KISATURNEE HÄÄMÖTTÄÄ – MITEN PREPPI ON KULKENUT?

13 viikkoa kiristelytalkoita alkaa olemaan plakkarissa, ja vielä olisi kolme ja rapiat jäljellä ennen Toronto Pro Supershow’n koetosta. Toki tämän jälkeen tiedossa vielä kuusi viikkoa kuivan kesän oravana reissun päällä, kun nelisen kisaa olisi tarkoitus vetäistä kasaan yhteen putkeen rapakon takana. Alan kyllä olla jo hiljalleen aivan totaalisen pähkinöinä tästä reissusta, ja odotan jo niin innolla, että pääsen länttäämään Jumpan kanssa hanurin lentokoneen penkkiin, ja pohtimaan, että jukolauta, taas sitä mennään!

Noh, miten tämä preppi on mennyt? Kiitos kysymästä, ihan järkyttävän hyvin. Helpoin veto ikinä ainakin tähän asti, mutta lähtökohdat olivat toisaalta todella suotuisat. Kulunut melkein vuoden kisatauko kisaprepeistä on pisin, jota olen ikinä lusinut, ja se nähtävästi teki tällekin tytölle todella hyvää. En edes koe kisapreppejä nyt niin haastavina itselleni, mutta kyllä sen kropan on vain välillä annettava levätä, sillä ei se ole kertakäyttökapine.

Lisäksi merkittävää kehitystä saa yleensä tehokkaimmin vain malttamalla pysyä puurokulhon ja raskaiden rautojen äärellä, ja itselle tuo jatkuva itsensä kehittäminen on kuitenkin se koko homman suola. Itse kisaaminen ei varsinaisena tapahtumana ole itselleni milloinkaan ollut se vuoden ylivoimaisesti mahtavin juttu, sillä olen tällainen tasaisesta arjesta nauttiva tylsimys, hah! Vahvasti kilpailuhenkisenä ja määrätietoisena ihmisenä kuitenkin se kisaaminen on itselleni se kantava idea tässä, jolla voin sitten ottaa mittaa siitä, mitä ollaan saatu aikaiseksi, ja mistä tämä likka on tehty. ;)

Toissapäivänä tankkailin taas viikottaisella meiningillä reilusti hiilareita suuhuni lepopäivän merkeissä, ja tämä tosiaan paistoi jo eilen aivan suoraan peilistä. Salilla olkapäitä hakatessani jopa hieman yllätyin, kuinka paljon kunto oli taas kuivahtanut eteenpäin, ja tuo tankkailuhan on toiminut mulla aina kuin junan vessa. Nyt tuli vastaan tällä prepillä se itselleni loppuprepeistä tuttu yht’äkkinen jysäys, kun peiliin katsoeassa ei voi muuta kuin itsekin ihmetellä, että johan on.

Nyt ihan aikuisten oikeasti alkaa pääsemään todistamaan sitä, että tähän kisafysiikkaan on aivan pakko ollut tulla selkeää kehitystä viime vuodesta, ja vitsi se tuntuu hyvältä. Tähän urheiluun olen oikeasti aika paljon tässä panostanut ja asioita pyrkinyt tekemään pitkäjänteisesti ilman pikaisen lottopotin tavoittelua. Se ehkä tässä itselläni se niin koukuttava tekijä onkin, että tuloksia ei saa heti ja tuosta noin, vaan niiden eteen joutuu tekemään töitä fiksusti ja pitkäjänteisesti.

Mites se vapaaohjelma? No jumantsuikka se kyllä kulkee! Vaparitreenissä huomasin jo viime viikolla kokonaista vetoa riipaissessani uppoutuneena totaaliseen flow-tilaan, johon yleensä päädyn vain kisalavalla tai esiintyessä yleisölle. En muista näin käyneeni koskaan aiemmin tavallisessa treenitilanteessa, ja ohjelman lopuksi huomasin, että koko pariminuuttinen ohjelma oli mennyt positiivisesti yhdessä sumussa ja katonrajassa heiluneella fiiliksellä. Vitsit, kun tätä ajatellessanikin kehon valtaa heikottava ja poltteleva tunne, ja varsinaista treenin jälkeisiä kiksejä ei voita kyllä mikään.

Vapaaohjelmaa aloitettiin Minnan kanssa rakentamaan jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, ja joka kisarupeamaan lähtiessäni olen aina halunnut, että ohjelma musiikkeja myöten olisi hyvin pitkälle kasassa jo ennen kisaprepin alkua. Näin aika monet sudenkuopat on vältetty, kun ohjelmaa on kerennyt työstää ja hioa rauhassa kuntoon ilman stressiä ja paineita. Lisäksi kun homma on ajoissa valmis, niin myös mahdollisten kropan kremppojen kanssa ei tarvitse senkään puolesta huolia, jos ne vähän matkan varrella jarruttelee. Kriisien hallintaa jo etukäteen.

Haluan myös, että uusi koreografia tuntuu kokonaisuutena täysin minulta, ennen kuin sen kisalavalle vien. Nyt viimeisen parin viikon aikana tuosta ohjelmasta on tullut se osa itseäni. Siihen kulminoituu koko kisarupeamani, ja se olen minä parhaimmillani. Minä olen yhtä kuin se koreografia, teema ja musiikki. Ensimmäisestä tahdista viimeiseen iskuun.

Ehkä siis pikku hiljaa tämä likka alkaa olemaan valmiina heitettäväksi maailmalle. En malta odottaa. <3

Voimakasta torstaita!

Tsekkaa myös: Kehitykseni kisakuvissa 2013 – 2016

Edellinen juttuni: 20 kysymystä eli faktoja minusta

♥  SEURAA MINUA  ♥
Bloglovin // Facebook // Instagram // YouTube
Snapchat: piiapajunen

Piia Pajunen

20 vastausta artikkeliin “KISATURNEE HÄÄMÖTTÄÄ – MITEN PREPPI ON KULKENUT?”

  1. Rehellisyyden nimissä mun on pakko sanoa että en tykkää niin bodatusta naisvartalosta mitä yleisesti ottaen tällä hetkellä edustat. Mutta silti jostain kumman syystä yllätän itseni toistuvasti ajattelemasta että ootpas sä hyvännäköinen kokonaisuus, tykkään todella. Hämmentävää 😄Ehkä sä vaan oot niin hiton hyvännäköinen 😂 Kauniin mallineen sun vartalo kuvissa, tykkään siitä miten kauniisti sun lihakset erottuu. Oot kyllä tosiaan tehty upeeta duunia! Paljon tsemppiä kisoihin ❤️ !

    • Hahaa, voi vitsit kiitos huikeasta kommentista! Ja eihän mulla nuo lihakset pullistu 24/7 sen suuremmin ilman jännittelemistä, ja jos nyt tässä vaiheessa ne arjessakin hieman enemmän paistavat, niin sekin on vain väliaikainen vaihe, kun rasva on räävitty kisojen vuoksi päältä pois, heh :D Kisakauden ulkopuolella sitten nekin painuvat takaisin piiloon, ja näytän lähes tavalliselta kuolevaiselta :D

  2. Noin kiree kunto ei oo todellakaan mun unelma vartalo, mutta herranjumala onhan tuo nyt silti upee! Kaikki työ ja kaikki et tollaseen kondikseen voi päästä, siis se vuosien työ herättää kyl sellasta arvostusta. On kyllä ihan eri asia seurata sun matkaa, kun oot niin jalat maassa kulkeva tyyppi (tai no et ehkä kirjaimellisesti mut juu).

    Kauheesti tsemppii sulle prepin loppu osalle, oot kyl huikee mimmi :)

    • Ei hitsit kiitos ihanasta kommentista! Kyllähän nykytilan eteen on tehty pitkäjänteistä duunia, mutta tylsä puurtaminen on mielestäni sitä parasta, hah :D

  3. Yksi kysymys olisi. Haluaisin hieman kokeilla ”kiristellä” kroppaa hiljalleen kesää kohti. Miten paljon kaloreita kannattaa pudotella? Tällä hetkellä syön päivässä about 2200-2400kcal. Enkä ole tavoittelemassa mitään fitnesskisaajan kroppaa vaan ehkä enemmän kokeilumielessä :) ja ihan pakko vielä kehua, että tämä blogi on kyllä ihan mahtava. Täältä saa niin paljon oikeasti kunnon vinkkejä eikä pelkästään niitä syö hyvin, nuku hyvin ja treenaa oikein -vinkkejä vaan oikeasti semmosia mitkä tulee varmasti kaikille tarpeen. Kiitos siitä ja jatka samaan malliin! Hirmuisesti tsemppiä tulevia kisoja ajatellen. Olet kyllä ihan huippu mimmi!

    • Moikka, ja kiitos ihanasta palautteesta! Mahtava juttu, että blogista on irronnut oikeasti asiaa ja ymmärrystä irti oman tekemisen tukemiseen, jes!

      Muutaman huntin kalorivajeella voi ihan hyvin lähteä kokeilemaan, ja katsoa miten kroppa lähtee reagoimaan. Kiristelyhommat on joillain sellaisia, että osalla toimii pienikin muutos ja osalla vaatii enemmän muutosta. Toisilla toimii pelkkä ruuasta nipistäminen ja toisille kylkeen pitää olla lisäkulutusta, mutta nämä selviää aina vain itse kokeilemalla, eli rohkeasti vain ihmiskoetta itsellä kehiin ja opettelemaan oman kehon toimintaa! ;)

  4. Vitsi miten hyvä fiilis mulle tuli kun luin tätä postausta ! Rivien välistä välittyi niin selkeästi innostus ja hyvä fiilis minkä kisaaminen tuo sulle. :) Mä itse koen samanlaisia fiiliksiä ennen ja jälkeen kisojen ja ihanaa huomata , että joku muukin on yhtä into piukeena kisaamisesta kuin meikäläinen. :D

    • KIITOS! Ihana kuulla, että se välittyi sinnekin asti. Kyllähän tämä ihan huippua on, vaikka samalla kyllä täysin hullujen hommaa, haha :D

  5. Piia, help me!🆘 musta tuntuu, että treenaan liikaa…tai no en sanoisi liikaa, mutta liian kovaa. Huomaan monesti viikossa etenkin jalkapäivän jälkeisenä päivänä (jalkatreenit ma ja to) olevani todella väsynyt ja sen näkee myös tummista silmänalusistani, vaikka olisin nukkunut yön hyvin (nukun täysin putkeen 8-9h). Pelkään, että ylirasitun. Olen hieman kaivellut tietoa ja epäilenkin, että syy on mahdollisessa failureen asti treenaamisessa. Mun on aina tosi vaikeeta tehä mitään kevyttä tai keskiraskasta treeniä (saatikka kevyttä viikkoa!) Mikä olisi hyvä hetki lopettaa sarja jos vaikka tekee kyykkyä 4×6-8? Mulla on tapana tehä kaikki treenit niin kovaa kun vaan jaksan, koska siitä tulee yksinkertasesti vaan hyvä fiilis ns. kokeilla rajoja. Monesti myös esim. pystypunnerruksessakin viimeiset pari toistoa puserran väkisin ylös, mikä kai viittaa myös failureen? :/ En tiedä milloin pitäisi lopettaa, etten kuitenkaan lopeta liian aikaisin. Huomaan myös siitä, että jotain on treenissäni (ruokaa saan 2400 kcal ja nukun tarpeeksi) pielessä, kun kyykyn ja maven sarjapainot laskevat viikko viikolta. Masentaa. Niin ja tavoitteenani on pääasiassa massan kasvatus ja siinä sivussa voimankaan kasvu ei ole pahitteeksi :)

    • Ainiin piti vielä sanoa, että ihan superisti tsemppiä kisoihin!! Sä tuut niin loistamaan siellä!👊🔥🏅

    • En oo Piia, mutta kysyn kuitenkin. Treenaatko siis etu-ja takareidet eri päivinä Vai tuleeko jalat kokonaisuudessaan kaksi kertaa viikossa?

    • Etu ja taka erikseen, mutta takaosasto saa kyllä toisessakin treenissä ärsykettä. Niin ja unohdin mainita että treenijako on siis 2-jakoinen ylä-alakroppa.

    • Jos sulla on selkeästi sellainen tunne, ettei kroppa meinaa palautua ja ylirasitustila on käsillä, niin lepoviikko ei oikeasti olisi pahitteeksi, ja olisi myös henkisestikin hyvä opetella niitä välillä pitämään, varsinkin kerran se heijastuu sun mielialaasikin. Jos treenitulokset vain tippuu viikko viikolta, niin se tarkoittaa, ettet palaudu, eikä sellainen treeni ole pitkällä aikajänteellä kovin kehittävää ja voi päättyä huonostikin. Ei treenamisen tarvitse olla vakavaa, ja kehitystä tulee, vaikka tekisit edes asiat edes 60% optimaalisesta tasosta (eikä kukaan edes pysty saavuttamaan sitä 100% tai välttämättä päästä edes kovinkaan lähelle sitä). Rentoutta kehiin, ja mieluummin vähemmän mutta laadukkaasti, jos lihasta kaipaat!

      Itse pyrin tekemään aina vasta aivan viimeisen sarjan raskaissa voimaliikkeissä failureen, enkä failureen vedä edes jokaisessa liikkeessä. Lihas saa kyllä kasvuärsykettä ilman, että se vedetään ihan tilttiin jokaisessa sarjassa. Koen asian niin, että jos ”tapan” lihaksen jo heti ensimmäisessä sarjassa koko treenissä, niin sehän on jo vedetty selkeästi yli suorituskyvyn jo heti ekassa sarjassa, jolloin lopputreenin sarjoihin ei jää enää tarpeeksi lujaa puhtia. :)

  6. Alkaa olemaan aika jäätävä kunto jo. Upea! Tsemppiä loppudieetille!

    • Enhän tähän muuta voi sanoa, kuin että KIITOS! :)

  7. Ootpa UPEA! Ja Ironialta kuulemani mukaan just niin huikee tyyppi kuin annat täällä blogissa itsestäsi kuvan. 😊😊 parasta on se, että tollasessa tikissä oleva mimmi arvostelee jäätelöitä ! :D mahtavaa tasapainoa. Hurjasti tsemppii kisoihin, odotan ihan hurjasti vaparin näkemistä! Woop woop!

    • Niin ja isot kiitokset tarpeeksi syömisen postauksesta sekä niiden makrojen selventämisestä. Ovat olleet iso apu ja avasi omia silmiä!

    • Ei vitsit, KIIITOS! :D Mitäköhän mä oon siellä Ironialla pööpöillyt, kerran sielläkin jo legendaa liikkuu hahahahhaa :D :D Ja jäätelö on yksi elämän pienistä mutta sitäkin huikeammista iloista, ja siitä en hevillä luovu! ;)

      Ja kiitos vielä tsempeistä ja ihanasta palautteesta koskien näitä blogihöpinöitä! On kyllä oikeasti ihan mahtava kuulla, että niistä ihan toden totta on ollut apua, jes! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 91
Tykkää jutusta