Rasva, fläsä, ihra, laardi, läski

sis. mainoslinkkejä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rasvakudoksen eri nimityksillä tuntuu olevan kuitenkin ikävä sivukaiku, joka on mielestäni täysin turha. Kireitä kroppia ihanoidaan sokeana, ja omia jenkkakahvoja kaivetaan väkisin sormien väliin puristeltavaksi ja lähipiirille päiviteltäviksi. Tämä ei ole todellakaan mikään kilpailukauden ulkopuolella olevien elopainoa ottavien fitness-kisaajien juttu, vaan harmillisimpiin tositilanteisiin olen törmännyt ihan tavallisten ihmisten ja jopa muiden lajien täydessä tikissä olevien urheilijoiden parissa. Toisinaan tekisi mieli läväyttää avokämmenellä poskelle huutaen, että nyt niitä valoja päälle.

Naisessa tulee olla rasvaa. Tietenkin osa urheilulajeista muokkaavat naisen kroppaa niin, että kausittain tai jopa koko urheilu-uran ajan rasvaa on kehossa varastoituneena normaalitilaa vähemmän. Harvassa lajissa kilpailusuorituksessa ylimääräisellä elopainolla saadaan hyötyä. Pidemmän päälle terveyden ja yleisen hyvinvoinnin kannalta on silti lähes poikkeuksetta välttämätöntä, että kehosta löytyy edes jotain, mistä ottaa kiinni.
Ja uskokaa tai älkää, niin kiinni otettavaa löytyy loppupeleissä tilanteessa kuin tilanteessa, jos niitä tahdot puristella ja päivitellä. Voin laukaista vähintäänkin Seiskan etusivun arvoisen paljastuksen, että minullakin kireimmässä kisakunnossakin onnistuu esimerkiksi kuvaustilanteessa pamahtamaan esille ei toivottuja makkaroita ja niitä “jenkkiksiä” housujen vyötäisiltä. Siinä vaiheessa sopii miettiä, että lähtisikö niitä hälytyskellot päällä kauhistelemaan ja puristelemaan vai muuttamaan ihan vain sitä asentoa ja jatkamaan elämää tyytyväisenä.

Huikeaa syyskuun alkua aivan jokaiselle jantterille rasvaprosentista riippumatta!
xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Näpäkkä pakaratreenini

Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen