NETISSÄ VOI LEVITTÄÄ TÄYTTÄ RAVINTOSKEIDAA


Voihan video. Välillä tuntuu, että oma kuppi tulee ihan täyteen tästä ravintoskeidasta, jota internetin syövereissä liikkuu. Netissä kun tuntuu, että voi sanoa ihan mitä vaan. Voi huudella faktoina asioita, joista ei ole mitään käryäkään. Lähdekriittisyys unohtuu, ja mikä ikävintä: esitetään omia mielipiteitä järkkymättöminä faktoina, joista ei suostuta joustamaan millään ilveellä. Vastapuolen asiallisetkin argumentit ja perustelut painetaan lyttyyn omalla ajatusvyöryllä, koska halutaan itse olla oikeassa. Unohdetaan monesti myös se, että ei ole olemassa yhtä oikeaa yksiselitteistä totuutta.

Olin alunperin ottanut tähän tekstiin esimerkiksi yksittäisen kommentin keskustelua herättäneeseen torstaina julkaisseeni postaukseni kommenttiboksista. Kumitin kuitenkin tämän kommentin sekä ison osan tästä tekstistä tästä blogipostauksesta veks, koska se olisi vienyt mitä luultavimmin keskustelun vain aivan väärille urille kommentin sisällöstä, eikä tähän yleiseen internet-ilmiöön, josta halusin tässä tekstissä vähän ajatuksieni kaatopaikkaa avata.

Esimerkin ydinsisältö siis osui elintarvikeryhmän demonisointiin sen ravintosisällön johdosta, jossa ei ollut tippaakaan totuusperää, ja sen pystyi kumoamaan suorilta käsin jo viime vuonna toteutetulla Eviran luotettavalla markkinatutkimuksella. Tämän olisi voinut uskoa monikin, sillä se oli aika vakuuttavasti kirjoitettu. Ja kokemukseni on osoittanut, että tämän huuhaa-väitteen on niellyt oikeasti jo aika moni. Tämä yksittäinen elintarvike ei todellakaan ollut pointtini, vaan tämä ilmiö tässä taustalla.

Syöminen ei tee ravinnon ammattilaista

Vaikka kaikki syömme ruokaa ja ostamme elintarvikkeita, niin se ei tee meistä jokaisesta ravintotieteen ammattilaisia, jotka voivat huudella faktoina (tai siis nähtävästi voivat) netissä ihan mitä tahansa, koska ovat “jotain mieltä”, kokivat itse asian erilailla tai kuulivat tämän kaverilta. Tutkittu tieto ja mielipide menevät niin julmetun helposti ristiin, vaikka niillä on ihan vissi ero. Kumpaankaan ei pidä luottaa sokeasti. Ei mielipiteeseen, eikä tieteeseen.

Maalaisjärjellä näitä yhdistelemällä ja yksittäiseen tilanteeseen soveltamalla päästään usein parhaaseen lopputulokseen. Vastapuolen ajatuksia kannattaa myös kuunnella ja kunnioittaa, mutta keskustelu, jossa mielipide ja faktatieto laitetaan taistelemaan keskenään, on yleensä silkkaa ajan ja ihmisten mielenterveyden tehohaaskausta sekä ihmisaivojen sa(as)tuttamista. Mielipiteitä tottakai saa olla, ja niistä on hyvä keskustella, mutta älä ihan totta lähde riitelemään aiheista tieten tahtoen varsinkaan mielipiteitä ja kokemusperiäsi sekä tutkittua tietoa turnajaisissa toisiaan vastaan heittäen. Se ei oikeasti johda mihinkään.

Tunne myös oma vastuusi

Ja sitten päästään siihen olennaisimpaan pointtiin. Rakkaat ihmiset. Uskokaa jo nyt, että sen väärän ja tarkistamattoman tiedon levittäminen voi oikeasti olla haitallista ja leviää ripuliviruksen tavoin tuolla netissä. Tämän blogin kirjoittamisen ja somessa ravintoasioista aktivoitumisen myötä olen törmännyt ihan järisyttävään moneen tilanteeseen, jossa ruokaa on ruvettu pelkäämään ja syöminen häiriintynyt juuri näiden aivan väärien tietolähteiden ja suorastaan jopa tahallisen sekä vastuuttoman ravintopropagandan pohjalta.

Netissä kun julistetaan toinen toistaan kummallisempia väitteitä, ja ravintoon perehtymätön tavallinen ihminen ei välttämättä näitä oikeasti osaa suodattaa. Nuoret naiset ovat tässä pahimpana pesusienenä imemässä tätä tietoa, ja lopputulos voi olla todella fataali. Se on nähty lukuisia kertoja. Ihan totta.

tieto vs mielipide
Puma-paita: TÄÄLTÄ* // Saumattomat trikoot: TÄÄLTÄ*

Ja ei. En todellakaan väitä, että kaikki täällä jakamani tieto oli 100% absoluuttista totuutta tai tutkittua tietoa. Tämä on kuitenkin vain blogi. Blogi, jossa höpisen niitä näitä kieli lerpattaen poskella sekä ehkä silloin tällöin popularisoin (tai yritän, hah) ravinto- ja valmennusoppia oman perehtyneisyyteni ja kouluttautumiseni pohjalta tavallisen ihmisen ymmärrettävissä olevaan ja (mahdollisesti) kiinnostavaan muotoon.

Pyrin kuitenkin teksteissäni olemaan kriittinen jakamani tiedon suhteen, ja tarkistan lähes aina väittämiäni faktoja oikeasti edes jokseenkin luotettavista lähteistä, vaikka ei se siltikään niistä kiveen hakatun varmaa tee. Jos olen jollain tavalla epävarma ajatuksistani tai “faktoistani”, niin pyrin jättämään ne yksinkertaisesti jakamatta, tai sitten teen selväksi, että kyseessä on “vain” mielipide tai oma kokemus. Yritän myös tuoda esille sitä, että tilanteita on monia, joissa yksittäinen tiedonmuru voi käyttäytyä erilailla. Mikään asia ei ole koskaan yksiselitteinen, mutta se ei tee siitä silti väärää.

Älä siis usko kaikkea mitä netissä luet. Älä missään nimessä usko myöskään 100% minuun, sillä minäkin voin olla väärässä. Käytä aina omaa päätäsi, ja ennen kaikkea: Älä itse sorru skeidan levittämiseen ja varsinkaan esittämään mielipiteitäsi faktoina. Vahingot ja tahattomat lipsautukset ovat aina omia inhimillisiä keissejään, mutta järjestelmällinen täysin tarkastamattoman höpönlöpön levittäminen totuusperäisinä järkkymättöminä ei palvele ketään.

Kiitos, anteeksi ja aamen.

Kurkista myös:
Miksen kirjoita vegaani- tai eettisyysasioista?

Edellinen juttuni:
Korvapuustijäälatte – Ah miten hyvä ja helppo!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram

treeni-ja-ravinto
Kommentit (31)
  1. Hyvä Piia! Juuri näin. Medianlukutaito ja lähdekriittisyys ovat usein ihan hukassa. Google, wikipedia tms ei ole se paras tiedonhakukone😉 vaan perustuu juuri siihen, kuinka paljon jutut saavat linkityksiä, klikkejä ja suosiota. Samoin toimii some. Ensimmäisenä näkyvät yleensä maksetut mainokset ja sen jälkeen luku/ klikkisuosion mukaan. Valitettavasti ravitsemusaiheiset huuhaat saavat paljon huomiota ja se on se ”totuus” sitten ihmisille. Usein yksittäisten ihmiset omat subjektiiviset kokemukset riittävät jo perusteluiksi asioille ja niiden totena pitämiselle (ei todellakaan riitä). Toisaalta tavan tallaajan on vaikeaa tulkita oikeita tutkittuja tiedejulkaisujakaan. Siihen tarvitaan alan ammattiosaamista, oman alan julkaisuharhojen (bias) tunnistamista, sekä mm.artikkeleissa käytettyjen tutkimustyyppien ja menetelmien laadullista arviointia, käytettyjen tilastollisten menetelmien tuntemista, julkaistujen tiedelehtien laadullisen luokituksen tuntemusta ja kriittistä artikkelien lukutaitoa ylipäänsä ja kokemusta sekä paljon muuta. Yksi tutkimusviite asiasta X tai pelkän abstraktin lukeminen ei kerro mistään vielä juuri mitään. Aikakausilehtien jutuissa taas saa paljon selville siitä kuka kirjoittaa ja millä taustalla (koulutus ja tittelit nimien perässä). Kirjoja voi kirjoittaa myös kuka tahansa. Myös niissä kirjoittajien koulutus on hyvä ottaa selville. Toki tulee joskus paljon hyvää asiaa myös ei-ammattilaisilta. Kuten sinulta.
    Alan asiantuntijanakaan minä en välttämättä tunne syvällisesti esim. Geenitutkimuksen tai muun ravitsemuksellisen alahaaran viimeisintä tutkimusta aina, jos en sen parissa aktiivisesti työskentele tai tutki sitä. Yliopistokoulutus antaa kuitenkin avaimet tiedon hakemiseen ja kriittiseen arviointiin ja myös oman rajallisen tiedon ymmärtämiseen. Silloin voi konsultoida viisaampia, jos oma ymmärrys ei riitä. Tällä allalla se vaan menee niin, kuten monessa muussakin, mitä enemmän olet lukenut/kouluttautunut sen vähemmän tajuat ettei mikään ole musta-valkoista. Kiitos hyvästä blogista! ETM, ravitsemusasiantuntija Anna Ojala

    1. Piia Pajunen
      3.12.2017, 11:39

      Kiitos Anna aivan mahtavista lisäajatuksista sekä huikeasta palautteesta!
      Tuo medianlukutaito on kyllä välillä pahasti hakusessa, mutta kuten sanoit, niin välillä oikeaa ja luotettavaa informaatiota hölynpölyn joukosta voi olla todella vaikea tunnistaa. Klikit ja suosio jyrää monesti kriittisyyden ja harmillisesti usein eniten ääntään saa kuuluville ne, jotka sitä melua eniten pitää. Eivät tosiaan ne, joilla olisi oikeaa tietoa aiheesta. Kokemuksia ja mielipiteitä rinnastetaan jopa fysiologisiin faktoihin, ja pistetään ne väkisin riitelemään keskenään. Kokemukset ovat arvokkaita, ja jos itse kokee asian tietyllä tapaa, niin sallittakoon se. Tiedettä vastaan sillä ei vain mielekkäästi voida argumentoida, eikä se vie mihinkään.
      Koulutus- ja tutkintopaperit eivät tosiaan tee kenestäkään autuasta, ja olen siinä samaa mieltä kanssasi, että esimerkiksi yliopistotutkinto tarjoaa todella hyvät eväät tiedon kriittiseen tarkasteluun sekä oman ymmärryksen ja osaamisen vajaavaisuuden tunnistamiseen, vaikka olisikin erikoistunut johonkin. Toki näin voi olla, vaikkei kouluja olisi liiemmin käynytkään.

  2. Siis aivan mahtava tää teksti!👏 Vaikka itsekkin pyrkii suodattamaan suurimman osan tiedosta niin välilla se unohtuu. Tää oli hyvä muistutus siitä😊

    1. Piia Pajunen
      3.12.2017, 11:41

      Kiitos Lotta! Kyllähän itse kullakin varmasti tässä informaation ristitulessa eri lähteet ja väitteet pissivät silmään, mutta silloin ollaan jo hyvällä tolalla, jos edes pyritään sitä tietoa suodattamaan, eikä uskota sokeasti kaikkea. 🙂

Kommentointi suljettu.