. Me kaikki kannamme kortemme kekoon tämän kansantalouden pyörittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Meidän jokaisen palkkapussista maksetaan siitä ilmaisesta koulutuksesta, laadukkaasta sairaanhoidosta ja meille taatusta perusturvasta, joista jokainen meistä pääsemme täällä Suomessa nauttimaan tavalla tai toisella.

Raha ja tulot aiheuttavat tunnetusti närää ihmissieluissa. Toisen tulo ja sen ”helppous” ärsyttää aina yhtä jos toistakin Mattia tai Meijua. Jos sen tuohen saaminen on niin pirskatin vaivatonta, niin perässä saa ja kannattaakin mennä itsekin. Jos massia näyttää tulevan tyhjäntoimittajien työnkuvalla helposti, niin sinne vaan! Mikään ei tule koskaan ilmaiseksi tai harvoin edes helpolla, vaikka se ulkopuolisen silmään saattaa siltä näyttääkin.

Aina voi myös yrittää keksiä (teko)syitä, miksi joku on menestynyt tai alkanut tienaamaan palkkansa pussiin kaikenmaailman turhalla hömpöttelyllä. Todellisuus on kuitenkin lähes aina se, että riskejä on otettu, itsensä on laitettu likoon ja hypätty melko rajustikin epämukavuusalueelle. Toinen fakta on myös se, että kun siitä ”turhasta hömpöttelystä” tulee ammatti ja elantosi riippuu tästä, niin sen mukavan harrastelun mentaliteetti kokee aika suuren muutoksen.

Kenenkään tulo ei ole koskaan toiselta pois, vaan päinvastoin. Jos naapurisi kiskoo kuukausittain paksumpaa palkkanippua, niin aivan mieletöntä! Tämähän tarkoittaa sitä, että sinne verokirstuun kilahtaa niitä paljon vaadittuja killinkejä yhä enenemissä määrin. Tätä me kaikki täällä Suomessa tarvitsemme, jotta homma toimisi myös tulevaisuudessa, ja saataisiin vaikka ne alipalkatut ja myös äärimmäisen tärkeää työtä tekevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset saamaan työstään ansaitsemaansa palkkaa. Suomella pärähtikin jo satanen mittariin, ja jos halutaan joskus nähdä sen toisenkin satkun paukkuvan, niin siihen tarvitaan myös niitä sinun silmissäsi arvottomilta mahdollisesti vaikuttavia pestejä.

työn arvokkuus

Kaiken työn välillinen vaikutus on myös huomioitava. Jokainen työ ei pelasta ihmishenkiä. Jokainen työ ei edes viihdytä tai ilahduta. Jokainen työ ei korjaa meitä hankaloittavia arkisia teknisiä vikoja tai ohjaa avun tarpeessa olevia ihmisiä oikealle tielle. Kuitenkin erilaisia toimenkuvia tarvitaan täydentämään sitä kokonaiskuvaa. Otapa ne samperin rasittavat hyttyset pois ravintoketjusta, niin lähtee sieltä muutkin lajit kuolemaan sukupuuttoon tai kärsimään hätää näkien.

Työnkuva on tällä hetkellä käymässä läpi aivan järisyttävän suurta muutosta. On hyvinkin todennäköistä, että se pesti, josta tällä hetkellä ammatteihinsa valmistuvat intoa puhkuvat tulevaisuuden toivot vuosikymmenten päästä eläköityvät, ei ole vielä edes keksitty. Nykymaailma mahdollistaa myös älyttömän monia keinoja toteuttaa mitä kattavammalla kirjolla löytyviä elinkeinoja ja tapoja maksaa veroja Suomeen, ja näitä posahtelee koko ajan lisää. Kuinka mahtavaa! Maailma mullistuu koko ajan, ja me tavan tallaajat sopeudumme tähän muutokseen luovalla hulluudella.

Asujuliste: TÄÄLTÄ* // Kirjainjuliste: TÄÄLTÄ* // Mustat kehykset: TÄÄLTÄ*

Kaikki nallekarkit eivät mene aina tasan, eikä ökyrikkaille tulomagneeteille tarvitse erikseen kunniakulkuetta järjestää isommista verosekeistään. Kaikilla meillä on oma osuutemme tässä valtiossa tulojemme suuruudesta tai työnkuvastamme riippumatta. Jos joku on tässä maassa työttömyyslukujen poksuessa onnistunut itsensä ja perheensä elättämään omalla panoksellaan luovalla tai perinteisemmällä tavalla, on se vain hienoa. Jokaisen työ on arvokasta. Jos ei suoraan sinulle, niin ainakin tekijälleen ja tälle kansantaloudelle. Sinäkin olet osa sitä.

Ansaittua viikonloppua jokaiselle raskaan työn raatajalle!

Kurkista myös:
Miten elätän itseni? Tienaako fitnessammattilaisena?
& Miten yhdistää urheilu ja yliopisto-opinnot?

Edellinen juttuni:
Meidän häät – Ruoka, juoma ja tarjoilut

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

Piia Pajunen

16 vastausta artikkeliin “KUN SUN TYÖ EI OLE MILLÄÄN TAVALLA ARVOKASTA”

  1. Just näin! Sehän on nimenomaan ihan mahtavaa että ihmiset on erilaisia ja sitä kautta jonkun toisen unelma-ammatti on sulle se mitä et ikinä haluaisi tehdä. Monesti myös on tehtävä töitä mistä ei itse välttämättä pidä mutta se ainakin motivoi sitten tavoittelemaan kovemmin niitä omia unelmia:) Toisaalta näin tavallisena tallaajana ymmärrän sen että joidenkin fyysistä työtä ja pitkiä päiviä painavien duunareiden on vaikea ymmärtää että joillekin se duunin painaminen on somen päivittämistä ja matkustelua. Mutta siinä se just onkin että jokaisessa työssä on haasteensa, ja psyykkiset haasteet on haasteita (joita uskon että etenkin influencerit kohtaa tosi paljon kun koko elämä on suurennuslasin alla muiden arvosteltavana) ihan siinä missä fyysinen rasituskin.

    • Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia! Kiitos sulle tästä pohdinnasta, ja itsekin tästä heräsi lisää ajatuksia. Itsekin kun on tullut tehtyä erilaisia hommia niin kolmivuoroduunissa kuin ”kasista neljään” sekä henkisesti kuin fyysisesti kuormittavia työtehtäviä, niin jokaisessa on ollut ne omat hyvät ja huonot puolensa. Kuormittavuuden luonne on myös todella erilainen, ja älyllinen ja henkinen kuormitus voi myös olla aika rajua ja uuvuttavaa ”ei niin fyysisissä” hommissa.

      Ainakin näin ”influencerin” duunissa yrittäjänä olen todennut sen, että sen ”näkyvän” työn määrä on melkoisen pieni verrattuna siihen, mitä taustalla oikeasti tehdään tuotosten ulos saamiseksi ja varsinkin sen leivän pöytään saattamiseksi. Rahaa kun ei kivoilla kuvilla ja matkustelulla itsessään tule. Näyttää siis helpolta ja ”nopealta”, mutta sitä se harvemmin on. Ja kun työ ei ole kelloon tai paikkaan sidottu, niin kuormittaahan se mieltä aika paljon, kun koko ajan tuntuu olevan jollain tapaa alitajuisesti töissä. En silti valita, koska jokaisessa on ne omat puolensa, ja itse olen tähän itse valinnut tähdätä. Ja jos tyytyisin valittamaan, niin tekisin elämälleni jotain ja alkaisin tähdätä johonkin ihan muuhun. :D

  2. Hyvä teksti! Olen itse ensihoitaja, enkä silti koe työtäni arvokkaaksi. Johtuen ehkä siitä, että saamme enemmän kuraa niskaamme kuin kiitosta, koska suurin osa keikoista on näitä ”minä TILASIN ambulanssi, koska sillä pääsee suoraan lääkärin vastaanotolle” ja sitten haukutaan, kun soitetaan kelataksi, eikä itse olla ”tilattuna” taksina. Tietysti ihmishenkiäkin pelastetaan, mutta se on työtä enkä koe sen olevan arvokasta ja sankarimaista. Siihen olen koulut käynyt ja teen mitä täytyy. Samalla tavalla olen siis ”arvokas” kuin kuka tahansa muukin, joka tekee mitä osaa.

    • Kiitos sulle! Tuo palaute kyllä varmasti vaikuttaa siihen, miten arvokkaalta ja palkitsevalta oma työ tuntuu, ja voin vain yrittää kuvitella, millaista epäarvostusta ja epäkiitollisuutta työssäsi joudut syyttä suotta kohtaamaan. Ei tuohon joka ihminen todellakaan pysty, ja ei voi kun hattua nostaa. Itse olen saanut todistaa ensihoitajien kanssa pariinkin otteeseen niin mahtavaa ammattitaitoa ja tilanteenhallintaa, että haastavassa ja pelottavassakin tilanteessa on saanut todeta homman olevan hoidossa ja varmoissa käsissä.

  3. Mä jumaliste tiiän mitä on se raskas työ!! Haha, joo.. voin väittää että maatalous ja lehmänlypsy oli miun kutsumus joskus vaan siinä vaiheessa kun tajuaa että päässä soi tuon ekan lauseen sijasta ”taas mennään rahan takii” niin se ei enää oo niinkään kutsumus.
    Luulen että ne ketkä arvostelee jonkun ”ei niin tärkeää työtä” ovat jollain tasolla kateellisia siitä että ne toiset ovat uskaltaneet ottaa niitä sun mainitsemia riskejä ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle.
    Meistä jokaista tarvitaan :)

    • Itse kanssa uskon, että tuo työn arvon ja merkityksen dissaaminen johtuu osittain siitä, että eletään itse tilanteessa, jossa ollaan tyytymättömiä. Ei ole itse joko nyt tai aikoinaan uskallettu tehdä niitä pelottavia ratkaisuja ja ottaa riskejä, ja omaa nykytilaa kohotetaan sillä, että itse ainakin tehdään ”oikeaa työtä” ja piilotellaan omaa tyytymättömyyttä muiden kustannuksella. Jokaisella on kuitenkin se oma tärkeä roolinsa nautti työstään tai ei. Jokainen meistä on tärkeä ja tekee arvokasta jälkeä. :)

  4. Tää on ihan uskomatonta, että arvoitetaan ihmisiä heidän tekemän työn perusteella. Se että joku on ammatiltaan somevaikuttaja, ei tee tästä ihmisestä sen parempaa tai huonompaa sen palkan takia. Puhutaan paljon kansan hyvinvoinnista ja se, että pääsee toteuttamaan itseään siinä työssä mitä rakastaa on äärimmäisen tärkeää! Jos miut heitettäisiin toimistoon arkistoimaan papereita hyvällä palkalla niin olisin todennäköisemmin onnettomampi kuin nyt päiväkodissa työskennellessä kehnolla palkalla. Toisaalta taas palkka on yksi tapa näyttää arvostusta tehtyä työtä kohtaan. Tiedän että teen arvokasta työtä ja nautin siitä mitä teen, mutta välillä tuntuu että olen vain yksi pieni ratas bisnes maailmassa jossa isot pamput tahkoavat meillä rahaa. Tai ei edes meillä, vaan lapsilla. Punainenlanka karkasi, mutta tarkoitin sanoa, että olisi tärkeää saada ihmiset sellaisiin töihin joista itse nauttivat! :) työtä kuitenkin osittain tehdään myös itseään varten!

    • Näitäkin löytyy pilvin pimein, ja julkisen arvostelun määrä tuntuu olevan vakio oli kyse mistä aikakaudesta tai asianhaarasta tahansa. Se itsensä toteuttamisen tarvehan on työhyvinvoinnissa yksi todella olennainen osa (kandin työni tein juuri työhyvinvointiin keskittyen), ja ainakin itselläni se nousee korkeammalle omassa hierarkiassani kuin taloudellinen tunnustus (palkkashekki).

      En voi sinnekään päähän muuta kuin hattua nostaa upeasta työstä, ja mitä enemmän olen lähipiirin kautta (+ Armanin valistus toimi hyvin, hah!) päässyt tutustumaan varhaiskasvatuksen toimintaan, niin en voi olla kuin onnellinen, että pääsen joskus omat muksuni sinne lykkäämään. Mutta ymmärrän kyllä tuon toisinaan pamahtavan ristiriitaisen fiiliksen, ja välillä itsekin tulee kyseenalaistettua aina oma roolini tässä yhteiskunnassa sekä ihan omassakin elämässä. Kaipa se kuuluu aikuisuuteen ja elämään sekin. :D

      Ja mullakin katkesi tuo punainen lanka, mutta työssä mun mielestä olennaista on se, että voi itse olla ylpeä oman työnsä jäljestä (oli työnkuva sitten mikä tahansa) ja että kokonaisuudessa hommastaan nauttii.

  5. Hyvä kirjoitus, kiitos tästä! Oon omissa ajatuksissani paininut viime aikoina tosi paljon tän asian kanssa. Olen asiantuntijatehtävissä tekniikan alalla ja oman työni tarkoituksena on lähinnä kehittää työnantajani liiketoimintaa. Olen kipuillut tämän kanssa todella paljon. Koen, että työni ei ole siinä mielessä arvokasta, että se ei edistä omien arvojeni mukaisia asioita. Ja tällä tarkoitan sitä, että en työlläni esimerkiksi edistä ympäristön tai ihmisten hyvinvointia, ainakaan kovin konkreettisesti.

    Tekstissäsi oli paljon hyviä ajatuksia ja se toi taas uusia näkökulmia minulle aiheeseen liittyen, vaikkei vielä kokonaan poistanut sitä turhautumista oman työn ”merkityksettömyyteen”.

    • Ymmärrän kyllä tuon ristiriitaisuuden, mutta uskon, että jokaiselle tulee jossain vaiheessa tuo kyseenalaistaminen omaa työtään/roolia kohtaan nousee esille. Itsekin ”palkkaduunissa” toimiessani tuli ihan samankaltaiset fiilikset vastaan, ja paljon myös kyseenalaistin samalla sitä, että ”voinko” DI:ksi valmistumisen jälkeen työskennellä ”vain” ammattibloggaajana. Olen kuitenkin todella tyytyväinen tähän ratkaisuun, vaikka omat ristiriitaisuudet tässäkin tulee vastaan. Elanto on kuitenkin tehtävä, ja nautin tästä kuitenkin kokonaisuutena äärimmäisen lujaa.

      Kuitenkin itselle on auennut tässä hiljalleen, ettei mikään ole lopullista ja aina aukeaa uusia ovia. Kaikkea voi ”testata” ja kunhan vähän on käytännön järkeä päässä, niin mikään ei ole lopullista eikä ovet sulkeudu. Ja jos sullakin nyt tuntuu työnkuva merkityksettömältä, niin ajan kypsyessä varmaan ajaudut toisenlaisiin tehtäviin tai toimenkuviin. Näin olen katsellut myös lähipiirin työn elämänkaarien menevän.

      Ja se on syytä muistaa, ettei loppupeleissä mikään toimenkuva tai ammatti ole korvaamaton tai niillä maailmaa pelasteta. Jokaisella työnkuvalla on merkityksensä kokonaiskuvassa, ja jo sekin on äärimmäisen hieno juttu, että voi kantaa kortensa kekoon maksamalla veroja tänne Suomeen.

  6. Miten se menikään.. ”leipää ja sirkushuveja”. Olemalla pelkkä työn raskaan raataja ei varmastikaan kovin tyytyväisiä omaan elämään olla. Psyykkinen hyvinvointi koostuu perustarpeiden (leipä) ja työn ulkopuolisen elämän tyydyttävyydestä (sirkushuveja).

    Tuo eri töiden arvottaminen on vaikea asia, koska jos mietitään raa’asti ja ihan vaikka vain selviämisen kannalta, niin ei jää kovinkaan montaa ammatinharjoittajaa, joka tekisi merkittävää tai oikeaa työtä. Eri ihmisille eri asiat ovat merkittäviä ja oleellisia psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Eli eiköhän jokaisella ole paikkansa :). Tietenkin jos pelkkä leipä riittää, niin mikäs siinä, mutta aika moni kuitenkin kaipaa ja tarvitsee niitä sirkushuveja.

    Kun nyt tänne on synnytty niin voisi siitä myös yrittää ottaa ilo irti.. :)

    • Todella mielenkiintoista pohdintaa. Selviäminen ja hyvinvointi ovat tosiaankin eri asioita, ja varsinkin hyvinvoinnin muodostuminen on varsin yksilöllinen asia. Osa tyytyy vähempään ja osan hyvinvointi vaatii täysin erilaista kokonaisuutta. Jokainen kun täällä yksilöitä ollaan, niin toisen elämää ei parane mennä arvioimaan, kun vaikuttavia tekijöitä on tuhansia. Kaikki eivät ajattele ja toimi todellakaan samalla tavalla.

      Ja tuo oli kyllä harvinaisen totta, että parempi tästä elämästä ottaa se ilo irti, kun kerran täällä ollaan. :D

  7. Hyvä! Minusta se on jokaisen omassa harkinnassa mitä tekee jos valinnan mahdollisuus on. Pikkuisen voisi olla opettelemista muiden ihmisten kunnioittamisessa sellaisella tyypillä, joka alkaa tuomariksi toisten asioille.
    Ps. Kirjoitat mielestäni yhtä parhaista blogeista. :)

    • Teet Piia arvokasta ja vaikuttavaa työtä, jossa näkyy nimenomaan sun arvomaailma ja asenne. Vaikka joskus varmaan tuntuukin, että bloggaaminen on ”turhaa höpinää”. Sun tapauksessa ei todellakaan näin ole. Blogit saa olla myös pelkkää viihdettä ja pintaa, mutta sulla on myös selkeä viesti lukijoille, joista omat arviosi välittyvät sopivalla ja juuri sun näköisellä huumorilla höystettynä. Arvostan! Some ja blogit ovat tätä päivää ja voivat olla myös tärkeää yhteiskunnallista vaikuttamista ja asennekasvatusta varsinkin nuorille. Ei kaikilla, mutta sinulla kyllä! Et ole turhaan blogipaökintoasi saanut. :)

    • Edit. Automaatti korjaus kännykässä😂 *arvosi ja *blogi palkinto

  8. Nyt on asiapuhetta! Mulla ei tulisi ikinä mieleenkään vähätellä työn arvoa kenenkään kohdalla joka tekee rehellistä työtä ja maksaa siitä verot. Hyvä esimerkki oli taas kun Lainahöyhenissä -bloggaajan IG-tilin varastamista puitiin Hesarin kommenttipalstalla ja siellä oli hirveä öyhötys, että vois mennä toikin oikeisiin töihin ja pienet on murheet. Kyllä mää veikkaan, että sitä Rauno Raksaäijää vähän harmittais, jos joku veis työmaalta sen naulapyssyn ja betonimyllyn tai joku varastais Tanja Taksikuskin autosta renkaat. Mutta kun ei edes haluta yrittää ymmärtää uusia aloja!

    Mun mielestä järjettömintä koko keskustelussa on se, miten siitä yritetään tehdään joku yhteiskunnallinen arvokysymys, että paljonko vaikka tubettajat tai bloggaajat tienaa. Se ei ole yhdenkään sairaanhoitajan, lastentarhanopettajan tai opettajan palkasta tai arvostuksesta pois mitä Google maksaa mainostuloja tai paljonko firmat ostaa yhteistöitä sisällöntuottajalta. Ei se valtio niitä maksa. :D Esimerkiksi meillä tulee katseluista pyöreesti 96 % ulkomailta, joka tarkoittaa sitä, että 96 % (tai itse asiassa enemmän, koska Suomessa YouTuben mainosten hinta on matalampi, kun esim. Jenkeissä) mainostuloista tulee ulkomailta eli tässähän maksellaan ulkomaisten firmojen rahoilla veroja Suomeen. Win win!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 79
Tykkää jutusta